maanantai 20. huhtikuuta 2020

Rio, poikani Rio

Poikkeuspääsiäinen oli ja meni rempan merkeissä, missäpä muussakaan. Toki kävimme luonnossa nauttimassa ihanasta kevätilmasta. Sai jo ottaa kevättakinkin käyttöön – kunnes taas maanantaina tulikin lunta. (Miten kevätkin on tuntunut polkevan paikallaan jo kuukausitolkulla – kirsikkapuissakin on ollut nuput jo 2 kuukautta?!) Myös viime pääsiäinen oli melko poikkeuksellinen, sillä silloin Rio tuli meille. Nyt nuori herra on jo reilut 1v ja 3kk – hurjimmassa murrosiässä siis. Sen suurempia murkkuiän merkkejä ei kylläkään ole näkynyt, vaikka tuntuu ne kaikki pentuna opitut jutut olevan tyystin unohdettuja. Pimeimpinä iltoina on välillä hieman ollut merkkejä mörkökaudesta, muttei mitään suurempaa kuitenkaan. Nartut eivät ole sen kummemmin kiinnostaneet koirapuistossa mutta muutoin hajujen perässä mennään kyllä innolla.



Kaikinpuolin Rio on osoittautunut oikeaksi kultapojuksi (melkein kirjaimellisesti, näyttäähän hän aika kultaiselta) vaikka konnuudet vievät välillä mennessään. On hän kuitenkin Peppiin verrattuna huomattavasti pehmeämpi ja edes vähän mielyttämishaluisempi (tai ehkä tyypillä on pikemminkin vahva laumavaisto). Välillä sitä vaan väistämättä ja murkkuiän hurjissa energioissa ajautuu kolttosiin, mutta torut sentään vaikuttavat menevän perille – hetkeksi. Energiaa kyllä piisaa ja laskeskelinkin että tyyppi vetelee ruokaa sen lähemmäs 1500kcal ja silti kylkiluut tuppaavat aina vaan paistamaan.



Lauma on Riolle tärkeä, ja suuri huoli tulee heti jos joku puuttuu. Myös kaverit ja lähipiiri taidetaan laskea ainakin väliaikaisesti laumaan, sillä kun ystävä erkanee kävelylenkin lopuksi, syntyy silloinkin suuri huoli hetkeksi. Syliin tuo pieni pönkeää aina kun mahdollista ja on myös oppinut tönäisemään käpälällä kun haluaa rapsutuksia. Ja kun lauma on kokkailupuuhissa tai vaikka hampaita pesemässä, on Rio mukana. Siihen hän pyllähtää jalkojen juuren istua kököttämään. Muutoinkin tyyppi on varsin sosiaalinen. Rio haluaisi moikata jokaista vastaantulijaa – varsinkin jos he ovat ottaneet katsekontaktin Rion kanssa, niin tyyppi ei voi ymmärtää miksi emme pysähdy saamaan rapsutuksia. Kaihoisasti hän katselee ihmisten perään ja toisinaan tulee kiukkukin, jos emme mene tervehtimään. Koirapuistossa Rio on kaikkien kaveri ja tietää käsittämättömän hienosti kenen kanssa voi riehua ja kenen kanssa pitää olla varovaisempi. Välillä tosin saa melkein hävetä kun tyyppi tökkii muita koiria käpälällä kuin kissa, aivan kuin kokeillaakseen ensin onko toinen lintu vai kala vai sittenkin koira.



Pentu-Rio vaikutti olevan kaikinpuolin hyvin zen – häntä ei tuntunut hetkauttavan juuri mikään. Myöhemmin on osoittautunut, että Rio on sisimmältään kyllä melko herkkä runopoika, mutta ei vain näytä sitä kovin helposti – kuten ei juuri muitakaan tunteita. Häntäkin heiluu vain ani harvoin, mutta syystä. Jos Riolta saa hännän heilutuksen, niin sen voi ottaa suurena kohteliaisuutena. Basenjithan ei myöskään hauku vaan päästelevät muunlaisia ääniä. Rio on kaikinpuolin hyvin hiljainen. Ulvomisen oppi kyllä kerran vahingossa, kun erehtyi luulemaan hiomakonetta lauman kutsuksi ja vastasi siihen. Tämän jälkeen sitten ulvottiinkin seuraavat viikot aina sopivan tilaisuuden tullen, mutta viime aikoina on ollut hiljaista. Hauskat asiat ja etenkin ihmiset saavat aikaan jodlauksena tunnetun mylvinnän. Jodlaustakaan ei kuluteta turhaan vaan vain erittäin hauskoissa tilanteissa. Eli silloin kun kohdataan tuttuja ihmisiä tai kuka tahansa pikkulapsi tai kun Rio pääsee yläkertaan, sillä se tietää yleensä sukkien metsästystä ja muuta riehumista. Tosin juuri tällä viikolla jodlauksia on kuultu ihan uusissa tilanteissa: kun Rio sai nuolla lautaset, kun oli mukava iltakävely ja kun ohi meni koira.



Sukat ja lapaset ovat Rion suuria mielenkiinnon kohteita, ja ne pihistetään aina vaikka ja mistä. Viime aikoina tyyppi on kunnostautunut nappaamaan mun lapaset kädestä (taskusta varastelu onnistuu myös) kesken lenkin kun tylsistyttää tai vähintäänkin aina kun alkaa harmittamaan, jos ei esimerkiksi jääty moikkaamaan jotain ihmistä/koiraa tai lenkin suunta on väärä. Vähän jännittää milloin Rio varastaa jonkun ohikulkijan hanskat... Pienempänä tyyppi varasti pöydiltä kaiken, mihin käpälä ylettyi, joten on kai edistystä että varkauden kohteet ovat rajallisemmat. Noin yleisesti Rio ei kyllä taida pitää komentelusta vaan lempeä ohjeistus toimii paremmin. Tämä on vaikea muistaa aina kun tyyppi koettelee hermoja metkuillaan tai unohtumalla katselemaan lintuja, kun itsellä olisi jo kiire kotiinn.

Rodulleen ominaisesti Rio on varsin mukavuudenhaluinen. Aamulenkille tyyppiä ei saisi millään heräteltyä. Niinpä usein joudun pukemaan valjaat sohvalla makaavalle lötkölle koiralle ja puoliväkisin raahaamaan ulos. Itsehän ehdin jo pentuvaiheessa päästä aamulenkkien makuun, sillä siinä herää mukavasti. Basenjien FB-ryhmässä olikin, että jos basenjin haluaa pysyvän aloillaan, niin kannattaa laittaa takkaan tuli, sillä sen lämmössä basenji köllöttelee monta tuntia. Myös auringonotosta basenjit tuntuvan pitävän. Ihan mahtavaa että pian on oma piha, jossa Rio saa loikoilla ja katsella lintuja.

Katse oli luottavainen ensi kohtaamisella. Pennusta asti on säilynyt tapa nukkua toisinaan käpälät korvien takana.

Päivästä toiseen toteamme saman asian: hän ei todellakaan ole lapanen. Kun olimme kasvattajan luona tutustumassa hulivilinä pyörivään pennun penteleeseen, sanoi kasvattaja, että urokset ovat paljon mielenkiintoisempia kavereita, hänellä kun oli kasvatustarkoitukseen vain narttuja. "Nartut ovat semmoisia lapasia, aina hyväntuulisia. Uroksilla on sentään mielipiteitä eikä aina tiedä millä päällä ne ovat. Juu, se on huomattu!

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3