maanantai 31. elokuuta 2015

HIIT in the heat

Mä olen viime aikoina hurahtanut näihin 15 minuutin tehotreeneihin ja ylipäätänsä ulkotreeniin. Jopa jooga maistuu aika paljon paremmin ulkona kuin sisällä. Toistaiseksi olen näillä nopeilla HIITeillä saanut joka kerta sellaisen jumin koko kroppaan, ettei uskoisi että fiilis on vartin tehotreenistä eikä salirääkistä.


HIIT eli high intensity interval training tarkoittaa korkeasykkeisiä pyrähdyksiä, joiden välissä on lyhyt tauko. Treenin pitäisi polttaa rasvaa kropasta vielä pitkään treenin jälkeen ja tuoda vaihtelua esimerkiksi matalasykkeisiin lenkkeihin. Ei se syke pilvissä ja veren maku suussa huhkiminen aina niin kivaa ole, mutta fiilis treenin jälkeen on – ja etenkin se seuraavan päivän kipuilu.


Kesällä ei voisi parempaa liikuntamuotoa olla, kun jumppailut pihalla. Ja mikä parasta, joskus saattaa saada treenikaveriksi vaikkapa siilin. Täytyy yrittää tehdä näitä treenejä pitkälle syksyyn, niin kauan kun kelit vaan sallivat, tosin mikseipä nämä lumihangessakin onnistuisi. Tähän mennessä treenit on koostunut kymmenestä liikkeestä, joita kutakin teen minuutin niin kovaa kuin pystyn, ja välissä 30 sekunnin lepo. Rytmityksen voi toki muuttaa mieleisekseen, esim. 30 sekuntia treeniä, minuutti lepoa mutta kaksi kierrosta.



Liikerepertuaarini, joista valitaan 10 liikettä:
  • Hyppynaru tai askellus tuolille:
    hyviä liikkeitä lämmittelyksi tai HIITin ensimmäisiksi liikkeeksi

  • Hiihtohyppy-askelkyykkyhyppy yhdistelmä:
    hiihtohypyt ja joka kolmannella hypyllä alas askelkyykkyyn, tai kevyempänä versiona pelkät hiihtohypyt ja raskaampana pelkkiä askelkyykkyhyppyjä
  • Burpee:
    Hyppy ylös, kyykkyyn, jalkojen hypäytys taakse, punnerrus ja takaisin ylös
  • Vuorikiipeilijä:
    Punnerrusasennossa jalat juoksee tai hypyn kautta jalat vaihtuu eteen ja taakse
  • Vauhditon vuorikiipeilijä:
    Punnerrusasennossa vuorotellen jalan vienti sivulle koukkuun, raskaammassa versiossa välissä voi tehdä punnerruksia
  • Jalankosketusjuoksu:
    Kosketetaan vuoron perään käsillä varpaita edessä ja takana
  • Vatsarutistukset:
    Ala-asennossa vartalo suoristuu käsiä myöden ja ylä-asennossa menee sykkyrään, mutta jalkaterät ei kosketa maata missään vaiheessa
  • Toiminnallinen punnerrus:
    Punnerrusasennossa hypätään jalat auki ja kiinni, punnerrus ja liikutaan askel sivulle ja taas hyppy, punnerrus ja askellus sivulle
  • Selkärutistukset, "uinti kuivalla maalla":
    Koko ajan pito niin, että yläselkä ja reidet on irti alustasta, jalat koukistuu niin että kantapäät lähenee pakaraa ja kädet vuoroin ojentuu eteen ja koukistuu niin, että lapaluiden väli rutistuu
  • Vauhditon pituushyppy:
    loikitaan ympäri pihaa mahdollisimman suuria loikkia
  • Lankkukierto:
    Sivulankku toinen käsi ilmassa, muutaman sekunnin pito ja puolen vaihto
  • Polvennostojuoksu painolla:
    Juostaan polvia nostaen niin, että pidetään painoa suorilla käsillä pään päällä
  • Kyykkyhyppy:
    Noustaan leveästä kyykystä hypyllä ylös ja laskeudutaan takaisin kyykkyyn
  • Supermiesliike hypyllä:
    Hyppy ylös, kyykkyyn, mahalleen, selkärutistus niin, että jalat ja kädet nousevat maasta ja taas ylös ja hyppy
  • Luisteluhyppy:
    Loikat sivuille
  • Haarahyppy:
    Perinteinen haara-perushyppy
Onko teille HIIT tuttua?

Besos, Hansu

lauantai 29. elokuuta 2015

Repovesi, päivä 2

Nukkumaan olimme menneet jo kymmeneltä, joten aamukuuden herätys kävi kivuttomasti. Etenkin kun mun selän alle osui taas jokin juuri ja Eero oli salakavalasti vallannut puolet munkin makuualustasta. Unet olivat katkonaiset ja herääminen helppoa, etenkin kun motivaationa toimi aamu-usvan kuvaaminen. Melkein kolmasosa kakkospäivän kuvista tulikin napsittua usvasta, kanervista ja juolukan varvuista Eeron vielä nukkuessa. Aamu oli edellispäivän helteistä huolimatta kipakka, ja oli tunnelmallista hukuttautua hupparin syleilyyn ja katsella kun luonto ympärillä heräili.



Aamupuuro tuoreilla mustikoilla ja ruisleipä Kippari-juustolla on ehkä paras aamupala mitä voi olla (ja Gifflarit parasta retkiherkkua!). Tovin aamutunnelmista nautittuamme oli kuitenkin aika jatkaa matkaa. Vesipullot täytettiin mangaanin makuisella vedellä (hyi!) ja taivallus jatkui. Päätimme hieman oikaista, ja skippasimme reitistä tylsemmän näköisen metsäosuuden, jotta ei tarvitsisi aivan yötä myöden ajaa kotiin. 


Eeron sormet siellä syyhyää kiivetä...
Patukan mittainen välipalatauko

Lopputaivallus oli kuitenkin odotettua helpompi muutamaa haastavaa kohtaa lukuunottamatta, ja olimmekin ajoissa jo lounaspaikalla. Emme jääneet varsinaiseen Lojukosken taukopaikkaan, jossa oli muitakin retkeilijöitä, vaan jatkoimme hieman pidemmälle ja löysimme kauniin niemenkärjen levähdyspaikaksi. Koska aikaa oli yllin kyllin, otimme lounaan päälle myös pienet nokkaunet sammalmättäällä. Toisena vaelluspäivänä tuli loppujen lopuksi käveltyä vain 8,6 km, eli yhteensä koko reissu oli noin 25 kilometria.


Autolle päästessämme heitimme kamat takakonttiin ja molskautimme vielä järveen uimaan ennen lähtöä. Aikamoinen reissu, sanonpa vaan. 

Sellainen reitti. Yöpaikat olivat Määkijällä ja Valkjärvellä, lounaat Kapiavedellä ja Lojukoskella.
Paljonko sitä voi kaksi ihmistä tarvita sapuskaa kahdelle päivällä? Ja aika vähän sitä ruokaaloppujen lopuksi oli...

El segundo día en el parque nacional de Repovesi.

Besos, Hansu

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Jylhiä maisemia Repovedellä


Sain perjantain vapaaksi töistä, ja jo torstaimme käänsimme auton nokan kohti Kouvolaa ja Repoveden kansallispuistoa. Illan jo hämärtyesssä olimme perillä, joten parin kilometrin metsätaival taittui otsalamppujen valossa. Pimeydessä pystytimme teltan ja lämmitimme nopean iltapalan trangialla. Aamun valjetessa oli hauska yllättyä, että minkälaiseen paikkaan sitä teltta tuli pystytettyä. Yö meni yllättävän sikeästi nukkuessa vaikka ristiselän alle osui tietenkin jokin suuri juuri, joten ainoa mukava nukkumisasento oli kyljellään juuren kanssa lusikassa.


Ensimmäisenä päivänä köpöttelimme 14,6 kilometriä. Matka oli aikamoista nousua ja laskua, ja paikoin reitti oli hyvinkin vaativa. Lihakset huusivat välillä hallelujaa ja 12 kilon rinkka tuntui inan verran liian painavalta – varsinkin kun päivä oli yksi kesän kuumimmista. Metsän siimeksessähän on yleensä viileää, mutta Repoveden metsät ovat pääasiassa nuorta männikköä, jonne aurinko paistoi armottomasti. Mutta eipähän ollut hyttysiäkään.


Luimme netistä, että etenkin Lapinsalmen riippusillalla riittää turisteja riesaksi asti, ja joskus sillan ylittämistä voi joutua odottamaan tuntikaupalla kun bussilastillinen ihmisiä ottaa yksi kerrallaan sillalla selfien. Onneksi olimme sillalla jo perjantaiaamupäivällä, joten ristinsielua ei näkynyt missään. Tosin tovi maisemia ihailtuamme alkoi kaukaa kuulua turistilauman mylvintää, eli sillalle kannattanee tosiaan suunnata mahdolllisimman aikaisin aamusta massat välttääkseen. Myöskään Kettulossilla ei näkynyt muita. Sinne varsinkin saattaa syntyä ruuhkaa, sillä käsikäyttöisen vaijerilossin ajaminen ei mitään nopeaa toimintaa ollut, vaan vaati jonkin verran kärsivällisyyttä ja voimia.




Maisemat oli kyllä ihan uskomattoman hienoja ja todellakin kaiken sen ylösalas kipuamisen arvoisia. Eeron sormet syyhysivät kiivetä Olhavanvuorelle, mutta mulle riitti kyllä vain näköalojen ihailu. Kukkuloiden näkymien lisäksi myös näköalatorniin oli toki kiivettävä, vaikka torni tekikin ylimääräisen lenkin reittiin. Lenkki tosin sujui sukkelaan kun jemmasimme rinkat pusikkoon.


Vaikka helle teki kävelystä astetta rankempaa, oli kuvankauniiden järvien äärellä ihana hengähtää. Uimassa tosin kävimme vasta nukkumaan mennessä. Vesi oli aika hyytävän kylmää etenkin kun aurinko oli jo laskemassa, mutta fiilis oli uinnin jälkeen kyllä ihanan raikas ja makuupussiin sai sukeltaa hyvillä mielin.


Iltapalaa syödessä tuli sorsaperhe apajille. Ruisleipä näytti maistuvan, ja kuulemma aamuyöllä oli samaisesta kohtaa kuulunut polskintaa ja piipitystä kun sorsaperhe tuli jälleen kerjuulle. Iltahämärissä näyttäytyi myös alueelle tunnusomainen kaakkuri sydäntäsärkevästi kaakkuen...



Toisen päivän reissujutut ja kuvat ovat tulossa jahka kerkeän. Kuvia tuli reissussa räpsittyä 750, joista onnistuineita oli se lähemmäs 700, että hieman tässä on työnsarkaa käydä niitä läpi...

Pasamos dos días en el parque nacional de Repovesi.

Besos, Hansu