sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vihdoin tilaa ruokailla!

Kevään myötä iski sisustuskärpänen, ja otimme käsittelyyn ikuisuusprojektin nimeltä keittiön pöytä. Mehän emme ole oikein onnistuneet pääsemään sopuun siitä, minkälainen pöytä meille sopisi. Ajatuksena on ollut, että pöytään voisi kätevästi piilottaa hiukan säilytystilaa, mikä tietenkin tarkottaisi mitä luultavammin, että pöytä pitäisi itse tehdä. Piirroksiakin pöydästä on tehty jo lukuisia, mutta jotenkaan projektiin ei ole ollut intoa tarttua eikä myöskään kunnollista yhteistä visiota ole syntynyt. Oman lusikkansa soppaan on työntänyt seinässä oleva lämpöpatteri. Sen asennushetkellä paikka tuntui luontaiselta ja vähiten tiellä olevalta, mutta yhtäkkiä se ei sopinutkaan yhteen minkään pöytäsuunnitelman kanssa. Ja vanha baaripöytä vasta tilaan olikin huono, sillä sitä ei saanut seinään kiinni, jolloin syntyi hukkatilaa ja kunnolla irti seinästä otettuna pöytä ei kuitenkaan toiminut neljälle.



Kun visiota ja intoa nikkarointipuuhiin ei löytynyt, niin aloimme jälleen katselemaan valmiita ratkaisuja, ja kuinka ollakaan Tori.fi:ssä tuli vastaan näppärän oloinen pyöreä pöytä. Meiltä ennestään löytyvät kaksi pinnatuoliakin istuivat pöydän ääreen kuin nakutettu. Puuttuvat tuolit, lämpöpatteriongelman ja säilytystilatarpeen ajattelimme ratkaista sillä, että seinän viereen patterin ympärille rakennettaisiin säilytystilallinen penkki. Paitsi että viime hetkellä huomasimme, että joku fiksu on asentanut patterin juuri pari senttiä liian korkealle, joten heitimme sitten sillekin DIY-projektille hyvästit. Toria selaamalla mun pinnatuolien kaveriksi löytyi onneksi aika saman näköiset tuolit – vähän tosin kirpaisi, sillä pinnatuolit ovat nyt sen verran kovassa huudossa, että kovin halvalla ei moisia löytynyt. Tosin tulihan kokonaisuus nyt lopulta paljon huokeammaksi kuin kaupasta ostettu setti eikä se pöydän itse rakentaminenkaan kovin halpaa lystiä ole...

No mutta kyllä nyt kelpaa kahvitella! Pöydän saa näppärästi jatkettua myös kuudelle hengelle, mitä tulikin testattua jo vapun grillailuissa. Aiemminhan meillä on ollut vähän ongelmana, että neljä tai useampi henkilö ei ole mahtunut fiksusti seurustelemaan, ihmiset on joutuneet etsimään paikkaansa vähän sieltä sun täältä. Ja mikä kummallisinta, keittiö tuntuu nyt jopa suuremmalta kuin aikaisemmin?! Yhtäkkiä sohvan viereen mahtuisi jokin pieni sivupöytäkin, joka toisi ehkä vähän lisää säilytystilaa. Aluksi ajatuksena oli maalata pöytä valkoiseksi tai mustaksi, mutta yllättävän kiva se on kyllä ihan tuollaisenaan. Vai mitä olette mieltä?

Besos, Hansu

perjantai 3. toukokuuta 2019

Vappumeininkejä

Vappui sujui aikalailla perinteisellä kaavalla, vaikka nyt oli ihan oikeasti ensimmäinen haalariton, ei-opiskelijavappu. Yhdellä jos toisella meistä oli päivemmällä työkiireitä, ja meinasi ihan tulla kiire, että ehdimme perinteiselle vappu-grillailulle. Vappu siis korkkasi grillikauden, ja kyllä ne täytetyt herkkusienet ja halloumit maistui taas aika hyvältä! Jälkiruokajätskit jouduimme skippaamaan, sillä jälleen – kuten jo lähes perinteeseen kuuluu – tuli kiire rientää lakitukseen. Turun kauppatorihan on tällä hetkellä yksi iso aidattu monttu, mikä toi omat kommervenkkinsä Taidemuseon mäelle pääsemiseksi. Mutta ehdimme lopulta onneksi hyvissä ajoin mäelle painamaan lakit päähän ja kilistelemään skumppaa.


Onneksi sää oli kaunis ja aurinkoinen, vaikkei ihan enää niitä viikonlopun yli 20-asteen helteitä saatukaan. Katselimme kun Paavo Nurmen patsas sai oman lakkinsa, ja aika pian tulikin sen verran vilu, että siirryimme etsimään sisätiloja. Muutama muukin yritti päästä uuteen Wiklundin Walo-kattobaariin, joten sinne olisi pitänyt jonottaa ihan piipperin kanssa. Jäipä visiitti odottamaan seuraavaa kertaa. Muutaman kuppilan kautta suuntasimme takaisin kotiin jo melko aikaisin. Rio oli nukkunut sikeästi koko illan, taisi olla pieni aika poikki vappuhulinoista. Ja vappupäivä se vasta jännä olikin, sillä Rio pääsi mukaan piknikille! Hän on kyllä sen verran reipas pentu ettei vähästä hätkähdä. Iltapäivällä sää kylmenikin reippaasti ja alkoi hyinen sade (miten tämäkin tuntuu olevan jo perinne). Onneksi ehdimme parahiksi kotiin, sillä Rio ei näemmä ole kovin mielissään sadekelistä.

Ystäväni superhienot (ja maukkaat!) vappudonitsit


Vapun kuvasaldo jäi hämmentävän vähäiseksi. Haaveilin potretista kirsikkapuiden alla lakki päässä, mutta eipä sitäkään tullut lopulta otettua... Nyt lämpötila lähenteleekin yhtäkkiä pakkaslukemia, ja tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta mennä poseeraamaan kesätamineissa kukkien keskelle...

Besos, Hansu