Remontti etenee: lämpöä taloon

Tällä viikolla talolla on tapahtunut suuri askel eteenpäin, sillä putkimies on ollut koko viikon asentamassa maalämpökoneistoa ja kytkemässä lämmitystä päälle, ja sähkömieskin on laittanut hommat osaltaan tosi hyvälle mallille. Eikä piiruakaan liian aikaisin säiden puolesta, sillä talossa on saanut painaa hommia aika kohmeisilla sormilla viime aikoina. Viimeisen kuukauden on siis saanut painaa töitä oikein todenteolla, että ehdimme maalämpötoimittajan ilmoittamaan deadlineen ja saimme kaiken tarvittavan kuntoon sitä ennen. Viimeisestä remppapäivityksestä onkin ehtinyt tässä hässäkässä vierähtää parikin kuukautta, joten talolla on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Mitäs kaikkea tuo lämpöjen saaminen onkaan vaatinut?

Maalauspuuhia, katon panelointia ja yläkerran purkua

 

Lämmitysputket pattereille saatiin vedettyä keskikerrokseen jo ajat sitten, ja uudet patteritkin saapuivat jo kesä-heinäkuun vaihteessa. Pattereiden kiinnitys on odottanut, että saadaan seinäpinnat valmiiksi, sillä vanhanaikaisia ripapattereita henkivistä pattereista pilkottaa takana oleva seinäpinta, ja onhan se nyt muutoinkin helpompaa työstää pintoja kun patterit eivät ole tiellä. Kaikki maalattavat seinäpinnat saatiin hoidettua nopeasti ja kivuttomasti maaliruiskulla, mutta eteisaulan ja vilpolan pinnat onkin sitten toinen tarina, sillä aula olisi tarkoitus tapetoida ja vilpola paneloida. Vilpolan valeurapaneelit toimitettiin tilaustuotteena, ja ne saatiin onneksi hyvissä ajoin. Tosin toki paneelit piti pohjamaalata ennen asennusta ja vielä pariin kertaan asennuksen jälkeen. Maalattavia paneeleita ja listoja kyllä riittää, Hansun Maalauspaja tuntuu olevan täystyöllistetty jatkuvasti. Toisaalta hommassa ei työn vaatima aika ole suurin ongelma, vaan kuivuvien paneeleiden vaatima tila, eli kerralla ei voi ihan mahdotonta määrää maalata. Lopulta kuitenkin vilpolan panelointi sujui aika kivasti ja patteri saatiin aika nopeasti paikoilleen. Onhan tilasta puolet vielä paneloimatta, mutta sillä ei ole enää mikään kiire. Eteisaulan tapetti onkin sitten eri juttu, sillä tapetilla oli aika pitkä toimitusaika. Lopulta tapettitoimitus saapui juuri ennen lämpökytkentöjä, mutta emme kuitenkaan halunneet kiireessä alkaa tapetointipuuhiin, joten saapa nähdä, miten tapetti onnistutaan askartelemaan patterin ympärille myöhemmin.

Uusien pattereiden kiinnitys oli onneksi odotettua helpompaa. Toki patterikannakkeiden kiinnityksessä sai olla tarkkana, ja mittaus oli todellakin millipeliä ja otti aikansa, mutta tämän jälkeen homma oli varsin suoraviivaista. Sen kun vain nostettiin patteri seinään kannakkeiden päälle ja napsautettiin lukot kiinni. (Ja pakko mainita, että meikäläisen minisormet pääsi kerrankin hyötykäyttöön, sillä ainoastaan mun sormilla mahtui kiepauttamaan kannakkeen lukon lukitusasentoon ripojen välistä.) Tosin Siporex-seinään sai aika kieli keskellä suuta ruuvata kannakkeet ettei ruuvi korkkaisi.

Mutta niin. Voi kun asia olisikin taas niin yksinkertainen, että sen kuin laitetaan keskikerroksen seinät minttiin ja isketään patterit paikoilleen, ja lämmityksen saisi sitten kytkeä, mutta taas on ollut kellari ja yläkerta jarruttelemassa hommia. Kellarista piti ensin purkaa vanhat lämmitysputket sekä tehdä reitityksiä uusille putkille, mikä onneksi sujui melko nopeasti. Vanhat kellarin patterit myös irroitettiin ja siirrettiin tilalle asuinkerrosten vanhoja, isompia pattereita. Helpohko homma siis. Mitä nyt vähän piti taas seiniä rapata ja maalailla välissä, kun pattereiden takaa paljastui yllätyksiä.

Öljysäiliön nurkasta vaihdettiin ikkuna, rapattiin seinät, maalattiin seinät ja katto sekä tehtiin kaksi lattiavalua. Niin ja tietysti poistettiin kaikki öljyputket. Ilmanvaihtoräppänään saatiin kätevästi maalämpöputket. Ikkunan alle tuli lämpöpatteri.

 

Pullonkaulana kellarissa on ollut öljysäiliön purkamisesta vapautunut tila, jonne halusimme myös patterin. Vanha öljylämmitysjärjestelmä kun itsessään riitti omalla hukkalämmöllään lämmittämään pannuhuoneen ennen, mutta nyt huoneeseen haluttiin lisälämmitystä. Ja ennen kuin patteri kannattaa kiinnittää pannuhuoneen seinään saatika tuoda tilaan maalämpökoneistoa, on huone vaatinut yhtä jos toista fiksausta. Seiniä piti muun muuassa rapata ja maalata, sillä ne olivat aika hurjassa kunnossa. Toja-levyt pilkoittelivat paikoin seinistä, ja tämäkin vaati ensin omat temppunsa ennen kuin edes pääsi rappailupuuhiin.

Lisäksi tuossa osassa huoneesta, jossa öljysäiliö oli, on lattia reippaasti alempana, sekä niin pahasti kuopalla, että sinne piti tehdä vielä kaksi valua lattian suoristamiseksi. (Lattia jää silti vähän muuta huonetta alemmas tarkoituksella, sillä kellarissa on huonekorkeus melko kortilla.) Ensimmäinen lattiavalukaan ei mennyt ihan kuin Strömssössä, sillä kuivabetoni loppui pahasti kesken, ja oli juostava kauppaan kesken kaiken. Menekkiä kun oli ollut vaikea arvioida, sillä lattia olikin keskeltä vielä odotettua enemmän kuopalla. Lopulta lattia nieli 14 25:n kilon säkkiä arvioidun kahdeksan sijaan! Kellarissa on nyt jo sen verran kylmää ja kosteaa, että saimme jännittää kuivuisiko valu edes ikinä ajoissa. Varsinkin kun lattia piti lisäksi tasoittaa toisella valulla.

Kellarin ikkuna aukon suurennuksen jälkeen, ikkunan asennuksen jälkeen ja viimeisteltynä. Lähtötilanteesta unohtui kokonaan ottaa kuva...

Niin ja tokihan kaiken kukkuraksi vaihdoimme myös pannuhuoneen ikkunan, sillä vanha ikkuna oli ulkopuolelta avattava, lähes läpinäkymätön ja muutenkin vähän kurjassa kunnossa ja tosi pieni. Itse ikkunan vaihto onneksi sujui nopeasti (kerrankin) vaikka ikkuna-aukkoakin piti suurentaa. Enemmän aikaa vei ulkopuolen rappauksen korjailut, maalaus ja listoitukset, joilla oli säänkin puolesta vähän kiire. Myös sisäpuolella ikkunasmyygien rappaus laittoi jopa meikäläisen piiperryskärsivällisyyden koetukselle, sillä ikkunan ympärystä taisi lopulta vaatia neljä–viisi fiksailukierrosta.

Kellarissa on siis riittänyt hommia, mutta yläkerta se vasta onkin oma tarinansa. Yläkerta oltiin varauduttu jättämään väliaikaisten sähkölämmittimien varaan, mutta koska yläkertaa oli jo purettu niin paljon, ei enää ollut järisyttävän suuri ponnistus saada toiselle päätyseinälle patterit. Sen kun vain purettiin lattia, revittiin vanha patteri putkineen irti, nypittiin tapetteja muutama päivä, paklattiin seinää kuin viimeistä päivää ja maalattiin pariin kertaan. Pari pikku juttua siis kunnes uudet patterit putkineen sai asettaa paikoilleen. Yläkerran pohjoisseinälle tuli kahden pikku ikkunen alle pienet patterit, kun ennen ikkunoiden välissä oli yksi iso patteri. Lopputulos on mielestäni aika paljon parempi tasapainoisempi noin, vaikka kaikki muu tilassa onkin vielä kesken.

Eikä tässä toki kaikki, mikä ylläkerrassa on jarrutellut hommia. Meillähän on yläpohja edelleen apposen avoinna, sillä katolle piti asentaa huippuimuri ja viemärin hengitysputki. Tuo yläpohjan aukko varmaan olisi fiksua sulkea ennen lämmitystä ja kylmiä ilmoja, tai muuten kaikki lämpö karkaa katon kautta harakoille. Huippuimurin asennus onneksi onnistui melko mutkattomasti isosta stressistä huolimatta ja kesti jopa Aila-myrskyn. Ilmastointi- ja viemäriputkistokin saatiin luikertelemaan katolle asti, mutta vielä pitää tehdä hieman kiinnityksiä ja eristyshommia ennen kuin aukon voi sulkea.

Reijän tekeminen kaksinkertaiseen peltikattoon oli lopulta vaikeampaa kuin itse laitteen asennus. Viemäri ja ilmastointiputkien lisäksi katolle tuli vielä yli metrinen äänenvaimennin.

 

Eikä tietenkään pidä unohtaa sähkötöitä. Ennen kuin lämmitysjärjestelmä voitiin kytkeä päälle, sille piti tietenkin olla sähköt. Ja itse asiassa sähkövedot puuttuvat vieläkin isosta osasta kellaritiloja. Ennen kuin mitään sähköä saa mihinkään, tarvittiin tietysti sähkökeskus, jonka asensi sähkömies, eikä hommassa sinänäsä ollut sen kummempia kommervenkkejä. Paitsi että sähkömies olisi halunnut, että ennen keskuksen asennusta keskuksen vieressä kulkevat yläkerran kaapeliviennit kätkevä kotelo olisi valmis. Ja koteloahan ei voi laittaa umpeen, ennen kuin yläkertaan on viety lämmitysputket ja sähkökaapelit. Tähän hätään ei nyt kyllä millään pystynyt miettimään yläkerran sähköistyksiä, joten kotelo sai onneksi lopulta jäädä avoimeksi odottelemaan tavaraa. Sähkökeskus myös vaatii tietysti oman sähkönsä, eli pääsähkökaapelin ulkona olevalta keskukselta, jota varten piti siivota autotalli perusteellisesti ja rakentaa kaapelia varten suojakotelo.

Niin ja melkein jo unohdin, ikkunatkin on ehtineet vaihtaa väriä tässä reilun kuukauden aikana! Lähes kaikki keskikerroksen ikkunat ovat muuttuneet sisäpuolelta kasarinruskeasta valkoiseksi. Mikään nopea toimenpide ikkunan maalaus ei kyllä ole, ja itse asiassa laskeskelimmekin, että jos laskee yhteen ikkunaan käytetyn ajan kustannuksena, olisi ikkunoiden uusiminen kokonaan ollut lähestulkoon samanhintaista. Laskin, että kaikki työvaiheet vievät noin 15 tuntia per ikkuna. Ja työvaiheita on siis vanhojen silikonien irti rapsuttelu, hionta ja puhdistus, suojateippaus, pohjamaalaus, varsinainen maalaus sekä vielä kolmas maalikerros näkyvimpiin osiin. Ja lopuksi pitäisi tietysti tehdä pieniä viimeistelyjä sekä laittaa uudet silikonit ja eristenauhat.

Pientä kiirettä on siis pitänyt tässä viime viikkoina! Ja tokihan meillä molemmilla on ollut perinteinen syyskiire myös töissä, ja urheilukello valittaa liiallisesta stressistä. Nooh kerrankos tässä… Mutta ainakin tällaiset ulkopuolisen sanelemat aikataulut pistää laittamaan vauhtia tekemiseen, ja matkan varrelle on mahtunut paljon onnistumisia. Tahti on toisinaan ollut sen verran kova, ettei välionnistumisia edes aina huomaa, kun ollaan jo täyttä häkää seuraavan vaiheen kimpussa. Olemme jonkin verran ehtineet aloittamaan myös kattopintoja keittiössä, olohuoneessa ja työhuoneessa, joten näiden huoneiden osalta alkaa näyttää ihanan valmiilta! Katoillahan ei nyt sinänsä ei kiire, mutta koska nekin pitää vielä maalata, olisi kattopinnat kätevintä olla valmiina ennen lattiaa. Ja kattopintojen valmistumisen myötä saa pikkuhiljaa alkaa asentaa myös valaistusta, mikä alkaa olla melkoinen kynnyskysymys kun syksy tästä vielä pimenee.

Lattiaeristeen puhaltamista puhalluskoneella ja levytettyä lattiaa

 

Lopulta aikatauluun jäi vähän jopa luppoaikaa, joten ehdimme harjoittelemaan eristeen puhallusta kodinhoitohuoneen ja vilpolan lattiaan. Tai oikeastaan näiden tilojen lattioilla oli sen takia pieni kiire, että näitä varten ostetut kipsilevyt olivat autotallissa putkiasennusten tiellä, ja ne piti sieltä saada jonnekin. Keskikerrokseen olisi kauttaaltaan tarkoitus puhaltaa Huntonin puukuitueristettä, ja se on tuntunut vähän välteltävältä möröltä. Tajusimme, ettemme kuitenkaan saa kerralla roudattua tarvittavaa eristekuormaa, joten ehkä homman voisi pilkkoa useampaan puhalluskertaan, vaikka se tarkoittaakin, että puhalluskoneesta pitää maksaa vuokrahinta kahdesti. Alkukankeuden jälkeen homma oli kyllä aika hauskaa, vaikkakin erittäin pölyistä. Onneksi tuollainen puupöly ei sen enempää kutita tai ole muutenkaan inhottavaa. Lattioiden kipsilevytkin saatiin parissa päivässä paikoilleen, vaikka olihan läpivienneissä melkoinen mittaus ja askartelu. Tässä kuukausien varomisen ja tasapainoilun jälkeen on aika luksusta kävellä tukevalla lattialla!

Melko pian saisi kutsua vesieristäjän paikalle, ja sen jälkeen pääseekin pian laatoituspuuhiin! Pitäisi myös alkaa keskittyä vessan rakentamiseen, sillä meidän raksavessa joutui väistymään maalämpökoneiston tieltä. Vessaan oli kiire rakentaan kaikki putkistot, mutta muutoin sinne ei ole hetkeen tehty mitään. Ja niinhän siinä muuten lopulta kävi, että lopullinen wc:n viemäri nousi muutaman hyvin merkitsevän sentin liian korkealle, ja nyt meille tulee kuin tuleekin seinä-wc. Ostin siis Tori.fistä jo rempan alkutaipaleella edullisesti kaksi wc-istuinta, jotka joku myi, koska suunnitelmat vaihtuivat seinä-wc:ksi. Salaa kuitenkin haaveilin seinä-wc:stä, mutta ne ovat aika kalliita kaikkine osineen. Ja nyt näyttäisi, että meille tulee varmaan molempiin vessoihin seinä-wc:t, ja saan myydä nuo istuimet eteenpäin…

Seinä-wc:n mallailua paikoilleen

Maalämpökoneisto ja putkea poikineen. Oli muuten milleistä kiinni, että pömpeli mahtui ovesta sisään...

 

Iso etappi on nyt siis saavutettu ja voi jo vähän huokaista helpotuksesta! Varsinkin kun yksikään patteri ei tunnu vuotavan ja meidän putkivedot oli kuin olikin oikein tehty. Seuraavaksi sitten sen vessan kimppuun ja aloittelemaan laatoituksia. Sitten onkin jäljellä oikeastaan enää puuttuvat katot ja lattiat, ja pian saakin alkaa tosissaan miettiä kiintokalusteita. Wuhuu!

Besos, Hansu