Tällä viikolla talolla on tapahtunut suuri askel eteenpäin, sillä putkimies on
ollut koko viikon asentamassa maalämpökoneistoa ja kytkemässä lämmitystä päälle,
ja sähkömieskin on laittanut hommat osaltaan tosi hyvälle mallille. Eikä
piiruakaan liian aikaisin säiden puolesta, sillä talossa on saanut painaa hommia
aika kohmeisilla sormilla viime aikoina. Viimeisen kuukauden on siis saanut
painaa töitä oikein todenteolla, että ehdimme maalämpötoimittajan ilmoittamaan
deadlineen ja saimme kaiken tarvittavan kuntoon sitä ennen. Viimeisestä
remppapäivityksestä onkin ehtinyt tässä hässäkässä vierähtää parikin kuukautta,
joten talolla on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Mitäs kaikkea tuo lämpöjen
saaminen onkaan vaatinut?
Maalauspuuhia, katon panelointia ja yläkerran purkua |
Lämmitysputket pattereille saatiin vedettyä
keskikerrokseen jo ajat sitten, ja uudet patteritkin saapuivat jo kesä-heinäkuun
vaihteessa. Pattereiden kiinnitys on odottanut, että saadaan seinäpinnat
valmiiksi, sillä vanhanaikaisia ripapattereita henkivistä pattereista pilkottaa
takana oleva seinäpinta, ja onhan se nyt muutoinkin helpompaa työstää pintoja
kun patterit eivät ole tiellä. Kaikki maalattavat seinäpinnat saatiin hoidettua
nopeasti ja kivuttomasti maaliruiskulla, mutta eteisaulan ja vilpolan pinnat
onkin sitten toinen tarina, sillä aula olisi tarkoitus tapetoida ja vilpola
paneloida. Vilpolan valeurapaneelit toimitettiin tilaustuotteena, ja ne saatiin
onneksi hyvissä ajoin. Tosin toki paneelit piti pohjamaalata ennen asennusta ja
vielä pariin kertaan asennuksen jälkeen. Maalattavia paneeleita ja listoja kyllä
riittää, Hansun Maalauspaja tuntuu olevan täystyöllistetty jatkuvasti. Toisaalta
hommassa ei työn vaatima aika ole suurin ongelma, vaan kuivuvien paneeleiden
vaatima tila, eli kerralla ei voi ihan mahdotonta määrää maalata. Lopulta
kuitenkin vilpolan panelointi sujui aika kivasti ja patteri saatiin aika
nopeasti paikoilleen. Onhan tilasta puolet vielä paneloimatta, mutta sillä ei
ole enää mikään kiire. Eteisaulan tapetti onkin sitten eri juttu, sillä
tapetilla oli aika pitkä toimitusaika. Lopulta tapettitoimitus saapui juuri
ennen lämpökytkentöjä, mutta emme kuitenkaan halunneet kiireessä alkaa
tapetointipuuhiin, joten saapa nähdä, miten tapetti onnistutaan askartelemaan
patterin ympärille myöhemmin.
Uusien pattereiden kiinnitys oli onneksi odotettua
helpompaa. Toki patterikannakkeiden kiinnityksessä sai olla tarkkana, ja mittaus
oli todellakin millipeliä ja otti aikansa, mutta tämän jälkeen homma oli varsin
suoraviivaista. Sen kun vain nostettiin patteri seinään kannakkeiden päälle ja
napsautettiin lukot kiinni. (Ja pakko mainita, että meikäläisen minisormet pääsi
kerrankin hyötykäyttöön, sillä ainoastaan mun sormilla mahtui kiepauttamaan
kannakkeen lukon lukitusasentoon ripojen välistä.) Tosin Siporex-seinään sai aika kieli keskellä suuta ruuvata kannakkeet ettei ruuvi korkkaisi.
Mutta niin. Voi
kun asia olisikin taas niin yksinkertainen, että sen kuin laitetaan
keskikerroksen seinät minttiin ja isketään patterit paikoilleen, ja lämmityksen
saisi sitten kytkeä, mutta taas on ollut kellari ja yläkerta jarruttelemassa
hommia. Kellarista piti ensin purkaa vanhat lämmitysputket sekä tehdä
reitityksiä uusille putkille, mikä onneksi sujui melko nopeasti. Vanhat kellarin
patterit myös irroitettiin ja siirrettiin tilalle asuinkerrosten vanhoja,
isompia pattereita. Helpohko homma siis. Mitä nyt vähän piti taas seiniä rapata
ja maalailla välissä, kun pattereiden takaa paljastui yllätyksiä.
Pullonkaulana
kellarissa on ollut öljysäiliön purkamisesta vapautunut tila, jonne halusimme
myös patterin. Vanha öljylämmitysjärjestelmä kun itsessään riitti omalla
hukkalämmöllään lämmittämään pannuhuoneen ennen, mutta nyt huoneeseen haluttiin
lisälämmitystä. Ja ennen kuin patteri kannattaa kiinnittää pannuhuoneen seinään
saatika tuoda tilaan maalämpökoneistoa, on huone vaatinut yhtä jos toista
fiksausta. Seiniä piti muun muuassa rapata ja maalata, sillä ne olivat aika
hurjassa kunnossa. Toja-levyt pilkoittelivat paikoin seinistä, ja tämäkin vaati
ensin omat temppunsa ennen kuin edes pääsi rappailupuuhiin.
Lisäksi
tuossa osassa huoneesta, jossa öljysäiliö oli, on lattia reippaasti alempana,
sekä niin pahasti kuopalla, että sinne piti tehdä vielä kaksi valua lattian
suoristamiseksi. (Lattia jää silti vähän muuta huonetta alemmas tarkoituksella,
sillä kellarissa on huonekorkeus melko kortilla.) Ensimmäinen lattiavalukaan ei
mennyt ihan kuin Strömssössä, sillä kuivabetoni loppui pahasti kesken, ja oli
juostava kauppaan kesken kaiken. Menekkiä kun oli ollut vaikea arvioida, sillä
lattia olikin keskeltä vielä odotettua enemmän kuopalla. Lopulta lattia nieli 14
25:n kilon säkkiä arvioidun kahdeksan sijaan! Kellarissa on nyt jo sen verran
kylmää ja kosteaa, että saimme jännittää kuivuisiko valu edes ikinä ajoissa.
Varsinkin kun lattia piti lisäksi tasoittaa toisella valulla.
Kellarin ikkuna aukon suurennuksen jälkeen, ikkunan asennuksen jälkeen ja viimeisteltynä. Lähtötilanteesta unohtui kokonaan ottaa kuva... |
Niin ja
tokihan kaiken kukkuraksi vaihdoimme myös pannuhuoneen ikkunan, sillä vanha
ikkuna oli ulkopuolelta avattava, lähes läpinäkymätön ja muutenkin vähän
kurjassa kunnossa ja tosi pieni. Itse ikkunan vaihto onneksi sujui nopeasti (kerrankin) vaikka ikkuna-aukkoakin piti suurentaa. Enemmän aikaa vei ulkopuolen
rappauksen korjailut, maalaus ja listoitukset, joilla oli säänkin puolesta vähän
kiire. Myös sisäpuolella ikkunasmyygien rappaus laittoi jopa meikäläisen
piiperryskärsivällisyyden koetukselle, sillä ikkunan ympärystä taisi lopulta
vaatia neljä–viisi fiksailukierrosta.
Kellarissa on siis riittänyt
hommia, mutta yläkerta se vasta onkin oma tarinansa. Yläkerta oltiin varauduttu
jättämään väliaikaisten sähkölämmittimien varaan, mutta koska yläkertaa oli jo
purettu niin paljon, ei enää ollut järisyttävän suuri ponnistus saada
toiselle päätyseinälle patterit. Sen kun vain purettiin lattia, revittiin vanha
patteri putkineen irti, nypittiin tapetteja muutama päivä, paklattiin seinää
kuin viimeistä päivää ja maalattiin pariin kertaan. Pari pikku juttua siis
kunnes uudet patterit putkineen sai asettaa paikoilleen. Yläkerran pohjoisseinälle tuli kahden pikku ikkunen alle pienet patterit, kun ennen ikkunoiden välissä oli yksi iso patteri. Lopputulos on mielestäni aika paljon parempi tasapainoisempi noin, vaikka kaikki muu tilassa onkin vielä kesken.
Eikä tässä toki
kaikki, mikä ylläkerrassa on jarrutellut hommia. Meillähän on yläpohja edelleen
apposen avoinna, sillä katolle piti asentaa huippuimuri ja viemärin
hengitysputki. Tuo yläpohjan aukko varmaan olisi fiksua sulkea ennen lämmitystä
ja kylmiä ilmoja, tai muuten kaikki lämpö karkaa katon kautta harakoille.
Huippuimurin asennus onneksi onnistui melko mutkattomasti isosta stressistä
huolimatta ja kesti jopa Aila-myrskyn. Ilmastointi- ja viemäriputkistokin
saatiin luikertelemaan katolle asti, mutta vielä pitää tehdä hieman kiinnityksiä
ja eristyshommia ennen kuin aukon voi sulkea.
Reijän tekeminen kaksinkertaiseen peltikattoon oli lopulta vaikeampaa kuin itse laitteen asennus. Viemäri ja ilmastointiputkien lisäksi katolle tuli vielä yli metrinen äänenvaimennin. |
Eikä tietenkään pidä
unohtaa sähkötöitä. Ennen kuin lämmitysjärjestelmä voitiin kytkeä päälle, sille
piti tietenkin olla sähköt. Ja itse asiassa sähkövedot puuttuvat vieläkin isosta
osasta kellaritiloja. Ennen kuin mitään sähköä saa mihinkään, tarvittiin
tietysti sähkökeskus, jonka asensi sähkömies, eikä hommassa sinänäsä ollut sen
kummempia kommervenkkejä. Paitsi että sähkömies olisi halunnut, että ennen
keskuksen asennusta keskuksen vieressä kulkevat yläkerran kaapeliviennit kätkevä kotelo olisi valmis. Ja koteloahan ei
voi laittaa umpeen, ennen kuin yläkertaan on viety lämmitysputket ja
sähkökaapelit. Tähän hätään ei nyt kyllä millään pystynyt miettimään yläkerran
sähköistyksiä, joten kotelo sai onneksi lopulta jäädä avoimeksi odottelemaan
tavaraa. Sähkökeskus myös vaatii tietysti oman sähkönsä, eli pääsähkökaapelin
ulkona olevalta keskukselta, jota varten piti siivota autotalli perusteellisesti
ja rakentaa kaapelia varten suojakotelo.
Niin ja melkein jo unohdin,
ikkunatkin on ehtineet vaihtaa väriä tässä reilun kuukauden aikana! Lähes kaikki
keskikerroksen ikkunat ovat muuttuneet sisäpuolelta kasarinruskeasta
valkoiseksi. Mikään nopea toimenpide ikkunan maalaus ei kyllä ole, ja itse
asiassa laskeskelimmekin, että jos laskee yhteen ikkunaan käytetyn ajan
kustannuksena, olisi ikkunoiden uusiminen kokonaan ollut lähestulkoon samanhintaista. Laskin,
että kaikki työvaiheet vievät noin 15 tuntia per ikkuna. Ja työvaiheita on siis
vanhojen silikonien irti rapsuttelu, hionta ja puhdistus, suojateippaus,
pohjamaalaus, varsinainen maalaus sekä vielä kolmas maalikerros näkyvimpiin
osiin. Ja lopuksi pitäisi tietysti tehdä pieniä viimeistelyjä sekä laittaa uudet
silikonit ja eristenauhat.
Pientä kiirettä on siis pitänyt tässä
viime viikkoina! Ja tokihan meillä molemmilla on ollut perinteinen syyskiire
myös töissä, ja urheilukello valittaa liiallisesta stressistä. Nooh kerrankos
tässä… Mutta ainakin tällaiset ulkopuolisen sanelemat aikataulut pistää
laittamaan vauhtia tekemiseen, ja matkan varrelle on mahtunut paljon
onnistumisia. Tahti on toisinaan ollut sen verran kova, ettei välionnistumisia
edes aina huomaa, kun ollaan jo täyttä häkää seuraavan vaiheen kimpussa. Olemme
jonkin verran ehtineet aloittamaan myös kattopintoja keittiössä, olohuoneessa ja
työhuoneessa, joten näiden huoneiden osalta alkaa näyttää ihanan valmiilta!
Katoillahan ei nyt sinänsä ei kiire, mutta koska nekin pitää vielä maalata,
olisi kattopinnat kätevintä olla valmiina ennen lattiaa. Ja kattopintojen
valmistumisen myötä saa pikkuhiljaa alkaa asentaa myös valaistusta, mikä alkaa
olla melkoinen kynnyskysymys kun syksy tästä vielä pimenee.
Lattiaeristeen puhaltamista puhalluskoneella ja levytettyä lattiaa |
Lopulta
aikatauluun jäi vähän jopa luppoaikaa, joten ehdimme harjoittelemaan eristeen
puhallusta kodinhoitohuoneen ja vilpolan lattiaan. Tai oikeastaan näiden tilojen
lattioilla oli sen takia pieni kiire, että näitä varten ostetut kipsilevyt
olivat autotallissa putkiasennusten tiellä, ja ne piti sieltä saada jonnekin.
Keskikerrokseen olisi kauttaaltaan tarkoitus puhaltaa Huntonin
puukuitueristettä, ja se on tuntunut vähän välteltävältä möröltä. Tajusimme,
ettemme kuitenkaan saa kerralla roudattua tarvittavaa eristekuormaa, joten ehkä
homman voisi pilkkoa useampaan puhalluskertaan, vaikka se tarkoittaakin, että
puhalluskoneesta pitää maksaa vuokrahinta kahdesti. Alkukankeuden jälkeen homma
oli kyllä aika hauskaa, vaikkakin erittäin pölyistä. Onneksi tuollainen puupöly
ei sen enempää kutita tai ole muutenkaan inhottavaa. Lattioiden kipsilevytkin
saatiin parissa päivässä paikoilleen, vaikka olihan läpivienneissä melkoinen
mittaus ja askartelu. Tässä kuukausien varomisen ja tasapainoilun jälkeen on
aika luksusta kävellä tukevalla lattialla!
Melko pian saisi kutsua
vesieristäjän paikalle, ja sen jälkeen pääseekin pian laatoituspuuhiin! Pitäisi
myös alkaa keskittyä vessan rakentamiseen, sillä meidän raksavessa joutui
väistymään maalämpökoneiston tieltä. Vessaan oli kiire rakentaan kaikki
putkistot, mutta muutoin sinne ei ole hetkeen tehty mitään. Ja niinhän siinä
muuten lopulta kävi, että lopullinen wc:n viemäri nousi muutaman hyvin
merkitsevän sentin liian korkealle, ja nyt meille tulee kuin tuleekin seinä-wc.
Ostin siis Tori.fistä jo rempan alkutaipaleella edullisesti kaksi wc-istuinta, jotka
joku myi, koska suunnitelmat vaihtuivat seinä-wc:ksi. Salaa kuitenkin haaveilin
seinä-wc:stä, mutta ne ovat aika kalliita kaikkine osineen. Ja nyt näyttäisi,
että meille tulee varmaan molempiin vessoihin seinä-wc:t, ja saan myydä nuo
istuimet eteenpäin…
Seinä-wc:n mallailua paikoilleen |
Maalämpökoneisto ja putkea poikineen. Oli muuten milleistä kiinni, että pömpeli mahtui ovesta sisään... |
Iso etappi on nyt siis saavutettu ja voi jo vähän huokaista helpotuksesta! Varsinkin kun yksikään patteri ei tunnu vuotavan ja meidän putkivedot oli kuin olikin oikein tehty. Seuraavaksi sitten sen vessan kimppuun ja aloittelemaan laatoituksia.
Sitten onkin jäljellä oikeastaan enää puuttuvat katot ja lattiat, ja pian saakin
alkaa tosissaan miettiä kiintokalusteita. Wuhuu!
Besos, Hansu
Besos, Hansu