torstai 29. joulukuuta 2016

Itse tehtyä saippuaa lahjaksi


Tänä jouluna keksin näperrellä lahjapaketteihin pikkuisia saippuapaloja. Homma osoittautui todella helpoksi valmiin saippuamassan avulla (tosin jonain päivänä haluaisin kyllä kokeilla saippuan valmistusta aivan alusta asti), joka oli kaiken lisäksi melko edullistakin – melkeinpä siis halpaa kuin saippua. Kilo saippuamassaa maksoi 14 euroa, eikä massaa kulunut näihin pikkusaippuoihin kuin 200 grammaa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan saippuamassa siis sulatetaan mikrossa tai vesihauteessa, ja mukaan sekoitetaan mahdolliset tuoksut, väriaineet ja mitä nyt haluaakaan, ja seos valutetaan muottiin. Itse lisäsin mukaan macadamiapähkinäöljyä ja hunajaa sekä tuoksuksi aromaterapeuttista appelsiiniöljyä. Appelsiiniöljyn luvataan piristävän mielialaa, vähentävän stressiä ja hermostuneisuutta sekä lievittävän kipuja. Appelsiinista innostuneena lisäsin muutamaan saippuapalaan myös raastettua appelsiinin kuorta. Mitään väriaineita en lisännyt massaan. (Sellainen vinkki, että jos massaa haluaa värjätä niin värin on oltava rasvaliukoista tai muuten värjääntyy saippuan sijaan pesuvesi ja kädet.)

Ohjeiden mukaan hunajaa voi maksimissaan lisätä 10 % saippuan painosta, mutta muiden aineiden määriä ei kerrottu, ja lopulta teinkin seoksen aika mututuntumalla enkä uskaltanut öljyäkään lisätä tuota 10 %:a enempää. Ohjeissa neuvottiin myös ettei hunajaa saa keittää ettei sen hyvät ominaisuudet kärsi.

200 g saippuamassaa kohden käytin:
  • noin 2 rkl hunajaa
  • noin 2 rkl macadamiaöljyä
  • melko reilusti appelsiiniöljyä, ehkä noin 1 tl
  • noin 1 rkl appelsiininkuorta

Valmiit saippuapalat säilyvät huoneenlämmössä, mutta niihin saattaa ilmaantua valkoinen homemainen kerros. Se on kuitenkin vain kuivunutta saippuaa eikä hometta.


Barras de jabón caseras para regalar

Besos, Hansu

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulutunnelmia

Siinä se joulu jollotteli taas menojaan. Loppuviikon sai taas väkertää hikihatussa viimeisiä itse tehtyjä lahjoja ja paketteja, mutta viikonloppuna tuli sitten möllöteltyä paikoillaan senkin edestä. Aatto kului perinteiseen tapaan ensin Liedossa Eeron isän luona visiitillä ja illalla äidin patojen ääressä Kaarinassa. Lahjamäärän perusteella kaikki olivat olleet superkilttejä tänäkin vuonna. Peppikin sai useamman paketin, joita odotettiinkin malttamattomasti. Ja vielä kun pukin säkki piippasi pikkujalan alla niin eihän otus meinannut malttaa millään. Lopulta se oma vinkunut paketti haettiinkin säkistä omatoimisesti. Tosin kun Pepin lahjat oli avattu, olisi tuo mielellään avannut myös kaikkien muiden lahjat...

Joko jo saisi avata??

Tämän vuoden pakettidesign oli musta-ruskea, jonka hetken ajattelin olevan aivan liian synkkä. Vaan myös lähipiirissä näkyi hyvin samanlaisia paketteja, joten musta-ruskea taisikin olla joulun muotiväri. Omista paketeistani kuoriutui muun muassa luonnonkosmetiikkaa, meikkijuttuja, yöpaita, treenipaita, satokauden keittokirja ja kasapäin suklaata. Löytyipä sieltä myös äidin taiteilema matto ja säilytyskorit. 



La Nochebuena

Besos, Hansu

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulutervehdykset


Pienen hetken jo harkitsin, josko tänä vuonna emme lähettäisikään perinteisiä joulukortteja. Pyh mitä vielä, perinteet kunniaan ja kortteja askartelemaan! Päätin kuitenkin, että mitään uusia materiaaleja en osta enkä muutenkaan liiaksi lähde hifistelemään. Pää tosin löi aivan tyhjää, eikä Pinterestistäkään ollut apua. Lopulta kuitenkin keksin aivan oman designin, ja tänä vuonna kortteihin päätyi istumaan pikkuruisia punatulkkuja langoilla. :)


Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Feliz Navidad!

Besos, Hansu

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulu on täällä

Ah miten tehokkaita vime päivät ovat olleet! Kun suurimmat hartioita painavat asiat on saatu hoidettua, alkaa se kateissa ollut joulumielikin löytyä. Perjantaina sain vihdoin lähetettyä gradun painoon. Kyllä siinä taas kesti selvitellä kaikenmaailman pieniä, teknisiä juttuja mutta nyt se on vihdoin ohi. (Ja tänään sainkin hakea kansitetun gradun ja palautettua laitoksen versiot!) Sen jälkeen lähdin kevein mielin kaupungille haahuilemaan ja tekemään muutamia jouluisia hankintoja. Ehdin myös siivota ja laittaa muutamia joulukoristeita esille. Olin ajatellut ettei meille taida tulla ollenkaan joulukoristeita tänne kaaoksen keskelle (voi pikku Peppi-ressu nukkui eilen pesässään porakoneen kanssa), mutta kyllä nyt muutama koriste aina mahtuu. Joulukorttien ja -kranssien askartelu viritteli jo sen verran joulutunnelmaan, että lisää joulua oli saatava. Olipa muuten jännä kaivella vanhat, tutut koristeet ja keksiä niille aivan uudet paikat. 

Perjantaina iltapäivällä saimme vihdoin hoidettua muutamien isompien tavaroiden roudailut, joten meillä on vihdoin pesukone (ei tosin kytkettynä) sekä yläkerran porrasaukossa kaide! Kaide toimii samalla hyllynä, joten sen myötä saimme purkaa viimeisetkin muuttolaatikot. Vihdoin!
Illemmalla ehdin jopa paistaa joulutorttuja – tai oikeastaan torttusuupaloja, jossa on optimoituna torttujen parhaat kohdat. Mahat täynnä ruokaa ja torttuja lähdimme vielä elokuviin katsomaan Rogue Onea. Vaikka hyvä leffa olikin, niin kyllä meinasi väkisin tulla uni kaikkien päivän tapahtumien jälkeen.

Lauantaina ahkertointi jatkui, ja saimme vihdoin porattua keittiön hyllyt seinään ja muutenkin viimeisteltyä keittiön keskeneräiset jutut. Se taas tarkoittaa, että tavaroille alkaa vihdoin löytyä paikkoja ja kaikkea ei enää tarvitse säilyttää hujan hajan pitkin pöytiä ja lattioita. Vähemmän kaaosta, rauhallisempi mieli. :) 



Sunnuntaina suuntasimme heti aamupäivällä joulun ruoka- ja lahjaostoksille. Aika monia juttuja saimme ruksittua hankintalistalta, ja mieli keveni jälleen. Kauppareissun jälkeen suuntasimme kavereiden kanssa Suurtorin joulumarkkinoille. Myytäviin asioihin en niinkään osannut keskittyä, sillä eihän sille miljöölle voi kuin huokailla. Harmi ettei parempaa kameraa tullut otettua mukaan. Etenkin Luostarin välikadun makasiinit on jotain niin uskomattoman tunnelmallista. Vähän kuin olisi tehnyt pienen ulkomaan matkan. Kauppatorin joulumarkkinoiden kodassakin kävimme glögillä. Ihan paras keksintö tuo kota! Markkinoiden joulupuulon tuoksu oli sen verran houkutteleva, että illalla oli aivan pakko keitellä riisipuuroa. Kyllä siinä väkisinkin alkoi joulumieli vallata todenteolla. 



Por fin mi tesis está terminado y puedo comenzar la celebración de Navidad!

Besos, Hansu

perjantai 16. joulukuuta 2016

Jouluinen riisituorepuuro

Sain Elixiltä testiin pellavansiemenmakurouheita, joista ensimmäisenä tartuin tähän omena-kaneliversioon. Ihan yllätyin miten hyvää rouhe onkaan, tätä tekisi mieli laittaa paljon enemmän kuin mikä on suositeltava annos (1–2 rkl)! Omena-kanelista inspiroituneena kehittelin rouheen kaveriksi vähän erilaisemman jouluisen tuorepuuron.


Tuorepuuron ideanahan on, että mitään ei tarvitse keitellä, vaan puurohiutaleet ja muut aineet sekoitetaan illalla kulhoon jääkaappiin odottamaan, ja aamulla sekoitus on tekeytynyt pehmeäksi puuroksi. Halusin kuitenkin kokeilla puurohiutaleiden tilalla riisiä, sillä viime aikoina olen kärsinyt suuresta himosta riisipuuroon ja riisifruttiin (ja kaurahiutaleetkin olivat lopussa). Samalla vaivalla voi kerralla keitellä riisit useamman aamun tuorepuuroihin. Keitin riisin siis ihan veteen (tosin lisäsin joukkoon lorauksen omenamehua) ja lisäsin maidon sun muut vasta tuorepuuroon riisin jäähdyttyä.



Jouluinen riisituorepuuro:
  • n. 1 dl keitettyä (jäähtynyttä) puuroriisiä
  • n. 1 rkl chiansiemeniä
  • n. 1 dl jogurttia (itse käytin kookossoijajogurttia)
  • loraus maitoa (itse laitoin kauramaitoa)
  • loraus omenamehua
  • kanelia
  • päälle Elixi omena-kaneli makurouhetta
Lisukkeeksi laitoin vielä hieman mysliä ja granaattiomenansiemeniä. Jos jaksaa panostaa niin nämä karamellisoidut omenat sopisivat tähän mainiosti, mmmm...



Tuosta makurouheesta sen verran, että kyseessä on siis pellavarouhe, josta saa helposti ja maukkaasti lisää proteiinia, kuitua ja rasvahappoja esimerkiksi jogurttiin, rahkaan, smoothieen, viiliin tai vaikka näin (tuore)puuroon. Tarkemmat tuotetiedot löytyvät täältä.

Yhteistyössä Elixi 

Besos, Hansu

maanantai 12. joulukuuta 2016

Liukuva tallin ovi vessan oveksi

Hurraa yksityisyys, meillä on vihdoin vessassa ovi! Tai onhan se nyt jo tovin ollut paikoillaan, mutta monta viikkoa saimme pärjätä pelkän verhon turvin (sori, vähän laahaa jäljessä nämä remppajutut). Jokusen tovin sai myös odotella kahvaa sisäpuolelle (raskaan oven liikuttelu sisäpuolelta oli mielenkiintoista ilman sitä), sillä ajattelimme, että sisäpuolen vetimen täytyy olla upotettavaa mallia, jotta ovi liukuu kunnolla sivuun. Mutta koska seinän vierelle pitää muutenkin varata tilaa pesukoneen poistoputkelle, ei oven tarvitsekaan liukua kokonaan sivuun, jolloin tavallinen kahva mahtuikin paikoilleen. Enää pitäisi saada vain lukko paikoilleen, sitä pitääkin tuumata hetki... Lisäksi pari kohtaa kaipailee vielä maalia.
 
 

Oven nikkarointi ei sinänsä ollut suuri urakka, mutta se on vaatinut aika paljon miettimistä ja yhtä jos toista tilpehööriä.Jo ensimmäisissä ideoissa makustelimme pyörillä liukuvaa ladon/tallin ovea, ja vielä kun tilaa oli niin niukasti, ettei tavallinen ovi mahtuisi kunnolla aukeamaan, oli päätös sillä sinetöity. Tosin tuollaisen raffin rautaisen liukuovimekanismin löytäminen ei ollut aivan helppoa. Metsästin sitä ensin aikani Amazonista, kunnes huomasin että niitä löytyy myös Domus Classicalta (on muuten ehkä ihanin rautakauppa ikinä!) ja vieläpä paljon edullisemmin. Olin jo naputtelemassa tilausta, kunnes liukuovipyörät loppuivat kesken nenäni edestä. Tietenkin. Mutta kuinka ollakaan, ihan vahingossa K-Raudassa sattui eteen aivan samanlaiset ja viereiseltä hyllyltä löytyi vielä rouhea takorautainen työntösalpa huomattavasti Domus Classicaa edullisemmin. (Myös Puuilossa näytti olevan vastaavia liukuovimekanismeja ja takorautajuttuja jos joku etsiskelee.)



Oveen tarvittavat lankut taas löytyivät ihan vahingossa ja pilkkahintaan Mynämäen perämetsästä eräältä tilalta (kiitos tori.fin), josta haimme keittiön työtasoihin  tarvittavat lankut. Lankut olivat itseasiassa lattialankkuja pontteineen kaikkineen, joten niiden yhteen kiinnitys kävi suhteellisen helposti. Liimaa vain väliin ja sovitus paikoilleen. Eikä niin haittaa vaikka muutaman lankun väliin jäikin melkoinen rako, se tuo vain ilmettä. Oven ylä- ja alapäähän laitettiin vielä kapeat lattaraudat estämään vääntyilyä. Oven paraatipuolellekin oli tarkoitus ruuvata mustat lattaraudat, mutta valmis ovi näytti hyvältä ilmankin, niin että raudat jäivät ainakin toistaiseksi laittamatta. Hong Kongista löytyi muuten melko edullista lattarautaa eri kokoisina, ja myös ihan sattumalta tuo vedin ihan muutamalla eurolla. Lopulta mitään tarvikkeita ei siis tarvinnut etsiä kovin kaukaa, vaikka aluksi näyttikin mahdottomalta.


Lattialankkujen yhteen liimauksen, oikeaan pituuteen pätkimisen ja lattarautojen kiinnittämäsen ohella paljon muuta ei tarvittukaan. Mutta koska olen hurahtanut rouheaan puupintaan, niin halusin käsitellä oven vielä porakoneeseen teräsharjapäällä niin, että puunsyyt nousivat esiin ja ovi sai vähän rouheamman ilmeen. Lopuksi vielä maalia päälle ja sitten saikin alkaa raapimaan päätä, miten oven saisi käytännössä toimimaan ja vielä niin, että ovi sulkeutuisi mahdollisimman tiivistii kuitenkaan raapimatta seiniä ja lattioita. Ja ne meidän seinätkin ovat joka suuntaan vinot... Mutta jotenkin ihan vahingossa ovi asettui paikoilleen, eikä sen kummempaa säätämistä tarvittu. Tai eihän se aivan tiivis ole, eikä eristä siis ääntäkään kovin hyvin, mutta tuopahan ainakin enemmän yksityisyyttä kuin verho. Mutta onhan se aika hieno, vai mitä?

Tämän parempia vaihekuvia ei näköjään muistettu ottaa


La puerta de granero deslizante para nuestro baño.

Besos, Hansu

perjantai 9. joulukuuta 2016

Viime päivinä

Ohoh minnehän se viikko taas vierähti, jotenkin itsenäisyyspäivä sotki aivan ajantajun. Eerokin vietti pari "lomapäivää" kotona gradua tehden, niin jotenkin olen aivan sekaisin päivistä. Itsenäisyyspäivä kului samaan tapaan kuin viime vuonna: kiinalaista ruokaa isolla porukalla, itsenäisyyspäivän juhlakonsertti konserttitalolla ja illalla linnanjuhlien katsomo porukalla. On kyllä hauska tuo Dragon Palacen pyöreä pöytä, johon meidän 10 hengen porukkamme mahtui juuuri ja juuri. Pöydän keskellä on kiinalaiseen tapaan pyörivä "tarjotin", joten annokset on helppo jakaa kaikkien kesken kuten kiinalaiseen pöytäetikettiin yleensä kuuluu. Se on kyllä aika hassua miten kiinalaisesta ruuasta on tulossa itsenäisyyspäivän perinne, no eipähän ole yleensä ruuhkaa tuolloin ja onpa Dragon Place ainakin lähellä konserttitaloa (oli muuten muutama orkesterin soittajakin syömässä samaan aikaan).


Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti oli kyllä jälleen mukava tapa viettää itsenäisyyspäivää. Finlandian kajahtaessa ilmoille tulee kyllä aika isänmaallinen ja juhlava olo, joten tunnelmaan on helppo virittäytyä. Tänä vuonna olin myös itse mukana jonottamassa lippuja (ne ovat siis ilmaiset kunhan vain tulee hyvissä ajoin jonottamaan). Pikkupakkasessa porukalla hytisten oli siinäkin kyllä oma tunnelmansa. Konsertin taltiointi löytyy jälleen täältä. Illalla kokoonnuimme perinteisesti katsomaan Linnanjuhlia ja bongailemaan julkkisten mokia sekä tietenkin hienoja (ja outoja) pukuja. Tarjoilla oli vaikka mitä sinivalkoisia herkkuja, omnomnom!

Mitäs muuta viime päiviin mahtuikaan? Viime lauantaina saatiin lähestulkoon valmiiksi pari todo-listalla roikkunutta remppajuttua. Enää yksi projekti, ja sitten voi sanoa ainakin keittiön olevan valmis! Puupölyn keskeltä saikin rientää koulumme perinteisiin Pikkumustiin pikkujouluihin (tosin tällä kertaa jätimme pöytäjuhlat nuoremmille opiskelijoille). Sunnuntaina oli jokseenkin väsynyt ja heikkohappinen olo, mutta eipä auttanut taas muu kuin lähteä hakemaan Ikeasta pari tarpeellista juttua ja Bauhausista lisää puutavaraa (miten se voikin aina loppua kesken vaikka miten laskisi extraa?!). Eilinen kului stressin merkeissä espanjan tentissä ja työhaastattelussa, joten tänään ajattelin hyvällä omatunnolla rentoilla. Tai oikeastaan kyllä siivosin ja jatkoin hieman vaatekaappien oviprojektin viimeistelyä, mutta ehkä illalla voisi käydä saunassa ja löhöillä. Josko sitten huomenna ehtisi jälleen Bauhausiin ja aloittelemaan seuraavaa nikkarointikohdetta...

Mulle loihdittiin myös ihana pikkujoulukampaus, kerrankin jotain erilaista :)

Últimamente: el Día de la Independencia de Finlandia y pre-navideñas

Besos, Hansu

perjantai 2. joulukuuta 2016

Ihana kamala joulukuu

Voi hyvät hyssykät, miten voi olla jo joulukuu?! Toisaalta ihanaa että marraskuu on vihdoin ohi, mutta joulun tulo kyllä hieman ahdistaa. Nytkö jo?! Missä on joulumieli? Eikä mulla ole suklaakalenteriakaan! Marraskuu oli ehkä masentavin marraskuu ikinä. Koskaan ennen ei ole ollut näin vaikeaa herätä aamuisin, ja motivaatio kaiken suhteen on ollut aivan hukassa. Toisaalta olen vasta pitkän tauon jälkeen pääsemässä takaisin kiinni liikuntarutiineihin, ja heti tuntuu energiaa olevan paljon enemmän. Ruokapuolikin on ollut hieman niin ja näin. Sunnuntain brunssilla tuli vedettyä vahingossa sellaiset sokeriöverit, että sen koomailun jälkeen tekee kyllä taas mieli pysyä kaukana sokerista. Ja Peppi ressukin on sairastanut koko marraskuun. Ensin selkäkipuilua ja heti perään flunssa, voi pientä. Eipä ole paljoa tullut siis lenkkeiltyäkään, tosin eipä tuo enimmäkseen pimeä ja sateinen sää siihen muutenkaan ole houkutellut... Pysyisipä nyt edes tämä pieni lumipeite kun heti on valoisampaa ja jouluisempaa. :)

Olen tässä viime viikkoina pistänyt töpinäksi gradun suhteen, sillä tavoitteenani oli saada se hyvissä ajoin kansiin ennen joulua, jotta voisi sitten hyvällä omatunnolla hössöttää joulujuttuja. Miten syksyihin aina kasautuukin kaikki?! Toisaalta viime joulunkin alla stressasin gradua, että eiköhän se ole jo aikakin panna pakettiin (pun intented), vähän niin kuin joululahjaksi itselle. :) Ja kyllä, nyt taitaa olla viimeisetkin korjaukset tehtynä ja enää pitäisi vain uskaltaa lähettää se painoon. Hurjaa!
Tavallaan odotan jo ensi joulua, josko silloin syksy olisi jotain normaalimpaa arkea ilman sen suurempia projekteja (niin vissiin). Tänä syksynä ei gradulta ja remontin tiimellykseltä ole vielä paljon ajatuksia joululle herunut, mutta ehtiihän sitä onneksi vielä. Eilen kävinkin jo etsimässä joulufiilistä ihastelemalla Kauppatorin joulutoria ja ostinpa ensimmäisenkin lahjankin. Tosin ei tässä ihan vielä lomamoodiin heittäydytä, sillä aikani kuluksi olen tässä taas espanjaakin opiskellut, ja pitäisi siitäkin tehdä tentti vielä ensi viikolla...



Finalmente puedo enviar mi tesis a la impresión, que significa que finalmente puedo disfrutar y prepararme para la Navidad!

Besos, Hansu

maanantai 28. marraskuuta 2016

Ekoja kertoja


Nyt on tasan kuukausi asumista takana, sekä lukuisia jännittäviä ekoja kertoja. Odotin suurella jännityksellä kaikkien uusien juttujen testaamista – mitään kun ei varmasti voi tietää toimivaksi ennen kuin kokeilee. Suurin huolen aihe oli kylppäri: onko suihkutila liian pieni, onko sadesuihku käytännössä kiva, suihkiiko lavuaari vedet sinne tänne, onko lavuaarin ja peilikaapin korkeudet sopivat – ja ennen kaikkea, toimiiko suihkun lattian kaadot ja kuinka pahasti puinen seinämme kastuu. Kaikki kylppärin valinnat ovat ainakin toistaiseksi osoittautuneet toimiviksi, ja kaadotkin ovat suurinpiirtein ihan kohdillaan. Mikrosementtilattia tosin on tuottanut päänvaivaa senkin edestä. Mutta kyllä oli maaginen tunne ensi kertaa tassutella lämmitetyllä lattialla ja kääntää sadesuihku päälle!

Myös ensimmäinen kokkauskerta oli melkoisen jännää. En ole eläessäni koskenut induktiolieteen, ja uunissakin on yhtäkkiä vaikka mitä toimintoja, vanhassa kun ei ollut edes kiertoilmaa. Induktioliesi on kyllä jotain maagista! Ei enää levyn lämpiämisen odottelua tai pannun siirtelyä syrjään ylikuumenemasta. Vesikin kiehuu nopeammin kuin vedenkeittimellä, joten sekin taitaa jäädä nyt turhaksi. Tosin vielä on opettelua siinä, mikä kulloinkin on sopiva lämpötaso ja uunin toiminnot ovat vielä enimmäkseen mysteereitä. Tunnemme itsemme välillä aivan vanhuksiksi, kun kaikki laitteet ovat vieraita ja vähän väliä saa kaivella ohjekirjoja...

Kerroin, että nukuin ensimmäisenä yönä jotenkin todella hyvin uudessa asunnossa. Niin olen tainnut nukkua lähes jokaisena yönä, sillä meille ei kyllä kuulu mitään ääniä. Mitä nyt linnut välillä koputtelevat ikkunoita ja oravat juoksevat katolla... Ainoastaan Peppi on aiheuttanut levottomia öitä, sillä sen pitäminen alakerrassa on osoittautunut hyvin haasteelliseksi. Olemme rakentaneet vaikka minkälaisia esteitä portaiden eteen, mutta jotenkin Perkule Koirot ne vaan onnistuu ohittamaan ja mönkii peiton alle yön hämärässä. Myös yksin ollessaan mokoma koiruus on valloittanut sänkymme ilman lupaa, vaikka ennen ei moista edes yrittänyt. Ehkä tuo osoittaa mieltään kun hänen sohvansa ei tullut mukana uuteen asuntoon (ei sillä etteikö tuo olisi myös uuden sohvan valloittanut)...

Peppi näyttää kotiutuneen jo hyvin :)


Joku taitaa tietää ettei ole ihan sallittu nukkumapaikka...
Mielenkiinnolla odotin myös, missä sitä tulee enimmäkseen hengailtua. Ensin ajattelin, että yläkerrassa tulee varmaan vain nukuttua, mutta remontin edetessä yläkerrasta muodostui sellainen tukikohta, että mietin jo, tuleeko alakerrassa oleiltua ollenkaan keittiöpuuhia lukuunottamatta. Pelkäsimme myös alakerran olevan uusista pattereista huolimatta liian kylmä ylimääräiseen oleskeluun. Ja kun yläkerran nurkkaan hankittiin mukava nojatuoli, olin varma että joutuisimme taistelemaan siitä. Päivisin graduhommat sun muut saavat kyllä linnoittautumaan nojatuoliin, mutta aivan yllättävän tasapuolisesti olemme oleilleet myös alakerrassa. Olen pohtinut, minne asettaisin Suomen kaunein koti -ohjelmasta tutun lempipaikkaa ilmentävän punaisen maton, enkä kyllä osaa päättää olisiko se sohvalla suuren ikkunan ääressä vai yläkerran nojatuolinurkkauksessa. Toisaalta myös portailla on kiva istuskella, siitä kun näkee koko asunnon ja myös pihalle...



Niin ja viime viikolla pääsimme korkkaamaan myös taloyhtiön puusaunan! Saunassa ei ole edes suihkua, vaan kunnon vanhan ajan pesuvatimeiningillä mennään. Aika työläs oli saunareissu tämän hiuspehkon kanssa, mutta eipä meillä kiirekään ollut, ja olihan siinä tunnelmaa. Saunoa kun saa periaatteessa kuinka kauan tahansa, ja sitten vain ilmoitetaan seuraavalle vaikka ikkunaan koputtamalla kun sauna on vapaa.


Ya hemos vivido un mes aquí en nuestro nueva casa, y hemos tenido muchísimas "primeras vezes": la primera vez en la ducha, la primera vez cocinar con la inducción y el horno nuevo etc. Que emocionante! 

Besos, Hansu

lauantai 19. marraskuuta 2016

Pinkki pinkimpi smoothie

Muuton keskellä oli tehtävä perusteellinen pakastimen tyhjennys. Enimmäkseen pakastimen uumenista löytyi suoraan roskiin joutavia hernemaissipaprikoita vuodelta nakki ja perunamuusi, mutta pari pussillista viinimarjoja piti pelastaa parempiin suihin. Niinpä meillä syötiin viikon tai parikin punaisia viinimarjoja oikein urakalla, ja samalla tulin ehkä löytäneeksi lempparismoothiereseptini. Ja mikä parasta, se on niin kauniin vaaleanpunaista ettei sitä raaskisi edes juoda! Jääkaapissa oli myös vanhentuvaa vaniljan makuista soijamaitoa, joten sekä soijamaitoa että marjoja sai heittää sekaan surutta (yleensä kun olen tunnetusti aika pihi ainesosien suhteen). ;)



Pinkin smoothien resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan:
  • paljon punaisia viinimarjoja
  • paljon vaniljan makuista soijamaitoa
  • maustamatonta tai vaniljan makuista proteiinijauhetta
  • pari teelusikkaa chiasiemeniä

Smoothie de color rosa con grosellas rojas y leche de soja con sabor a vainilla.

Besos, Hansu

maanantai 14. marraskuuta 2016

Viikonloppukuulumisia ja todo-listaa


Voi hirvitys millä vauhdilla viikonloppu taas hujahti. Tuntui että koko lauantai kului (jälleen) Bauhausissa palloillessa. Mutta saimme vihdoin ja viimein hommattua vähän puutavaraa seuraavaan projektiin, nimittäin yläkerran porrasaukon kaiteeseen. Lauantaina isänpäiväkahvitusten lomassa saimme jopa aloitettua nikkarointia, kunnes pitikin jo vauhdilla suunnatta isänpäiväruokailuun Haraldiin. Niin ja perjantaina kävimme hakemassa sisustusinspiraatiota Granitista ennen leffaan suuntaamista. Leffaliput oli varattuna Doctor Strangeen, ja lampsimme ympäri kaupunkia aikaa kuluttaaksemme. 20 minuuttia ennen leffan alkua suuntasimme leffateatteriin, ja vasta siinä kohtaa tajusimme, että olisi varmaan kannattanut jossain kohtaa lunastaa varatut liput. Olimme varmoja, että emme mahtuisi enää mukaan, mutta onneks lähes loppuunmyydyssä näytöksessä oli pari paikkaa vapaana. Suuntasimme saliin ja katselimme mainoksia. Hetken päästä Eero alkoi ihmetellä, että onpas salissa vähän porukkaa vaikka näytöksenhän piti olla lähes täynnä. Ja porukkakin oli hieman sen näköistä, etteivät ihan Doctor Strangen kohderyhmään kuuluisi. Ja kappas, siinähän me istuimme aivan rauhallisina väärässä salissa. Vissiin oli molemmilla liian monta asiaa mielessä ja vähintääkin ajatukset edelleen sisustusjutuissa. Ehdimme sentään oikeaan saliin ennen leffan alkua, vaikka olisihan se ollut hauska katsastaa jokin sellainen leffa, jota emme normaalisti ikinä valitsisi (tosin olisi ollut jännempää päätyä katsomaan ranskalaista taide-elokuvaa kuin Jack Reacheria). Doctor Strange oli ihan ok – ihan kiva katsoa ja nopeasti unohtaa. Tällä hetkellä tuntuu että on ihan hirveäsi menossa ja tulossa leffoja, jotka haluan nähdä. Oli äkkiä tehtävä ihan lista IMDB:hen ettei stressi pukkaa siitäkin :D


Mistä puheen ollen en taas saanut viime yönä unen päästä kiinni ja toki ajatukset eksyivät kaikkiin keskeneräisiin projekteihin. Kivoja juttuja, mutta en ymmärrä koska kaiken ehtisi, joulukin alkaa kohta vyöryä ryminällä päälle... Ja se gradukin kävi taas kummittelemassa, pitäisi varmaan ihan oikeasti hoitaa se vihdoin loppuun pois päiväjärjestyksestä. Remppa- ja sisustusjuttujen suhteen oli myös laadittava lista, että saa mokomat päästä pyörimästä:
  • porrasaukon kaiteet (työn alla)
  • portaiden kaiteet
  • vessan ovi (työn alla)
  • keittiön hyllyt, koukut ym ripustussysteemit
  • toimistonurkkauksen hyllyt
  • vaatekaappien oviprojektin viimeistely
  • pesukoneen kaappi
  • pikkueteisen naulakot ja säilytyspaikat
  • vessan vintin tikasratkaisun mietintä ja toteus
  • keittiön kaapiston itse tehtävät vetolaatikot
  • keittiön kattolampun tarvikkeiden hankinta, tuunaus ja asennus
  • kylppärin hylly, vessapaperiteline, pyyhekoukut
  • kylppärin suihkuseinä
  • kylppärin allaskaapin tuunaus
  • sähkökaapin suojakaappi
  • sänkyprojekti
  • lukunurkkauksen sivupöytä
  • verhotanko ja verhot
  • taulujen ripustus ja pari uutta tauluprojekti



Onneksi lista on aika paljon lyhyempi kuin vielä vähän aikaa sitten, mutta listalla on vielä niin paljon juttuja, jotka haluaisin saada mahdollisimman pian valmiiksi – ainakin ennen kuin edes alan miettimään tupareita. Paljon on myös sellaisia pienempiä juttuja mielessä, jotka yritän unohtaa ainakin toistaiseksi joten ne eivät listalle edes päätyneet. Pikkujuttujahan nämäkin ovat verrattuna siihen, mitä ollaan jo saatu aikaiseksi, mutta nyt pitää olla tarkkana etteivät pienemmät projektit jää roikkumaan hamaan tulevaisuuteen...

Besos, Hansu