perjantai 21. joulukuuta 2018

Jouluiset rocky roadit



Joulun viime hetken herkkulahjavinkki numero 2 uunista ulos! No uunia näihin ei kyllä edes tarvita, vaan rocky roadit syntyy käden käänteessä suklaan sulattamalla ja ainekset sekoittamalla. Jouluisiin rocky roadeihin tarvitset:
  • manteleita
  • kuivattuja karpaloita
  • paloiteltuja pipareita
  • maitosuklaata tai tummaa suklaata
  • valkosuklaata


1. Laita laakean kulhon pohjalle kelmu, leivinpaperi tai folio (tärkeää, suklaa tarttuu muutoin yllättävän kovin astiaan kiinni, been there done that!). Ripottele mantelit, karpalot ja piparin palaset kulhon pohjalle.

2. Sulata suklaa esim. mikrossa ja valele sattumien päälle. Voit tehdä eri kulhoissa maitosuklaisia  ja valkosuklaisia versioita, tai sekoittaa suklaat osittain niin, että syntyy hauska marmorikuvio.

3. Jäähdytä jääkaapissa ja leikkaa lopuksi isolla veitsellä sopiviksi paloiksi.

4. Paketoi nätisti vaikkapa sellofaanipusseihin tai paperipusseihin.



PS. Täältä löydät lisää ideoita DIY-lahjoihin!


Chocolates para relagalar

Besos, Hansu

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Aineeton lahja: hauskaa tekemistä joka kuukaudelle

Mitäs jos antaisit sydänkäpyselle, parhaalle kaverille tai vaikka äidille 12 yhteistä hetkeä? Viime jouluna annoin Eerolle lahjaksi 12 treffit, yhdet jokaiselle uuden vuoden kuukaudelle. Ideoin 12 mukavaa puuhaa, jotka tulostin paperille ja askartelin pieniksi kuoriksi, jotka oli tietysti lupa avata vasta kunkin kuukauden kohdalla. Yritin pitää puuhat mahdollisimman helppoina toteuttaa, jotta ne myös tulisi toteutettua ilman suuria valmisteluita tai että pitäisi varata paljon aikaa.


Mun treffilista näytti seuraavalta:
  1. Tammikuu: avantouinti
  2. Helmikuu: kiipeily
  3. Maaliskuu: kaakaot termariin ja geokätköilemään
  4. Huhtikuu: kävelylle kiertelemään taidegallerioita
  5. Toukokuu: aamupalabrunssi
  6. Kesäkuu: melontaretki
  7. Heinäkuu: suppailu
  8. Elokuu: viinipiknik luonnonhelmassa
  9. Syyskuu: boulderointi
  10. Lokakuu: kulttuuria harrastamaan (stand up / teatteri / konsertti)
  11. Marraskuu: kylpylään puloikoimaan
  12. Joulukuu: joulukonsertti


Tässäpä helppo ja edullinen lahja etenkin hänelle, jolla on jo kaikkea. Ja mikä parasta, tämän ehtii hyvin askarrella vielä ennen aattoa. Minkälaisia yhteisiä hetkiä te lahjoittaisitte?


Momentos juntos para regalar

Besos, Hansu

tiistai 11. joulukuuta 2018

Joulun lahjavinkki: itse tehty granola


Jo pienen ikuisuuden olen ollut aikeissa kokeilla tehdä itse tehtyä granolaa/paahdettua mysliä. Viime  jouluna vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen ja pyöräytin ison kasan mysliä sekä itselleni että joulupaketteihin. Granolan tekeminen on loppujen lopuksi niin helppoa, etten taida enää edes vilkaista kauppojen myslihyllyjä päin. Kvinoa ja härkäpapurouhe toi tähän kivasti proteiiniakin verrattuna useinpiin kaupan granoloihin. Öljynä ja makeutuksessa käytin näihin kookosöljyä ja siirappia, jolloin seos kannattaa kiehauttaa, jotta se notkistuu ja sekoittuu kuiviin aineisiin paremmin.  Tarkkoja mittoja en aineista ottanut, mutta tässä ohje kaikessa suurpiirteisyydessään:

  • kaurahiutaleita
  • puffattua kvinoaa
  • pellavansiemeniä
  • salaattisiemensekoitusta (auringonkukansiemen, kurpitsansiemen, pinjansiemen, karpalo)
  • härkäpapurouhetta
  • manteleita
  • kuivattuja karpaloitaja/tai rusinoita
  • kuivattuja omenalastuja pieneksi rouhittuna
  • siirappia
  • kookosöljyä
  • mausteita: kanelia ja piparkakkumaustetta


1. Laita kattilan pohjalle nokare kookosöljyä ja reilu loraus siirappia - määrä riippuu hiutaleiden ja muiden ainesten määrästä.

2. Lisää siirappi-öljyseokseen haluamasi mausteet (voit lisätä mausteita sekoituksen aikana jos siltä tuntuu).

3. Lisää seokseen kaurahiutaleet, puffattu kvinoa, siemenet, härkäpapurouhe ja mantelit. Rouhi manteleita hieman pienemmäksi, jos haluat. Sekoita kunnolla.

4. Kaada seos pellille tai laakeaan uunivuokaan. Päälle voi vielä valuttaa hieman siirappia, jos haluat että seokseen syntyy kunnon sattumia. Paahda uunin keskitasossa n.170-astetta n. 20 minuuttia. Välillä on hyvä tarkistaa ettei granola pääse palamaan ja seosta voi myös sekoittaa. Jos kuitenkin haluat että granola on "paakkuista",  ei seosta kannata sekoittaa ennen kuin se on jäähtynyt.

5. Lisää lopuksi joukkoon kuivatut hedelmät.

6. Pussita mysli ja paketoi pakettiin. Itse askartelin lahjapaperista paperipussin sekä näpertelin vielä etiketin kylkeen.


Granola hecho en casa para regalar

Besos, Hansu

lauantai 1. joulukuuta 2018

Reissussa La Gomeralla


Lähdimme tosiaan viettämään synttäreitäni niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Kanarian saarille. Useammat synttärit on lapsuudessa tullut vietettyä Kanarialla tai Kyproksella, ja kuten täällä kirjoitin, myös ihka ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Kanarialle. Itselleni ainakin Kanaria kalskahtaa vain turismin pilaamalta Suomi-baarien luvatulta maalta ja siltä, ettei sinne 90-luvun jälkeen ole matkustanut kuin keski-iän ylittäneet, joille on vain helpotus että kohteessa pärjää suomella. Silti olen jo pitkään hinkunut jälleen Kanarialle, sillä kyllähän saarilta oikeasti löytyy paljon muutakin kuin hotellikomplekseja ja rantabaareja – jopa Teneriffalta. Itse asiassa saaret taitavat olla uudestaan muodissa, kun taas vastaavasti Thaimaa on kuulemma käynyt tylsäksi. Pienimmät saaret La Gomera sekä El Hierro ovat houkutelleet eniten, sillä näistä vähiten kuulee puhuttavan eli turismi ei ole ehkä päässyt liiaksi niitä pilaamaan, ja se vähänkin mitä näistä kirjoitetaan alkaa yleensä sanoilla "tästä paikasta ei pitäisi hiiskua kenellekään, mutta onhan tätä nyt hehkutettava". Ja yhdyn todellakin tähän: La Gomera oli sympaattinen uinuva saari, jota ei pitäisi liiaksi mainostaa, jotta se pysyisi jatkossakin sellaisena. Mutta pakko vähän on sentään mainostaa, ettehän kerro kellekään!





La Gomeralle ei ole suoria lentoja, vaikka saarella pikkuinen lentokenttä onkin. Paras tapa saapua on lentää Teneriffalle ja ottaa laiva Los Cristianosista. Laivayhtiöitä on kaksi, ja kumpikin liikennöi kolme kertaa päivässä. Me nappasimme Teneriffan eteläiseltä lentokentältä taksin (bussiyhteyksiäkin on) suoraan Los Cristianosin satamaan (matka noin 25 minuuttia), vaikka olimme katselleet aikataulusta, että olisimme juuri missanneet laivan. Päästyämme satamaan siellä olikin toisen yhtiön laiva lähtökuopissa, ja ehdimme juuri ostaa siihen liput ja kavuta kyytiin, joten pääsimme odotettua nopeammin määränpäähämme. Los Cristianosissa ei todellakaan tehnyt mieli viettää yhtään enempää aikaa. Varsinkin takaisin tullessa kontrasti La Gomeran rauhallisuuteen oli niin räikeä, että meinasi tulla pakokauhu. Yhtäkkiä ympärillä puhuttiinkin englantia, aggressiiviset sisäänheittäjät huutelivat milloin milläkin kielellä, laaduttomat turistiansaravintolat mainostivat turistimenujaan, tummat miehet kaupustelivat aurinkolaseja, ja auringosta punaiset turistit tepastelivat kliseisesti vyölaukuissaan ja sukka-sandaaliyhdistelmissään. Huh, toivottavasti meininki ei leviä koskaan Gomeralle.



Mutta niin, La Gomeralle päästyämme vuokrasimme heti San Sebastianin satamasta auton viikoksi (n. 150€/viikko täydellä vakuutuksella, ei paha). Ilmeisesti jonkinlainen bussiverkosto saarella jopa on, mutta välimatkat ovat pitkiä ja paikka muutenkin sen verran nukkuva, että itse en ehkä uskaltaisi pelkkien bussien varassa olla, sillä taksejakaan ei ihan liiaksi näkynyt. Auto oli kyllä helppo valinta, vaikka kylistä parkkipaikan metsästämiseen menikin aina oma aikansa. Lähtiessämme väläyttelimme vielä ideaa skootterin vuokraamisesta, mutta se olisi kyllä aika onneton laite noille teille ja välimatkoille.

Hermigua


Majoituimme saaren pohjoispuolella Hermiguan kylässä. Alkuun jahkasimme hotellin valinnan kanssa pitkään. Netin valikoima oli suppea, ja kaikissa tuntui olevan joku vika. Kunnes yhtenä päivänä bongasin hotellin, jota ei aiemmin ollut tullut vastaan, ja buukkasimme sen parissa minuutissa. Emme ole koskaan valinneet hotellia sellaisella vauhdilla! Apartamentos Los Telares sijaitsi 20 minuutin ajomatkan päässä pääkaupunki San Sebastianista, ja oikeastaan tsekkasimme sijainnin vasta buukkauksen jälkeen. Olimme aivan myytyjä, sillä huoneiden seinä oli pelkkää ikkunaa, josta näkyi maalaismaisemaa ja vuoristoa. Ja paikka todellakin lunasti lupauksensa. Ikkunat ja maisemat olivat aivan huikeat, huoneisto melkeinpä isompi kuin meidän asunto ja todella siisti. Allasalue oli ehkäpä kaunein näkemäni, vaikka emme sitä lopulta käyttäneetkään. Aamut alkoivat mukavasti aamiaistarjottimella, joka tuotiin huoneen ulkopuolelle. Hotellissa oli myös joogahuone vapaassa käytössä, ja kerran kävimmekin venyttelemässä ja joogailemassa.


Näkymä ikkunnasta...
...ja toiseen suuntaan




Hermigua

Hermigua oli käytännössä noin neljän kilometrin pituinen tie, jonka varrella ja rinteillä talot olivat ripoteltuina. Lähikauppa oli sympaattinen perheen pitämä puoti, ja muutaman kilometrin päässä isompi Spar-market. Ravintoloita löytyi nelisen kappaletta sekä lisäksi tietysti muutamia kuppiloita – ja muuta kylässä ei sitten juuri ollutkaan. Vain käyskenteleviä mammaraisia ja papparaisia, laumoittain kissoja sekä banaani- ja sokeriruokoviljelmiä. Muut kylät tuntuivat noudattelevan samaa kaavaa.




Pääkaupunki San Sebastian oli hieman eläväisempi, mutta melko pieni ja rauhallinen sekin, eikä turismi täälläkään liiemmin näkynyt. San Sebastianin rannat osoittautuivat parhaiksi uimiseen vaikkeivat ehkä esteettisesti olleet kärkikahinoissa, sillä niissä oli suuret aallonmurtajat. Aallot olivat hurjan isoja joka päivä, joten muilla rannoilla sai olla aikamoinen rohkelikko uskaltautuakseen uimaan. Muutoinkin rantoja saattaa hieman joutua metsästämään, sille monellekaan rannalle ei johda autotietä.

San Sebastian de La Gomera
Meidän lähirannan uimapaikkana toimiva vanha kala-allaskin oli hurjien aaltojen vallassa

Hurjat aallot... Hetken päästä meinasi mun käsilaukku lähteä aaltojen matkaan
Saaren länsipuolen Valle Gran Rey oli selkeästi turisteisin paikka hotellikylineen ja rantaravintoloineen. Mistään suuresta massaturistimista ei kyllä täälläkään ollut kyse, vaan hotellit ja ravintolat pystyi edelleen laskemaan kahden käden sormilla. Kuulemma paikka vetää puoleensa saksalaisia hippejä, ja hippimäistä porukkaa näkyikin paljon käyskentelemässä. Jonkin verran näkyi myös saksalaisten elämäntapaintiaanien pikkuliikkeitä, joissa myytiin kaikenlaista tilpehööriä värikkäistä huiveista parantaviin kiviin.


Valle Gran Rey
Nähtävyyksiä saarella ei siis varsinaisesti ole, ellei aloe veran, palmusiirapin tai muiden paikallisten tuotteiden tuotantolaitoksia ja paria visitor centeriä lasketa. Menomestoista ja perheaktiviteeteista on turha haaveilla, ja hyvä niin. Saaren päänähtävyys on saari itsessään ja sen monimuotoinen luonto. Vaikka saari on kooltaan noin 25km x 25km, siellä risteilee yli 650 kilometriä vaellusreittejä. Päänähtävyys on keskellä saarta sijaitseva on Garajonayn kansallispuisto ja sen vehreät, ikivanhat laakeripuumetsät. Saaren korkein piste Alto de Garajonay -vuori on myös suosittu kohde, mutta meiltä se jäi väliin, sillä huippu oli jatkuvasti pilvien peitossa, jolloin näkymiä ei olisi ollut ollenkaan. Nopeasti hujahti viikko ihan vain ajellen, ympäriinsä käyskennellen, luonnossa vaellellen ja rannalla löhöten.



Un viaje a la isla de La Gomera.

Besos, Hansu

perjantai 23. marraskuuta 2018

"Postre Chacaras" - tiramisutyylinen juustokakku

La Gomeran reissulle söimme useana iltana lähimmässä ravintolassa Las Chacarasissa, jota uskallan väittää saaren parhaaksi hinta-laatusuhteeltaan. Ainakin La Gomeran "pääkaupungissa" San Sebastianissa sekä rantakohde Valle Gran Rey'ssä tuntui, että ravintolatarjonta oli huomattavasti enemmän turisteille suunnattu ja hintatasokin hiukan korkeampi. "Kotikylässämme" Hermiguassa sen sijaan taisi olla kokonaisuudessaan 3-4 ravintolaa, joista lähimpään suuntasimme heti tokana iltana (ekana iltana piti tyytyä itsetehtyyn sapuskaan kun ravintolat olivat kiinni halloweenin takia, ja seuraavana päivänä oli pyhäinpäivä, el día de todos los santos). Epäuskoisina ilmettelimme ruokalistaa, että miten annokset voivat olla niin edullisia, useita euroja halvempia kuin muualla. Eihän noilla hinnoilla laatua voisi saada... Esimerkiksi liharuoat olivat 7-9 euroa, kala-annokset 8-13 euroa, alkupalat ja jälkiruuat nelisen euroa. Kolmen ruokalajin illallisemme viineineen, leipineen ja mojoineen jäivät joka kerta noin neljäänkymppiin. Ja silti ruuan maku, esillepano ja palvelun taso olivat ensiluokkaisia, käsittämätöntä!

Postre Chacaras, alkuperäinen versio

Yhtenä iltana tilasimme yhteisiksi jälkiruuiksi leche asadon ("paahdettu maito", joka kuitenkin osoittautui flanin kaltaiseksi "makeaksi munakkaaksi") ja paikan nimikkojälkiruoan "postre Chacarasin". Syötyämme tarjoilija hieman virnuillen tiedusteli, kummasta pidimme enemmän, ja jouduimme myöntämään, että kyllä se nimikkojälkkäri vei voiton. Seuraavalla kerralla tilasin listaa vilkaisematta kaksi postre Chacarasia, ja tarjoilija vielä vitsaili, että ihan oikeastiko nyt otamme omat jälkkärit emmekä jakaisi. Syystäkin saavat olla ylpeitä, kyllä jälkkäri sen verran hyvää oli.



Kokatessani Kanarian herkkuja, ei siis ollut epäilystäkään mitä tekisin jälkiruoaksi. Harmi vain, ettei mulla ollut aavistustakaan, mitä tuohon samettisen pehmeään jälkiruokaan tulisi. Mauissa oli hyvin paljon tiramisua henkiviä osia, joten tämän päätelmän pohjalta kehittelin postre Chacarasista oman versioni.

"Postre  Chacaras":
  • 2 prk mascarponea (á 250g)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1/2 vaniljatanko
  • n. 3/4 dl sokeria
  • vahvaa kahvia sokerilla
  • 2 tl kaakaojauhetta
  • 2 tl pikakahvijauhetta
  • valmiskakkupohja (miel. tumma kaakao)
  • 3 liivatelehteä
  • 2 rkl maitoa
  • vaahterasiirappia tarjoiluun

Aseta irtopohjakakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja vuoan reunoille voi sipaista vähän öljyä. Leikkaa valmiskakkupohjalevy oikean kokoiseksi, ja aseta vuoan pohjalle. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Kostuta pohja vahvalla kahvilla (huom. kostuttamisen kanssa kannattaa jopa liioitella). Kostuttamiseen voisi myös sopia tiramisun tapaan pieni tilkka marsalaviiniä tai amarettoa, mutta meidän kaapeista ei löytynyt mitään sopivaa. Sekoita kaakaojauhe ja pikakahvijauhe keskenään ja tomuta pohjan päälle siivilän läpi tasainen kerros. 



Notkista mascarpone sähkövatkaimella ja sekoita joukkoon sokeri ja vaniljatangon siemenet. Vaahdota kerma. Kuumenna maito lasissa vaikkapa mikrossa, ja lisää liotetut liivatelehdet maitoon. Sekoita jotta liivate liukenee ja maito vähän jäähtyy. Kaada seos mascarponen joukkoon. Kääntele lopuksi sekaan myös kermavaahto. Kaada seos lopuksi vuokaan, peitä kelmulla ja anna hyytyä vähintään pari tuntia jääkaapissa.

Tarjoile siirapin kanssa. Itse tarjosin kakun alkuperäiseen tyyliin gomeralaisen palmusiirapin kanssa, mutta esimerkiksi vaahterasiirappi käynee paremman puutteessa. Oma versioni ei ihan yltänyt esikuvansa tasolle, mutta ei se kovin huono voinut olla, kun vieraisiin upposi kerralla koko kakku!

PS. Chacaras tarkoittaa erästä Kanarialaista perinteistä soitinta, vähän niinkuin kastanjetit mutta paljon massiivisemmat. Näillä soittimilla on tärkeä osa erityisesti La Gomeran ja El Hierron kansanmusiikissa.

Traté de hacer un postre que comimos en La Gomera. No tengo ningúna idea de lo que contenía el postre, pero hice mi version de mascarpone y nata montada. 

Besos, Hansu

tiistai 20. marraskuuta 2018

Papas arrugadas ja muita Kanarian herkkuja

Lauantaina vietettiin "syntymättömyyspäiväjuhlia" ja kokkasin hieman Kanarian herkkuja. Sormeni syyhysivät päästä kokeilemaan kuuluisia ryppyperunoita eli papas arrugadas. Jännityksellä odotimme myös millaisia mojo-kastikkeita tulisi La Gomeralta ostamistamme maustesekoituksista. Lisäksi tarjoilla oli garbanzos eli eräänlaisia haudutettuja kikherneitä sekä Eeron kyhäämä makkarakimara paprikapedillä. Kanarialaiset ovat myös tunnetusti hullaantuneita gofioon, eli paahdetusta maissista ja viljasta tehtyyn ravinnerikkaaseen jauhoon, jota syödään lähes joka aterialla, etenkin keittoon sekoitettuna. Me kannoimme myös läjän gofio-pusseja kotiin, mutta tältä aterialta ne jäivät pois. Ajatuksissa on kyllä keitellä jonkinlainen kasvikeitto, jota terästäisin gofiolla...



Ryppyperunat ovat siis runsassuolaisessa (perinteisesti merivedessä) keitettyjä perunoita, jotka syödään kuorineen päivineen sillä juurikin kuoressa piilee niiden herkullisuus. Luin useita eri ohjeita ja suolan määrä vaihteli hurjasta neljänneskilosta perunakiloa kohden muutamaan ruokalusikalliseen. Itse päädyin kokeilemaan kuutta ruokalusikallista 700 g perunoita kohden, ja vähempikin olisi varmasti riittänyt. Valtaosa suolastahan jää keitinveteen tai kattilan pohjalle, joten ihan noin hurjia määriä ei sentään syödyksi tule, mutta liian vähäisellä suolalla perunat taas ovat vain tavallisia keitettyjä perunoita.


Papas arrugadas (n.4-6:lle):
700g pienikokoisia perunoita kuorineen
4-6 rkl suolaa
vettä

Pese perunat hyvin ja laita ne kattilaan. Lisää suola sekä vettä kunnes perunat peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä kunnes perunat ovat kypsiä. Kaada lähes kaikki vesi pois, mutta jätä pohjalle noin sentin verran vettä, ja laita kattila takaisin liedelle. Anna lopun veden haihtua pois ja ravistele välillä kattilaa, jotta perunat eivät pala pohjaan. Näin vesi höyrystyy kuivattaen perunoiden pinnan niin, että suola kiteytyy ja tekee maukkaan kuorutteen perunoille. Ohutkuoriset perunat eivät paljon rypisty, kun taas paksumpikuorisista tulee hauskan ryppyisiä.

Meidän valmismausteseoksesta tehdyt mojot eivät aivan näyttäneet (ja maistuneetkaan) siltä miltä piti...

Perunat tarjoillaan aterian lisukkeena tai vaikka sellaisenaan mojo-kastikkeen kera. Mojoa on yleensä tarjoilla kahdenlaista, mojo rojoa eli punaista ja mojo verdeä eli vihreää. Näihinkin löytyy erilaisia ohjeita pilvin pimein. Me kokeilimme tällä kertaa valmista mausteseosta, mutta lopputulos jäi kyllä hyvin kauas alkuperäisestä, joten ensikerralla pitänee kokeilla aitoja raaka-aineita. Mojo rojon pääraaka-aineet ovat paprika, chili ja oliiviöljy, ja mojo verden korianteri (joskus myös persilja), valkosipuli, jeera ja oliiviöljy.

Vähän autenttisemmat mojot. Taustalla gomeralaista juustolevitettä almogrotea



Kikherneille löysin netistä monen monta ohjetta, joista yksikään ei silti muistuttanut La Gomeralla syömiämme garbanzoja. Niinpä päädyin maustamaan ne oman sävellykseni mukaan:

Garbanzos:
Tölkki kikherneitä
n. 2 tl currya
n.2 tl kasvisliemijauhetta
ripaus chiliä
n.1 tl paprikajauhetta
(n. 1 tl maissijauhoa sakeuttamiseen)
vettä sen verran että kikherneet lähes peittyvät

Sekoita aineet ja anna muhia uunissa puolisen tuntia n. 200 asteessa.

Vesikrassikeittoa gofiolla sekä garbanzos La Gomeran vuoristossa nautittuna


Gofiomössöä mojo rojolla ja kasviksia pikkukylän ravintolassa, jossa ei muita ruokavaihtoehtoja ollutkaan

Calamares fritos de la casa ja papas arrugadas



Papas arrugadas, garbanzos y otros platos típicos de la Gomera

Besos, Hansu