keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Terveiset Radovljicasta ja Bledistä

Terveiset täältä Slovenian vuoristo- ja järvimaisemien keskeltä, tosin kohta jo jatkamme matkaa kohti Kroatian aurinkoa. Ensimmäisen yön tosiaan vietimme Italiassa pikkuriikkisessä Varmon kylässä sympaattisen harmaahapsisen ja kiharapäisen Marion luona (Airbnb:n kautta). Pilkkopimeässä kuin ihmeen kaupalla onnistuimme löytämään perille, kun vain sokeasti uskoimme navigaattoria. Se kun vain käski kääntyä väsemmalle isolta tieltä ja sokkona tottelimme, hyvä ettemme jyrkässä käännöksessä ajaneet ulos tieltä... Marion luota ajoimme suoraan Radovljicaan Bledin lähelle, josta vuokrasimme supersuloisen mökin maalaismaisemissa. Etupihalla laiduntaa hevosia, takapihalla lehmiä ja joka puolella siintää vehreä vuoristo. Mökki on aivan upouusi ja tuoksuu vielä tuoreelle puulle, kyllä täällä kelpaa!

Matkalla "kotiin", kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteillä sattuu yllättäviä tilanteita...

Viereisessä Radovljican kylässäkin piipahdimme, ja se oli kyllä supersöpö. Itse asiassa kylän keskusta kattoi oikeastaan vain yhden aukion/tien, joten kylän karttakin oli vain piirroskuva rakennuksista. Kylässä oli myös ihanan rauhallista, Bledissä kun kävi melkoinen kuhina etenkin viikonloppuna. Radovljicassa maistelimme myös kremna rezina -kermaleivosta, joka on Bledin alueen kuuluisuus. Joo olisi ehkä pitänyt nautiskella sitä juuri Bledissä, mutta uskon, että se maistui paremmalle rauhallisessa ja sympaattisessa pikkukahvilassa. Autolla kun ajelee ympäriinsä tulee nähneeksi hirveän määrän pikkukyliä. Hassua, että täällä muutaman talon rykelmälläkin pitää olla oma nimi – ja toisinaan toki myös kirkko. Pienuuden suhteen tähänastinen ennätys on kylä, josta näki samanaikaisesti kylän alkamista ja päättymistä merkitsevät kyltit. Siinä ei tosiaan ehdi edes kissaa sanoa (saatika ääntää kylän nimeä), kun olemme jo huristaneet ohi...

Kurkistus kylän laidalta "kotiin" päin, tuolla jossain kukkulan takana mökkimme on
Pehmeän mutta rapeakuorisen leivoksen syöminen oli helpommin sanottu kuin tehty...
Kurkistus kylän toiselta laidalta

Bled tosiaan siis paljastui (vähemmän ylättäen) melkoiseksi turistirysäksi. Bledin kylä ei ole kovinkaan kaunis, vaan ennemminkin kokoelma toinen toistaan rumempia hotellikomplekseja. Järven ympäristö on siis ehkä turhankin rakennettu, ja kaikenlaisia turistiaktiviteetteja riittää. Läheinen Bohinjin järvi sen sijaan oli paaljon rauhallisempi ja luonnontilaisempi. Yhdessä Bledin turistiaktiviteetissa oli kyllä käytävä, nimittäin kelkka-ajelulla. Eli matkasimme hiihtohissillä kukkulalle, josta laskimme kelkalla alas. Onneksi kelkassa oli jarrut, niin ei liian hurjaksi käynyt vauhti... Toki myös eräälle kukkulalle oli kiivettävä, josta oli melko hulppeat maisemat järvelle. Tosin niihin henkeäsalpaaviin järvimaisemiin palailen ihan omassa postauksessaan, sillä tämä alkaa olemaan jo aikamoinen sillisalaatti.


Saludos de Bled de Eslovenia!

Besos, Hansu

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuulumisia ja reissukuumeilua

Iih en kestä kuinka nättiä ja kesäistä ulkona on yhtäkkiä, muutamassa päivässä maisema on muuttunut täysin vihreäiksi ja jokirannassa kukkii kirsikkapuiden lisäksi myös vaikka mitä muita puita ja tulppaanit! Ehdin tällä viikolla jopa hetkeksi Tuomaanpuistoon nauttimaan vehreydestä ja auringosta (toki mun tuurilla aurinko meni lähes heti pilveen ja näyttäytyi uudestaan kun olin jo luopunut touhusta). Ja eilen sain pakollisen auringonottohetken, kun Eero lähti asioille ja itse jäin lukkojen taakse ulos, kun läpiveto paukautti oven kiinni sillä välin kun olin autoa lastaamassa. Varjossa oli liian viileää odotella, joten oli pakko istua auringossa lueskellen postilaatikosta löytyneet mainokset ja ilmaislehdet kannesta kanteen. Kyllä oli Pepillä ihmettelemistä, että mitä se emäntä nyt sekoilee kun kurkkii vain ikkunasta eikä tule sisälle. :D




Mitäs muuta viime päiviin on kuulunut... Kukaan ei varmaankaan ole voinut välttyä kuulemasta Littoistenjärven muodonmuutoksesta. Mekin olemme käyneet jo kahdesti ihastelemassa tuota kaunista "Lago di Littoista". Hetken ehkä joutuu vielä odottelemaan veden lämpenemistä ennen kuin uskaltaa sinne pulahtaa. Saattaa myös olla, että järvellä viihtyy tänä kesänä muutama muukin auringonpalvoja, meille kun järvi on tähän asti ollut ihanan rauhallinen pakopaikka, jota muut hädin tuskin tietävät... Ja jos järvellä fiilis on melkein kuin Etelä-Euroopassa, niin ei tarvitse kotikortteliakaan kauemmas lähteä, kun löytyy Italian pikkukujia henkiviä maisemia:



Mutta vaikka kotikonnut kukoistavatkin nyt parhaimillaan, meillä pukkaa silti reissua. Eerolla on kaksi viikkoa lomaa nyt heti alkukesästä, ja päätimme, että jonnekin on päästävä irtautumaan arjesta. Koko kevään mielen on ahdistanut työnhaku, joten pieni irtiotto tulee tarpeeseen. Eeron gradukin on vihdoin siinä pisteessä, että senkin voisi lähettää lomalle. Aluksi pohdimme ihan Suomi-matkailua, vaellusreissuja ja Kolille kapuamista. Tosin pari viikkoa sitten tätä pohtiessame satoi Turussakin lunta – Kolista nyt puhumattakaan, joten oli alettava katselemaan halpoja lentoja jonnekin lämpimään (miten harmillista ;) ).

Lopulta bongasimme semihalvat lennot Venetsiaan, jonka kalliiden hintojen ja turistiansojen keskelle emme toki aio jäädä, vaan jatkamme matkaamme Sloveniaan ja Kroatiaan. Suunnitelma seuraavalle kahdelle viikolle on siis seuraava: Yö Italian rajalla Triestessä – Slovenian Bled-järvien ympäristö (päiväretkillä mm. Ljubljanaan) – Kroatian Rovinj (päiväretkillä Pulaan ja Plitvicen putouksille) – Slovenian Piran – Venetsia. Yritän taas päivitellä kuulumisia reissusta, mikäli vain wifi ja muut olosuhteet sen sallivat! 

Lomalle siis lompsis melko hyvillä mielin, sillä heti reissun jälkeen odottaa uudet kesätyökuviot!



Besos, Hansu

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Bulgogi bowl

Ei olekaan hetkeen näkynyt ruokajuttuja täällä blogissa. Syykin on selvä, sillä molempien opiskelijastatus ja opiskelijaravintola Assarin Ullakon pitkät aukioloajat ovat saaneet keittiön puolella laiskaksi, niin että yleensä kokkaillaankin vain kerran-pari viikossa, useimmiten vielä tuttuja ja turvallisia pöperöitä. Citymarketin Aasia-hyllyltä tarttui Helsingin korealaisen ravintolan innoittamana korealaista chilitahnaa, jota vihdoin saimme aikaiseksi kokeilla. Muutama ruokalusikallinen kanapalojen seassa takasi tulisen ja jopa melko autenttisen bulgogikokemuksen. Paistetut kanapalat asettelimme riisipedille paistettujen kasvisten kylkeen. Seesaminsiemenet unohtuivat annoksesta, mutta mitäs pienistä. Suosittelen siis tarkistamaan kaupan Aasia-hyllyt mikäli tekee mieli korealaista, mutta juuri nyt ei ole mahdollista lähteä paikan päälle tai edes Helsinkiin!

Bulgogi bowl neljälle:
  • 400 g kanasuikaleita / kanafileitä viipaloituna
  • 2– 3 rkl korealaista hapatettua chilitahnaa
  • kasviksia maun mukaan: vaikkapa punakaalia, paprikaa ja sipulia
  • seesaminsiemeniä ja kevätsipulia viimeistelyyn
  • riisiä
Bulgogihan siis tarkoittaa "tulta" ja "lihaa", eli käytännössä paistettua ja marinoitua lihaa. Usein käytetään naudanlihaa, mutta kanaa ja possua myös. Helsingin Korea Housista tilaamassamme bulgogisetissä oli miedommin maustettua nautaa sekä kimchimäisellä chilitahnalla marinoitua kanaa, ja tuon valmistahnan avulla pääsee hyvin lähelle jälkimmäistä. Mmm, hyvää, helppoa ja nopeaa!


Bulgogi, la carne coreana con sabor de la pasta de chile.

Besos, Hansu

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Ikea-keittiön suunnittelu ja tuunaus

Keittiö ja itse tehdyt tasot tulikin jo esiteltyä, ja ajattelin vielä paneutua muutamiin yksityiskohtiin, joilla tuunasimme ja hienosäädimme Ikea-keittiötä. Toivottavasti näistä vinkeistä on apua muillekin Ikea-keittiötä harkitseville. Pieni keittiö asettaa paljon haasteita ja rajoja – jotka on tietenkin tehty venytettäväksi kun vain käyttää hieman luovuutta. ;)


Suunnittele huolella
Ensinnäkin pienestäkin keittiöstä löytyy yllättävästi tilaa, kun huolehtii ettei hukkatilaa synny. Jos tilaa on käytettävissä vähän, kannattaa ennen keittiötilausta miettiä minne mikäkin asia mahtuu. Minne sujahtaa suuret leivontakulhot? Entä eväsrasiat? Minne leivinpaperit ja pakastuspussit? Mitä tavaroita tarvitsee joka päivä, mitä vain kerran vuodessa? Entä tarvitaanko kaikkea, pitääkö kahvikuppeja olla 20 vai riittäisikö vain kuusi? Voisiko jotkut tavarat pitää esillä koko ajan?

Ikean keittiösuunnitteluohjelma on kyllä näppärä (jokseenkin raskas vaan), kun voi kotona venkslata erilaisia vaihtoehtoja ja kävellä myyjän luo vähintäänkin lähes valmiin suunnitelman kanssa. Ennen ohjelmalla leikkimistä tosin hahmottelin keittiön pohjapiirroksen ihan ruutupaperille, ja pohdin erilaisia vaihtoehtoja laskemalla jokaisesta säilytystilan ja vapaan pöytätilan koon sekä kirjaamalla ylös kunkin vaihtoehdon plussat ja miinukset.

Perinteisten alakaappien sijaan suosimme vetolaatikoita, jotka tulevat koko mitalta ulos. (Piilolaatikoilla saa ilmeen harmonisoitua, jos tuntuu että laatikoita on liikaa.) Vanhassa keittiössähän kaikkien kaappien takaosa oli lähes ulottumattomissa ja laatikotkin sai vain puoliksi ulos. Yläkaapit meillä nousevat melko huimiin korkeuksiin, mutta pyrimme säilyttämään vain harvoin tarvittavia asioita ylähyllyillä. Toisaalta melko näppärästi se keittiöjakkaralla kiipeilykin jo sujuu... Jos jotain muuttaisin, niin yläkaappien hyllyt kannattaisi valita lasisina, jolloin alhaalta päin näkisi paremmin, mitä hyllyillä on. Ja miksei yläkaapeissakin voisi olla vetolaatikoita tai ulosvedettäviä hyllyjä...


Lisää uniikkiutta nikkaroimalla itse
Monia saattaa Ikean-tuotteissa häiritä liika tunnistettavuus ja "ikeamaisuus". En tiedä onko näin keittiön kohdalla, sillä samantyyliset ovivalikoimat tuntuu lähes joka keittiöliikkeessä olevan. Niin tai näin, on lopputulos varmasti omaleimaisempi, jos saa itse tehtyä tasot puusta tai vaikka betonista ja valitsee esimerkiksi vetimet jostain muualta.


Tason lisäksi nikkaroimme keittiön runkoon sopivat puulaatikot. Bauhausin valmiit askartelurimat olivat hommaan turha kalliita, joten halkaisimme ohuehkon 12 cm leveän laudan ensin pituussuunnassa kahtia, jonka jälkeen laatikkojen kasaus kävi yllättävän nopeasti. Samasta laudasta tehdystä rimasta näpersimme myös kehykset kaapiston runkoon laatikoiden ympärille. Laatikot liukuvat Bilteman laatikkokiskojen varassa, joten ne avautuvat kokonaan aivan kuten muutkin vetolaatikot. Hintaa puulaatikoille ei näin montaa euroa tullut – tosin niistä tuli liian hienot, eli eivät näytä itse tehdyiltä vaan Ikean valikoimista löytyviltä... :D

Kysy myyjältä mutta ajattele itse
Vaikka suunnittelimme keittiön itse Ikean 3D-ohjelmalla, kannattaa tilaus tehdä myyjän kanssa, jotta kaikki pikkuosatkin tulevat mukaan. Myyjä osaa myös kertoa erilaisia ratkaisuja, joita ohjelmasta ei välttämättä selviä. Itsekin kannattaa kuitenkin ajatella ja olla luova. Esimerkiksi 40 cm leveisiin allaskaappeihin ei myydä kuin tavallisia saranallisia ovia – oven mukana avautuvan jätevaunun saa vain 60- ja 80-senttisiin allaskaappeihin. Me ratkaisimme tämän puutteen asentamalla kaappiin kaksi vetolaatikkoa, jotka on tarkoitettu 40 cm syvään kaappiin. Näin laatikoiden taakse jää tyhjä tila viemäriputkia sun muita varten, mutta roskis tulee kivasti vetämällä esiin. Ylempi altaan alla oleva vetolaatikko puolestaan on rungoltaan matalampi malli, mutta leveämmällä etulevyllä, jolloin altaan alle jäävän tilan saa myös hyödynnettyä. Nerokasta – lopulta muutaman sovitus- ja palautusrumban jälkeen. ;) Toivottavasti joku Ikean keittiömyyjistä sattuisi lukemaan tämän ja vinkkaisi muille.



Suunnitteluohjelman mukaan 40 cm leveään allaskaappiin mahtuu vain hyyvin pikkuruinen 20-30-senttinen allas. Todellisuudessahan kaappiin mahtuu juuri kaapin levyinen allas, kun kaapin seinistä sahaa palaset pois (huomaa kauniit sahausjäljet alemmassa kuvassa...).

Tiskirätillekin löyty oma paikka :) (teline Bauhausista)
 
Kulmakaappiakin jouduimme hieman peukaloimaan, sillä viemäriputkien piti mahtua kulkemaan karusellien lomassa. Niinpä alempaa karusellin hyllyä piti korottaa hieman poraamalla tukiputkeen lisää reikiä. Onni "onnettomuudessa", sillä korottamalla alempaa hyllyä syntyi sen alle lisää tilaa, jonne saa sopivasti sujautettua paistinpannut – eli kahden hyllyn sijaan hyllyjä onkin ikään kuin kolme! Lisäksi ruuvasin kulmakaapin oveen lehtikotelon, johon saa näppärästi leivinpaperi- ja folioputkilot. (Ei tosin ollut helppoa ruuvaaminen ahtaan kotelon sisällä. Ja vielä kun kotelon asettelu oli millipeliä, onnistui kotelo liikkumaan ruuvamisen temmellyksessä niin, että homma piti lopulta tehdä uudestaan...)


Lisäksi muokkasimme ulosvedettävää 20-senttistä kaappia lisäämällä yhden hyllyn. Hyllyjä ei siis kaappiin myydä, vaan sellainen oli itse nikkaroitava. Yhden pikkuruisen hyllyn lisämällä kaikille mausteille löytyi yhtäkkiä paikka – joskus se on pienestä kiinni. Tärkeimmät mausteet sen sijaan ovat esillä hyllyllä ja työtasolla.


Niin ja niistä hyllyistä. Järkytyin hieman, kun vertailin hyllykannattimien hintoja Bauhausissa. Kivan näköiset, mustat pelkistetyt maksoivat yhtäkkiä lähes 10 euroa kipaleelta – ja niitä tarvittiin monta. No mutta, maalamalla tavalliset kulmaraudat mustiksi, pääsi samaan lopputulokseen huomattavasti edullisemmin. Pienemmissä hyllyissä taas käytimme pieniä kulmarautoja, niin että kannattimia ei näy juurikaan.


Ah Ikea on kyllä tee-se-itse-miehen paratiisi, kun liikkuvia osia on miljoona ja kaikille edullisille jutuille voi  keksiä uusia käyttötarkoituksia. Oletteko te saaneet suuria älynväläyksiä Ikea-tuotteiden parissa?

Besos, Hansu

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kevättä rannassa

En varmasti ole ainut, joka on intopiukeena tästä auringonpaisteesta ja kevään merkeistä, johan näitä takatalvia on koettu riittämiin. On hauska kulkea päivästä toiseen samoja reittejä ja huomata, miten maisema alkaa vihdoin vihertää enemmän ja enemmän. Ja ne kirsikkapuut! Voiko kauniimpaa kevään merkkiä ollakaan? Pakkohan se oli ottaa oikein kamera mukaan jokivarsikävelylle – enkä kyllä ollut ainut vaaleanpunaista puista kuvia räpsivä. Peppi tietenkin otti tilaisuudesta vaarin ja ahmi sillä välin ruohoa ja ties mitä muuta pientareilta...

Por fin la primavera ha llegado!

Besos, Hansu