Remontti etenee: kurkistus valmistuvaan keittiöön

Remonttityömaalla ei ole pitkään aikaan otettu mitään varsinaisia isoja edistysaskelia, vaan hiottu lähes valmiita nurkkia sekä rakenneltu keittiötä. Muutto siis lähestynee pikku hiljaa! Yritetään olla jättämättä mitään suurempia hommia tekemättä keskikerrokseen, kun ne sitten jää helposti seisomaan muuton jälkeen. Kaaosmuuttuja eli koira myös hankaloittaa muuton jälkeisiä remppailuja, eikä tuon hulivilin takia voi jättää työkaluja, tarvikkeita tai avonaisia muuttolaatikoita lojumaan, joten paikat pitää saada tiptop-kuntoon ennen kamojen sisäänkantoa. Eli toiveissa olisi saada kaikki listatkin vielä paikoilleen, mikä edellyttää muun muassa tapetointia, jota ollaan lykätty ihan liian kauan. Emme ole koskaan ennen tapetoineet, joten se on tuntunut pelottavalta ja välteltävältä asialta ottaen huomioon tapetoitavan tilan haasteet (10 nurkkaa, 7 oviaukkoa, 1 patteri ja vinot seinät). Vaikka ihan helppo hommahan tuo pitäisi olla siihen verrattuna, mitä kaikkea muuta olemme jo tehneet…

Vuoden aikainen muutos: 1.3.2020 oli ensimmäinen pintakerros kuorittu ja irti revityillä kattolevyillä hahmotettu keittiön mahdollisia muotoja. 1.3.2021 suunnitelmat ovat aika pitkälle toteutettuja. En tosin olisi uskonut, että vasta vuoden päästä rakennetaan keittiötä, mutta onhan tähän vuoteen kyllä mahtunutkin kaikenlaista, suunniteltua ja suunnittelematonta.

Keittiö saapui pieniin osin pakattuna helmikuun alussa, ja kuukauden verran tuntui, että keittiö edistynyt mihinkään vaikka koko ajan tehtiinkin jotain. Rungot tuli koottua päivässä ja kiinnitettyä samantien seinään, joten keittiön muoto hahmottui nopeasti. Meillä on melkein kaikki runkojen sisukset vetolaatikoina, ja niiden parissa tuli hetki askarreltua, mutta aika nopeasti nekin saatiin paikoilleen – mitä nyt muutamat laatikot odottelivat kuukauden päivät etulevyjä, sillä ilman niitähän ei laatikoita voi oikeastaan edes koota. Joitain osia siis jäi uupumaan toimitushaasteiden takia alkuperäisestä toimituksesta, ja postimieskin jo nauroi, että hän juoksee harvase päivä tuomassa jonkun yhden osan meidän keittiöön. Mutta siitä se rakentuu, pala palalta. Isojen linjojen jälkeen pikkuhiljaa lisäisin piilolaatioita – eli tein työtä joka ei päällepäin näkynyt missään, siksi varmaan tuntuukin ettei keittiö oikein edistynyt mihinkään, kun edistys tapahtui kaappien sisällä.

Rungot ja suurin osa ovista ja sisuksista löysi siis nopeasti paikoilleen, ja alkoi tasojen metsästys. Olimme saaneet muutamalta keittiötarjoajalta tarjouksen tasoista, ja jopa Ikean laminaattitasojen hinta oli sitä luokkaa, että päädyimme tekemään tasot jälleen itse ja säästimme näin tuhansia euroja. Hetken harkitsimme jopa tekevämme tasot alusta asti lankuista, kuten edellisessä rempassa, mutta lopulta päädyimme kuitenkin Sarokkaan valmiisiin massiivisaarnilevyihin. Tasoissa oli melkoista mittailua ja millin tarkkaa höyläystä, sillä mikään kulmahan taas ei ollut suora, mutta yllättävän nopeasti tasot lopulta rakentuivat paikoilleen. Lamelliliitoskoneella palaset saatiin liitettyä kätevästi yhteen, ja ”saarekkeen” tasokin saatiin rakennettua kahdesta osasta todella huomaamattomalla liitoksella.

Tasojen paikoilleen saamisen jälkeen pääsinkin laatoittamaan välitilaa. Olisi tämän tietysti voinut tehdä ennen keittiön asennustakin, mutta oli ennakoitavissa, että seinät eivät ole ihan suorat, joten asentamalla laatan vasta kaiken muun jälkeen, pystyi vähän meikkailemaan seinän ja tason välistä rakoa. Laatoitus oli odotettu etappi, sillä sen jälkeen saa asentaa hanan sekä välitilan pistorasiat, jee!

Keittiön isot linjat oli siis melko nopeita rakentaa, mutta tässä keittiössä tuntuu olevan hirveästi pieniä yksityiskohtia, joiden hiominen vie tuhottomasti aikaa. Peitelevyt ovat erityisesti olleet varsinainen murheenkryyni. Seinänvierustoille tarvittiin kapeat peitelevyt peittämään pieni aukko, joka jää kaapiston ja seinän väliin, mutta eipä ollut taas tämäkään ihan helppo homma, sillä rapattu seinä on epätasainen. Epätasaisuutta ei huomaa muutoin, mutta kun viereen laittaa suoran levyn, seinä tuntuu aivan todella muhkuraiselta. Niinpä piti lennossa vaihtaa suunnitelmaa, ja jättää pariin kohtaan suosiolla useamman sentin rako, ja laittaa peitelevy pitkittäissuuntaisena vain koristeeksi. Peitelevyt on tietysti samaa pinnoitettua kalustelevyä kuin keittiökalusteet yleensäkin, joten sen sahaus ei ole ihan ongelmatonta. Vaikka pinnan kuinka teippaisi sahauksen ajaksi, voi lopputulos olla epäsiisti – ja taas on lähdettävä Ikeaan hakemaan uusi levy (jotka kaiken lisäksi ovat koko ajan loppu). Jääkaapin vierustan seinä oli epätasaisen lisäksi vino, joten päädyimmekin extempore askartelemaan kapeaakin kapeamman hyllyn täyttämään rakoa. Eipä tuohon taida muuta mahtua kuin keittokirjat, mutta ihan hauskan näköinen lopputulos tuosta tuli.

Peitelevyjä ja muita luovia ratkaisuja peittämään keittiön sisä- ja ulkonurkkia

Muutamat peitelevyt puuttuvat vielä (taas odotellaan puuttuvaa tavaraa) mutta voiton puolella ollaan reippaasti. Peitelevyjen askartelun jälkeen saa nostaa loput kodinkoneet paikoilleen. Enää puuttuu vetimet, jotka ovat myös olleet varsinainen murheenkryyni, sillä on ollut vaikea löytää mallia joka miellyttäisi meitä molempia. Kun sellainen vihdoin löytyi, ei sitä tuntunut olevan tarjoilla missään. Tyypillistä. Ihastuimme messinkiseen Furnipartin Lounge -vetimeen, joka on piirun verran modernimpi tulkinta klassisesta lankavetimestä. Kontaktoin lopulta suoraan sekä valmistajaa että maahantuojaa ennen kuin löytyi lähes ainoa jälleenmyyjä, ja saimme vetimet tilaukseen – tottakai kolmen viikon toimitusajalla. Integroituihin kodinkoneisiinhan ei voi laittaa ovia paikoilleen, ennen kuin meillä on vetimet asennettuina, joten vähän harmittaa pitkä toimitusaika. Mutta kiirekös tässä…

Loppusilausta vaille valmis!

Besos, Hansu

Remontti etenee: valmis kodinhoitohuone

Uudessa kodissa alkaa vihdoin olla aika paljonkin valmiita (tai ainakin lähes valmiita) nurkkia ja jopa toiminnallisuuksia. Kodinhoitohuone on meinaan ollut jo melko pitkään valmis, ja on helpottanut elämää aika paljon, sillä se on toiminut taukotilana, keittiönä ja jopa työtilana. Postauksen teko vaan on odotellut tovin kuvia, sillä tilassa on valinnut melkoinen kaaos, kun kaikki toiminnot ja tavaran säilytys on ollut keskitettynä kodariin. Nyt alkaa muitakin nurkkia valmistumaan kovaa tahtia, joten ollaan saatu vihdoin vähän siivottua paikkoja ja pääsin napsimaan kuvia.

Kodinhoitohuone on ollut passeli keittiö siirreltävän induktiokeittolevyn ansiosta, jonka ostimme parilla kympillä Ikeasta jo rempan alkutaipaleella. Vanhasta keittiöstä säästimme pienen jenkkijääkaapin, jota on rahdattu kerroksesta toiseen sitä mukaan, kun remppakeittiötämme on jouduttu siirtelemään. Näillä on pärjännyt aika pitkälle. Alkuvuodesta saimme toimivat vesihanatkin sekä kellarin saunaan että kodinhoitohuoneeseen, ja niitä oli kyllä jo kaivattu – ei enää suihkun kanssa luttaamista tiskatessa tai pensseleitä pestessä (saatika ulkona vesipostin kanssa läträämistä!). Pistorasiat puolestaan ovat olleet jo pitkään toiminnassa, vaikka muissa tiloissa rasioita ja kytkentöjä saatiin odottaa aika kauan. Pesukone ja kuivausrumpukin ovat vihdoin paikoillaan – pesukonettakin saatiin odotella kuukausia. Elämisen ja muuttamisen edellytykset alkavat siis olla kohdillaan, vielä kun sen vessan vain saisi kuntoon. Onneksi sekin on vihdoin edistynyt aika mukavasti.

Taannoin esittelin materiaalivalintoja, mutta kodinhoitohuoneesta tuli lopulta melkolailla täysin eri näköinen kuin mitä oli suunnitelmana. Oli aika lailla itsellemmekin yllätys, millainen siitä nyt sitten lopulta tuli. Budjetti kalusteiden suhteen oli hyvin niukka, ja kalusteet oli päätetty hankkia Ikeasta. Ikeassa olikin ihan täydelliset tammikuvioiset ovet, joiden mukaan seinät ja muut pinnat on valittu. Tilahan on hyvin vaalea, ja kiviseinien ja laattalattian myötä vähän kylmä, joten isojen puupintojen oli tarkoitus tuoda tilaan lämpöä. Tasot puolestaan oli tarkoitus olla edullisinta valkoista laminaattia, jottei niitä tarvitsi sen kummemmin varoa, ja valkoinen olisi hyvä vastinpari puunväriselle kaapistolle ja toisaalta erottuisi harmaasta seinästä. Toinen puoli kaapistosta on putkiston takia erikoissyvä (n.70cm normaalin 60cm sijaan), joten senkin puolesta edullinen laminaattitaso olisi hyvä valinta – leveistä ns. baaritasoista kun saa helposti pulittaa tosi pitkän pennin. Allas puolestaan saisi olla valkoinen, sillä sellaista tuskin koskaan tultaisiin näkemään keittiössä mustikka- ym tahrojen takia. Mustat nuppivetimet ja musta hana puolestaan toisi kokonaisuuteen vähän ryhtiä. Tilan toiseen päätyyn puolestaan oli tarkoitus tulla säilytystilaa ihan vain Sovella-kiskohyllyjen muodossa (näitä meiltä löytyy runsaasti valmiina), ja kokonaisuus peitettäisiin puurimoista tehdyllä liukuovella. Alkuperäinen suunnitelma siis näytti kutakuinkin tältä (kaappien kokoonpano on suuntaa-antava, kuvastahan puuttuu pesukoneet ym):

Havainnekuvia rimaliukuovesta (kuvat Pinterestistä)

Noh, suunnitelmasta toteutui oikeastaan ainoastaan tuo musta hana – koska korona, mikäs muukaan. Sekä tietysti budjetti ja aikataulu. Ikealla on ollut koronan takia todella pahoja toimitusvaikeuksia. Lähes kaikki on loppu, eikä monen tuotteen kohdalla ole pienintäkään tietoa, milloin lisää on tulossa. Joten mm. ne meidän haikailemat tammikuvioiset keittiön ovet myytiin loppuun nenän edestä, ja ilmeisesti toimitusvaikeuksien takia koko mallisto päätettiin poistaa. Suunnitelmat meni siis lennossa uusiksi. Katselimme varavaihtoehtoja, ja niiden kohdalla oli myös vakavia toimitusongelmia, joten noin kahden minuutin miettimisellä otimme ne ovet, joita oli saatavilla. Eli valinta kääntyi yllättäen perusvalkoisiin oviin, joiden kaveriksi valittiin puuvetimet tuomaan sitä kaivattua lämpöä. Vähän kuin heräteostoksena tulikin sitten ostettua koko kodinhoitohuone kerralla, kun iski pieni paniikki saataisiinko muuten yhtään mitään. Uudenvuoden aatosta tulikin vähän erilainen, sillä oli tarkoitus vain käydä tiedustelemassa tilannetta, ja yhtäkkiä vietimme Ikeassa tuntitolkulla ensin keittiömyyjän kanssa tilannetta sumplien ja sen jälkeen koko kodarin varastosta poimien. Joulun pyhien jälkeen kodari sitten olikin jo yhtäkkiä aika pitkälle pystyssä.

Valkoisten kaappien vastapainona tason oli sitten oltava puusta tai ainakin puujäljitelmästä, jottei kokonaisuus olisi ihan kylmä ja valkoinen. Koska Levy-Jaatikin veti vesiperän ja budjetti oli jo lähes käytetty, sai tasoiksikin kelvata se, mitä tällä kertaa löytyisi Bauhausista edullisimmin erikoisleveänä. Siellä komeili 80 cm leveää tammitasoa niin edulliseen hintaan, että jopa tuo 40 cm leveän kaapiston osan taso tehtiin tuosta 80 cm leveästä tasosta puoliksi sahaamalla, sillä se oli edullisempaa kuin ne perus 60 cm leveät tasot, makes sense. Koska erikoisleveää kalustelevyäkään ei löytynyt valmiina juuri oikean sävyisenä valkoisena, päädyimme lennossa tekemään vesiputoustason kummallekin puolelle – saataisiinpahan sittenkin enemmän puupintaa.

Silmä ei ole vieläkään oikein tottunut tuohon jokseenkin moderniin, melko kirjavaan pintaan, mutta nyt on mentävä näillä mitä saa ilman kuukausien odottelua – ja mihin on varaa. Tulihan tuostakin kokonaisuudesta ihan kiva, vaikka onkin ihan tyystin erilainen mitä suunniteltiin. Vielä puuttuu joitain pieniä yksityiskohtia ja huoneen toisen päädyn säilytystila on myös vähän vaiheessa. Säilytysratkaisu tehdään nyt ainakin tähän hätään Tori.fistä käytettynä ostetuista vaatekaapeista, joiden rungot on nyt tällä hetkellä häiritsevästi eri sävyä tasojen kanssa, joten täytyy nyt miettiä minkälaiset ovet niihin tulee ja mitä niille tehdään. Toistaiseksi meidän vaatesäilytys on kokonaan kodarin varassa ja tila toimii toistaiseksi myös työpisteenä. Sitä mukaa kuin loput talosta valmistuu, saanee taas miettiä kodinhoitohuoneen toimintoja vähän uudestaan.

Pitkulainen tila kumpaankin suuntaan: keittiö ja kodinhoitohuone toisessa päädyssä, työtila toisessa

Itse asiassa keittiön valmistuminenkaan ei ole enää kaukana. Kodarin valmistumisella oli kiire, sillä ajatuksena oli elää sen varassa jonkin aikaa ja rakentaa keittiötä kaikessa rauhassa ilman samanlaista kiirettä. Noh, iski kuitenkin paniikki siitä, josko korona laittaisi taas kapuloita rattaisiin, joten keittiö laitettiin tilaukseen heti kun vain uskalsimme olla varmoja, että ehtisimme tehdä lattian käsittelyn ennen sen saapumista. Keittiötilaus saapui sovitusti pari viikkoa tilauksesta noin kuukausi sitten, ja nyt keittiö onkin ihan yhtäkkiä jo tosi pitkällä pystyssä, sillä eihän sitä malttanut pitää näppejään irti sen kasaamisesta, vaikka tarkoitus oli kylläkin keskittyä täysillä vessaprojektin valmiiksi saamiseen… Keittiö tuntuu nyt kuitenkin edistyvän vauhdilla, joten kodinhoitohuoneen virka keittiönä taisi jäädä odotettua lyhemmäksi – näillä näkymin saamme ihan kohta alkaa kantamaan keittiötavaroita suoraan kaappeihin. Muutto odottaa siis jo ihan nurkan takana! 

Besos, Hansu