perjantai 23. marraskuuta 2018

"Postre Chacaras" - tiramisutyylinen juustokakku

La Gomeran reissulle söimme useana iltana lähimmässä ravintolassa Las Chacarasissa, jota uskallan väittää saaren parhaaksi hinta-laatusuhteeltaan. Ainakin La Gomeran "pääkaupungissa" San Sebastianissa sekä rantakohde Valle Gran Rey'ssä tuntui, että ravintolatarjonta oli huomattavasti enemmän turisteille suunnattu ja hintatasokin hiukan korkeampi. "Kotikylässämme" Hermiguassa sen sijaan taisi olla kokonaisuudessaan 3-4 ravintolaa, joista lähimpään suuntasimme heti tokana iltana (ekana iltana piti tyytyä itsetehtyyn sapuskaan kun ravintolat olivat kiinni halloweenin takia, ja seuraavana päivänä oli pyhäinpäivä, el día de todos los santos). Epäuskoisina ilmettelimme ruokalistaa, että miten annokset voivat olla niin edullisia, useita euroja halvempia kuin muualla. Eihän noilla hinnoilla laatua voisi saada... Esimerkiksi liharuoat olivat 7-9 euroa, kala-annokset 8-13 euroa, alkupalat ja jälkiruuat nelisen euroa. Kolmen ruokalajin illallisemme viineineen, leipineen ja mojoineen jäivät joka kerta noin neljäänkymppiin. Ja silti ruuan maku, esillepano ja palvelun taso olivat ensiluokkaisia, käsittämätöntä!

Postre Chacaras, alkuperäinen versio

Yhtenä iltana tilasimme yhteisiksi jälkiruuiksi leche asadon ("paahdettu maito", joka kuitenkin osoittautui flanin kaltaiseksi "makeaksi munakkaaksi") ja paikan nimikkojälkiruoan "postre Chacarasin". Syötyämme tarjoilija hieman virnuillen tiedusteli, kummasta pidimme enemmän, ja jouduimme myöntämään, että kyllä se nimikkojälkkäri vei voiton. Seuraavalla kerralla tilasin listaa vilkaisematta kaksi postre Chacarasia, ja tarjoilija vielä vitsaili, että ihan oikeastiko nyt otamme omat jälkkärit emmekä jakaisi. Syystäkin saavat olla ylpeitä, kyllä jälkkäri sen verran hyvää oli.



Kokatessani Kanarian herkkuja, ei siis ollut epäilystäkään mitä tekisin jälkiruoaksi. Harmi vain, ettei mulla ollut aavistustakaan, mitä tuohon samettisen pehmeään jälkiruokaan tulisi. Mauissa oli hyvin paljon tiramisua henkiviä osia, joten tämän päätelmän pohjalta kehittelin postre Chacarasista oman versioni.

"Postre  Chacaras":
  • 2 prk mascarponea (á 250g)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1/2 vaniljatanko
  • n. 3/4 dl sokeria
  • vahvaa kahvia sokerilla
  • 2 tl kaakaojauhetta
  • 2 tl pikakahvijauhetta
  • valmiskakkupohja (miel. tumma kaakao)
  • 3 liivatelehteä
  • 2 rkl maitoa
  • vaahterasiirappia tarjoiluun

Aseta irtopohjakakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja vuoan reunoille voi sipaista vähän öljyä. Leikkaa valmiskakkupohjalevy oikean kokoiseksi, ja aseta vuoan pohjalle. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Kostuta pohja vahvalla kahvilla (huom. kostuttamisen kanssa kannattaa jopa liioitella). Kostuttamiseen voisi myös sopia tiramisun tapaan pieni tilkka marsalaviiniä tai amarettoa, mutta meidän kaapeista ei löytynyt mitään sopivaa. Sekoita kaakaojauhe ja pikakahvijauhe keskenään ja tomuta pohjan päälle siivilän läpi tasainen kerros. 



Notkista mascarpone sähkövatkaimella ja sekoita joukkoon sokeri ja vaniljatangon siemenet. Vaahdota kerma. Kuumenna maito lasissa vaikkapa mikrossa, ja lisää liotetut liivatelehdet maitoon. Sekoita jotta liivate liukenee ja maito vähän jäähtyy. Kaada seos mascarponen joukkoon. Kääntele lopuksi sekaan myös kermavaahto. Kaada seos lopuksi vuokaan, peitä kelmulla ja anna hyytyä vähintään pari tuntia jääkaapissa.

Tarjoile siirapin kanssa. Itse tarjosin kakun alkuperäiseen tyyliin gomeralaisen palmusiirapin kanssa, mutta esimerkiksi vaahterasiirappi käynee paremman puutteessa. Oma versioni ei ihan yltänyt esikuvansa tasolle, mutta ei se kovin huono voinut olla, kun vieraisiin upposi kerralla koko kakku!

PS. Chacaras tarkoittaa erästä Kanarialaista perinteistä soitinta, vähän niinkuin kastanjetit mutta paljon massiivisemmat. Näillä soittimilla on tärkeä osa erityisesti La Gomeran ja El Hierron kansanmusiikissa.

Traté de hacer un postre que comimos en La Gomera. No tengo ningúna idea de lo que contenía el postre, pero hice mi version de mascarpone y nata montada. 

Besos, Hansu

tiistai 20. marraskuuta 2018

Papas arrugadas ja muita Kanarian herkkuja

Lauantaina vietettiin "syntymättömyyspäiväjuhlia" ja kokkasin hieman Kanarian herkkuja. Sormeni syyhysivät päästä kokeilemaan kuuluisia ryppyperunoita eli papas arrugadas. Jännityksellä odotimme myös millaisia mojo-kastikkeita tulisi La Gomeralta ostamistamme maustesekoituksista. Lisäksi tarjoilla oli garbanzos eli eräänlaisia haudutettuja kikherneitä sekä Eeron kyhäämä makkarakimara paprikapedillä. Kanarialaiset ovat myös tunnetusti hullaantuneita gofioon, eli paahdetusta maissista ja viljasta tehtyyn ravinnerikkaaseen jauhoon, jota syödään lähes joka aterialla, etenkin keittoon sekoitettuna. Me kannoimme myös läjän gofio-pusseja kotiin, mutta tältä aterialta ne jäivät pois. Ajatuksissa on kyllä keitellä jonkinlainen kasvikeitto, jota terästäisin gofiolla...



Ryppyperunat ovat siis runsassuolaisessa (perinteisesti merivedessä) keitettyjä perunoita, jotka syödään kuorineen päivineen sillä juurikin kuoressa piilee niiden herkullisuus. Luin useita eri ohjeita ja suolan määrä vaihteli hurjasta neljänneskilosta perunakiloa kohden muutamaan ruokalusikalliseen. Itse päädyin kokeilemaan kuutta ruokalusikallista 700 g perunoita kohden, ja vähempikin olisi varmasti riittänyt. Valtaosa suolastahan jää keitinveteen tai kattilan pohjalle, joten ihan noin hurjia määriä ei sentään syödyksi tule, mutta liian vähäisellä suolalla perunat taas ovat vain tavallisia keitettyjä perunoita.


Papas arrugadas (n.4-6:lle):
700g pienikokoisia perunoita kuorineen
4-6 rkl suolaa
vettä

Pese perunat hyvin ja laita ne kattilaan. Lisää suola sekä vettä kunnes perunat peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä kunnes perunat ovat kypsiä. Kaada lähes kaikki vesi pois, mutta jätä pohjalle noin sentin verran vettä, ja laita kattila takaisin liedelle. Anna lopun veden haihtua pois ja ravistele välillä kattilaa, jotta perunat eivät pala pohjaan. Näin vesi höyrystyy kuivattaen perunoiden pinnan niin, että suola kiteytyy ja tekee maukkaan kuorutteen perunoille. Ohutkuoriset perunat eivät paljon rypisty, kun taas paksumpikuorisista tulee hauskan ryppyisiä.

Meidän valmismausteseoksesta tehdyt mojot eivät aivan näyttäneet (ja maistuneetkaan) siltä miltä piti...

Perunat tarjoillaan aterian lisukkeena tai vaikka sellaisenaan mojo-kastikkeen kera. Mojoa on yleensä tarjoilla kahdenlaista, mojo rojoa eli punaista ja mojo verdeä eli vihreää. Näihinkin löytyy erilaisia ohjeita pilvin pimein. Me kokeilimme tällä kertaa valmista mausteseosta, mutta lopputulos jäi kyllä hyvin kauas alkuperäisestä, joten ensikerralla pitänee kokeilla aitoja raaka-aineita. Mojo rojon pääraaka-aineet ovat paprika, chili ja oliiviöljy, ja mojo verden korianteri (joskus myös persilja), valkosipuli, jeera ja oliiviöljy.

Vähän autenttisemmat mojot. Taustalla gomeralaista juustolevitettä almogrotea



Kikherneille löysin netistä monen monta ohjetta, joista yksikään ei silti muistuttanut La Gomeralla syömiämme garbanzoja. Niinpä päädyin maustamaan ne oman sävellykseni mukaan:

Garbanzos:
Tölkki kikherneitä
n. 2 tl currya
n.2 tl kasvisliemijauhetta
ripaus chiliä
n.1 tl paprikajauhetta
(n. 1 tl maissijauhoa sakeuttamiseen)
vettä sen verran että kikherneet lähes peittyvät

Sekoita aineet ja anna muhia uunissa puolisen tuntia n. 200 asteessa.

Vesikrassikeittoa gofiolla sekä garbanzos La Gomeran vuoristossa nautittuna


Gofiomössöä mojo rojolla ja kasviksia pikkukylän ravintolassa, jossa ei muita ruokavaihtoehtoja ollutkaan

Calamares fritos de la casa ja papas arrugadas



Papas arrugadas, garbanzos y otros platos típicos de la Gomera

Besos, Hansu

tiistai 13. marraskuuta 2018

Aamu Trolltungalla

Ennen kuin pääsen käsiksi La Gomeran reissukuviin ajattelin jakaa vähän toisenlaisia reissumuistoja. Taannoin yhtenä viikonloppuna oli hieman luppoaikaa, joten päätin editoida muutamia videopätkiä, joita kerrankin sain aikaiseksi taltioida Norjassa. Miten videoiden kuvaaminen aina tuppaakin unohtumaan, vaikka kuinka olisi aikonut muuta? Noh, Trolltungan kauneudesta mykistyneenä jopa muistin kuvata muutamia pätkiä aamun ensimmäisten tuntien aikana. Palataan siis hetkeksi vielä Norjaan videon muodossa! Tämä on muuten oikeastaan ihka ensimmäinen tekemäni video, mitäs tykkäätte?




Mi primer video: las primeras horas de la mañana en la Trolltunga

Besos, Hansu

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kolmenkympin mietteitä

30. Siis kolmekymmentä. Ne maagiset 30 vuotta pyörähti mittariin niin että heilahti. En oikein perusta perinteisistä syntymäpäiväjuhlista. Niihin kohdistuu aina liikaa odotuksia, ja sitten petyn kuitenkin. Niinpä karkasimme maailmalle, ja otimme keskiviikkona suunnan kohti Kanarian saarten La Gomeraa.

Virallinen kolmenkympin poseeraus synttäripäivänä

Ikäkriiseilenkö? Ehkä, vähän. Toisinaan vähän enemmänkin. Ehkä odotin, että olisin tähän maagiseen rajapyykkiin mennessä saavuttanut paljon enemmän. Toisaalta kai kolmekymppisenä sitä vasta oikeasti löydetään se oma juttu ja aletaan niin sanotusti kukoistamaan. Sitä odotellessa siis. Välillä tuntuu, etten ole elämässä oppinut mitään, enkä ole yhtään sen aikuisempi kuin ennenkään (tosin katsellessan parikymppisten rellestystä tosi-tv:ssä tunnen itseni aivan ikälopuksi). Kun asiaa oikein pohdin, niin jotain olen ehkä sentään oppinut – vaikken kaikkia ole ihan loppuun asti sisäistänytkään niin että opit käytännönnössä aina toteutuisi...







 

 

Kolmekymppisen kolmekymmentä elämänohjetta:


  1. Olet se sama ihminen edelleen viisikymppisenä. Ja kahdeksankymppisenä. Luultavasti edelleen miettien, koskahan sitä alkaa tuntua aikuiselta.
  2. Liikunta on vuosi vuodelta tärkempää.
  3. Päivä päivältä sekä keho että mieli yrittävät hivuttautua yhä enemmän mukavuusaluellee. Älä anna niiden tehdä niin.
  4. Pelkkä hikiliikunta ei enää riitä. Paikat alkaa kremppailla, ja venyttelyn ja kehonhuollon merkitys kasvaa kilpaa vuosien kanssa.
  5. Nyt viimeistään pitää alkaa säästää ja sijoittaa 
  6. Toisten – etenkään vieraiden ihmisten – mielipiteillä ei yleensä oikeasti ole väliä
  7. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää
  8. Meitä on moneen junaan. Vaikka kuinka haluaisit, niin älä luota kaikkiin.
  9. Asioilla on tapana järjestyä.
  10. Älä mene asioiden edelle ja muista olla läsnä tässä hetkessä. Usein stressiä tuottaa se, että mieli on jo muualla. 
  11. Ravitseva ja terveellinen ruoka on tärkeämpää kuin uskoisikaan.
  12. Älä luota muistiin. Se pettää kuitenkin.
  13. Laadi todo-listoja. Mielessä pyörivät asiat stressaavat, vaikka ne olisivat vähäpätöisiä.
  14. Uskalla pyytää. Koska mitä muuta pahaa voisi tapahtua kuin kielteinen vastaus?
  15. Meillä kaikilla on omat epävarmuutemme ja usein auttaa kun sanoo ne ääneen. Yllätyt miten moni kipuilee samojen asioiden kanssa.
  16. Kukaan ei lähtökohtaisesti ajattele pahaa sinusta.
  17. Joskus pitää ottaa riskejä.
  18. Aina kannattaa ainakin yrittää. Koska mikä on pahinta, mitä voisi sattua?
  19. Epäonnistumiset on ihan ok. Niistä oppii eniten.
  20. Parhaat asiat löytyvät usein mukavuusalueen ulkopuolelta.
  21. Oppia ikä kaikki. 
  22. Älä unohda ystäviä, vaikka kuinka olisi välillä kiire. Ystävät ovat toinen perhe ja niiden pitäisi mennä kaiken edelle.
  23. Uskalla olla oma itsesi. Turha yrittää esittää jotain muuta, koska mistä oikeasti tiedät mitä muut odottavat?
  24. Et voi unelmoida liian isosti.
  25. Omistusasunto on oikeasti fiksu juttu. Älä odota sen kanssa liian kauan.
  26. Anna olla. Aina ei ole niin justiinsa.
  27. Jos luulet ettet pysty johonkin, se on yleensä vain luulo.
  28. Yleensä asioiden murehtiminen on turhaa. Jos et voi vaikuttaa asiaan, miksi murehtia sitä? Jos voit, niin tee asialle jotain, äläkä murehdi.
  29. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
  30. Muista olla kiitollinen. Joskus asiat ottaa aivan liian itsestäänselvyytenä.


Ayer cumplí 30 años y aquí tiene 30 lecciones de vida que (casi) he aprendido.
Besos, Hansu