perjantai 31. tammikuuta 2014

Sushia suun täydeltä

Vietimme keskiviikkona kauan suunnitelmissa ollutta sushi-iltaa läksiäisteni merkeissä. Ei ehkä japanilaisjutut ihan mätsännyt Espanjaan, mutta väliäkö sillä. Eiköhän Espanja tule kohta korvitakin ulos... ;)

Yhdessä väsäsimme ison satsin norimakeja ja nigireitä, ja pyöräytin pitkästä aikaa japanilaista munakastakin tamagosusheja varten. Kokeilimme myös ensimmäistä kertaa halstrattuja lohinigireitä, joissa kaasupolttimella paistetaan kevyesti kalan pintaa. Oli muuten hyvää!

Tässä vielä japanilaisen munakkaan ohje:

Tamagoyaki
4 munaa
1 munan keltuainen
2,5 rkl sokeria
1 tl soijaa
ripaus suolaa
öljyä paistamiseen

Riko munien rakenne ja sekoita joukkoon sokeri, soija ja suola. Sivele pannu kevyesti öljyllä (esim. sudilla tai talouspaperilla) ja kaada 1/3 seoksesta pannulle. Paista miedolla lämmöllä kunnes munakas on melkein hyytynyt. Rullaa munakas rullalle ja siirrä munakaskäärö pannun toiseen reunaan. Sivele hieman lisää öljyä ja lisää jäljellä olevasta munaseoksesta puolet pannulle. Rullaa kun munakas alkaa hyytyä ja siirrä pannun reunaan. Kaada loput seoksesta ja rullaa taas. Paloittele munakasrulla suupaloiksi.


Jälkiruuaksi tein jäätelömocheja, joihin laitan vielä ohjeen myöhemmin!

- Hansu

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kotitekoinen suklaahuulirasva

Askartelin joululahjaksi muutamille naispuolisille läheisilleni melkein syötävän herkullisia suklaahuulirasvoja. Aavistuksen kuivahkosta koostumuksesta huolimatta olen todennut rasvan kuitenkin melko tehokkaaksi huulille, joten ohjetta jakoon siis! Olin varautunut hirveään kaaokseen ja sähläykseen, mutta näiden tekeminen olikin oikeasti ihan superhelppoa!

Tarvitset:
  • 14 g mehiläisvahaa
  • 8 g tummaa suklaata (kaakaoprosentti mahdollisimman suuri)
  • 25 ml oliiviöljyä (muukin kasviöljy käy!)
  • huulirasvahylsyjä

Aineksista riittää noin kahdeksaan huulirasvapuikkoon. Itse tilasin hylsyt ja mehiläisvahan Pienestä Tuoksukaupasta.

1. Sulata aineet vesihauteessa ja sekoita.

2. Varmista että hylsyt ovat ala-asennossa ja kaada seos hylsyihin. Älä jää kuhnailemaan, sillä seos jähmettyy melko nopeasti! Hylsyt pysyvät pystyssä kun ne kiinnittää toisiinsa kumilenkillä.

3. Siisti mahdolliset lipsahdukset ja huulirasvat ovat valmiita!

4. Teippaa haluamasi etiketit.





- Hansu

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kuuran kimallusta kynsissä

Luonnon kimaltaessa kauniina havittelin myös omiin kynsiini kuurankukkia. Hempeät hilekynnet syntyi askarteluhileistä, sillä yhtään hilelakkaa en ole omistanut sitten milleniumin. Mavalan Wichita puolestaan on täydellisen sävyinen vaaleanpunaiseen vivahtava nudelakka, harmi vaan kun pysyvyys ei ole täydellinen...


Joo ja ne kuivat kynsinauhat voi jättää ihan omaan arvoonsa...

- Hansu

lauantai 25. tammikuuta 2014

Laiska lauantai


Tällaisissa tunnelmissa on kulunut tämä päivä – ja oikeastaan pari edellistä viikkoa. Lomaillen ja laiskotellen. Voi mulle niin tulee ikävä tätä unikaveria! En tiedä osaanko nukahtaakaan ilman, että joku on käperöllä polvitaipeessa ja nällyttää hiljaa takakoipeaan. Sniif.



Aikaa on vihdoinkin ollut tarpeeksi, jotta voi olla tekemättä mitään. Melko harvinaista, että olen ehtinyt lueskelemaan muutoin kun iltaisin ennen nukahtamista... Okei motivaattorina toimi myös se, että Kotiopettajattaren romaani on saatava loppuun ennen reissua. Moista tiiliskiveä kun en aio mukanani kantaa. Kirja on muuten yllättänyt todella positiivisesti!
Aikaisemmin olen lukenut Emily Brontën Humisevan harjun, joka oli mielestäni melko tylsä. En tiedä miksi odotin sisarusten kirjoittavan samalla tavalla, mutta onneksi olin väärässä. Kotiopettajatteren romaani on ollut paikoin jopa jännittävä! Sekä tietenkin romanttinen, surullinen ja kaikkea siltä väliltä. Myös aikaansa edellä oleva vahva nainen Jane Eyre puhuttelee vähän samoin kuin Tuulen viemään Scarlett.





Eilen kävimme myös hierojalla ja polskimassa Caribiassa. Kyllä nyt vähemmästäkin lomatunnelmiin pääsee! Polskuttelun jälkeen nukuttikin sitten melkein kellon ympäri...



Äsken tuli tehtyä hieman punttitreeniä ja käveltyä pitkästä aikaa pidempi lenkki kuin vain pihan ympäri. Peppi on kiitollinen kun pakkanen lauhtui, edes hetkeksi.  Vielä vähän hyvää ruokaa ja leffaa niin eiköhän nukkumatti tule aika pian hakemaan... Eilen muuten katsoimme Walter Mittyn ihmeellisen elämän, joka oli kyllä mukava hyvän mielen elokuva ja antoi ehkä elämänohjeita Espanjaakin varten.

- Hansu

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Hiustutoriaali: oikeaoppinen valkkinuttura



Varasin tänään vihdoin kampaajan, joten sen kunniaksi hieman hiusjuttuja! Olen saanut muutamia ihmettelyjä, miten mä oikein teen mun nutturan, joten päätinpä pyöräyttää tällaisen tutoriaalin tapaisen. Suurin osa taitaa tehdä valkkinutturan niin, että asettelee valkin ponnarin juureen ja levittää hiukset sen päälle, jonka jälkeen latvat kiinnitetään miljoonilla pinneillä nutturan juureen. Siis näin. No eipä onnistu mun hiuksilla. Tai ainakin tarvittaisiin niin monta pinniä ettei tähän päähän edes mahdu. Ja kenen aika ja hermo riittäisi sellaiseen?! Eli oikea tapa on mun mielestä rullata hiukset valkin ympärille, jolloin pinnejä ei tarvita yhtään.

1. Tarvitset ponnarin, valkin ja varalta muutaman pinnin. Valkin sijasta kärjestä aukileikattu ja rullalle kääritty sukkakin saattaa toimia, mutta ainakin mun hiuksissa pysyy paremmin karhea valkki. Ja eipähän pääse pilkottamaan mikään pinkki sukka hiusten seasta...

2. Laita hiukset normaalille ponnarille

3. Aseta valkki ponnarin juureen ja tupeeraa ponnaria kevyesti. Näin hiuksista tulee paremmin hallittavat ja ne tarttuvat paremmin kiinni valkkiin.

4. Liu'uta valkki kohti latvoja, niin että hiuksia jää noin 10–15 cm valkista yli.

5. Asettele latvat valkin päälle tasaisesti. Ponnari näyttää nyt vähän joltain palmulta.

6. Rullaa varovasti hiukset valkin ympärille. "Rullaaminen" on itse asiassa hiukan hankaloittava sana. Ajattele ennemmin että peukaloilla tunget hiuksia valkin reijästä sisään (siis alakautta). Vaihtele käsien paikkaa niin ettei nutturaan jää löysiä kohtia ja jatka peukaloilla tunkemista. Ja tadaa! Hetken kun olet tunkenut niin valkki onkin jo kiinni takaraivossa ja nuttura valmis!

 
7. Mikäli nuttura tuntuu huteralta niin voit varmistaa sen muutamalla pinnillä. Periaatteessa sen pitäisi pysyä kuitenkin ilman pinnejä! Mulla ainakin pysyy ja se on paljon se! Yleensä kaikki kampaukset oikein ponnahtavat auki miljoonista pinneistä huomitta, yleensä juuri kun on astumassa ovesta ulos.

- Hansu

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kuurankukkia

Kylläpäs nämä kirpeät pakkaset herättävät ristiriitaisia tunteita. Ensin niitä odotti kuin kuuta nousevaa, mutta ehkä pienempikin pakkanen riittäisi... Peppiä ei voi lenkittää eikä minnekään tee mieli mennä kun matkalla jäätyy ja perillä paahtuu. Vaan eipä sillä, onhan ulkona niin kaunista! Ihan kuin olisi sokeria ripoteltu joka paikkaan. Tekisi mieli heilua kameran kanssa koko ajan, vaan eipä montaa kuvaa ehdi ottaa ennen kuin sormet huutavat hoosiannaa kylmyydestä.




Ikkunoistakaan ei kunnolla näe ulos, sillä ne ovat täynnä kuurankukkia. Kuuraisten ikkunoiden läpi maailma on aina hieman kauniimpi ja parempi. Kylmyys kurottaa kohti, vaan ei aivan yletä.

- Hansu

perjantai 17. tammikuuta 2014

Jännän äärellä: helmi simpukassa

Olin yhtenä päivänä menossa pankkiin ja sielläpä olikin tunnin jono, joten kulutin aikaa pitkin Hansaa vaellellen ja kävinpä pitkästä aikaa Tigerissa pyörimässä. Sieltä kyllä löytää joka kerta jotain uutta ja odottamatonta niin turhaa, mutta juuri siksi niin hauskaa härpäkettä. Esimerkiksi nämä simpukan sisällä myytävät toivomushelmet maksavat vain 4 euroa! Mullahan on ollut tällainen kirjahyllyssä unohduksissa ties miten kauan, mutta nytpä sen muistin ja raaskin vihdoin avata. Ja pienenä vinkkinä, että toivomushelmi on hauska lahja vaikkapa ystävänpäiväksi... :)


helmi2

Tattadaa, sisältää paljastuu säilykepurkki, jossa on ihan aito simpukka! What sorcery is this?

helmi3

Mukana tuli pieni muovinen työkalu simpukan avaamiseen. Aika kauan sain nyhertää kun yritin avata simpukan ilman väkivaltaa, jotta simpukka jäisi ehjäksi mutta aukenihan se lopulta... Oli simpukan avaaminen kuitenkin helpompaa kuin itse säilykepurkin. Avaamiseen tarkoitettu lenksu jäi käteen heti kättelyssä, eikä purkki auennut tölkinavaajalla tai välivallalla. Miestä tarvittiin sitten tässäkin...

helmi4

Ja helmihän se sieltä simpukan kätköistä paljastui! Vaan onko se aito? Siitä en menisi takuuseen. Mä niin näen pienten kiinalaisten jemmailevan muovihelmiä simpukoihin... Mutta väliäkö sillä, onhan tää nyt jännä!

helmi5

En oikein tiedä minkä värinen tuo nyt sitten on, ehkä vaaleanpunainen, ehkä kermanvärinen tai ehkä sittenkin persikka? Eri väriset helmet tarkoittavat eri asioita, kermanvärinen menestystä ja persikka terveyttä. No kumpikin kelpaa.

- Hansu

tiistai 14. tammikuuta 2014

Oliiviöljyllä pidemmät ripset?

Jo ammoisista ajoista olen pihistänyt keittiön kaapista oliiviöljyä käsien ja etenkin kynsien hoitoon. Teelusikallisen häviää käsien ihoon alta aikayksikön, eikä edes jää kovin öljyisen tuntuiseksi. Ja kynnet ja kädet ovat käsittelyn jälkeen kuin uudet.


Luettuani joskus oliiviöljyn ripsiä ravitsevasta vaikutuksesta innostuin lisäämän pikkupullon oliiviöljyä myös kylpyhuoneen kaappiin. Olen nyt iltaisin säännöllisen epäsäännöllisesti sivellyt ripset ja silmänympärysihon öljyllä. Mitään kasvutulosta en ripsissä huomaa, mutta ainakin silmänympärysiho näyttää jotenkin heleämmältä öljyämisen jälkeen. Ehkä pitäisi lotrata öljyllä ahkerammin tai ottaa verrokkikuvia ennen öljykuuria... Näin talvella ihon kuivuessa voiteista huolimatta saatan sipaista öljyä jopa meikkivoiteen alle! Johan levittyy meikkivoide pehmeästi eikä iho hilseile yhtä herkästi.

Olen myös hyvin laiska rasvaamaan kroppaani, saan sen yleensä aikaiseksi vasta kun iho hilseilee. Suihkun jälkeen on aina muka jotenkin niin kiire kiskoa vaatteet päälle. Olin jo aikeissa ostaa kätevältä kuulostavaa Nivean In-Shower body milkia, joka lisätään jo suihkussa. Säästin kuitenkin tässäkin asiassa ja olen silloin tällöin sivellyt itseni oliiviöljyllä suihkussa. Juuri sopiva kosteutus ja pehmeys! Myös oliiviöljyinen kahvikuorinta tepsii. Innostuin myös lisäämään öljyä hiusten latvoihin ennen viimeisiä huuhteluita, ja öljy tuntui ajavan saman asian kuin hoitoaine. Kätevää. Eikä edes maksa paljon!

Onko teillä kokemusta tästä ikivanhasta kauneuskikasta tai oletteko saaneet ripset kasvamaan sillä?

- Hansu

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pinkkiä pakkaspäivään

No tulipa se talvi sitten vihdoin tännekin. Pakkasasteet lähentelevät kymmentä ja luntakin on muutama sentti, wuhuu! Huolehtisin jo, että ehdinkö ollenkaan näkemään lunta ennen Espanjaan lähtöä. Okei, olihan mun pakkasten odotukselle muukin syy. Nimittäin vaaleanpunainen tupsutipo, jota etsin kissojen ja koirien kanssa koko syksyn kaikista liikkeistä, kunnes vihdoin löysin sellaisen vahingossa niinkin eksoottisesta paikasta kuin Cybershopista. Tai oikestaan joulupukkihan se pipon kävi pakettiin kääräisemässä... Pipolle tai parkatakille ei paljon ole ollut käyttöä näin lämpimänä talvena, melkeinpä on saanut villakangastakillakin hikoilla. Hyvä etten uusia talvikenkiä hankkinut, sitten olisi varmaan ollut helteitä.

Pipo: Cybershop / Takki: Vila / Neule: H&M / Housut: Dr. Denim / Kengät: Line Collection

- Hansu

perjantai 10. tammikuuta 2014

Paholaisen pasta

Ennin blogista sain idean testata tällaista kermaista ja makean tulista pastaa, kun jääkaapissa oli sopivasti joulun jäljiltä useampi punainen Mustapekka-tuorejuustopaketti. Hyvää oli, mutta jotenkaan tuo juusto ei kovin paljon maistunut vaikka melkein paketillisen sitä loppujen lopuksi laitoin. Vastaavaan lopputulokseen varmasti päätyisi ruokakermalla ja paholaisen hillolla.



Neljälle:
  • 8 kerää tagliatellea
  • 450 g hunajamarinoitua broileria
  • 1 sipuli
  • 2 tomaattia
  • ananasta
  • n. 70 g Mustapekka® (punaista) tuorejuustoa
  • reilu 1 dl pastan keitinvettä
  • loraus sweet 'n' sour chilikastiketta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Kuullota pieneksi pilkottu sipuli ja paista broileri. Lisää joukkoon pilkottu tomaatti. Lisää tuorejuusto ja lorauta sekaan vettä. Lisää hieman chilisoosia ja ananakset. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon.

- Hansu 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Eräänä päivänä maailma oli mustavalkoinen

Tiedättekö kun on niitä päiviä? Niitä päiviä kun kaikki on huonosti tai hyvin. Pahaa ja hyvää. Ei mitään siltä väliltä, niin kovin mustavalkoista. Sellaisina päivinä voi tarttua kameraan ja kuvata mustavalkoisia kuvia. Kuvaussession jälkeen on yleensä paljon värikkäämpi mieli. Arkiset asiatkin näyttävät jännemmiltä mustavalkoisina. Peppikin ihmettelee vieressä kun kuvaan aivan hassuja juttuja. Peppihän se on aina mustavalkoinen.







Viime päivien lopputtomat pimeät päivät ja tekemisen puute saavat mielen mustaksi, ja helposti masentaa ilman syytä. Ehkä pitäisi vain osata olla tekemättä mitään ja käpertyä viltin alle, muttei sitäkään kovin montaa päivää jaksa. Ja kun lähtee lenkille tai keksii muuta hauskaa tekemistä, niin iloa ja energiaa riittääkin niin että on pakahtua. Ja miten ne hepulit ajoittuvatkin aina iltaan... Sitten ei saa nukutuksi ja seuraava aamu onkin taas musta.

- Hansu