maanantai 28. syyskuuta 2015

Riks raks sanoi farkut

Metsästin koko loppukesän  tummia farkkuja, ja kun vihdoin sellaiset löysin, sai vanhat vaaleammat, lähes puhkikuluneet farkut hieman uutta ilmettä. Riksraks vain näytin farkuille hieman ratkojaa, ja hitsi vie näistä tuli kivat. Tosin nämä ovat enemmänkin jeggingsit, eli materiaali on todella ohutta ja joustavaa. Vähän jännitin miten kangas käyttäytyisi purkamisoperaatiossa, mutta hyvinhän tuo näyttää toimivan. Toki rei'issä pilkottavat vaaleat langat on kuminauhamaisia, mutta väliäkö tuolla. Tosin en tiedä vielä mitähän nämä tykkäävät pesukoneesta... 

Jakku: äidin tekemä / t-paita: Cotton On / farkut: Pimkie / kengät: H&M


Resufarkut, rento paita ja äidin ompelema valkoinen jakku onkin ollut viime viikkojen lempiasu. 

Rompí mis vaqueros viejos.

Besos, Hansu

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kaakkois-Aasia kansissa

Ennen gradun aloitusta halusin saada päätökseen pari projektia. Yksi niistä oli reissukuvien läpikäynti ja kuvakirjan tekeminen. Käytin tälläkin kertaa Kuvatkirjaksi.fi-palvelua, mutta aikaisemmin olen kasannut kirjat ihan taitto-ohjelmalla kun nyt käytin ensi kertaa palvelun omaa kuvakirjaohjelmaa. Olivat meinaan viimeksi muuttaneet käytäntöä niin, että muulla kuin heidän omalla ohjelmallaan tehtyjen kirjojen painatuksesta peritään 30 euroa käsittelymaksua, mikä kannatti tietenkin huomata kun kirjat olivat painovalmiit…

Yllätyin, että oikeastaan ihan samanlaiseen lopputulokseen pääsi Kuvatkirjaksi-ohjelmalla. Pienen alkumurinan jälkeen opin ohjelman käytön, vaikka parin perusominaisuuden puuttuminen aiheuttikin välillä pikkuruisen hermoromahduksen. Ohjelmalla ei voi ilmeisesti vääristää kuvan mittasuhteita sillä tavalla kuin olisin halunnut, eikä määritellä taustojen värejä RGB tai CMYK-arvoina (tai sitten en vaan osannut). Ohjelmalla sai kyllä kätevästi tehtyä esiasettelut erilaisille sivumalleille, minkä jälkeen kuvat vain raahattiin paikoilleen – oikeastaan aika paljon nopeampaa ja näppärää kuin InDesignilla. Vaikka kuvat oli kertaalleen jo kierrätetty Photoshopin kautta, en malttanut olla tekemättä väri- ja kontrastiparanteluja ohjelman omalla toiminnolla, vaikka vähän pelkäsin säätöjen heikentävän kuvien laatua. Tällä kertaa myös freesasin kuvakirjan ilmettä hieman, kun aikaisemmin mulla on ollut sama ilme fontteineen kaikissa kirjoissa. Tosin uusien fonttien kokoon en ole oikein tyytyväinen, mutta oma vika kun en ottanut testitulosteita vaan luotin liikaa näyttöön...


Un libro de fotos de nuestro viaje a Sudeste de Asia.

Besos, Hansu

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Arkirumbaa ja eväslaatikoita

Arki on asunut meillä jo jonkin aikaa ja koulujen alkamisestakin on jo tovi. Opiskelu tarkoittaa tosin mun osalta tänä syksynä vain säännöllisen epäsäännöllisiä graduryhmän istuntoja. Iso G on siis aloitettu. Ainakin ajatuksen tasolla. Pääosin siis syksy kuluu työelämässä kasista neljään. Ihan kivaa sekin, mutta hieman haikailen opiskelijaelämän vapaita aikatauluja.

Tällä hetkellä meidän molempien töiden, kouluhommien ja treenien yhteensovittamien tarkoittaa tarkkaa suunnittelua ja aikatauluttamista. Ajatuksena hirveän tylsää ja kaavoihin kangistavaa, mutta miten ihmeessä muut saavat sumplittua työpäivien lomaan kokkauksen, syömisen, treenauksen, kauppareissut, harrastukset, opiskelut ja kaiken muun paitsi lukujärjestysmäisellä aikataulutuksella? Välillä pelkkä arkirumba tuntuu vievän ihan kohtuuttomasti energiaa. (Toisaalta tässä on tullut katsottua kaikenmaailman selviytymisrealitysarjoja, joissa kaikki aika menee ruuan ja veden hankintaan, joten voisi ne asiat huonomminkin olla. Tähän väliin on siis pakko suositella sarjaa Alone.)


Salipäivät pitää sopia etukäteen, ja miettiä ruuat sen mukaan. Ettei vaan tarvitse rehkiä salilla kasviskeiton voimalla ja niin edes päin. Vielä kun onnistuisi myös pysymään sovitussa, mutta harvoin orjallinen lukujärjestyksen noudattaminen käytännössä toimii. Niin ja ruuat pitäisi vielä suunnitella niin, että molemmille tulee eväät. Huh. Töissä olen huomannut, että harva viitsi eväitä tehdä. En vaan ymmärrä, miten ihmiset pärjäävät syömättä tai viitsivät maksaa lounaasta joka päivä. Sanonpahan vaan, että pitkä penni säästyy kun kokkaa pari ylimääräistä annosta ruokaa!



Avain arkirumban hallintaan on kalenteri tai muu viikkosuunnitelma. Ja to do -listat. (Ostin muuten taas uuden muistikirjan.) Olemme yrittäneet elvyttää vanhaa liitutaulusysteemiä niin, että siihen merkitään kunkin päivän ruoka sekä lounaaksi tuleva eväs. On hirveää tulla nälkäisenä kotiin, huomata ettei kaapissa ole mitään syötäväksi kelpaavaa, sitten nälästä sekaisin yrittää ajatella mitä voisi äkkiä ostaa ja kokata. Sitten huomaakin, että ainut vaihtoehto on poiketa Hesen kautta kauppaan, jottei pyörtyisi keskelle vihannesosastoa tai kiukuspäissään tyhjentäisi koko suklaahyllyä. Summasummarum, suunnitelmallisuudella säästyy aika monelta lisäkilolta, kiukulta ja ylimääräiseltä rahanmenolta!


La vida cotidiana: trabajo, estudios, deporte y comida para llevar.

Besos, Hansu

maanantai 21. syyskuuta 2015

Apteekkimuseon antia

Eilen Turun päivänä oli ilmainen pääsy moniin kaupungin museoihin ja meillä monia suunnitelmia. Piti ehtiä työstää kouluhommia, käydä kaupassa, nauttia Turun päivän tarjonnasta, syödä ulkona, treenata ja vain olla. Aamulla tuli oltua, oikein pitkän kaavan mukaan, nukuttua kolmistaan kasassa auringon kiusatessa silmiä lehtien lomasta ja raikkaan tuulen tehdessä lakanoista viileän houkuttelevat. Siitäpä sitten suit sait sukkelaan hoidettiin ostokset, ja suuntasimme syömään. Eipä tarjonta enää sunnuntai-iltapäivänä ollut hääppöistä, ja meinasimme kerrankin suunnata ylistettyyn Pizzariumiin. (Hyi miten epäkelpo turkulainen kun en ole siellä käynyt!) Jono kyllä kieli paikan olevan maineensa veroinen, mutta meillä ei ollut aikaa jonottaa. Nopea Greenzin kanasalaatti kitusiin ja Apteekkimuseoon. Sinne oli päästävä, sillä siellä en ainakaan muistaakseni ole ennen ollut. Tarkoitus oli myös nautiskella jälkiruokakahvit Café Qwenselissä, mutta sepä oli mennyt jo aikaisemmin kiinni. 


Turkua tuntemattomille kerrottakoon, että Qwenselin talo on Turun vanhin puutalo, 1700-luvun porvaristalo, jonne on perustettu 1800-luvun apteekkia esittelevä museo. Museossa on siis nähtävissä sekä 1700-luvun herrasväen elämää sekä Suomen vanhin apteekkisisustus, yrttivarasto ja laboratorio.


Hiuksista tehty taulu

Museosta saimmekin kiiruhtaa suoraan (siis Nuvolen jäätelöiden kautta) salille, ja sieltä suoraan katsomaan Turun päivän ilotulitusta. Aika hulppeat tulitukset oli kyllä!

Ayer fue "el día de Turku", cuando celebramos nuestra ciudad, y visitamos un museo de la farmacia.
 
Besos, Hansu

lauantai 19. syyskuuta 2015

Broilerbolognese

En tiedä miten en ole ennen tullut ajatelleeksi, että kanaa voisi käyttää tomaattipohjaisiin kastikkeisiin tai että kanapasta voisi olla tomaattista. Jotenkin aina yhdistän naudan tomaatin kaveriksi, mutta Malesiassa tilasin pari kertaa länkkäriruuan himoissani bolognesea, ja se oli aina tehty kanasta. Kotona olen intoutunut kokeilemaan jo chili con polloa kananjauhelihasta, sekä broilerbolognesea. Jälkimmäisestä tuli joten todella maukasta, joten ajattelin nyt vinkata tästä reseptistä, vaikka voi olla että kaikki muut ovat kokanneet broilerbolognesea iät ja ajat... En tosin vieläkään tiedä mikä maukkauden salaisuus oli; tuoreet yrtit, laakerinlehti vai Pirkka yrttinen tomaattimurska – tai sitten kaikki ne yhdessä.


Broilerbolognese n. 4 annosta:
  • n. 400 g kanasuikaleita
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • n. 1 rkl silputtua tuoretta persiljaa
  • n. 1 rkl silputtua tuoretta basilikaa
  • 1 laakerinlehti
  • n. 400 g tomaattimurskaa
  • 1 lihaliemikuutio
  • suolaa, pippuria
  • täysjyväspagettia
  • parmesania


Pilko sipulit ja hienonna yrtit. Kuullota sipuleita, lisää pannulle kana ja ruskista. Lisää tomaattimurska, yrtit ja mausteet. Anna hautua ja keitä spagetti. Lisää valmiisiin annoksiin parmesania.

Espagueti a la boloñesa de pollo.
Besos, Hansu

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Intiaanikesän lemppariasu

Seeprakoipi se hyppii täällä taas. Viime päivinä on kaivettu syksyisemmät farkut naftaliinista ja seeprapöksyt joutuu varmaan pian viikkaamaan kaapin perälle. Seepraraidat yhdistettynä vaaleanpunaiseen ja viinipunaisiin asusteisiin on ollut näiden lämpimien syyspäivien lemppariasu. Äidin viime vuonna tekemä jakkukin on paksumman materiaalinsa puolesta päässyt ahkeraan käyttöön niin takkina kuin sisäjakkunakin.

Jakku: äidin tekemä / huivi: French Connection / laukku: Charming Charlie
kello: Asos / muu asu: H&M

Unos favoritos.
 
Besos, Hansu

maanantai 14. syyskuuta 2015

Jäähyväiset kesälle

Perjantaina sanottiin heipat kesälle grillailun merkeissä. Ihana intiaanikesä on antanut toivoa; josko se syksy ei sittenkään tulisi, ainakaan ihan vielä? Intiaanikesä on tuonut intoa nauttia auringonsäteistä, jotka voivat minä hetkenä hyvänsä olla viimeisiä. Huomaan pohtineeni viime aikoina kovin usein "ah onpa ihanaa, oikein arjen luksusta". Maittava grilliruoka ystävien keskellä auringon painuessa mailleen ja lämmittävä tee lyhtyjen valossa on aika luksusta.




Arjen luksusta on myös yöllinen piknik pihalla paksuun vilttiin kääriytyneenä. Tilkkanen viiniä ja espanjalaisia juustoja, sekä lämmintä teetä kun vilu meinaa tulla. Luksusta on myös itsepoimituista sienistä haudutettu lämmittävä sienikeitto. Luksusta on kävellä pitkin jokirantaa, maalaismaisemissa melkein keskustassa, ihaillen auringonlaskua. Lähestulkoon yhtä luksusta on juosta laskettelurinnettä ja nähdä kaupunki kylpevän pinkissä valossa. Arjen luksusta on rauhoittua joogahetkeen pihalla auringon laskiessa. Luksuksen kuningatar on pihalla otetut nokoset kesätuulen kutitellessa varpaita.



Kaikelle luksukselle yhteinen nimittäjä on ulkoilu ja pihalla oleminen. Miten ihmeessä talvesta selviää ilman sitä? Ensi talven missiona on löytää ihania arjen luksushetkiä keskeltä pimeyttä, kylmyyttä ja kiirettä.

Me despedí del verano. 

Besos, Hansu

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kun koira mereen molskahti

Peppi 8v kävi tänä kesänä ensi kertaa uimassa. Tosin kyllähän pentu-Peppi kerran meressä kävi – todetakseen ettei toiste tarvitse tulla. Elettiin ehkä Pepin ensimmäistä kevättä, ja olimme kävelyllä Ruissalossa. Isompi, paksukarvainen koira kävi uimassa vaikka taisi maassa ehkä luntakin olla. Peppikin sitten iloisesti esimerkin innoittamana lirputti mereen – ja jähmettyi paikoilleeen. Pienen hetken raukan ilmeestä kuvastui kauhu, hämmästys ja sellainen "olen tehnyt suuren virheen" -ilme, kunnes pieni brasialainen kipitti nolona ja kauhistuneena turvaan. Sen koommin ei Peppi ole tassujaankaan kastellut. Kun isompi vesilätäkkö tulee vastaan, saa koira yllättäen lentokyvyn.


Pari viikkoa sitten teimme päiväkävelyn Korppolaismäen uudelle rannalle, joka ei sis ole virallinen uimaranta. Ajatuksena oli, että kävisimme uimassa, jolloin Peppi saattaisi rohkaistua nähdessään meidät molemmat vedessä. Varsinaiselle rannalle emme sitten kuitenkaan kehdanneet mennä koiran kanssa, kun monet olivat siellä uimassa. Mutta veneenlaskupaikalta kahlasimme sen verran, että Peppikin raksun houkuttelemana suostui käpäliä kastelemaan. Tosin ilmeestä kuvastui kyllä niin selkeä hämmennys: "Miksi, oi miksi?". Raksujen houkuttelemana raukka sitten lopulta suostui jopa mahansa kastelemaan. Eero sitten "hieman" kädellä avitti Pepin syvemmille vesille, ja molskis vaan brasilialainen kauhoi menemään takaisin rantaan. Osaa tuo siis uida.


Toisella kerralla suuntasimme koirien uimarannalle Ruissaloon, jossa monet karvaiset uimarit polskivat intoa puhkuen. Peppi vain katseli touhua kummastuneena, eivätkä raksutkaan houkuttaneet kuin siihen kriittiseen maharajaan asti. Niinpä Eero nappasi koiran kainaloon ja kantoi syvemmille vesille, ja sieltä tuo nätisi ui rantaan – tällä kertaa ihan hallituin liikkein eikä koomisen liioitellusti kauhoen. Mutta uimaria ei Pepistä siltikään tullut.

Peppi aprendió a nadar.

Besos, Hansu

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kesäistä kynsitaidetta

Kesän värien innoittamana jaksoin piiitkästä aikaa näperrellä kynsitaiteiluja. Viime viikot onkin sitten taas menty tylsällä nudelinjalla, sen verran tukka putkella tässä on välillä menty. Onneksi on kuvat muistoina muutamista taiteiluista, vielä kun joku keksisi miten nämä taideteokset saisi pysymään matkassa kauemmin kuin pari päivää...


Liukuvärit on hauskoja ja mielessä olisi vaikka mitä väriyhdistelmiä. Mutta mikä siinäkin on, että liukuvärit ne vasta tuppaavatkin lohkeilemaan kärjestä heti seuraavana päivänä?







Besos, Hansu