perjantai 21. joulukuuta 2018

Jouluiset rocky roadit



Joulun viime hetken herkkulahjavinkki numero 2 uunista ulos! No uunia näihin ei kyllä edes tarvita, vaan rocky roadit syntyy käden käänteessä suklaan sulattamalla ja ainekset sekoittamalla. Jouluisiin rocky roadeihin tarvitset:
  • manteleita
  • kuivattuja karpaloita
  • paloiteltuja pipareita
  • maitosuklaata tai tummaa suklaata
  • valkosuklaata


1. Laita laakean kulhon pohjalle kelmu, leivinpaperi tai folio (tärkeää, suklaa tarttuu muutoin yllättävän kovin astiaan kiinni, been there done that!). Ripottele mantelit, karpalot ja piparin palaset kulhon pohjalle.

2. Sulata suklaa esim. mikrossa ja valele sattumien päälle. Voit tehdä eri kulhoissa maitosuklaisia  ja valkosuklaisia versioita, tai sekoittaa suklaat osittain niin, että syntyy hauska marmorikuvio.

3. Jäähdytä jääkaapissa ja leikkaa lopuksi isolla veitsellä sopiviksi paloiksi.

4. Paketoi nätisti vaikkapa sellofaanipusseihin tai paperipusseihin.



PS. Täältä löydät lisää ideoita DIY-lahjoihin!


Chocolates para relagalar

Besos, Hansu

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Aineeton lahja: hauskaa tekemistä joka kuukaudelle

Mitäs jos antaisit sydänkäpyselle, parhaalle kaverille tai vaikka äidille 12 yhteistä hetkeä? Viime jouluna annoin Eerolle lahjaksi 12 treffit, yhdet jokaiselle uuden vuoden kuukaudelle. Ideoin 12 mukavaa puuhaa, jotka tulostin paperille ja askartelin pieniksi kuoriksi, jotka oli tietysti lupa avata vasta kunkin kuukauden kohdalla. Yritin pitää puuhat mahdollisimman helppoina toteuttaa, jotta ne myös tulisi toteutettua ilman suuria valmisteluita tai että pitäisi varata paljon aikaa.


Mun treffilista näytti seuraavalta:
  1. Tammikuu: avantouinti
  2. Helmikuu: kiipeily
  3. Maaliskuu: kaakaot termariin ja geokätköilemään
  4. Huhtikuu: kävelylle kiertelemään taidegallerioita
  5. Toukokuu: aamupalabrunssi
  6. Kesäkuu: melontaretki
  7. Heinäkuu: suppailu
  8. Elokuu: viinipiknik luonnonhelmassa
  9. Syyskuu: boulderointi
  10. Lokakuu: kulttuuria harrastamaan (stand up / teatteri / konsertti)
  11. Marraskuu: kylpylään puloikoimaan
  12. Joulukuu: joulukonsertti


Tässäpä helppo ja edullinen lahja etenkin hänelle, jolla on jo kaikkea. Ja mikä parasta, tämän ehtii hyvin askarrella vielä ennen aattoa. Minkälaisia yhteisiä hetkiä te lahjoittaisitte?


Momentos juntos para regalar

Besos, Hansu

tiistai 11. joulukuuta 2018

Joulun lahjavinkki: itse tehty granola


Jo pienen ikuisuuden olen ollut aikeissa kokeilla tehdä itse tehtyä granolaa/paahdettua mysliä. Viime  jouluna vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen ja pyöräytin ison kasan mysliä sekä itselleni että joulupaketteihin. Granolan tekeminen on loppujen lopuksi niin helppoa, etten taida enää edes vilkaista kauppojen myslihyllyjä päin. Kvinoa ja härkäpapurouhe toi tähän kivasti proteiiniakin verrattuna useinpiin kaupan granoloihin. Öljynä ja makeutuksessa käytin näihin kookosöljyä ja siirappia, jolloin seos kannattaa kiehauttaa, jotta se notkistuu ja sekoittuu kuiviin aineisiin paremmin.  Tarkkoja mittoja en aineista ottanut, mutta tässä ohje kaikessa suurpiirteisyydessään:

  • kaurahiutaleita
  • puffattua kvinoaa
  • pellavansiemeniä
  • salaattisiemensekoitusta (auringonkukansiemen, kurpitsansiemen, pinjansiemen, karpalo)
  • härkäpapurouhetta
  • manteleita
  • kuivattuja karpaloitaja/tai rusinoita
  • kuivattuja omenalastuja pieneksi rouhittuna
  • siirappia
  • kookosöljyä
  • mausteita: kanelia ja piparkakkumaustetta


1. Laita kattilan pohjalle nokare kookosöljyä ja reilu loraus siirappia - määrä riippuu hiutaleiden ja muiden ainesten määrästä.

2. Lisää siirappi-öljyseokseen haluamasi mausteet (voit lisätä mausteita sekoituksen aikana jos siltä tuntuu).

3. Lisää seokseen kaurahiutaleet, puffattu kvinoa, siemenet, härkäpapurouhe ja mantelit. Rouhi manteleita hieman pienemmäksi, jos haluat. Sekoita kunnolla.

4. Kaada seos pellille tai laakeaan uunivuokaan. Päälle voi vielä valuttaa hieman siirappia, jos haluat että seokseen syntyy kunnon sattumia. Paahda uunin keskitasossa n.170-astetta n. 20 minuuttia. Välillä on hyvä tarkistaa ettei granola pääse palamaan ja seosta voi myös sekoittaa. Jos kuitenkin haluat että granola on "paakkuista",  ei seosta kannata sekoittaa ennen kuin se on jäähtynyt.

5. Lisää lopuksi joukkoon kuivatut hedelmät.

6. Pussita mysli ja paketoi pakettiin. Itse askartelin lahjapaperista paperipussin sekä näpertelin vielä etiketin kylkeen.


Granola hecho en casa para regalar

Besos, Hansu

lauantai 1. joulukuuta 2018

Reissussa La Gomeralla


Lähdimme tosiaan viettämään synttäreitäni niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Kanarian saarille. Useammat synttärit on lapsuudessa tullut vietettyä Kanarialla tai Kyproksella, ja kuten täällä kirjoitin, myös ihka ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Kanarialle. Itselleni ainakin Kanaria kalskahtaa vain turismin pilaamalta Suomi-baarien luvatulta maalta ja siltä, ettei sinne 90-luvun jälkeen ole matkustanut kuin keski-iän ylittäneet, joille on vain helpotus että kohteessa pärjää suomella. Silti olen jo pitkään hinkunut jälleen Kanarialle, sillä kyllähän saarilta oikeasti löytyy paljon muutakin kuin hotellikomplekseja ja rantabaareja – jopa Teneriffalta. Itse asiassa saaret taitavat olla uudestaan muodissa, kun taas vastaavasti Thaimaa on kuulemma käynyt tylsäksi. Pienimmät saaret La Gomera sekä El Hierro ovat houkutelleet eniten, sillä näistä vähiten kuulee puhuttavan eli turismi ei ole ehkä päässyt liiaksi niitä pilaamaan, ja se vähänkin mitä näistä kirjoitetaan alkaa yleensä sanoilla "tästä paikasta ei pitäisi hiiskua kenellekään, mutta onhan tätä nyt hehkutettava". Ja yhdyn todellakin tähän: La Gomera oli sympaattinen uinuva saari, jota ei pitäisi liiaksi mainostaa, jotta se pysyisi jatkossakin sellaisena. Mutta pakko vähän on sentään mainostaa, ettehän kerro kellekään!





La Gomeralle ei ole suoria lentoja, vaikka saarella pikkuinen lentokenttä onkin. Paras tapa saapua on lentää Teneriffalle ja ottaa laiva Los Cristianosista. Laivayhtiöitä on kaksi, ja kumpikin liikennöi kolme kertaa päivässä. Me nappasimme Teneriffan eteläiseltä lentokentältä taksin (bussiyhteyksiäkin on) suoraan Los Cristianosin satamaan (matka noin 25 minuuttia), vaikka olimme katselleet aikataulusta, että olisimme juuri missanneet laivan. Päästyämme satamaan siellä olikin toisen yhtiön laiva lähtökuopissa, ja ehdimme juuri ostaa siihen liput ja kavuta kyytiin, joten pääsimme odotettua nopeammin määränpäähämme. Los Cristianosissa ei todellakaan tehnyt mieli viettää yhtään enempää aikaa. Varsinkin takaisin tullessa kontrasti La Gomeran rauhallisuuteen oli niin räikeä, että meinasi tulla pakokauhu. Yhtäkkiä ympärillä puhuttiinkin englantia, aggressiiviset sisäänheittäjät huutelivat milloin milläkin kielellä, laaduttomat turistiansaravintolat mainostivat turistimenujaan, tummat miehet kaupustelivat aurinkolaseja, ja auringosta punaiset turistit tepastelivat kliseisesti vyölaukuissaan ja sukka-sandaaliyhdistelmissään. Huh, toivottavasti meininki ei leviä koskaan Gomeralle.



Mutta niin, La Gomeralle päästyämme vuokrasimme heti San Sebastianin satamasta auton viikoksi (n. 150€/viikko täydellä vakuutuksella, ei paha). Ilmeisesti jonkinlainen bussiverkosto saarella jopa on, mutta välimatkat ovat pitkiä ja paikka muutenkin sen verran nukkuva, että itse en ehkä uskaltaisi pelkkien bussien varassa olla, sillä taksejakaan ei ihan liiaksi näkynyt. Auto oli kyllä helppo valinta, vaikka kylistä parkkipaikan metsästämiseen menikin aina oma aikansa. Lähtiessämme väläyttelimme vielä ideaa skootterin vuokraamisesta, mutta se olisi kyllä aika onneton laite noille teille ja välimatkoille.

Hermigua


Majoituimme saaren pohjoispuolella Hermiguan kylässä. Alkuun jahkasimme hotellin valinnan kanssa pitkään. Netin valikoima oli suppea, ja kaikissa tuntui olevan joku vika. Kunnes yhtenä päivänä bongasin hotellin, jota ei aiemmin ollut tullut vastaan, ja buukkasimme sen parissa minuutissa. Emme ole koskaan valinneet hotellia sellaisella vauhdilla! Apartamentos Los Telares sijaitsi 20 minuutin ajomatkan päässä pääkaupunki San Sebastianista, ja oikeastaan tsekkasimme sijainnin vasta buukkauksen jälkeen. Olimme aivan myytyjä, sillä huoneiden seinä oli pelkkää ikkunaa, josta näkyi maalaismaisemaa ja vuoristoa. Ja paikka todellakin lunasti lupauksensa. Ikkunat ja maisemat olivat aivan huikeat, huoneisto melkeinpä isompi kuin meidän asunto ja todella siisti. Allasalue oli ehkäpä kaunein näkemäni, vaikka emme sitä lopulta käyttäneetkään. Aamut alkoivat mukavasti aamiaistarjottimella, joka tuotiin huoneen ulkopuolelle. Hotellissa oli myös joogahuone vapaassa käytössä, ja kerran kävimmekin venyttelemässä ja joogailemassa.


Näkymä ikkunnasta...
...ja toiseen suuntaan




Hermigua

Hermigua oli käytännössä noin neljän kilometrin pituinen tie, jonka varrella ja rinteillä talot olivat ripoteltuina. Lähikauppa oli sympaattinen perheen pitämä puoti, ja muutaman kilometrin päässä isompi Spar-market. Ravintoloita löytyi nelisen kappaletta sekä lisäksi tietysti muutamia kuppiloita – ja muuta kylässä ei sitten juuri ollutkaan. Vain käyskenteleviä mammaraisia ja papparaisia, laumoittain kissoja sekä banaani- ja sokeriruokoviljelmiä. Muut kylät tuntuivat noudattelevan samaa kaavaa.




Pääkaupunki San Sebastian oli hieman eläväisempi, mutta melko pieni ja rauhallinen sekin, eikä turismi täälläkään liiemmin näkynyt. San Sebastianin rannat osoittautuivat parhaiksi uimiseen vaikkeivat ehkä esteettisesti olleet kärkikahinoissa, sillä niissä oli suuret aallonmurtajat. Aallot olivat hurjan isoja joka päivä, joten muilla rannoilla sai olla aikamoinen rohkelikko uskaltautuakseen uimaan. Muutoinkin rantoja saattaa hieman joutua metsästämään, sille monellekaan rannalle ei johda autotietä.

San Sebastian de La Gomera
Meidän lähirannan uimapaikkana toimiva vanha kala-allaskin oli hurjien aaltojen vallassa

Hurjat aallot... Hetken päästä meinasi mun käsilaukku lähteä aaltojen matkaan
Saaren länsipuolen Valle Gran Rey oli selkeästi turisteisin paikka hotellikylineen ja rantaravintoloineen. Mistään suuresta massaturistimista ei kyllä täälläkään ollut kyse, vaan hotellit ja ravintolat pystyi edelleen laskemaan kahden käden sormilla. Kuulemma paikka vetää puoleensa saksalaisia hippejä, ja hippimäistä porukkaa näkyikin paljon käyskentelemässä. Jonkin verran näkyi myös saksalaisten elämäntapaintiaanien pikkuliikkeitä, joissa myytiin kaikenlaista tilpehööriä värikkäistä huiveista parantaviin kiviin.


Valle Gran Rey
Nähtävyyksiä saarella ei siis varsinaisesti ole, ellei aloe veran, palmusiirapin tai muiden paikallisten tuotteiden tuotantolaitoksia ja paria visitor centeriä lasketa. Menomestoista ja perheaktiviteeteista on turha haaveilla, ja hyvä niin. Saaren päänähtävyys on saari itsessään ja sen monimuotoinen luonto. Vaikka saari on kooltaan noin 25km x 25km, siellä risteilee yli 650 kilometriä vaellusreittejä. Päänähtävyys on keskellä saarta sijaitseva on Garajonayn kansallispuisto ja sen vehreät, ikivanhat laakeripuumetsät. Saaren korkein piste Alto de Garajonay -vuori on myös suosittu kohde, mutta meiltä se jäi väliin, sillä huippu oli jatkuvasti pilvien peitossa, jolloin näkymiä ei olisi ollut ollenkaan. Nopeasti hujahti viikko ihan vain ajellen, ympäriinsä käyskennellen, luonnossa vaellellen ja rannalla löhöten.



Un viaje a la isla de La Gomera.

Besos, Hansu