Reissussa La Gomeralla

Lähdimme tosiaan viettämään synttäreitäni niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Kanarian saarille. Useammat synttärit on lapsuudessa tullut vietettyä Kanarialla tai Kyproksella, ja kuten täällä kirjoitin, myös ihka ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Kanarialle. Itselleni ainakin Kanaria kalskahtaa vain turismin pilaamalta Suomi-baarien luvatulta maalta ja siltä, ettei sinne 90-luvun jälkeen ole matkustanut kuin keski-iän ylittäneet, joille on vain helpotus että kohteessa pärjää suomella. Silti olen jo pitkään hinkunut jälleen Kanarialle, sillä kyllähän saarilta oikeasti löytyy paljon muutakin kuin hotellikomplekseja ja rantabaareja – jopa Teneriffalta. Itse asiassa saaret taitavat olla uudestaan muodissa, kun taas vastaavasti Thaimaa on kuulemma käynyt tylsäksi. Pienimmät saaret La Gomera sekä El Hierro ovat houkutelleet eniten, sillä näistä vähiten kuulee puhuttavan eli turismi ei ole ehkä päässyt liiaksi niitä pilaamaan, ja se vähänkin mitä näistä kirjoitetaan alkaa yleensä sanoilla "tästä paikasta ei pitäisi hiiskua kenellekään, mutta onhan tätä nyt hehkutettava". Ja yhdyn todellakin tähän: La Gomera oli sympaattinen uinuva saari, jota ei pitäisi liiaksi mainostaa, jotta se pysyisi jatkossakin sellaisena. Mutta pakko vähän on sentään mainostaa, ettehän kerro kellekään!

La Gomeralle ei ole suoria lentoja, vaikka saarella pikkuinen lentokenttä onkin. Paras tapa saapua on lentää Teneriffalle ja ottaa laiva Los Cristianosista. Laivayhtiöitä on kaksi, ja kumpikin liikennöi kolme kertaa päivässä. Me nappasimme Teneriffan eteläiseltä lentokentältä taksin (bussiyhteyksiäkin on) suoraan Los Cristianosin satamaan (matka noin 25 minuuttia), vaikka olimme katselleet aikataulusta, että olisimme juuri missanneet laivan. Päästyämme satamaan siellä olikin toisen yhtiön laiva lähtökuopissa, ja ehdimme juuri ostaa siihen liput ja kavuta kyytiin, joten pääsimme odotettua nopeammin määränpäähämme. Los Cristianosissa ei todellakaan tehnyt mieli viettää yhtään enempää aikaa. Varsinkin takaisin tullessa kontrasti La Gomeran rauhallisuuteen oli niin räikeä, että meinasi tulla pakokauhu. Yhtäkkiä ympärillä puhuttiinkin englantia, aggressiiviset sisäänheittäjät huutelivat milloin milläkin kielellä, laaduttomat turistiansaravintolat mainostivat turistimenujaan, tummat miehet kaupustelivat aurinkolaseja, ja auringosta punaiset turistit tepastelivat kliseisesti vyölaukuissaan ja sukka-sandaaliyhdistelmissään. Huh, toivottavasti meininki ei leviä koskaan Gomeralle.

Mutta niin, La Gomeralle päästyämme vuokrasimme heti San Sebastianin satamasta auton viikoksi (n. 150€/viikko täydellä vakuutuksella, ei paha). Ilmeisesti jonkinlainen bussiverkosto saarella jopa on, mutta välimatkat ovat pitkiä ja paikka muutenkin sen verran nukkuva, että itse en ehkä uskaltaisi pelkkien bussien varassa olla, sillä taksejakaan ei ihan liiaksi näkynyt. Auto oli kyllä helppo valinta, vaikka kylistä parkkipaikan metsästämiseen menikin aina oma aikansa. Lähtiessämme väläyttelimme vielä ideaa skootterin vuokraamisesta, mutta se olisi kyllä aika onneton laite noille teille ja välimatkoille.

Hermigua

Majoituimme saaren pohjoispuolella Hermiguan kylässä. Alkuun jahkasimme hotellin valinnan kanssa pitkään. Netin valikoima oli suppea, ja kaikissa tuntui olevan joku vika. Kunnes yhtenä päivänä bongasin hotellin, jota ei aiemmin ollut tullut vastaan, ja buukkasimme sen parissa minuutissa. Emme ole koskaan valinneet hotellia sellaisella vauhdilla! Apartamentos Los Telares sijaitsi 20 minuutin ajomatkan päässä pääkaupunki San Sebastianista, ja oikeastaan tsekkasimme sijainnin vasta buukkauksen jälkeen. Olimme aivan myytyjä, sillä huoneiden seinä oli pelkkää ikkunaa, josta näkyi maalaismaisemaa ja vuoristoa. Ja paikka todellakin lunasti lupauksensa. Ikkunat ja maisemat olivat aivan huikeat, huoneisto melkeinpä isompi kuin meidän asunto ja todella siisti. Allasalue oli ehkäpä kaunein näkemäni, vaikka emme sitä lopulta käyttäneetkään. Aamut alkoivat mukavasti aamiaistarjottimella, joka tuotiin huoneen ulkopuolelle. Hotellissa oli myös joogahuone vapaassa käytössä, ja kerran kävimmekin venyttelemässä ja joogailemassa.

Näkymä ikkunnasta...

...ja toiseen suuntaan

Hermigua

Hermigua oli käytännössä noin neljän kilometrin pituinen tie, jonka varrella ja rinteillä talot olivat ripoteltuina. Lähikauppa oli sympaattinen perheen pitämä puoti, ja muutaman kilometrin päässä isompi Spar-market. Ravintoloita löytyi nelisen kappaletta sekä lisäksi tietysti muutamia kuppiloita – ja muuta kylässä ei sitten juuri ollutkaan. Vain käyskenteleviä mammaraisia ja papparaisia, laumoittain kissoja sekä banaani- ja sokeriruokoviljelmiä. Muut kylät tuntuivat noudattelevan samaa kaavaa.

Pääkaupunki San Sebastian oli hieman eläväisempi, mutta melko pieni ja rauhallinen sekin, eikä turismi täälläkään liiemmin näkynyt. San Sebastianin rannat osoittautuivat parhaiksi uimiseen vaikkeivat ehkä esteettisesti olleet kärkikahinoissa, sillä niissä oli suuret aallonmurtajat. Aallot olivat hurjan isoja joka päivä, joten muilla rannoilla sai olla aikamoinen rohkelikko uskaltautuakseen uimaan. Muutoinkin rantoja saattaa hieman joutua metsästämään, sille monellekaan rannalle ei johda autotietä.

San Sebastian de La Gomera

Meidän lähirannan uimapaikkana toimiva vanha kala-allaskin oli hurjien aaltojen vallassa

Hurjat aallot... Hetken päästä meinasi mun käsilaukku lähteä aaltojen matkaan

Saaren länsipuolen Valle Gran Rey oli selkeästi turisteisin paikka hotellikylineen ja rantaravintoloineen. Mistään suuresta massaturistimista ei kyllä täälläkään ollut kyse, vaan hotellit ja ravintolat pystyi edelleen laskemaan kahden käden sormilla. Kuulemma paikka vetää puoleensa saksalaisia hippejä, ja hippimäistä porukkaa näkyikin paljon käyskentelemässä. Jonkin verran näkyi myös saksalaisten elämäntapaintiaanien pikkuliikkeitä, joissa myytiin kaikenlaista tilpehööriä värikkäistä huiveista parantaviin kiviin.

Valle Gran Rey

Nähtävyyksiä saarella ei siis varsinaisesti ole, ellei aloe veran, palmusiirapin tai muiden paikallisten tuotteiden tuotantolaitoksia ja paria visitor centeriä lasketa. Menomestoista ja perheaktiviteeteista on turha haaveilla, ja hyvä niin. Saaren päänähtävyys on saari itsessään ja sen monimuotoinen luonto. Vaikka saari on kooltaan noin 25km x 25km, siellä risteilee yli 650 kilometriä vaellusreittejä. Päänähtävyys on keskellä saarta sijaitseva on Garajonayn kansallispuisto ja sen vehreät, ikivanhat laakeripuumetsät. Saaren korkein piste Alto de Garajonay -vuori on myös suosittu kohde, mutta meiltä se jäi väliin, sillä huippu oli jatkuvasti pilvien peitossa, jolloin näkymiä ei olisi ollut ollenkaan. Nopeasti hujahti viikko ihan vain ajellen, ympäriinsä käyskennellen, luonnossa vaellellen ja rannalla löhöten.

Un viaje a la isla de La Gomera.

Besos, Hansu