tiistai 29. huhtikuuta 2014

Lunes de Aguas

Täällä otettiin varaslähtö vappuun Lunes de Aguasin eli vesimaanantain merkeissä. Eilen koko kaupunki kokoontui jokirantaan piknikille ja muuten vaan pitämään hauskaa, eli tunnelma oli melko samanlainen kuin vappuna Suomessa. Viime päivinä on tihutellut vettä ja tuullut taas melko kovaa, mutta sopivasti saatiin kesäkelit takaisin piknikpäiväksi. 

Me hengailimme rauhallisemmalla Puende de Enrique Estevanin liepeillä, sillä Puente Romanon ympäristö täyttyi riehuvista kännisistä teineistä, jotka pissasivat jokeen siihen tahtiin että ihme ettei joki värjäytynyt keltaiseksi. Juhlan nimi taisikin juuri saada vielä yhden uuden merkityksen... Myös joen toisella puolella meininki oli rennon letkeä ja selvästi aikuismaisempi kuin Puente Romanon keskustan puoleisella alueella.



Lunes de Aguas on vain Salamancassa vietettävä juhla, joka juontaa juurensa 1500-luvulta, jolloin kaupungin ilotytöt karkoitettiin pääsiäisen ajaksi joen toiselle puolelle. Pääsäiäisen jälkeisenä maanantaina naikkoset palasivat kaupunkiin, jossa heitä oli joenrannassa vastaanottamassa nuorukaiset ruuan, juoman ja musiikin kera. Nimen aguas ei siis alkuperäisesti viittaa veteen, vaan on ovelasti johdettu sanasta enagua, joka tarkoittaa alushametta.



Hornazo on eräs Salamancan erikoisuuksista ja sitä kuuluu syödä eritysesti Lunes de Aguasina. Hornazo on eräänlainen lihapiirakka, jossa on kuivahkon taikinakuoren välissä chorizoa, kinkkua ja porsaan fileetä, sekä joskus myös keitettyä munaa. Hornazoa syödään myös muualla Espanjassa, ja joka alueella on omanlainen tapansa valmistaa kyseisää piirakkaa. Ilmeisesti kuitenkin Salamancan hornazo on jotenkin erityisen kuuluisa tai ainakin erilainen kuin muualla.

Hornazo de Salamanca
Pyöräytin muutamat korvapuustit piknikeväiksi
Papukaijoja! Tai sitten vain värjättyjä ja koulutettuja kyyhkyjä lentelemässä ympyrää





Ayer celebramos Lunes de Aguas, cuando es tradicional salir al campo, a los parques o a la orilla del Río Tormes a merendar, principalmente hornazo. El hornazo es la comida tradicional de Salamanca. Es una especie de empanada, que incluye el lomo de cerdo, el jamón, el chorizo y a veces el huevo duro. El origen de Lunes de Aguas se remonta al siglo XVI, cuando las prostitutas debían ser trasladas al otro lado del Río Tormes durante la Cuaresma. El lunes siguiente al de Pascua el Padre Putas, el personaje responsable, era el encargado de recoger de su exilio las prostitutas. Este día los jóvenes esperaban a la orilla del río con comida, bebida y música. En realidad el nombre de la fiesta no se refiere al agua, sino enagua que es una prenda de ropa inferior que las mujeres llevan bajo su vestido.

Besos, Hansu

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Viva la Avenida de Portugal!


Viimeiseksi kahdeksi kuukaudeksi ajattelin repäistä ja vaihtaa kämppää. Eero tulee tänne lomailemaan kuudeksi viikoksi, ja mun huone on siihen auttamatta liian pieni. Patja kyllä löytyy mutta aika klaustrofobinen tunnelma siitä niin pitkäksi aikaa tulisi. Lisäksi kämppikset eivät olleet kovinkaan innoissaan ylimääräisestä asukista... Toisekseen en oikein tullut toimeen nykyisten kämppisten kanssa. Tai siis mitään ongelmia ei koskaan ollut, mä vain olin aina niille kuin ilmaa. Juttelin mun huoneessa ennen asuneen italialaisen tytön kanssa (joka sentään puhui lähes täydellistä espanjaa), ja hänkin sanoi että kämppikset olivat outoja eivätkä koskaan puhuneet hänelle.



On siis aika jättää hyvästit mun kodikkaalle pikkuhuoneelle. Voi mä niin kyllä tykkäsin tästä kämpästä ja etenkin huoneesta kaikin puolin. Sijaintikin oli muuten hyvä, mitä nyt ainoastaan kouluun on tosi pitkä matka, kaksi kilometriä. Vieressä El Corte Ingles, pääostoskatu Calle Toro kivenheiton päässä, puistoon lyhyt matka lenkkeilemään ja salille samoin. Tarkoituksena oli muuttaa mahdollisimman keskustaan tai Puerta de Zamoran lähistölle, josta olisi oikeastaan lyhyt matka joka puolelle. Uusi kämppä sijaitseekin nyt sitten loppujen lopuksi aavistuksen kauempana keskustasta tällä samalla kadulla kuin nyt asun, eli Avenida de Portugalilla majailen jatkossakin.



Tämän vanhan asunnon löysin easypiso.comista. Uutta huonetta metsästin Easypison lisäksi mm. pisocompartido.com, milanuncios.com, idealista.com- ja fotocasa.es-sivustoilta. Tarjontaa oli yllin kyllin, mutta ongelmaksi ilmeni, että useimmat kämpät eivät hyväksy pariskuntia vaikka parisänky huoneesta löytyisikin. Suurin osa ei myöskään vastannut kyselyihin mitään, luultavasti koska pelkäävät ulkomaalaisia, sillä sitähän saattaa joutua puhumaan vaikka englantia. Uusi kämppä löytyikin loppujen lopuksi Facebookin avulla, ei siis olisi tarvinnut lähteä merta edemmäksi kalaan.



Hieman haikein mielin räpsin kuvia muistoksi tästä huoneesta. Tosin hölmönä näköjään kuvailin kyllä enimmäkseen omia tavaroitani, jotka kuitenkin seuraavat perässäni uuteen osoitteeseen...

Para los ultimos dos meses voy a murarme a otra habitación, porque Eero estará aquí seis semanas y es el tiempo demasiado largo para vivir mi habitación individual. Además, no me gustan mis compañeras de piso porque nunca me hablan. Me gusta mucho esta habitación pero la nueva es acogedora también. La habitación nueva está ubicada en la misma calle, en Avenida de Portugal, aunque quese vivir en el centro más cerca de la Plaza Mayor o en la zona de Puerta de Zamora.

Besos, Hansu

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Vielä kerran Salamancan yliopisto


Jo pikkuhiljaa alkaa itseänikin kyllästyttämään Salamancan vanhasta yliopistosta jauhaminen, mutta josko nyt se olisi pikkuhiljaa nähty. Koristeellisen julkisivun sammakon metsästyksestä kirjoittelin täällä ja las Escuelas Menoresin patiosta täällä. Äidin ollessa vierailulla kuukausi takaperin tuli sitten vihdoin pääsymaksullisessakin osiossa käytyä ihmettelemässä vanhoja luentosaleja ja ikivanhaa kirjastoa. Kaikenlaisia vanhoja opetusmateriaalejakin oli esillä ja löytyipä seinältä vanha kartta, jossa oli jopa Åbo näkyvissä.



Kaikkien museoiden, kirkkojen ja muiden nähtävyyksien keskellä yliopiston pääsymaksu taitaa olla Salamancan korkein, kokonaiset kymmenen euroa. Opiskelijana mä pääsin sentään puoleen hintaan. En tiedä oliko tuo nyt niin ihmeellinen, mutta olisi se nyt Salamancan yliopiston opiskelijana vähän noloa viettää täällä puoli vuotta käymättä vanhassa päärakennuksessa!


Kirjasto taitaa olla yliopiston päänähtävyys, sillä se on peräisin 1200-luvulta, jolloin yliopisto on perustettu. Vanhimmat kirjaston kirjat ovat peräisin jopa vuodelta 1000, joten kirjastoa saa ihailla vain lasin takaa. Kirjahyllyt sen sijaan ovat uudempaa 1600-luvun tuotantoa.

Francisco de Salinasin hymnikirja 1500-luvulta
La Escalera del Conocimineto, Tiedon portaat 1500-luvulta



Hace un mes visitamos la Universidad de Salamanca, que es una de las más antiguas en Europa. El precio de la entrada era diez euros, que es muy caro comparado con otros monumentos en Salamanca. Porque soy la estudiante de la universidad tuve que visitar allí, por supuesto. La biblioteca es la atracción principal de la universidad y es casi tan vieja como la universidad. La biblioteca antigua nació en el siglo XIII, pocos años después de la creación de la universidad. Los libros más antiguas son del siglo XI. Además hay materiales de enseñanza muy viejos y mapas de Europa, que se puede encontrar Åbo.

Saludos, Hansu

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Päivä elämästäni

Viikon lomailun jälkeen koitti arki, ja ajattelin tehdä tällaisen päiväni kuvina -postauksen. Onhan tässä muutamia vapaapäiviä vielä pääsiäisen jälkimainingeissa, mutta sen verran alkaa deadlineja pukkaamaan päälle että lomailulle voi hetkeksi heittää hyvästit. Facebook ja Instagram jo tursuavat arkihaasteen merkeissä ihmisten aamupaloja ja urheiluhetkiä, että ehkä nyt on hyvä sauma täyttää blogikin arjen haasteilla. Äitikin se jatkuvasti jaksaa kysellä, että miten saan ajan kulumaan, joten tässä tätä päivärytmiä piisaa eilisen merkeissä.

Aamu alkaa Salkkareilla. No joskus myös Simpsoneilla jos kaikki Salkkarit on katsottu. Kello soi siinä joskus yhdeksän aikoihin ja ylös saan kammettua itseni kymmenen jälkeen. Perusaamiainen on mysliä, jogurttia ja pomeloa, taikka sitten leipää, jogurttia ja pomeloa. Voi että olen tylsä, mutta miten aamiaiseen ei koskaan kyllästy yhtä helposti kuin samoihin lounaisiin?

Aamun ahkeroinnit. Okei aamu on väärä sana, siis keskipäivän kuntoilut. Aamisen hieman laskeuduttua suuntaan joko puistoon lenkille tai salille sulattelemaan tapasten myötä kertyneitä kiloja. Eilen oli vuorossa nopea jalkatreeni. Sainpahan taas tuskailla espanjalaisten laiskaa asennetta, joka näkyy myös kuntoilussa. Ilmeisesti on ihan ok levätä laitteissa ikuisuuden. Ehdin treenata neljällä muulla jalkalihaslaitteella sillä välin kun eräs herra vietti siestaa takareisilaitteessa.



Lounasta napaan. Hitaan aamun vuoksi salille lähtö venyi ja niin myös ruoka, joten lounaaksi hotkin puoli kolmelta nopean vuonankaali-vuohenjuustosalaatin. Vuonankaali on mun suuri ruokarakkaus täällä, löysin jopa uudelleen kadonneen innostuksen salaatteihin sen myötä. Balsamicon ja hunajan yhdistelmä kastikkeena on jotain mahdottoman nannaa. Hitusen nautin myös espanjankielisiä uutisia salaatin puputtamisen lomassa. Turismi pelastaa talouden ja kiinalaisia maahanmuuttajia on aina vaan enemmän.



Meikit nassuun. Lounaan jälkeen sudin meikit nopeasti nassuun, totean lopputuloksen olevan oranssi ja tuhlaan ihan liikaa aikaa meikin korjailuun. Heitän tarvittavat romppeet laukkuun ja viiletän ulos ovesta. Hississä huomaan, että taas kerran silmälasit unohtui pestä.



Pikakävelyä kampukselle. Koulureittini kulkee pitkin loputtoman tuntuista Avenida de Portugalia, joka ei kyllä ehkä ihan Salamancan kaunein katu ole, mutta pikkuisia putiikkeja sieltä löytyy senkin edestä. Koulumatkaa kertyy tällä hetkellä aika tarkkaan kaksi kilometriä, ja ikinä en kouluun osaa lähteä ajoissa. Eli aina on pakko pinkoa tuhatta ja sataa. Tosin onpahan sekin todistettu, että mun normaali kävelyvauhti on juoksemista espanjalaisille. Yhdelle jos toisellekin olen jo aiheuttanut hengenahdistusta kun ovat yrittäneet mun perässä pysyä.

Nuokkumista luennolla. Pääasiassa en käy enää koulussa teoriatunneilla, koska luen asiat tehokkaammin kirjasta. Yleensä siis vain harkkaryhmissä on läsnäolopakko, onneksi. Teinpä tänä tiistaina poikkeuksen ja raahauduin (siis juoksin) kello neljäksi tunnille, koska aikataulun mukaan meillä piti olla jokin yritysvideokatselmus. Vaan ei, luento sisälsi normaalia teoriahöpinää – vartin myöhässä tietenkin.

Kaupan kautta kotiin. Carrefourin sijasta poikkesin tällä kertaa Mercadonaan, koska piti tehdä pientä hintavertailua kouluprojektia varten. Mukaan tarttui kaikkea turhaa, joista Hello Kitty -pääsiäismunat ja Happy Hippo -patukat olivat ehkä vähiten turhia.



Surffailua, läksyjä, välipalaa. Kuvittelen olevani tehokas ja taputtelevani muutamat kouluhommat pakettiin, mutta sen sijaan huomaan viettäneeni pari tuntia surffaten ja skypettäen. Naputtelen muutamat googlehaut koulujuttuja varten kunnes havahdun, että kello on jo yhdeksän, ja on vain 40 minuuttia aikaa syödä ja kaunistautua iltaa varten.

Nopea illallinen. Mikromunakas on erittäin kätevä iltapala, kun aika on kortilla mutta nälkä kova. Muna tai pari lautaselle, ehkä loraus maitoa, mausteet ja täytteet mukaan ja mikroon pariksi minuutiksi. Hotkalointi ja eikun menoksi.


Treffit kellon alla, missäs muualla. Nappaan virolaistytöt matkaan Plaza Mayorilta ja suuntaamme Gran Víalle Murphy´s Law -baariin Intercambio de Idiomas -tapahtumaan, jossa keskustellaan sekalaisessa seurassa annetuista teemoista vuorotellen englanniksi ja espanjaksi. Matkaan tarttuu hulvaton espanjalaisvahvistus Tomás, joka saa toimia virolaistyttöjen kosijoiden hätistelijänä myöhemmissä baareissa. Illan agendana oli nauttia lasillinen viiniä, mutta eipä täällä näytä viiniä saavan kuin ruokaravintoloista. Sangrían voimin siis mentiin taas. Illan aikana tuli myös menetettyä futbolín-neitsyys. Pöytäjalkapallo on itse asiassa aika kivaa, vaikka jalkapallo onkin mun mielestä vähän, noh melko tontería. Sukellusveneen (baari) kautta kotia kohti, muutamat salsa-askeleet keskellä Calle Zamoraa ja buenasnochesit puuskuttavalle espanjalaiselle, kun kävelin taas liian lujaa. Kello lähentelee jo aamuviittä kun vihdoin vedän peiton korviin.

Este es el cuento del día de mi vida aquí en Salamanca. Érase una vez un martes típico. Por la mañana como muesli o pan con yogur y unos trozos del pomelo. Siempre es el mismo. Mientras desayuno veo un programa finlandés. A las doce voy al gimnasio o al parque para hacer footing. Después del deporte almuerzo rápidamente ensalada de canónigos con queso de cabra y voy a la universidad. A las cinco la clase termina y voy de compras. En casa tengo unas horas para hacer algunos trabajos para las asignaturas, pero casi todo el tiempo estoy hablando por skype. A las nueve ya tengo mucha prisa y como algo rápido para la cena. A las diez quedamos debajo del reloj con mis amigas estonias y vamos a un bar en Gran Vía. En el bar es Intercambio de Idiomas, que es un evento donde se habla de los temas en español y en inglés. Después del Intercambio vamos a otro bar para jugar al futbolín. A las tres y media vamos a casa por la Calle Zamora bailando un poco salsa al mismo tiempo. A las cuotro y media me voy al sobre. Colorín, colorado este cuento se ha acabado.

Besos, Hansu

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pääsiäiskuulumisia

Täällä on koko viikko vietetty semana santaa eli pyhää viikkoa, mikä tarkoittaa myös lomaa koulusta. Alkuperäisten Granada-suunnitelmien kariutuessa jäin tylsänä lomailemaan Salamancaan. No mikäs tässä lomaillessa kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja hyvää seuraakin löytyy. Aavistuksen kateellisena silti seuraan kavereiden päivityksiä Barcelonasta, Marokosta, Malagasta ja mistälieihanastarantakohteesta.

Lomatekemistä järjestin hankkimalla kuntosalijäsenyyden, sillä löysin uuden, hienon ja vielä halvankin salin aivan mun kämpän huudeilta. Fitness19-salilla kuukausi kustantaa nimensä mukaisesti vain pari kymppiä, tosin avainrannekkeesta joutuu pulittamaan toiset pari kymppiä. Kahdelle kuukaudelle tuli siis hintaa 68 euroa, ei sekään aivan paha ole. Kaikki jumpat sisältyvät toki hintaan, ja mesta on avoinna koko semana santan ja arkisin lähes vuorokauden ympäri. Henkilökuntakin on superystävällistä ja tulee jatkuvasti nimeltä puhutellen kyselemään tarvitsenko apua.


Niin siitä pääsiäisestä piti höpötellä. Pääsiäinen on on espanjalaisten tärkein uskonnollinen juhla, mutta kaupallista pääsiäistä ei täällä juurikaan näe (mitä nyt joitain alennusmyyntejä). Melkein etsimällä etsien kaivoin kaupasta Kinder-munan ja pulitin kokonaisen euron siitä. Nyt nauraa söpö pikkuinen krokotiili ikkunalaudalla, tarvis varmaan kaverin... Munajahdin sijaan palmusunnuntaina ihmiset näkyivät raahaavan palmunlehviä ilmeisesti koteihinsa vietäväksi, ja pääsiäiskulkueita ja muuta ohjelmaa järjestetään joka päivä. Plaza mayorkin on saanut pääsiäisasun veljeskuntien lipuista (villi veikkaus, ei tietoa lippujen oikeasta merkityksestä).


Pääsiäiskulkuetta johtaa risti, jota seuraavat ku klux klanin näköiset suippohuppupäiset nazarenot. Ennen muinoin rötöksiä tehneet saivat pidettäväkseen suipon hatun, joka oikeutti julkisen pilkan kohteeksi. Nazarenot käyttävät vastaavaa hattua mutta peittävät kuitenkin kasvonsa tunnistamisen estämiseksi. Tämä ilmeisesti symboloi jeesuksen matkaa ristille, tai jotain sinne päin ainakin. Nazarenojen perässä kulkee alttaripoikia heilutellen suitsukkeita, mitä seuraa itse päänähtävyys: suuri Jeesuksen kärsimystä tai muuta raamatullista aihetta esittävä puuveistos (paso), jota kannattalee ryhmä ihmisiä tepastellen piilossa verhon alla. Patsasta seuraa soittokulkue sekä ristiä kantavat penitentet.


Mukavasti viikko on vierähtänyt jokirannassa nahkaa grillaten, salilla rehkien ja hyvää ruokaa maistellen. Hiki on siis virrannut niin salilla kuin viltin päällä lötkötellessä. Voikukat lennättävät hahtuviaan urakalla ja auringosta punastuneen ihon on kruunannut harmaa nukkakerros.
Kaupunki on täynnä turisteja ja hyväntuulista lomafiilistä, joka tarttuu itseenkin ihan vain kaupungilla hengaillen. Väkeä on kuin pipoa ja välillä on saanut keksiä melkoisia reittejä paikasta A paikkaan B siirtymiseksi, jottei jumahda keskelle pääsiäiskulkueita tai turistilaumoja. Maanantaina sitten kutsuukin arki ja nipottavat opettajat. Voi olisivatpa opettajatkin imeneet itseensä hieman lomafiilistä.



Esta semana fue la Semana Santa y no tenemos clases. Casi todos mis amigos viajaron al sur, pero mis vacaciones aquí en Salamanca fue muy relajantes. He tomado mucho sol, hecho footing en el parque y hecho deportes en el gimnasio Fitness19 que es bastante barato y el personal es muy amable. Además, en esta semana hay muchos eventos de la Semana Santa como procesiónes. Una procesión se compone de la cruz, nazarenos con capirotes, acólitos, el paso (la estatua de madera que es transportado por humanos), el grupo de música y penitentes. La ciudad está llena de turistas y el ambiente es muy feliz y relajado.

Besos, Hansu

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Sensationail: kestävät reissukynnet?

Olen jo pitkään suunnitellut jonkinlaisen geelikynsisetin hankkimista, sillä mitkään kynsilakat ei tunnu pysyvän mulla hyvinä kuin muutaman päivän. Sensationailin tullessa Suomen markkinoille, se satsasi paljon blogimarkkinointiin, jolloin muiden kokemuksia oli helppo lukea. Ja kaikkihan Sensationailia hehkuttivat, luinpa jostain blogista että geelilakkaus oli pysynyt hyvänä jopa kahdeksan viikkoa! Eikä hintakaan nyt niiiin paha ollut verrattuna kilpailijoihin, sillä aloituspakkaus rokotti kukkaroa 69 euroa (tosin täällä Espanjassa vain 59 euroa, pahus!). Pakkauksesta luvataan riittävään kymmeneen lakkaukseen ja yhden lakkauksen luvataan säilyvän hyvänä kaksi viikkoa.

Mulla on nyt varmaan viidettä kertaa geelilakkaus kynsissä, joten uskaltanen jonkinlaisen mielipiteen jo näistä muodostaa. Näiden tekemiseen menee mulla aika tarkkaan tasan tunti, ei siis yhtään sen enempää kuin jos tekisi normaalin lakkauksen kuivatusaikoineen. Helpompaakin geelilakan levittäminen on, sillä sehän ei kuivu ennen lampun alle asettamista, jolloin lakkapintaa voi parannella ihan niin kauan kuin huvittaa.


Geelilakkauksen tekeminen on oikeasti helppoa, vaikka vaiheita tuntuu olevan monta. Oikeastaan eniten aikaa mulla menee valmisteluvaiheeseen, eli kynsinauhojen työntelyyn, kynsien viilaamiseen ja pinnan kevyeen karhentamiseen (1). Tämän jälkeen kynnet pyyhkäistään kevyesti cleanserilla (2) ja sivellään pohjustusaine (3). Sitten aloitetaan varsinainen lakkaus top/base-lakalla (4), jota kovetetaan lampun alla 30 sekuntia, minkä kohdalla kuuluu äänimerkki.


Pohjustuslakan jälkeen levitetään kaksi kerrosta värillistä lakkaa (6) (yksikin riittää mutta väri jää läpikuultavaksi) tai sitten voi siirtyä suoraan levittämään toisen kerroksen väritöntä top/base-lakkaa ja pitäytyä kirkkaassa lakkauksessa. Bloggaajien empiiristen kokeiden perusteella väliin voinee laittaa myös ihan tavallista lakkaa, kunhan sen antaa kuivua kunnolla. Ilmeisesti myös muita ledikovetteisia (esim. Kiss) lakkoja voi käyttää Sensationailin kanssa. Värillinen geelilakkakerros kovetetaan lampun alla 60 sekuntia.


Värillisen lakan päälle levitetään vielä kerros top/base lakkaa, jota kovetetaan 30 sekuntia. Lopuksi kynnet pyyhkäistään kevyesti cleaserilla (7) ja lakkaus on valmis! Poistamiseen olen käyttänyt hyvin asetonipitoista Extra-kynsilakanpoistoainetta foliokääretekniikalla.

Geelilakkauksen ansiosta kynnet ovat paksut ja kestävät. Oiva apu siis tällaisille vetkulakynsille... Etenkin pidän siitä miten lakkaus pysyy myös aivan kynsien kärjissä ikään kuin sinettinä. Ensimmäisellä kerralla väkisinkin lipsahteli lakkaa kynsinauhoille ja viimeistään runsas uiminen sinetöi lakkauksen kohtalon, niin ettei se kestänyt kuin viikon. Kloorivesi on kyllä kaikkean lakkojen vihollinen! Harjaantumisesta ja tarkkuudesta huolimatta mulla alkaa lakkaus kuoriutua juuresta lähes poikkeuksetta ennen maagista kahden viikon rajapyykkiä. Eivät siis aivan toteutuneet haaveet siitä, että saisin elellä Espanjassa lähestulkoon ilman kynsihuolia. Muiden bloggaajien kokemuksia lukiessa olen kyllä ilmeisesti ainoa poikkeus. Toisaalta useimmat reissut kestävät sen 1–2 viikkoa, joten nämä ovat kyllä ihanteelliset reissukynnet varmasti useimmille!

Besos, Hansu