Viikon lomailun jälkeen koitti arki, ja ajattelin tehdä tällaisen päiväni kuvina -postauksen. Onhan tässä muutamia vapaapäiviä vielä pääsiäisen jälkimainingeissa, mutta sen verran alkaa deadlineja pukkaamaan päälle että lomailulle voi hetkeksi heittää hyvästit. Facebook ja Instagram jo tursuavat arkihaasteen merkeissä ihmisten aamupaloja ja urheiluhetkiä, että ehkä nyt on hyvä sauma täyttää blogikin arjen haasteilla. Äitikin se jatkuvasti jaksaa kysellä, että miten saan ajan kulumaan, joten tässä tätä päivärytmiä piisaa eilisen merkeissä.
Aamu alkaa Salkkareilla. No joskus myös Simpsoneilla jos kaikki Salkkarit on katsottu. Kello soi siinä joskus yhdeksän aikoihin ja ylös saan kammettua itseni kymmenen jälkeen. Perusaamiainen on mysliä, jogurttia ja pomeloa, taikka sitten leipää, jogurttia ja pomeloa. Voi että olen tylsä, mutta miten aamiaiseen ei koskaan kyllästy yhtä helposti kuin samoihin lounaisiin?
Aamun ahkeroinnit. Okei aamu on väärä sana, siis keskipäivän kuntoilut. Aamisen hieman laskeuduttua suuntaan joko puistoon lenkille tai salille sulattelemaan tapasten myötä kertyneitä kiloja. Eilen oli vuorossa nopea jalkatreeni. Sainpahan taas tuskailla espanjalaisten laiskaa asennetta, joka näkyy myös kuntoilussa. Ilmeisesti on ihan ok levätä laitteissa ikuisuuden. Ehdin treenata neljällä muulla jalkalihaslaitteella sillä välin kun eräs herra vietti siestaa takareisilaitteessa.
Lounasta napaan. Hitaan aamun vuoksi salille lähtö venyi ja niin myös ruoka, joten lounaaksi hotkin puoli kolmelta nopean vuonankaali-vuohenjuustosalaatin. Vuonankaali on mun suuri ruokarakkaus täällä, löysin jopa uudelleen kadonneen innostuksen salaatteihin sen myötä. Balsamicon ja hunajan yhdistelmä kastikkeena on jotain mahdottoman nannaa. Hitusen nautin myös espanjankielisiä uutisia salaatin puputtamisen lomassa. Turismi pelastaa talouden ja kiinalaisia maahanmuuttajia on aina vaan enemmän.
Meikit nassuun. Lounaan jälkeen sudin meikit nopeasti nassuun, totean lopputuloksen olevan oranssi ja tuhlaan ihan liikaa aikaa meikin korjailuun. Heitän tarvittavat romppeet laukkuun ja viiletän ulos ovesta. Hississä huomaan, että taas kerran silmälasit unohtui pestä.
Pikakävelyä kampukselle. Koulureittini kulkee pitkin loputtoman tuntuista Avenida de Portugalia, joka ei kyllä ehkä ihan Salamancan kaunein katu ole, mutta pikkuisia putiikkeja sieltä löytyy senkin edestä. Koulumatkaa kertyy tällä hetkellä aika tarkkaan kaksi kilometriä, ja ikinä en kouluun osaa lähteä ajoissa. Eli aina on pakko pinkoa tuhatta ja sataa. Tosin onpahan sekin todistettu, että mun normaali kävelyvauhti on juoksemista espanjalaisille. Yhdelle jos toisellekin olen jo aiheuttanut hengenahdistusta kun ovat yrittäneet mun perässä pysyä.
Nuokkumista luennolla. Pääasiassa en käy enää koulussa teoriatunneilla, koska luen asiat tehokkaammin kirjasta. Yleensä siis vain harkkaryhmissä on läsnäolopakko, onneksi. Teinpä tänä tiistaina poikkeuksen ja raahauduin (siis juoksin) kello neljäksi tunnille, koska aikataulun mukaan meillä piti olla jokin yritysvideokatselmus. Vaan ei, luento sisälsi normaalia teoriahöpinää – vartin myöhässä tietenkin.
Kaupan kautta kotiin. Carrefourin sijasta poikkesin tällä kertaa Mercadonaan, koska piti tehdä pientä hintavertailua kouluprojektia varten. Mukaan tarttui kaikkea turhaa, joista Hello Kitty -pääsiäismunat ja Happy Hippo -patukat olivat ehkä vähiten turhia.
Surffailua, läksyjä, välipalaa. Kuvittelen olevani tehokas ja taputtelevani muutamat kouluhommat pakettiin, mutta sen sijaan huomaan viettäneeni pari tuntia surffaten ja skypettäen. Naputtelen muutamat googlehaut koulujuttuja varten kunnes havahdun, että kello on jo yhdeksän, ja on vain 40 minuuttia aikaa syödä ja kaunistautua iltaa varten.
Nopea illallinen. Mikromunakas on erittäin kätevä iltapala, kun aika on kortilla mutta nälkä kova. Muna tai pari lautaselle, ehkä loraus maitoa, mausteet ja täytteet mukaan ja mikroon pariksi minuutiksi. Hotkalointi ja eikun menoksi.
Treffit kellon alla, missäs muualla. Nappaan virolaistytöt matkaan Plaza Mayorilta ja suuntaamme Gran Víalle Murphy´s Law -baariin Intercambio de Idiomas -tapahtumaan, jossa keskustellaan sekalaisessa seurassa annetuista teemoista vuorotellen englanniksi ja espanjaksi. Matkaan tarttuu hulvaton espanjalaisvahvistus Tomás, joka saa toimia virolaistyttöjen kosijoiden hätistelijänä myöhemmissä baareissa. Illan agendana oli nauttia lasillinen viiniä, mutta eipä täällä näytä viiniä saavan kuin ruokaravintoloista. Sangrían voimin siis mentiin taas. Illan aikana tuli myös menetettyä futbolín-neitsyys. Pöytäjalkapallo on itse asiassa aika kivaa, vaikka jalkapallo onkin mun mielestä vähän, noh melko tontería. Sukellusveneen (baari) kautta kotia kohti, muutamat salsa-askeleet keskellä Calle Zamoraa ja buenasnochesit puuskuttavalle espanjalaiselle, kun kävelin taas liian lujaa. Kello lähentelee jo aamuviittä kun vihdoin vedän peiton korviin.
Este es el cuento del día de mi vida aquí en Salamanca. Érase una vez un martes típico. Por la mañana como muesli o pan con yogur y unos trozos del pomelo. Siempre es el mismo. Mientras desayuno veo un programa finlandés. A las doce voy al gimnasio o al parque para hacer footing. Después del deporte almuerzo rápidamente ensalada de canónigos con queso de cabra y voy a la universidad. A las cinco la clase termina y voy de compras. En casa tengo unas horas para hacer algunos trabajos para las asignaturas, pero casi todo el tiempo estoy hablando por skype. A las nueve ya tengo mucha prisa y como algo rápido para la cena. A las diez quedamos debajo del reloj con mis amigas estonias y vamos a un bar en Gran Vía. En el bar es Intercambio de Idiomas, que es un evento donde se habla de los temas en español y en inglés. Después del Intercambio vamos a otro bar para jugar al futbolín. A las tres y media vamos a casa por la Calle Zamora bailando un poco salsa al mismo tiempo. A las cuotro y media me voy al sobre. Colorín, colorado este cuento se ha acabado.
Besos, Hansu