perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuosi 2021 paketissa

Pohdin teenkö ollenkaan perinteistä vuosikoostetta, sillä jotenkin tuntuu ettei vuonna 2021 tapahtunut juuri mitään merkittävää. Korona pauhasi maailmalla edelleen ja kaikki kiva oli yhä peruttu. Loppuvuosi on mennyt niin työkiireiden ja väsymyksen keskellä, ettei vuodesta tunnu jääneen mitään käteen. Onneksi kuitenkin aloin plärätä kuvia vuoden varrelta, sillä tarkemmin tarkasteltuna kyllähän vuoteen mahtui aika paljon mieleenpainuvia hetkiä: muutto, juoksutapahtuma Ylläksellä ja kesälomareissu länsirannikolla.


Alkuvuosi oli remontin täyteinen – kiirettä piisasi jotta pääsisimme vihdoin ja viimein muuttamaan. Deadline tuntui siirtyvän ja siirtyvän aina vaan, ja pian olisi tehtävä päätöksiä vanhan asunnon suhteen ja lyötävä jokin muuttopäivä lukkoon. Tammikuu alkoi reippaasti stressaavalla kattojen levytysprojektilla. Kattojen ja kattolistojen myötä tuli niin paljon valmiimpaa ilmettä, että toivo lähestyvästä muutosta kasvoi. Putkimiestä oltiin jo joulukuusta asti odoteltu, ja vihdoin saatiin talolle juokseva vesikin. Lattiatkin saatiin käsiteltyä, mikä tarkoitti, että kalusteitakin voisi pian kantaa sisään ja alkaa kokoamaan keittiötä. Loppukuusta satoi valtavat lumikinokset, ja saimme harjoitella talolla lumitöiden tekoa oikein olan takaa. Helmikuukin kului remontin merkeissä: koottiin keittiötä ja saatiin valot toimintaan. Maaliskuussa hiottiin pieniä yksityiskohtia: laatoitettiin keittiötä, tapetoitiin seiniä, viimeisteltiin listoituksia. Asiat edistyivät vihdoin vauhdilla!

Huhtikuun alussa ”ennen muuttoa tehtävien hommien” lista saatiin valmiiksi ja sain vihdoin tehdä remppasiivouksen. Enpä ole ennen ollut siivoamisesta niin valtavan innoissani! 10.4. vihdoin muutimme tärkeimmät tavarat taloon ja nukuimme ensimmäisen yön pelkällä petauspatjalla. Itse asiassa ohuella patjalla tuli vietettyä ainakin kuukauden yöt, sillä meidän oli tarkoitus saada äidiltä käyttöön ylimääräiset runkopatjat. Lopulta selvisi, että hommassa oli ollut jonkin sortin kommunikaatiokatkos, eikä sänkyä ollut tulossa ja olimme turhaan nukkuneet jo tovin lattialla. Muuton myötä remppahommat saivat väistyä hetkeksi, ja nautimme keväisestä säästä ulkoillen ja pihatreeniä tehden. Alunperin vuodelle 2020 tarkoitettu juoksutapahtuma myös näytti toteutuvan, joten oli aloitettava juoksutreenit. Olin innoissani uusista kotikulmista ja lähistöltä löytyvistä lukuisista metsäpoluista.



Toukokuun vaihtuessa oli loputkin tavarat muutettu ja vanha asunto hyvästelty. Muutosta tuli virallista ja sen kunniaksi kilisteltiin skumppaa, joka saatiin talokauppojen yhteydessä 445 päivää aiemmin. Kotiprojekti jatkui rempan sijaan sisustusjutuilla, vaikka loput remppahommat kummittelivatkin mielessä. Kellarin harrastehuoneessa jatkettiin pikkuprojektilla, sillä sen lattian valaminen jäi alkuvuodesta kesken kun pakkaset yllättivät, ja lainattu betonimylly oli lojunut nurkissa jo kuukausitolkulla. (Sekin projekti on edennyt hitaasti, tätä kirjoittaessa huoneesta puuttuu edelleen esimerkiksi listat). Juoksutreenit jatkuivat ja kovenivat. Tein ”seikkailulenkin”, eli Eero jätti mut autolla Raision Haunisten altaalle, josta oli tarkoitus löytää tie takaisin hyödyntäen mahdollisimman paljon metsäpolkuja. Lenkki oli hauska, ja ilmassa oli todellakin suunnistuksen ja seikkailun tuntua. 3 tuntia ja 20,5 kilometriä myöhemmin selvisin takaisin kotiin. Kuun lopussa koitti toinen vastaava seikkailulenkki, jossa juoksin äidin luo Kaarinaan hyödyntäen jälleen mahdollisimman paljon metsäreittejä. Matkaa sain kerrytettyä reilussa neljässä tunnissa 26 kilometriä. Mieli alkoi uskoa, että ehkäpä heinäkuun juoksutapahtumasta selvittäisiin.

Helteinen kesäkuu kului luonnosta nauttiessa, mutta juoksulenkit jäivät paahteessa vähemmälle. Sisälämpötilakin alkoi olla sen verran tuskallinen, että pariin otteeseen tuli tehtyä töitä kellarissa. Helteet houkuttelivat Rionkin uintitouhuihin, ja lopulta otuksesta kehkeytyä melkoinen pluttaaja – niin innokas, että vielä marras-joulukuussakin plutattiin lätäköissä. Kesäkuu huipentui perinteiseen mökkijuhannukseen kaverini mökillä Jaalassa. Ohjelmaan kuului perinteen mukaan mökkiolympialaiset, joita tänä vuonna täydensi huikean jännittävä sankohiivintä.

Heinäkuussa kuivuus ja kuumuus jatkui, ja puutarha uhkasi kuolla vaikka sitä miten kasteltiin. (Yhtenä aamuna posottelin puskia letkulla tunnin verran ja katselin samalla puhelimesta Salkkareita.) Heinäkuun toisella viikolla starttasi kesälomareissu. Matkasimme autojunalla Rovaniemelle, josta jatkoimme Ylläkselle. Ylläksellä juostiin hullussa 29 asteen helteessä 37 kilometrin juoksutapahtuma. Kun juoksusta oli selvitty, jatkui loma ensin muutaman päivän läskipyöräillen ja luontoa fiilistellen Ylläksen maisemia, ja sitten autoillen kohti etelää. Matkan teemana oli nähdä länsirannikon söpöjä puutaloja ja kiertää mahdollisimman paljon museoita. Matkan varrelle mahtui ainakin Oulu, Raahe, Kokkola, Pietarsaari, Kristiinankaupunki, Porin Yyteri ja Rauma. Ehkä mieleenpainuvin kokemus oli telttayö ”autiorannalla” Kokkolan Vattajaniemessä. Kotiin saavuttua lomareissuihin lukeutui vielä visiitti Söderlångvikin kartanossa. Loppukuusta teimme vielä pikalomareissun Tampereelle ja paluumatkaan mahtui vielä visiitti Serlachius-museoon katsomaan Banksyn näyttelyä. Loput lomapäivät kuluikin taas remppaprojektin parissa. Pikkuhiljaa oli tarkoitus aloitella yläkerran parissa. Luulimme tehneemme jo kaikki purkutyöt, jotta pääsisi suoraan rakentamaan uutta, mutta uutta purettavaa tuntui löytyvän aina vaan. Kaikennäköistä pientä tuli puuhasteltua, mutta purkutöiden jälkeen varsinaiset rakennustyöt etenivät tuskaisen hitaasti.



Elokuussa teimme päiväretken Hämeenlinnaan museokiertelyn merkeissä. Elokuun retkiin lukeutui myös eväsretki Madiltajärvelle, jossa soudimme pieneen saareen. Rio sai kerrankin olla vapaana, kun ei ollut pelkoa karkaamisesta. Rio pääsi myös ensimmäistä kertaa soutuveneeseen, ja vähän jännitin kuinka siinä käy. Puuha oli kuitenkin oikein mieleistä, ja kettupoika nautti rauhallisesta maisemien katselusta. Remppapuuhat jatkuivat omalta osaltani kellarin parissa, kun harrastehuoneen projekti nytkähdi vihdoin eteenpäin seinien maalaamisella. Tilasin netistä oikeaa kalkkimaalia, jolla maalasin seinät lopulta viiteen kertaan ennen kuin ne vihdoin olivat edes joten kuten tasaisen valkoiset. Maalasin myös kellarin ikkunat ja askartelin keskikerroksen ikkunoihin ”koristepienat”. (Ja nyt huomaan, että on aika paljon remppapäivityksiä jäänyt blogissa vain suunnitelmien tasolle…)

Syyskuussa kelit alkoivat viilenemään hurjaa tahtia, mikä pakotti laittamaan vauhtia yläkerran projektiin. Mehän olimme kesällä repineen lähes kaikki eristeet pois, joten nyt oli korkea aika laittaa uudet eristeet tilalle. Välipalaprojektina kiinnittelimme ulkoseiniin myös uudet ulkovalot, sillä illat alkoivat jo hämärtää. (Sähkömiestä sai kuitenkin odotella lokakuun loppuun asti, ennen kuin valot vihdoin syttyivät.) Vastapainona ulkoilimme ihanissa ruskamaisemissa. Lokakuussa saimmekin korin pullolleen suppilovahveroita – kerrankin sai sieniä niin paljon, että pian alkoi jo sieniruoat vähän ällöttää. Sillä välin kun yläkerrassa ei mikään pahemmin tuntunut edistyvän, jatkoin omia remppapuuhastelujani, eli maalasin kellarin patterit ja lisäsin ikkunoihin vihdoin puuttuvat silikonit. Ikkunoiden maalausprojektissa käytin tuntikausia vanhojen, ruskeiden silikonien poistamiseen mutta kyllä vähintään yhtä monta tuntia kului uusien laittamiseen.

Marraskuussa parahiksi ennen halloweenia saatiin ulkovalot toimintaan, eikä enää tarvinnut hiippailla ulkona taskulampun kanssa. Vietimme kauhuleffailtaa ja fiilistelin meidän talon kellaria – se on kyllä aivan omiaan ruokkimaan mielikuvitusta. Synttäreitäni juhlistettiin pakopelillä, ja Clu Turun Temppelin mysteeri ratkesi aikarajan sisällä – aikaakin jäi yli 6 minuuttia. Muutoin loppuvuosi tuntuu kuluneen aika sumussa. Juoksutapahtuman ja kaiken muun jäljiltä kroppaa ja mieltä on vaivannut väsymys sekä selän ja jalan rasitusvammat. Onneksi sentään marras- ja joulukuu ovat olleet hämmästyttävän aurinkoisia, mikä on piristänyt mieltä huomattavasti.


Joulukuussa piristi Turun kaupungin Valon polku -tapahtuma, jossa valotaideteokset valtasivat kaupungin puistot. Hyytävässä pakkasessa kiersimme katsomassa mielenkiintoisimmat teokset, ja Rio oli kovin mielissään päästessään pitkästä aikaa keskustaan. Muutakin kulttuuria mahtui joulukuuhun: Annanpäivänä pääsimme visiitille Konsulinnaan ja välipäivinä piipahdimme Taidemuseossa. Teimme myös viikonloppureissun Helsinkiin ja pääsimme vihdoin katsomaan Oopperataloon Pähkinänsärkijä-balettia (taisi olla nyt kolmas yritys päästä katsomaan balettia, kun korona on aina perunut suunnitelmat. Helmikuinen Joutsenlampi taitaa myös jäädä vain haaveeksi.). Kesälomareissuista oli Lapland Hotelsin lomapassiin kertynyt ilmainen hotelliyö, joka saatiin käytettyä Helsinkiin (melko luksusta, sillä Helsingin hotelli on melkein kolme kertaa kalliimpi kuin muiden kaupunkien hotellit).

Tänä jouluna joulutin oikein kunnolla. Kaivoin ensimmäiset joulukoristeet esille jo alkukuusta ja päätin pitää kunnon joululoman ja nauttia joulupuuhista uutta kotia fiilistellen. Tilaa on kerrankin, joten hankimme ihka aidoin joulukuusen. Leivoin myös elämäni ensimmäisen piparkakkutalon. Paistoimme oman kinkunkin ensi kertaa vuosikausiin. Kuin joulun taiasta maa täyttyi valkeasta lumesta aattoaamuksi ja kruunasi joulufiiliksen – enpä kyllä hetkeen muista yhtä kaunista joulusäätä! Lumen ja kaiken muun ansiosta joulu 2021 on kyllä ollut aivan sadunomainen.

Vuoden 2021 statistiikkaa:
Lenkkeilykilometrejä: 333 km juoksutreenejä + 115 km kävelytreenejä
Askeleita: reilu 3 miljoonaa, joka vastaa noin 2250 kilometriä
Museoita: 16 museokortilla + 2 muuta
Vierailtuja paikkakuntia: 17 (jos kodin ympäristön paikkakuntia ei lasketa)

Vähän hirvittää lähteä seuraavaan vuoteen, mutta onhan sen nyt pakko olla kaikin puolin parempi, eikö? Joka tapauksessa, ihanaa ja onnekasta uutta vuotta 2022!

Besos, Hansu