torstai 29. huhtikuuta 2021

Heipat vanhalle kodille

Tässä on nyt kuukauden verran tehty muuttoa uuteen kotiin, ja uusi osoite vaihtuu virallisesti tänään. Tunneskaala on vaihdellut vähän yllättävästi ääripäistä toiseen. Uutta kotia on rempattu vuosi ja muuttoa on tietysti odotettu kuin kuuta nousevaa. Haaveiltu siitä, että on oma sauna, jossa rentoutua. Pohdittu, miltähän sitten tuntuu istua uudella, kaksi kertaa isommalla sohvalla. Arvailtu, missä koiruus viettää päivänsä kun vaihtoehtoja on monia. Odotettu avarampia neliöitä, tilaa ottaa omaa rauhaa tarpeen tullen ja sulkea huoneen ovi perässä (ah väliovet, melko luksusta). Ja mikä tärkeintä, lisätilaa keittiössä on odotettu malttamattomana ja suunniteltu jo, mitä ruokalajeja kokkailtaisiin kun kerrankin mahtuu. Odotukset ovat tuntuneet kaukaisilta, ja nyt ne yhtäkkiä realisoituvat. Vaikka uuden kodin remppahan toki jatkuu, mutta muutto on tietysti iso, odotettu askel.








Silti suuri haikeus valtaa mielen vanhaa kotia tyhjentäessä. Sekin on itse rakkaudella ja sydänverellä remontoitu. Nyt sitä katsoo kovin kriittisin silmin – monen asian tekisi toisin. Tai ei välttämättä edes toisin, mutta monella tapaa huolellisemmin. Vähemmän kiireisesti ja paremmilla välineillä. Noh, se oli semmoinen harjoituskappale ja ihan kiva siitä tuli kuitenkin. Asunnon rustiikkisen rouheaan tyyliin onneksi sopii, ettei kaikki ole ihan niin justiinsa. Mutta riisuttuna tutuista tavaroista asunto näyttää kovin paljaalta ja vähän surulliselta, kaikki kauneusvirheet tuntuvat oikein kirkuvan.






Asunnon tyhjentäminen oli paljon isompi urakka kuin osasin odottaa. Siis eihän nyt reiluun 40 neliöön voi paljon mahtua tavaraa? Niin sitä voisi luulla, mutta tuo asunto onkin oikea tilaihme. Ja me hyviä jemmareita. Kätkö toisensa jälkeen paljasti unohdettuja tavaroita. Taas sitä kuvitteli, että olisi aikaa karsia ja lajitella, mutta ei, sinne vaan kiireellä tuli sullottua kaikki kamat laatikoihin, jotka nyt täyttävät uuden kodin kellarin. Huoneita ja neliöitä on, mutta tuntuu ettei tuolle tavaramäärälle vaan ole paikkaa missään. Jemmat puuttuu vielä, mutta kai niitä taas syntyy ajallaan. Jotain tietysti selittää se, että meiltä puuttuu vielä iso osa kalusteista, sillä vanhassa kodissa oli paljon kiinteitä säilytyskalusteita ja osa irtokalusteistakin jäi paikoilleen.








Oli oma viehätyksensä keksiä jemmoja ja säilytysratkaisuja pieniin neliöihin – itse asiassa se oli varmaankin yksi iso syy ostaa aikoinaan tuo asunto. Haaste kutkutti – miten paljon tavaraa saisikaan jemmattua, kun neliöt käyttää tehokkaasti. Näin muuttaessa ajatus ei tunnu ihan niin kutkuttavalta. Yksistään sängystä löytyi pari laatikollista tavaraa: jättimäinen sängynaluslaatikko kätki hirveän määrän ”näillä ei ole muutakaan paikkaa” -roinaa. Loput sängyn alusesta oli täytetty parilla matolla ja tyynyllä, ihan kuin muuten sängyn alle ei kertyisi tarpeeksi pölyä. Tuota itse askartelemaamme sängynpäätyä en tainnut koskaan esitellä täällä vaikka vahva aikomus kyllä oli. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kumpikin pääty toimi kirjahyllynä niellen ihan kiitettävän määrän opuksia ja muuta rompetta. Koko komeuden kansi nousi saranoiden avulla ylös, ja sisällä oli vielä iso säilytystila ylimääräisille peitoille tai muulle unohdettavalle roinalle. Eri näppärä kaluste niukkoihin neliöihin, ja siksi koko sänky päätyineen jäikin niille sijoilleen.






Muutto ei kyllä ole millään mittapuulla kovin kivaa, mutta tyhjän kämpän siivoamisesta kyllä tykkään. Vaikka rajansa kaikella, kyllä se siivoamisurakkakin pääsi yllättämään. Pölyä ja hämähäkinseittejä kerääviä sopukoita mahtuu paljon suhteessa pieniin neliöihin. Tunti- ja päivätolkulla on nyt jynssätty kalusteita, lattioita, seiniäkin. Ja ai että siistiä tuli! Ehti jo tulla fillis, että mihinkäs me tästä. Nyt on siivottu, tavaroita edes vähän karsittu, ja paikat kiiltää. Kyllähän me tänne mahduttaisiin. Mieleen tulee yhtäkkiä vain ne hyvät puolet, ja iskee jo valmiiksi hirveä ikävä tutuille kulmille. Ydinkeskustaan kävelee vain vartissa, voinko elää ilman sitä (koronavuoden aikana tuli vissiin kaksi kertaa käytyä keskustassa, eikä se edes kovin paljon poikkea normaalista) ja montaa hyvää ravintolaa löytyi ihan vierestä (lompakolle ja vatsamakkaroille aivan todella uhkaavaa). En ehkä sittenkään ollut lopen kyllästynyt ainaisiin samoihin lenkkireitteihin (kuka edes voisi kyllästyä jokimaisemiin tai wanhan Turun puujugendiin saatika keskustan puistoihin). Entä osaakohan sitä elää ilman Tuomiokirkon läheisyyttä (vaikken kirkossa käykään eikä kellot kaiken järjen vastaisesti edes kuuluneet meille)...






Haikein mielin sitä hyvästelee vanhat kotikulmat, ja uusi koti huiman kolmen kilometrin päässä tuntuu aivan landelta, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä. Eiköhän kuitenkin loppupeleissä uuden kodin hyvät puolet voita, ja pääseehän vanhoille kulmille ihan milloin vain käymään vaikka henkisesti välimatka tuntuu pitkältä. Haikeus varmasti kuuluu asiaan ja on osa prosessia. Nyt on muisteltu hyviä hetkiä vanhassa kodissa ja otettu läjäpäin kuvia ennen tyhjennystä, joten voi hyvillä mielin kääntää uuden sivun elämässä. Kippis uudelle kodille!

Besos, Hansu

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Remontti etenee: kurkistus valmistuvaan keittiöön

Remonttityömaalla ei ole pitkään aikaan otettu mitään varsinaisia isoja edistysaskelia, vaan hiottu lähes valmiita nurkkia sekä rakenneltu keittiötä. Muutto siis lähestynee pikku hiljaa! Yritetään olla jättämättä mitään suurempia hommia tekemättä keskikerrokseen, kun ne sitten jää helposti seisomaan muuton jälkeen. Kaaosmuuttuja eli koira myös hankaloittaa muuton jälkeisiä remppailuja, eikä tuon hulivilin takia voi jättää työkaluja, tarvikkeita tai avonaisia muuttolaatikoita lojumaan, joten paikat pitää saada tiptop-kuntoon ennen kamojen sisäänkantoa. Eli toiveissa olisi saada kaikki listatkin vielä paikoilleen, mikä edellyttää muun muassa tapetointia, jota ollaan lykätty ihan liian kauan. Emme ole koskaan ennen tapetoineet, joten se on tuntunut pelottavalta ja välteltävältä asialta ottaen huomioon tapetoitavan tilan haasteet (10 nurkkaa, 7 oviaukkoa, 1 patteri ja vinot seinät). Vaikka ihan helppo hommahan tuo pitäisi olla siihen verrattuna, mitä kaikkea muuta olemme jo tehneet…

Vuoden aikainen muutos: 1.3.2020 oli ensimmäinen pintakerros kuorittu ja irti revityillä kattolevyillä hahmotettu keittiön mahdollisia muotoja. 1.3.2021 suunnitelmat ovat aika pitkälle toteutettuja. En tosin olisi uskonut, että vasta vuoden päästä rakennetaan keittiötä, mutta onhan tähän vuoteen kyllä mahtunutkin kaikenlaista, suunniteltua ja suunnittelematonta.

Keittiö saapui pieniin osin pakattuna helmikuun alussa, ja kuukauden verran tuntui, että keittiö edistynyt mihinkään vaikka koko ajan tehtiinkin jotain. Rungot tuli koottua päivässä ja kiinnitettyä samantien seinään, joten keittiön muoto hahmottui nopeasti. Meillä on melkein kaikki runkojen sisukset vetolaatikoina, ja niiden parissa tuli hetki askarreltua, mutta aika nopeasti nekin saatiin paikoilleen – mitä nyt muutamat laatikot odottelivat kuukauden päivät etulevyjä, sillä ilman niitähän ei laatikoita voi oikeastaan edes koota. Joitain osia siis jäi uupumaan toimitushaasteiden takia alkuperäisestä toimituksesta, ja postimieskin jo nauroi, että hän juoksee harvase päivä tuomassa jonkun yhden osan meidän keittiöön. Mutta siitä se rakentuu, pala palalta. Isojen linjojen jälkeen pikkuhiljaa lisäisin piilolaatioita – eli tein työtä joka ei päällepäin näkynyt missään, siksi varmaan tuntuukin ettei keittiö oikein edistynyt mihinkään, kun edistys tapahtui kaappien sisällä.


Rungot ja suurin osa ovista ja sisuksista löysi siis nopeasti paikoilleen, ja alkoi tasojen metsästys. Olimme saaneet muutamalta keittiötarjoajalta tarjouksen tasoista, ja jopa Ikean laminaattitasojen hinta oli sitä luokkaa, että päädyimme tekemään tasot jälleen itse ja säästimme näin tuhansia euroja. Hetken harkitsimme jopa tekevämme tasot alusta asti lankuista, kuten edellisessä rempassa, mutta lopulta päädyimme kuitenkin Sarokkaan valmiisiin massiivisaarnilevyihin. Tasoissa oli melkoista mittailua ja millin tarkkaa höyläystä, sillä mikään kulmahan taas ei ollut suora, mutta yllättävän nopeasti tasot lopulta rakentuivat paikoilleen. Lamelliliitoskoneella palaset saatiin liitettyä kätevästi yhteen, ja ”saarekkeen” tasokin saatiin rakennettua kahdesta osasta todella huomaamattomalla liitoksella.


Tasojen paikoilleen saamisen jälkeen pääsinkin laatoittamaan välitilaa. Olisi tämän tietysti voinut tehdä ennen keittiön asennustakin, mutta oli ennakoitavissa, että seinät eivät ole ihan suorat, joten asentamalla laatan vasta kaiken muun jälkeen, pystyi vähän meikkailemaan seinän ja tason välistä rakoa. Laatoitus oli odotettu etappi, sillä sen jälkeen saa asentaa hanan sekä välitilan pistorasiat, jee!


Keittiön isot linjat oli siis melko nopeita rakentaa, mutta tässä keittiössä tuntuu olevan hirveästi pieniä yksityiskohtia, joiden hiominen vie tuhottomasti aikaa. Peitelevyt ovat erityisesti olleet varsinainen murheenkryyni. Seinänvierustoille tarvittiin kapeat peitelevyt peittämään pieni aukko, joka jää kaapiston ja seinän väliin, mutta eipä ollut taas tämäkään ihan helppo homma, sillä rapattu seinä on epätasainen. Epätasaisuutta ei huomaa muutoin, mutta kun viereen laittaa suoran levyn, seinä tuntuu aivan todella muhkuraiselta. Niinpä piti lennossa vaihtaa suunnitelmaa, ja jättää pariin kohtaan suosiolla useamman sentin rako, ja laittaa peitelevy pitkittäissuuntaisena vain koristeeksi. Peitelevyt on tietysti samaa pinnoitettua kalustelevyä kuin keittiökalusteet yleensäkin, joten sen sahaus ei ole ihan ongelmatonta. Vaikka pinnan kuinka teippaisi sahauksen ajaksi, voi lopputulos olla epäsiisti – ja taas on lähdettävä Ikeaan hakemaan uusi levy (jotka kaiken lisäksi ovat koko ajan loppu). Jääkaapin vierustan seinä oli epätasaisen lisäksi vino, joten päädyimmekin extempore askartelemaan kapeaakin kapeamman hyllyn täyttämään rakoa. Eipä tuohon taida muuta mahtua kuin keittokirjat, mutta ihan hauskan näköinen lopputulos tuosta tuli.

Peitelevyjä ja muita luovia ratkaisuja peittämään keittiön sisä- ja ulkonurkkia

Muutamat peitelevyt puuttuvat vielä (taas odotellaan puuttuvaa tavaraa) mutta voiton puolella ollaan reippaasti. Peitelevyjen askartelun jälkeen saa nostaa loput kodinkoneet paikoilleen. Enää puuttuu vetimet, jotka ovat myös olleet varsinainen murheenkryyni, sillä on ollut vaikea löytää mallia joka miellyttäisi meitä molempia. Kun sellainen vihdoin löytyi, ei sitä tuntunut olevan tarjoilla missään. Tyypillistä. Ihastuimme messinkiseen Furnipartin Lounge -vetimeen, joka on piirun verran modernimpi tulkinta klassisesta lankavetimestä. Kontaktoin lopulta suoraan sekä valmistajaa että maahantuojaa ennen kuin löytyi lähes ainoa jälleenmyyjä, ja saimme vetimet tilaukseen – tottakai kolmen viikon toimitusajalla. Integroituihin kodinkoneisiinhan ei voi laittaa ovia paikoilleen, ennen kuin meillä on vetimet asennettuina, joten vähän harmittaa pitkä toimitusaika. Mutta kiirekös tässä…

Loppusilausta vaille valmis!

Besos, Hansu

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Remontti etenee: valmis kodinhoitohuone

Uudessa kodissa alkaa vihdoin olla aika paljonkin valmiita (tai ainakin lähes valmiita) nurkkia ja jopa toiminnallisuuksia. Kodinhoitohuone on meinaan ollut jo melko pitkään valmis, ja on helpottanut elämää aika paljon, sillä se on toiminut taukotilana, keittiönä ja jopa työtilana. Postauksen teko vaan on odotellut tovin kuvia, sillä tilassa on valinnut melkoinen kaaos, kun kaikki toiminnot ja tavaran säilytys on ollut keskitettynä kodariin. Nyt alkaa muitakin nurkkia valmistumaan kovaa tahtia, joten ollaan saatu vihdoin vähän siivottua paikkoja ja pääsin napsimaan kuvia.


Kodinhoitohuone on ollut passeli keittiö siirreltävän induktiokeittolevyn ansiosta, jonka ostimme parilla kympillä Ikeasta jo rempan alkutaipaleella. Vanhasta keittiöstä säästimme pienen jenkkijääkaapin, jota on rahdattu kerroksesta toiseen sitä mukaan, kun remppakeittiötämme on jouduttu siirtelemään. Näillä on pärjännyt aika pitkälle. Alkuvuodesta saimme toimivat vesihanatkin sekä kellarin saunaan että kodinhoitohuoneeseen, ja niitä oli kyllä jo kaivattu – ei enää suihkun kanssa luttaamista tiskatessa tai pensseleitä pestessä (saatika ulkona vesipostin kanssa läträämistä!). Pistorasiat puolestaan ovat olleet jo pitkään toiminnassa, vaikka muissa tiloissa rasioita ja kytkentöjä saatiin odottaa aika kauan. Pesukone ja kuivausrumpukin ovat vihdoin paikoillaan – pesukonettakin saatiin odotella kuukausia. Elämisen ja muuttamisen edellytykset alkavat siis olla kohdillaan, vielä kun sen vessan vain saisi kuntoon. Onneksi sekin on vihdoin edistynyt aika mukavasti.


Taannoin esittelin materiaalivalintoja, mutta kodinhoitohuoneesta tuli lopulta melkolailla täysin eri näköinen kuin mitä oli suunnitelmana. Oli aika lailla itsellemmekin yllätys, millainen siitä nyt sitten lopulta tuli. Budjetti kalusteiden suhteen oli hyvin niukka, ja kalusteet oli päätetty hankkia Ikeasta. Ikeassa olikin ihan täydelliset tammikuvioiset ovet, joiden mukaan seinät ja muut pinnat on valittu. Tilahan on hyvin vaalea, ja kiviseinien ja laattalattian myötä vähän kylmä, joten isojen puupintojen oli tarkoitus tuoda tilaan lämpöä. Tasot puolestaan oli tarkoitus olla edullisinta valkoista laminaattia, jottei niitä tarvitsi sen kummemmin varoa, ja valkoinen olisi hyvä vastinpari puunväriselle kaapistolle ja toisaalta erottuisi harmaasta seinästä. Toinen puoli kaapistosta on putkiston takia erikoissyvä (n.70cm normaalin 60cm sijaan), joten senkin puolesta edullinen laminaattitaso olisi hyvä valinta – leveistä ns. baaritasoista kun saa helposti pulittaa tosi pitkän pennin. Allas puolestaan saisi olla valkoinen, sillä sellaista tuskin koskaan tultaisiin näkemään keittiössä mustikka- ym tahrojen takia. Mustat nuppivetimet ja musta hana puolestaan toisi kokonaisuuteen vähän ryhtiä. Tilan toiseen päätyyn puolestaan oli tarkoitus tulla säilytystilaa ihan vain Sovella-kiskohyllyjen muodossa (näitä meiltä löytyy runsaasti valmiina), ja kokonaisuus peitettäisiin puurimoista tehdyllä liukuovella. Alkuperäinen suunnitelma siis näytti kutakuinkin tältä (kaappien kokoonpano on suuntaa-antava, kuvastahan puuttuu pesukoneet ym):



Havainnekuvia rimaliukuovesta (kuvat Pinterestistä)

Noh, suunnitelmasta toteutui oikeastaan ainoastaan tuo musta hana – koska korona, mikäs muukaan. Sekä tietysti budjetti ja aikataulu. Ikealla on ollut koronan takia todella pahoja toimitusvaikeuksia. Lähes kaikki on loppu, eikä monen tuotteen kohdalla ole pienintäkään tietoa, milloin lisää on tulossa. Joten mm. ne meidän haikailemat tammikuvioiset keittiön ovet myytiin loppuun nenän edestä, ja ilmeisesti toimitusvaikeuksien takia koko mallisto päätettiin poistaa. Suunnitelmat meni siis lennossa uusiksi. Katselimme varavaihtoehtoja, ja niiden kohdalla oli myös vakavia toimitusongelmia, joten noin kahden minuutin miettimisellä otimme ne ovet, joita oli saatavilla. Eli valinta kääntyi yllättäen perusvalkoisiin oviin, joiden kaveriksi valittiin puuvetimet tuomaan sitä kaivattua lämpöä. Vähän kuin heräteostoksena tulikin sitten ostettua koko kodinhoitohuone kerralla, kun iski pieni paniikki saataisiinko muuten yhtään mitään. Uudenvuoden aatosta tulikin vähän erilainen, sillä oli tarkoitus vain käydä tiedustelemassa tilannetta, ja yhtäkkiä vietimme Ikeassa tuntitolkulla ensin keittiömyyjän kanssa tilannetta sumplien ja sen jälkeen koko kodarin varastosta poimien. Joulun pyhien jälkeen kodari sitten olikin jo yhtäkkiä aika pitkälle pystyssä.


Valkoisten kaappien vastapainona tason oli sitten oltava puusta tai ainakin puujäljitelmästä, jottei kokonaisuus olisi ihan kylmä ja valkoinen. Koska Levy-Jaatikin veti vesiperän ja budjetti oli jo lähes käytetty, sai tasoiksikin kelvata se, mitä tällä kertaa löytyisi Bauhausista edullisimmin erikoisleveänä. Siellä komeili 80 cm leveää tammitasoa niin edulliseen hintaan, että jopa tuo 40 cm leveän kaapiston osan taso tehtiin tuosta 80 cm leveästä tasosta puoliksi sahaamalla, sillä se oli edullisempaa kuin ne perus 60 cm leveät tasot, makes sense. Koska erikoisleveää kalustelevyäkään ei löytynyt valmiina juuri oikean sävyisenä valkoisena, päädyimme lennossa tekemään vesiputoustason kummallekin puolelle – saataisiinpahan sittenkin enemmän puupintaa.




Silmä ei ole vieläkään oikein tottunut tuohon jokseenkin moderniin, melko kirjavaan pintaan, mutta nyt on mentävä näillä mitä saa ilman kuukausien odottelua – ja mihin on varaa. Tulihan tuostakin kokonaisuudesta ihan kiva, vaikka onkin ihan tyystin erilainen mitä suunniteltiin. Vielä puuttuu joitain pieniä yksityiskohtia ja huoneen toisen päädyn säilytystila on myös vähän vaiheessa. Säilytysratkaisu tehdään nyt ainakin tähän hätään Tori.fistä käytettynä ostetuista vaatekaapeista, joiden rungot on nyt tällä hetkellä häiritsevästi eri sävyä tasojen kanssa, joten täytyy nyt miettiä minkälaiset ovet niihin tulee ja mitä niille tehdään. Toistaiseksi meidän vaatesäilytys on kokonaan kodarin varassa ja tila toimii toistaiseksi myös työpisteenä. Sitä mukaa kuin loput talosta valmistuu, saanee taas miettiä kodinhoitohuoneen toimintoja vähän uudestaan.

Pitkulainen tila kumpaankin suuntaan: keittiö ja kodinhoitohuone toisessa päädyssä, työtila toisessa

Itse asiassa keittiön valmistuminenkaan ei ole enää kaukana. Kodarin valmistumisella oli kiire, sillä ajatuksena oli elää sen varassa jonkin aikaa ja rakentaa keittiötä kaikessa rauhassa ilman samanlaista kiirettä. Noh, iski kuitenkin paniikki siitä, josko korona laittaisi taas kapuloita rattaisiin, joten keittiö laitettiin tilaukseen heti kun vain uskalsimme olla varmoja, että ehtisimme tehdä lattian käsittelyn ennen sen saapumista. Keittiötilaus saapui sovitusti pari viikkoa tilauksesta noin kuukausi sitten, ja nyt keittiö onkin ihan yhtäkkiä jo tosi pitkällä pystyssä, sillä eihän sitä malttanut pitää näppejään irti sen kasaamisesta, vaikka tarkoitus oli kylläkin keskittyä täysillä vessaprojektin valmiiksi saamiseen… Keittiö tuntuu nyt kuitenkin edistyvän vauhdilla, joten kodinhoitohuoneen virka keittiönä taisi jäädä odotettua lyhemmäksi – näillä näkymin saamme ihan kohta alkaa kantamaan keittiötavaroita suoraan kaappeihin. Muutto odottaa siis jo ihan nurkan takana! 

Besos, Hansu

maanantai 1. helmikuuta 2021

Remppa etenee: kattoja, listoja ja vessamurhetta

Jee paljon on taas tapahtunut sitten viime remppapäivityksen! Vaikkakin osittain ehkä vähän eri asioita, mitä oli suunniteltu tapahtuvan… Yksi suurimmista edistysaskelista on, että lattiat ovat kokonaisuudessaan valmiit ja käsiteltykin. Lattiathan saatiin naputeltua paikoilleen ennen joulua, mutta välissä puuhailimme sisäkattojen parissa, ennen kuin pääsimme viimeistelemään lattiat, jotteivat valmiit pinnat sotkeentuisi kattotouhuista. Ennen lattioiden käsittelyä piti tietysti siivota tilat kaikesta roinasta ja suojapahveista, sekä imuroida varmaan kymmeneen kertaan. Oli kyllä melkoinen fiilis nähdä koko keskikerros pitkästä aikaa tyhjänä ja avarana – tai siis eihän se ole tainnut olla tyhjä vielä kertaakaan, kun koko ajan on ollut saha ja muita työkaluja, joita on siirrelty sinne tänne pois tieltä, ja peitelty lattioita pahveilla sitä mukaa kun ne valmistuivat.

Kylläpäs avartui kun siivosi!

Siivouksessa oli melkoinen urakka ja sai pelata melkoista tavaratetristä. Itse puulattioiden käsittelyssä vierähti kuivumisaikoineen useampi päivä, mutta muutoin homma oli kyllä mukavan leppoisaa. Piti vain tarkkaan suunnitella urakka niin, että muistaa sulkea ikkunat ja ottaa raksavalot irti sitä mukaa kun työ aina eteni. (Olisi ollut tosi kätevää, jos kattovalot olisi jo toiminnassa, mutta sähkömies on kovin kiireinen.) Lattiat siis ensin hiottiin kevyesti ja lipeöitiin kertaalleen. Tämän jälkeen lattiat hangattiin karhunkielellä, jotta lipeästä jäänyt kalkki irtoasi, ja imuroitiin. Sitten lattiat vielä öljyvahattiin pariin otteeseen ja välissä vielä hiottiin kevyesti. Ja nyt kelpaa tassutella! Nämä on näitä toisenlaisia etappeja: ensin sai vaihtaa turvakengät Crocseihin ja nyt pelkkiin sukkiin.




Toinen iso saavutus on, että meillä on sisäkatot joka huoneessa! Se olikin odotettua isompi ponnistus se! Keittiössä, olohuoneessa ja työhuoneessahan on siis helmipaneelikatto, joka saatiin valmiiksi ja maalattuakin jo ajat sitten. Romanttisen paneelin vastapainoksi siis halusimme loppuihin huoneisiin sileän katon. Kodarin kattoa vähän arvottiin, ja hetken aikaa sen piti myös olla helmipaneelia, mutta koska se oli jatkuvasti loppu, tuli sinnekin lopulta tasainen katto. Onhan tuo myös aika moninkertaisesti halvempi kuin paneelikatto, ja tässä vaiheessa projektia rahan säästö edes jossain on todella tarpeen. Tasainen katto toteutettiin kipsilevyistä. Jännitin eniten levyjen saumausta, mutta kyllä se levyjen kattoon saaminen olikin se jännittävin ja suuritöisin vaihe.

Kattojen levytystä, saumausta, hiontaa ja maalausta

Vuokrasimme hommaan levyhissin, sillä käsivoimin ei noiden 2,5x1,2-metristen levyjen kattoon saaminen onnistuisi. Hissiä odoteltiin ensin joku viikko, ja lopulta saamamme härveli oli aivan hirveä rohmelo. Levyt keikkuivat ja notkuivat sen varassa ihan miten sattuu, ja lopulta askartelimmekin hissiin puukehikon apuun. Hissi ei laskeutunut kovin alas, joten aika ylös joutui painavat levyt nostamaan – ja käytännössä käsivoimin vääntämään kattoon, hississä kun ei sen kummempaa avustinta ollut. Eikä sen puolen jarruakaan, vaan yksi henkilö tarvittiin aina roikkumaan hissin ratissa, jottei levy rämähtäisi alas. Melkoinen show siis. Kirosanat lensivät ja käsivarsia hapotti, mutta lopulta levyt oli katossa parissa päivässä. Vaikka sehän oli vasta projektin ensimmäinen vaihe. 


Kattoprojektissa oli monta järkyttävän stressaavaa vaihetta

Valaisinten reijät päätettiin tehdä vasta katon levytyksen jälkeen, sillä niiden mittailu peilikuvana levyihin tuntui aivan liian aikaavievältä verraten siihen, että valaisinten paikat oli jo merkittynä paperille. Mutta hyi olkoon, että sai kuumotella osuuko reijät sittenkään kohdilleen! Itsehän seurasin toimintaa vain sivusta ja ojentelin työvälineitä kuin mikäkin leikkaussalin avustaja, ja silti urheilukello näytti stressitasoksi 93/100. Ensimmäinen reikä meni maaliin, mutta toinen ja kolmas reikä olikin tuskallisia. Levyjä kiinnitellessä oli extempore tullut laitettua lisää puuta tueksi, ja siinä hötäkässä oli sitten unohtunut ne valaisinten paikat. Niinpä levyyn reikää poratessa vastassa olikin ruuveja ja puuta, joiden poistamiseksi lensi kyllä ärräpäitä – niitä kun ei voinut väkivallalla ja kuppiporalla noi vain rei’ittää, sillä alla oli tietysti ne valaisinten johdot, joita ei saanut vahingoittaa. Yksi johto ottikin lopulta vähän osumaa itseensä, mutta täytyy toivoa, että siitä vielä toimiva peli saadaan. Onneksi sentään loput reijät osuivat kohdilleen eikä alta löytynyt enää yllätyksiä.  

Sitten vuorossa olikin saumaus, joka ei ole mitään helppoa puuhaa seinässäkään saati sitten niskat väärinpäin kiipeillen katossa korkeanpaikankammoisena. Eero sitten lopulta pidempänä hoiti suurimman osan saumauksista, ja parin saumaus- ja hiontakierroksen jälkeen niistä tuli ihan kelvolliset. Harvemmin sitä kuitenkaan kattoa tulee tuijoteltua etenkään vinossa valossa. Maalauskin sujui Eerolta aika sukkelaan, joten omalta osaltani kattoprojekti olikin paljon odotettua helpompi ja nopeampi, heh.


Nopeana pikku ”välipalahommana” tuli laitettua ikkunoihin listat. Ai että kerrankin joku asia oli helppoa ja nopeaa – ja sanovat vielä että listoitus jiirikulmineen on vaikeaa! Kertaheitolla tulikin niin paljon valmiimman näköistä, että sormet syyhysivät jo päästä kattolistojen pariin. Niiden valinta ei kyllä ollut helpoimmasta päästä, sillä talossa ei ollut jäljellä alkuperäisiä kattolistoja joista voisi ottaa mallia. Ja kun vihdoin saimme päätöksen tehtyä, ei niitä listoja ollutkaan saatavilla, joten uusia päätöksiä tehtiin taas lennossa. Aika hyvin lopulta onnistuivat kattolistatkin, vaikka tuottihan ne vinot seinät ja jiirikulmat jonkin verran päänvaivaa ja kirosanoja.
Keittiöön ja olohuoneeseen tuli isompaa ja koristeellisempaa listaa, sillä isoina tiloina listat saivat olla vähän näyttävämmät. Työhuoneeseen sen sijaan tuli kapeaa, perinteistä varjolistaa, sillä siellä oli rajoittavana tekijänä korkea komero, eikä tila muutenkaan ole järin suuri. Kodinhoitohuoneeseen puolestaan tuli ”jotain siltä väliltä” eli melko perinteistä kaarevaa kattolistaa, jossa on kuitenkin hyvin pieni eleetön koristeraita. Samaa listaa on tarkoitus tulla myös eteistiloihin, mutta koska seinien parissa on pikku puuhaa vielä, saavat kattolistat odottaa.


Jalkalistat puolestaan tilattiin puuvalmiina sahalta. Alkuperäisen kaltaisia jalkalistoja ei noin vain ollut saatavilla muuta kuin perinnelistamallistoista melko korkeaan hintaan. Löysin kuitenkin Taloon.comista melko vastaavaa listaa, Siparilan Vanaa, mutta sitä ei saanut oikein mistään kivijalkamyymälöistä. Sarokas kuitenkin pelasti taas, ja saimme tilattua listoja suoraan sahalta ilman turhia pintakäsittelyitä. Me kun halusimme joka tapauksessa maalata listat samalla puolihimmeällä täysvalkoisella maalilla kuin muutkin listat. Myös kattolistat maalasin kaikki ennen asennusta, vaikka ne olikin valmiiksi valkoisia, sillä se perus maalarinvalkoinen on vaan helposti tosi keltainen ja muutenkin vähän ”teollisen” näköinen. Jalkalistat odottavat vielä isolta osin maalausta ja asennusta, mutta kodarissa on jo listoituksetkin lähestulkoon valmiit.


Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt kuin Strömssössä. Vaikka wc-projekti oli prioriteettilistan kärjessä, se ei ole edistynyt yli kuukaudessa hirveästi mitenkään. Laatoituksen jälkeen oli tarkoitus vain nostaa seinä-wc paikoilleen ja rakentaa sille kotelo, joka vielä laatoitetaan. Vaan eihän se seinä-wc mennyt enää paikoilleen! Se oli tarkkaan mitoitettu, ja kun sitten vesieristäjän kehoituksesta laatoitimme kotelon sisään piiloon jäävät seinät ”varmuuden vuoksi”, ei wc enää mahtunut paikoilleen, koska sen tila oli nyt pienentynyt laatan verran. Tietysti. Alkoi näyttää siltä, että joudumme vielä piikkaamaan tuoreet laatoitukset irti. Halusimme kuitenkin kysyä putkimieheltä, josko hän keksisi jonkun keinon, millä voisi väistää sen, että viemäri oli nyt noin sentin verran väärässä kohdassa.

Tuli kuitenkin joulu, ja lopulta odottelimme putkimiehen käyntiä kuukauden, ja projekti tietenkin seisoi. Hän sitten totesi, ettei ole turvallista tehdä mitään kikkailuja viemärinsiirtomuhvilla, vaan helpointa olisi vaihtaa lattiassa olevaan viemäriin uusi kulma. Tämä edellytti lattiasta parin laatan irrottamista ja vesieristeen rikkomista. Pakkohan se oli sitten tehdä, vaikka melkein itku meinasi tulla kun katsoin vaivalla nätisti laatoitettua lattiaa, jossa nyt ammotti reikä. Reikä kuitenkin jää piiloon koteloon, ja saatiin vesitiiviiksi hartsivalulla, jonka siistin vielä saumalaastilla (vaikkei se mihinkään näykään). Taas piti tietysti hyppyyttää vesieristäjääkin siinä välissä – tulee kalliiksi mokoma seinä-wc.
Vihdoin pääsimme sovittelemaan wc:tä uudelleen paikoilleen, ja on kyllä sen verran kompleksinen laitos, ettei asennus vieläkään mennyt ihan maaliin. Joka ikisessä vaiheessa tuntuu tökkäävän jokin, joka vaatii pitkän mietintäprosessin ja pahimillaan purkamista ja uudelleen rakentamista. Välissä on pitänyt jo tilata uusia osiakin, ja tottahan toki osan postikulut triplasivat koko osan hinnan. Argh! No mutta jos nyt sitten vihdoin pikkuhiljaa etenisi tämäkin projekti, sillä wc on nyt keskeisin asia muuton tiellä.

Kellarin paneelien purkua

Kun joululomalla oli tilanne, ettei mitään pystynyt hetkeen tekemään kun odottelimme muun muassa sitä levyhissiä ja putkimiestä, niin puuhailimme jälleen vähän kellarissa. Meillä on kellarissa noin kuuden neliön tila, joka pohjapiirroksessa kulkee nimellä harrastehuone. Tämä tila oli puupaneloitu ja myös lattiassa oli mäntylankkua. Puuosat olivat aiemmin silmämääräisesti siistit ja hajuttomat, mutta toki kosteassa kellaritilassa riskirakenne. Patteriputkia vaihdettaessa irroitimme muuutamat paneelit, jolloin tilassa alkoi tuoksahtaa epämiellyttävästi. Talon ollessa kylmänä haju vain voimistui, joten puuosien kohtalo oli sillä sinetöity. Emme enää halunneet säilyttääkään tilassa mitään, sillä haju tarttui varsinkin tekstiileihin, joten otinpa sitten yhden päivän projektiksi kantaa loputkin säilytyksessä olleet tavarat tilasta pois, purin kaapistot ja seinäpaneelit. Lopulta otimme ja rykäisimme lattiankin irti. Sinänsä kai onni, että puuosat olivat täysin terveet ja ihan tuoreen näköiset, kuin eilen laitetut, vaikka vähän säälitti repiä niitä irti. Puulattian alla oli jälleen rakennusjätettä jemmattuna: harkon palasia ja mm. lasivillaa, joka on myös oiva kasvualusta mikrobeille. Lisäksi lattian alta löytyi vuoden -66 sanomalehtiä, eli huone on ilmeisesti paneloitu vasta noin 10 vuotta talon valmistumisen jälkeen. Siihen nähden on vähän outoa, että miksi tämänkin lattian alla oli rakennusjätettä. ”Välipalaprojektina” oli tarkoitus valaa tilan lattiaan uusi betonilattia, sillä alta paljastui samanlainen epätasainen raakavalu kuin öljysäiliön alta, mutta kovat pakkaset pistivät kapuloita rattaisiin ja homma on nyt seissyt. Niin ja mikä parasta, puulattian purkamisen ansiosta huonekorkeus kasvaa hiukan, ja tilaa voi entistä paremmin käyttää harrastehuoneena. Sinne saisi hyvät puitteet joogailla, tanssia balettia, tehdä kuntopiiriä, nyrkkeillä tai polkea kuntopyörää. Vähän sormet jo syyhyäisi päästä sisustamaan tilaa tuohon tarkoitukseen!

No mutta vaikkei wc ole edennyt, niin kodinhoitohuone sen sijaan alkaa olla aika valmis. Kalusteet rakentuivat paikoilleen oikeastaan aika yhtäkkiä, vaikkei asiat menneet ihan niinkuin suunniteltiin, mutta ehkä säästän sen tarinan omaan postaukseensa.

Besos, Hansu