maanantai 1. helmikuuta 2021

Remppa etenee: kattoja, listoja ja vessamurhetta

Jee paljon on taas tapahtunut sitten viime remppapäivityksen! Vaikkakin osittain ehkä vähän eri asioita, mitä oli suunniteltu tapahtuvan… Yksi suurimmista edistysaskelista on, että lattiat ovat kokonaisuudessaan valmiit ja käsiteltykin. Lattiathan saatiin naputeltua paikoilleen ennen joulua, mutta välissä puuhailimme sisäkattojen parissa, ennen kuin pääsimme viimeistelemään lattiat, jotteivat valmiit pinnat sotkeentuisi kattotouhuista. Ennen lattioiden käsittelyä piti tietysti siivota tilat kaikesta roinasta ja suojapahveista, sekä imuroida varmaan kymmeneen kertaan. Oli kyllä melkoinen fiilis nähdä koko keskikerros pitkästä aikaa tyhjänä ja avarana – tai siis eihän se ole tainnut olla tyhjä vielä kertaakaan, kun koko ajan on ollut saha ja muita työkaluja, joita on siirrelty sinne tänne pois tieltä, ja peitelty lattioita pahveilla sitä mukaa kun ne valmistuivat.

Kylläpäs avartui kun siivosi!

Siivouksessa oli melkoinen urakka ja sai pelata melkoista tavaratetristä. Itse puulattioiden käsittelyssä vierähti kuivumisaikoineen useampi päivä, mutta muutoin homma oli kyllä mukavan leppoisaa. Piti vain tarkkaan suunnitella urakka niin, että muistaa sulkea ikkunat ja ottaa raksavalot irti sitä mukaa kun työ aina eteni. (Olisi ollut tosi kätevää, jos kattovalot olisi jo toiminnassa, mutta sähkömies on kovin kiireinen.) Lattiat siis ensin hiottiin kevyesti ja lipeöitiin kertaalleen. Tämän jälkeen lattiat hangattiin karhunkielellä, jotta lipeästä jäänyt kalkki irtoasi, ja imuroitiin. Sitten lattiat vielä öljyvahattiin pariin otteeseen ja välissä vielä hiottiin kevyesti. Ja nyt kelpaa tassutella! Nämä on näitä toisenlaisia etappeja: ensin sai vaihtaa turvakengät Crocseihin ja nyt pelkkiin sukkiin.




Toinen iso saavutus on, että meillä on sisäkatot joka huoneessa! Se olikin odotettua isompi ponnistus se! Keittiössä, olohuoneessa ja työhuoneessahan on siis helmipaneelikatto, joka saatiin valmiiksi ja maalattuakin jo ajat sitten. Romanttisen paneelin vastapainoksi siis halusimme loppuihin huoneisiin sileän katon. Kodarin kattoa vähän arvottiin, ja hetken aikaa sen piti myös olla helmipaneelia, mutta koska se oli jatkuvasti loppu, tuli sinnekin lopulta tasainen katto. Onhan tuo myös aika moninkertaisesti halvempi kuin paneelikatto, ja tässä vaiheessa projektia rahan säästö edes jossain on todella tarpeen. Tasainen katto toteutettiin kipsilevyistä. Jännitin eniten levyjen saumausta, mutta kyllä se levyjen kattoon saaminen olikin se jännittävin ja suuritöisin vaihe.

Kattojen levytystä, saumausta, hiontaa ja maalausta

Vuokrasimme hommaan levyhissin, sillä käsivoimin ei noiden 2,5x1,2-metristen levyjen kattoon saaminen onnistuisi. Hissiä odoteltiin ensin joku viikko, ja lopulta saamamme härveli oli aivan hirveä rohmelo. Levyt keikkuivat ja notkuivat sen varassa ihan miten sattuu, ja lopulta askartelimmekin hissiin puukehikon apuun. Hissi ei laskeutunut kovin alas, joten aika ylös joutui painavat levyt nostamaan – ja käytännössä käsivoimin vääntämään kattoon, hississä kun ei sen kummempaa avustinta ollut. Eikä sen puolen jarruakaan, vaan yksi henkilö tarvittiin aina roikkumaan hissin ratissa, jottei levy rämähtäisi alas. Melkoinen show siis. Kirosanat lensivät ja käsivarsia hapotti, mutta lopulta levyt oli katossa parissa päivässä. Vaikka sehän oli vasta projektin ensimmäinen vaihe. 


Kattoprojektissa oli monta järkyttävän stressaavaa vaihetta

Valaisinten reijät päätettiin tehdä vasta katon levytyksen jälkeen, sillä niiden mittailu peilikuvana levyihin tuntui aivan liian aikaavievältä verraten siihen, että valaisinten paikat oli jo merkittynä paperille. Mutta hyi olkoon, että sai kuumotella osuuko reijät sittenkään kohdilleen! Itsehän seurasin toimintaa vain sivusta ja ojentelin työvälineitä kuin mikäkin leikkaussalin avustaja, ja silti urheilukello näytti stressitasoksi 93/100. Ensimmäinen reikä meni maaliin, mutta toinen ja kolmas reikä olikin tuskallisia. Levyjä kiinnitellessä oli extempore tullut laitettua lisää puuta tueksi, ja siinä hötäkässä oli sitten unohtunut ne valaisinten paikat. Niinpä levyyn reikää poratessa vastassa olikin ruuveja ja puuta, joiden poistamiseksi lensi kyllä ärräpäitä – niitä kun ei voinut väkivallalla ja kuppiporalla noi vain rei’ittää, sillä alla oli tietysti ne valaisinten johdot, joita ei saanut vahingoittaa. Yksi johto ottikin lopulta vähän osumaa itseensä, mutta täytyy toivoa, että siitä vielä toimiva peli saadaan. Onneksi sentään loput reijät osuivat kohdilleen eikä alta löytynyt enää yllätyksiä.  

Sitten vuorossa olikin saumaus, joka ei ole mitään helppoa puuhaa seinässäkään saati sitten niskat väärinpäin kiipeillen katossa korkeanpaikankammoisena. Eero sitten lopulta pidempänä hoiti suurimman osan saumauksista, ja parin saumaus- ja hiontakierroksen jälkeen niistä tuli ihan kelvolliset. Harvemmin sitä kuitenkaan kattoa tulee tuijoteltua etenkään vinossa valossa. Maalauskin sujui Eerolta aika sukkelaan, joten omalta osaltani kattoprojekti olikin paljon odotettua helpompi ja nopeampi, heh.


Nopeana pikku ”välipalahommana” tuli laitettua ikkunoihin listat. Ai että kerrankin joku asia oli helppoa ja nopeaa – ja sanovat vielä että listoitus jiirikulmineen on vaikeaa! Kertaheitolla tulikin niin paljon valmiimman näköistä, että sormet syyhysivät jo päästä kattolistojen pariin. Niiden valinta ei kyllä ollut helpoimmasta päästä, sillä talossa ei ollut jäljellä alkuperäisiä kattolistoja joista voisi ottaa mallia. Ja kun vihdoin saimme päätöksen tehtyä, ei niitä listoja ollutkaan saatavilla, joten uusia päätöksiä tehtiin taas lennossa. Aika hyvin lopulta onnistuivat kattolistatkin, vaikka tuottihan ne vinot seinät ja jiirikulmat jonkin verran päänvaivaa ja kirosanoja.
Keittiöön ja olohuoneeseen tuli isompaa ja koristeellisempaa listaa, sillä isoina tiloina listat saivat olla vähän näyttävämmät. Työhuoneeseen sen sijaan tuli kapeaa, perinteistä varjolistaa, sillä siellä oli rajoittavana tekijänä korkea komero, eikä tila muutenkaan ole järin suuri. Kodinhoitohuoneeseen puolestaan tuli ”jotain siltä väliltä” eli melko perinteistä kaarevaa kattolistaa, jossa on kuitenkin hyvin pieni eleetön koristeraita. Samaa listaa on tarkoitus tulla myös eteistiloihin, mutta koska seinien parissa on pikku puuhaa vielä, saavat kattolistat odottaa.


Jalkalistat puolestaan tilattiin puuvalmiina sahalta. Alkuperäisen kaltaisia jalkalistoja ei noin vain ollut saatavilla muuta kuin perinnelistamallistoista melko korkeaan hintaan. Löysin kuitenkin Taloon.comista melko vastaavaa listaa, Siparilan Vanaa, mutta sitä ei saanut oikein mistään kivijalkamyymälöistä. Sarokas kuitenkin pelasti taas, ja saimme tilattua listoja suoraan sahalta ilman turhia pintakäsittelyitä. Me kun halusimme joka tapauksessa maalata listat samalla puolihimmeällä täysvalkoisella maalilla kuin muutkin listat. Myös kattolistat maalasin kaikki ennen asennusta, vaikka ne olikin valmiiksi valkoisia, sillä se perus maalarinvalkoinen on vaan helposti tosi keltainen ja muutenkin vähän ”teollisen” näköinen. Jalkalistat odottavat vielä isolta osin maalausta ja asennusta, mutta kodarissa on jo listoituksetkin lähestulkoon valmiit.


Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt kuin Strömssössä. Vaikka wc-projekti oli prioriteettilistan kärjessä, se ei ole edistynyt yli kuukaudessa hirveästi mitenkään. Laatoituksen jälkeen oli tarkoitus vain nostaa seinä-wc paikoilleen ja rakentaa sille kotelo, joka vielä laatoitetaan. Vaan eihän se seinä-wc mennyt enää paikoilleen! Se oli tarkkaan mitoitettu, ja kun sitten vesieristäjän kehoituksesta laatoitimme kotelon sisään piiloon jäävät seinät ”varmuuden vuoksi”, ei wc enää mahtunut paikoilleen, koska sen tila oli nyt pienentynyt laatan verran. Tietysti. Alkoi näyttää siltä, että joudumme vielä piikkaamaan tuoreet laatoitukset irti. Halusimme kuitenkin kysyä putkimieheltä, josko hän keksisi jonkun keinon, millä voisi väistää sen, että viemäri oli nyt noin sentin verran väärässä kohdassa.

Tuli kuitenkin joulu, ja lopulta odottelimme putkimiehen käyntiä kuukauden, ja projekti tietenkin seisoi. Hän sitten totesi, ettei ole turvallista tehdä mitään kikkailuja viemärinsiirtomuhvilla, vaan helpointa olisi vaihtaa lattiassa olevaan viemäriin uusi kulma. Tämä edellytti lattiasta parin laatan irrottamista ja vesieristeen rikkomista. Pakkohan se oli sitten tehdä, vaikka melkein itku meinasi tulla kun katsoin vaivalla nätisti laatoitettua lattiaa, jossa nyt ammotti reikä. Reikä kuitenkin jää piiloon koteloon, ja saatiin vesitiiviiksi hartsivalulla, jonka siistin vielä saumalaastilla (vaikkei se mihinkään näykään). Taas piti tietysti hyppyyttää vesieristäjääkin siinä välissä – tulee kalliiksi mokoma seinä-wc.
Vihdoin pääsimme sovittelemaan wc:tä uudelleen paikoilleen, ja on kyllä sen verran kompleksinen laitos, ettei asennus vieläkään mennyt ihan maaliin. Joka ikisessä vaiheessa tuntuu tökkäävän jokin, joka vaatii pitkän mietintäprosessin ja pahimillaan purkamista ja uudelleen rakentamista. Välissä on pitänyt jo tilata uusia osiakin, ja tottahan toki osan postikulut triplasivat koko osan hinnan. Argh! No mutta jos nyt sitten vihdoin pikkuhiljaa etenisi tämäkin projekti, sillä wc on nyt keskeisin asia muuton tiellä.

Kellarin paneelien purkua

Kun joululomalla oli tilanne, ettei mitään pystynyt hetkeen tekemään kun odottelimme muun muassa sitä levyhissiä ja putkimiestä, niin puuhailimme jälleen vähän kellarissa. Meillä on kellarissa noin kuuden neliön tila, joka pohjapiirroksessa kulkee nimellä harrastehuone. Tämä tila oli puupaneloitu ja myös lattiassa oli mäntylankkua. Puuosat olivat aiemmin silmämääräisesti siistit ja hajuttomat, mutta toki kosteassa kellaritilassa riskirakenne. Patteriputkia vaihdettaessa irroitimme muuutamat paneelit, jolloin tilassa alkoi tuoksahtaa epämiellyttävästi. Talon ollessa kylmänä haju vain voimistui, joten puuosien kohtalo oli sillä sinetöity. Emme enää halunneet säilyttääkään tilassa mitään, sillä haju tarttui varsinkin tekstiileihin, joten otinpa sitten yhden päivän projektiksi kantaa loputkin säilytyksessä olleet tavarat tilasta pois, purin kaapistot ja seinäpaneelit. Lopulta otimme ja rykäisimme lattiankin irti. Sinänsä kai onni, että puuosat olivat täysin terveet ja ihan tuoreen näköiset, kuin eilen laitetut, vaikka vähän säälitti repiä niitä irti. Puulattian alla oli jälleen rakennusjätettä jemmattuna: harkon palasia ja mm. lasivillaa, joka on myös oiva kasvualusta mikrobeille. Lisäksi lattian alta löytyi vuoden -66 sanomalehtiä, eli huone on ilmeisesti paneloitu vasta noin 10 vuotta talon valmistumisen jälkeen. Siihen nähden on vähän outoa, että miksi tämänkin lattian alla oli rakennusjätettä. ”Välipalaprojektina” oli tarkoitus valaa tilan lattiaan uusi betonilattia, sillä alta paljastui samanlainen epätasainen raakavalu kuin öljysäiliön alta, mutta kovat pakkaset pistivät kapuloita rattaisiin ja homma on nyt seissyt. Niin ja mikä parasta, puulattian purkamisen ansiosta huonekorkeus kasvaa hiukan, ja tilaa voi entistä paremmin käyttää harrastehuoneena. Sinne saisi hyvät puitteet joogailla, tanssia balettia, tehdä kuntopiiriä, nyrkkeillä tai polkea kuntopyörää. Vähän sormet jo syyhyäisi päästä sisustamaan tilaa tuohon tarkoitukseen!

No mutta vaikkei wc ole edennyt, niin kodinhoitohuone sen sijaan alkaa olla aika valmis. Kalusteet rakentuivat paikoilleen oikeastaan aika yhtäkkiä, vaikkei asiat menneet ihan niinkuin suunniteltiin, mutta ehkä säästän sen tarinan omaan postaukseensa.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3