Rio, poikani Rio

Poikkeuspääsiäinen oli ja meni rempan merkeissä, missäpä muussakaan. Toki kävimme luonnossa nauttimassa ihanasta kevätilmasta. Sai jo ottaa kevättakinkin käyttöön – kunnes taas maanantaina tulikin lunta. (Miten kevätkin on tuntunut polkevan paikallaan jo kuukausitolkulla – kirsikkapuissakin on ollut nuput jo 2 kuukautta?!) Myös viime pääsiäinen oli melko poikkeuksellinen, sillä silloin Rio tuli meille. Nyt nuori herra on jo reilut 1v ja 3kk – hurjimmassa murrosiässä siis. Sen suurempia murkkuiän merkkejä ei kylläkään ole näkynyt, vaikka tuntuu ne kaikki pentuna opitut jutut olevan tyystin unohdettuja. Pimeimpinä iltoina on välillä hieman ollut merkkejä mörkökaudesta, muttei mitään suurempaa kuitenkaan. Nartut eivät ole sen kummemmin kiinnostaneet koirapuistossa mutta muutoin hajujen perässä mennään kyllä innolla.

Kaikinpuolin Rio on osoittautunut oikeaksi kultapojuksi (melkein kirjaimellisesti, näyttäähän hän aika kultaiselta) vaikka konnuudet vievät välillä mennessään. On hän kuitenkin Peppiin verrattuna huomattavasti pehmeämpi ja edes vähän mielyttämishaluisempi (tai ehkä tyypillä on pikemminkin vahva laumavaisto). Välillä sitä vaan väistämättä ja murkkuiän hurjissa energioissa ajautuu kolttosiin, mutta torut sentään vaikuttavat menevän perille – hetkeksi. Energiaa kyllä piisaa ja laskeskelinkin että tyyppi vetelee ruokaa sen lähemmäs 1500kcal ja silti kylkiluut tuppaavat aina vaan paistamaan.

Lauma on Riolle tärkeä, ja suuri huoli tulee heti jos joku puuttuu. Myös kaverit ja lähipiiri taidetaan laskea ainakin väliaikaisesti laumaan, sillä kun ystävä erkanee kävelylenkin lopuksi, syntyy silloinkin suuri huoli hetkeksi. Syliin tuo pieni pönkeää aina kun mahdollista ja on myös oppinut tönäisemään käpälällä kun haluaa rapsutuksia. Ja kun lauma on kokkailupuuhissa tai vaikka hampaita pesemässä, on Rio mukana. Siihen hän pyllähtää jalkojen juuren istua kököttämään. Muutoinkin tyyppi on varsin sosiaalinen. Rio haluaisi moikata jokaista vastaantulijaa – varsinkin jos he ovat ottaneet katsekontaktin Rion kanssa, niin tyyppi ei voi ymmärtää miksi emme pysähdy saamaan rapsutuksia. Kaihoisasti hän katselee ihmisten perään ja toisinaan tulee kiukkukin, jos emme mene tervehtimään. Koirapuistossa Rio on kaikkien kaveri ja tietää käsittämättömän hienosti kenen kanssa voi riehua ja kenen kanssa pitää olla varovaisempi. Välillä tosin saa melkein hävetä kun tyyppi tökkii muita koiria käpälällä kuin kissa, aivan kuin kokeillaakseen ensin onko toinen lintu vai kala vai sittenkin koira.

Pentu-Rio vaikutti olevan kaikinpuolin hyvin zen – häntä ei tuntunut hetkauttavan juuri mikään. Myöhemmin on osoittautunut, että Rio on sisimmältään kyllä melko herkkä runopoika, mutta ei vain näytä sitä kovin helposti – kuten ei juuri muitakaan tunteita. Häntäkin heiluu vain ani harvoin, mutta syystä. Jos Riolta saa hännän heilutuksen, niin sen voi ottaa suurena kohteliaisuutena. Basenjithan ei myöskään hauku vaan päästelevät muunlaisia ääniä. Rio on kaikinpuolin hyvin hiljainen. Ulvomisen oppi kyllä kerran vahingossa, kun erehtyi luulemaan hiomakonetta lauman kutsuksi ja vastasi siihen. Tämän jälkeen sitten ulvottiinkin seuraavat viikot aina sopivan tilaisuuden tullen, mutta viime aikoina on ollut hiljaista. Hauskat asiat ja etenkin ihmiset saavat aikaan jodlauksena tunnetun mylvinnän. Jodlaustakaan ei kuluteta turhaan vaan vain erittäin hauskoissa tilanteissa. Eli silloin kun kohdataan tuttuja ihmisiä tai kuka tahansa pikkulapsi tai kun Rio pääsee yläkertaan, sillä se tietää yleensä sukkien metsästystä ja muuta riehumista. Tosin juuri tällä viikolla jodlauksia on kuultu ihan uusissa tilanteissa: kun Rio sai nuolla lautaset, kun oli mukava iltakävely ja kun ohi meni koira.

Sukat ja lapaset ovat Rion suuria mielenkiinnon kohteita, ja ne pihistetään aina vaikka ja mistä. Viime aikoina tyyppi on kunnostautunut nappaamaan mun lapaset kädestä (taskusta varastelu onnistuu myös) kesken lenkin kun tylsistyttää tai vähintäänkin aina kun alkaa harmittamaan, jos ei esimerkiksi jääty moikkaamaan jotain ihmistä/koiraa tai lenkin suunta on väärä. Vähän jännittää milloin Rio varastaa jonkun ohikulkijan hanskat... Pienempänä tyyppi varasti pöydiltä kaiken, mihin käpälä ylettyi, joten on kai edistystä että varkauden kohteet ovat rajallisemmat. Noin yleisesti Rio ei kyllä taida pitää komentelusta vaan lempeä ohjeistus toimii paremmin. Tämä on vaikea muistaa aina kun tyyppi koettelee hermoja metkuillaan tai unohtumalla katselemaan lintuja, kun itsellä olisi jo kiire kotiinn.

Rodulleen ominaisesti Rio on varsin mukavuudenhaluinen. Aamulenkille tyyppiä ei saisi millään heräteltyä. Niinpä usein joudun pukemaan valjaat sohvalla makaavalle lötkölle koiralle ja puoliväkisin raahaamaan ulos. Itsehän ehdin jo pentuvaiheessa päästä aamulenkkien makuun, sillä siinä herää mukavasti. Basenjien FB-ryhmässä olikin, että jos basenjin haluaa pysyvän aloillaan, niin kannattaa laittaa takkaan tuli, sillä sen lämmössä basenji köllöttelee monta tuntia. Myös auringonotosta basenjit tuntuvan pitävän. Ihan mahtavaa että pian on oma piha, jossa Rio saa loikoilla ja katsella lintuja.

Katse oli luottavainen ensi kohtaamisella. Pennusta asti on säilynyt tapa nukkua toisinaan käpälät korvien takana.

Päivästä toiseen toteamme saman asian: hän ei todellakaan ole lapanen. Kun olimme kasvattajan luona tutustumassa hulivilinä pyörivään pennun penteleeseen, sanoi kasvattaja, että urokset ovat paljon mielenkiintoisempia kavereita, hänellä kun oli kasvatustarkoitukseen vain narttuja. "Nartut ovat semmoisia lapasia, aina hyväntuulisia. Uroksilla on sentään mielipiteitä eikä aina tiedä millä päällä ne ovat. Juu, se on huomattu!

Besos, Hansu

Kuulumisia

Viime aikoina olisi ollut yllin kyllin aikaa kirjoitella blogia, mutta fiilis on ollut sanaton. Kaikki mediat tursuavat koronaa, ja ahdistun joka kerta kun avaan somen tai minkä tahansa uutissivuston. Samanaikaisesti tuntuu, että onko mistään muusta edes ok puhua. No tietenkin on, ja pitääkin! Ajattelinkin siis vihdoin päivitellä sekä omia että remppaprojektin kuulumisia.

Talomme puutarhasta putkahtelee viikoittain uusia yllätyksiä

Juuri kun olin ehtinyt läheisille hehkuttaa, että olen saanut uusia asiakkaita ja työssäni oli positiivinen vire, niin eiköhän iskenyt korona ja työlistan tehtävien status muuttunut aika usealla rivillä on hold- tilaan. En edes uskonut koronan vaikuttavan kovin paljoa, mutta ainakin välillisesti vaikutukset näkyy jonkin verran. Tilanteet kuitenkin elää, ja on tässä muutamana päivänä päässyt kiirekin taas yllättämään. Toisaalta tässä on itselläkin ollut vähän puolikuntoinen olo, joten tämä pieni pakkoloma on tullut ehkä tarpeeseenkin.

Noin yleisesti ottaen meidän elämä on pysynyt aika ennallaan, teenhän muutoinkin kotoa käsin töitä. Nyt vain lisänä on Eero hoitamassa etäpalavereitaan intialaisten kanssa, mikä on vähäsen häirinnyt keskittymiskykyä. Riollakin on ollut vähän vaikea keskittyä päivänokosiin. Media toitottaa, miten kaikilla on nyt niin paljon ylimääräistä aikaa – nyt on aikaa tehdä gourmet-ruokaa, opetella uusi kieli tai tehdä käsitöitä. Itsellä tuntuu, että aika kuluu ensistä nopeammin kun teho ei ole aivan samanlainen ja laiskuuskin vaivaa. Juuri nyt en jaksaisi kokata ollenkaan ja ollaan haettu aivan liian paljon take awaytä. Tosin ilmeisesti meidän normaalielämä muistuttaa aika paljon karanteenielämää muutenkin, että ilmankos tässä ei ole mikään muuttunut: kokkaamme yleensä itse (jopa useamman ruokalajin illallisia), ulkoilemme joka päivä useasti, käymme kaupassa yleensä vain kerran viikossa ostaen ison satsin kerralla, ja aikaa jää remppahommiin ja muihin puuhasteluihin. Välillä onnistun hetkellisesti jopa unohtamaan tämän hetkisen tilanteen, mutta onneksi media pitää huolen etten liian pitkäksi aikaa unohda.

Rempan puolesta hiukan huolettaa koronan vaikutus – saako kohta enää mitään tavaraa mistään ja tuleeko putki- tai sähkömies töihin. Varsinkaan nyt ei olisi varaa pitkittää remonttia yhtään tarvittavaa enempää. Onnneks ehdimme sentään hankkia hengityssuojaimet ennen koronahysteriaa! Talolla on kuitenkin tässä vajaassa parissa kuukaudessa tapahtunut paljon, ja toisaalta ei paljon mitään – riippuu vähän miltä kantilta katsoo. Ollaan vasta ehditty purkaa alakerran kiintokalusteet ja pinnat, eli ei sinänsä paljoa, mutta kyllä niissä on hommaa riittänyt. Tapetin nyppiminen on loppumaton savotta, mutta nyt olla sentään aika hyvällä mallilla. Eli yksi huone on puhdas tapetista, ja muut täynnä sinnikkäitä laikkuja. Vanhat tapettikerrokset oli enimmäkseen poistettu uusien alta, joten siinä mielessä homma on ollut helppo, ettei vastassa ole ollut kymmentä tapettikerrosta. Mutta. Jokaisessa huoneessa on ollut yksi tapettikerros, joka ei ole aikoinaan suostunut kokonaan irtoamaan, joten jäljelle jääneet tapetit on kitattu ja maalattu. Maalin ja kitin takia vesi tai tapetinpoistoaine ei tehoa alkuunkaan, ja maalattu tapetti lohkeilee pieninä (onneksi välillä vähän suurempinakin) paloina. Ja mähän haluaisin kaiken tapetin pois, ja tilalle pelkkää maalia. Kun meillä kerran on kiviseinät, haluaisin niiden myös näyttävät sellaiselta. 

Paneelit purettu ja neulatyynymäinen halltex näkyvissä. Alkuperäinen muovimatto on paljastunut parketin alta ja seinissä maalattua tapettia.

Lattioiden ja kattomateriaalien purku on onneksi ollut suoraviivaisempaa. Katossa oli arviolta 80-luvulta oleva puunvärinen paneelikatto, ja sen alla perinteinen Halltex-levytys. Me emme ole Halltexin ylimpiä ystäviä, joten sekin sai lähteä, ja alta paljastui melko pieteetillä rakennettu paneelikatto. Vähän leikittelimme ajatuksella jättää se näkyviin, mutta kevyesti koolattu uusi paneelikatto tarjoasi paremmin mahdollisuuden vetää sähköjohtoja, joten sen puoleen on ehkä kallistuttava. Kattoa oli paikoin laskettu jopa 20 senttiä, eli osassa huoneista huonekorkeus kasvoi mukavasti. Niin ja eteisen ja vilpolan välinen seinä on myös ehditty purkaa (pari koolausta jököttää vielä paikoillaan sähköjohtojen takia), ja eteinen on pian alkuperäisen pohjapiirroksen mukainen.

Turpeen lapiointia ja kuljetusta, sekä löytyneitä aarteita

Lattiassa puolestaan oli päälimmäisenä kerroksena noin 80–90-luvulla asennettu parketti, jossa sinänsä ei ollut muuta vikaa, kuin että mielestäni se ei sopinut talon henkeen ja se piti muutenkin purkaa putkiremontin tieltä. Parketin alta löytyi muovimattoa, joka oli kiinnitetty tiukasti kovalevyyn. Osassa huoneissa oli parketin sijaan pelkkä muovimatto tai jopa useampi päällekäin. Kovalevyn alta paljastui harva laudoitus, joka olisi tarkoitus korvata lankkulattialla. Olisi ollut mahtavaa löytää alta vanha lankkulattia, mutta olimme kyllä aika varmoja ettei sellaista tehty talon rakentamisen aikaan kun muovimatot olivat muodissa, joten sinänsä ei tullut pettymystä. Laudoituksen avulla sai jo kuitenkin vähän fiilisteltyä, miltä lankkulattia näyttäisi.

Laudoituksen fiilistelyä, purettua seinää ja tapettisilppua. Kaariaukko odottelee vielä umpeen laittoa.

Lattialaudoituksen alla puolestaan on ennen betonivalua reilu 20cm tyhjää tilaa, joka on täytetty turve-eristeellä. Tästä syntyi ajatus, että huonekorkeutta olisi mahdollista saada huimasti lisää. Se kuitenkin tarkoittaisi oviaukkojen, ovien ja lattian koolauksien uusimista, mikä kasvattaisi työmäärää melkoisesti. Mutta mikäli edes olohuone-keittiön osalta saisi lattiaa laskettua, saisimme lisätilaa keittiöön kun ikkunan alle saisi täyskorkean tason, mutta yhtään oviaukkoa ei menisi uusiksi. Aloitimme siis turpeen lapioimisen ja poiskuljetuksen, se kun olisi hyvä muutenkin kaivaa pois uusien putkien tieltä. Ajatuksena on siis korvata rautainen lämmitysputkiverkosto uudella, vaikka saattaa vanhakin olla ihan käyttökelpoinen. Joka tapauksessa lattiat on avattava ja tutkittava. Neljä kuutiota turvetta ehdimme kuskata pois, kun lattian alta paljastui sen verran järeää betonia, että lattian madallus alkoi näyttää lähes mahdottomalta. Niinpä suunnitelma B on nyt lapioida turvetta sivuun vain sen verran, että putkiin pääsee käsiksi. Kevyen turpeen lapioiminen on ihan hauskaa puuhaa, vaikka se pölyääkin hulluna, ja seasta löytyy kaikenlaista tupakka-askeista muistilappuihin ja rakennusjätteeseen. Kuutio turvetta puolestaan ei ollutkaan enää niin kevyt, ja sen siirtäminen kahdestaan kyllä kävi kunnon treenistä, huh!

Kun kun lattiat on saatu tarvittavilta osin auki, tarvitaan paikalle putkimies vetämään putket ja asentamaan uudet patterit. Ja siinä välissä kun putket ja patterit poistetaan, pitäisi äkkiä päästä repimään tapetit pattereiden takaata, sekä tietysti laittamaan uusia seinäpintoja. Toisaalta taas uudet lattiat pitäisi asentaa ennen pattereita, koska ne seisovat omilla jaloillaan. Meillä on siis vähän muna-kana-ongelma käsillä. Ja käytännössä odottelemme ilmojen lämpeämistä, jotta lämmitysjärjestelmän ja sähköt voi ottaa pois käytöstä, ja talosta voi huoletta purkaa kaiken jäljellä olevan.

Ja ne urakoitsijat – ne vasta onkin oma lukunsa. Suunnitelmissa on luopua öljylämmityksestä ja vaihtaa se maalämpöön tai ilmavesilämpöpumppuun sekä takkaan. Lisäksi tarvitaan putkimies ja sähkömies, sekä erilaisia työnjohtajia. Urakoitsijat eivät suostu antamaan tarjousta ilman paikan päällä käymistä, joten erilaisia työukkoja on rampannut kylässä alvariinsa. Käynnin jälkeen valtaosasta ei enää kuulu mitään muistutuksista huolimatta, eli lukuisista vierailijoista huolimatta olemme saaneet vain muutamia tarjouksia, jotka eivät oikeastaan ole edes vertailukelpoisia. Enpä olisi uskonut että tällainen tuottaisi päänvaivaa, vaikka olenkin kuullut huhuja että tarjouksia on joskus vaikea saada, huh! No mutta nyt vaikuttaisi olevan tekijät kasassa – enää pitäisi vain jatkaa purkutöitä, saada tilattua tarvikkeet ja synkronoitua työvaiheet, mieluusti ilman koronaa. Täytyisi varmaan jossain kohtaa laittaa tänne kuvia myös lähtötilanteesta sekä avata tarkempia remonttisuunnitelmia...

Besos, Hansu