Lauantaina vietettiin "syntymättömyyspäiväjuhlia" ja kokkasin hieman Kanarian herkkuja. Sormeni syyhysivät päästä kokeilemaan kuuluisia ryppyperunoita eli papas arrugadas. Jännityksellä odotimme myös millaisia mojo-kastikkeita tulisi La Gomeralta ostamistamme maustesekoituksista. Lisäksi tarjoilla oli garbanzos eli eräänlaisia haudutettuja kikherneitä sekä Eeron kyhäämä makkarakimara paprikapedillä. Kanarialaiset ovat myös tunnetusti hullaantuneita gofioon, eli paahdetusta maissista ja viljasta tehtyyn ravinnerikkaaseen jauhoon, jota syödään lähes joka aterialla, etenkin keittoon sekoitettuna. Me kannoimme myös läjän gofio-pusseja kotiin, mutta tältä aterialta ne jäivät pois. Ajatuksissa on kyllä keitellä jonkinlainen kasvikeitto, jota terästäisin gofiolla...
Ryppyperunat ovat siis runsassuolaisessa (perinteisesti merivedessä) keitettyjä perunoita, jotka syödään kuorineen päivineen sillä juurikin kuoressa piilee niiden herkullisuus. Luin useita eri ohjeita ja suolan määrä vaihteli hurjasta neljänneskilosta perunakiloa kohden muutamaan ruokalusikalliseen. Itse päädyin kokeilemaan kuutta ruokalusikallista 700 g perunoita kohden, ja vähempikin olisi varmasti riittänyt. Valtaosa suolastahan jää keitinveteen tai kattilan pohjalle, joten ihan noin hurjia määriä ei sentään syödyksi tule, mutta liian vähäisellä suolalla perunat taas ovat vain tavallisia keitettyjä perunoita.
Papas arrugadas (n.4-6:lle):
700g pienikokoisia perunoita kuorineen
4-6 rkl suolaa
vettä
Pese perunat hyvin ja laita ne kattilaan. Lisää suola sekä vettä kunnes perunat peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä kunnes perunat ovat kypsiä. Kaada lähes kaikki vesi pois, mutta jätä pohjalle noin sentin verran vettä, ja laita kattila takaisin liedelle. Anna lopun veden haihtua pois ja ravistele välillä kattilaa, jotta perunat eivät pala pohjaan. Näin vesi höyrystyy kuivattaen perunoiden pinnan niin, että suola kiteytyy ja tekee maukkaan kuorutteen perunoille. Ohutkuoriset perunat eivät paljon rypisty, kun taas paksumpikuorisista tulee hauskan ryppyisiä.
 |
| Meidän valmismausteseoksesta tehdyt mojot eivät aivan näyttäneet (ja maistuneetkaan) siltä miltä piti... |
Perunat tarjoillaan aterian lisukkeena tai vaikka sellaisenaan mojo-kastikkeen kera. Mojoa on yleensä tarjoilla kahdenlaista, mojo rojoa eli punaista ja mojo verdeä eli vihreää. Näihinkin löytyy erilaisia ohjeita pilvin pimein. Me kokeilimme tällä kertaa valmista mausteseosta, mutta lopputulos jäi kyllä hyvin kauas alkuperäisestä, joten ensikerralla pitänee kokeilla aitoja raaka-aineita. Mojo rojon pääraaka-aineet ovat paprika, chili ja oliiviöljy, ja mojo verden korianteri (joskus myös persilja), valkosipuli, jeera ja oliiviöljy.
 |
| Vähän autenttisemmat mojot. Taustalla gomeralaista juustolevitettä almogrotea |
Kikherneille löysin netistä monen monta ohjetta, joista yksikään ei silti muistuttanut La Gomeralla syömiämme garbanzoja. Niinpä päädyin maustamaan ne oman sävellykseni mukaan:
Garbanzos:
Tölkki kikherneitä
n. 2 tl currya
n.2 tl kasvisliemijauhetta
ripaus chiliä
n.1 tl paprikajauhetta
(n. 1 tl maissijauhoa sakeuttamiseen)
vettä sen verran että kikherneet lähes peittyvät
Sekoita aineet ja anna muhia uunissa puolisen tuntia n. 200 asteessa.
 |
| Vesikrassikeittoa gofiolla sekä garbanzos La Gomeran vuoristossa nautittuna |
 |
| Gofiomössöä mojo rojolla ja kasviksia pikkukylän ravintolassa, jossa ei muita ruokavaihtoehtoja ollutkaan |
 |
| Calamares fritos de la casa ja papas arrugadas |
Papas arrugadas, garbanzos y otros platos típicos de la Gomera
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3