Liukuva tallin ovi vessan oveksi

Hurraa yksityisyys, meillä on vihdoin vessassa ovi! Tai onhan se nyt jo tovin ollut paikoillaan, mutta monta viikkoa saimme pärjätä pelkän verhon turvin (sori, vähän laahaa jäljessä nämä remppajutut). Jokusen tovin sai myös odotella kahvaa sisäpuolelle (raskaan oven liikuttelu sisäpuolelta oli mielenkiintoista ilman sitä), sillä ajattelimme, että sisäpuolen vetimen täytyy olla upotettavaa mallia, jotta ovi liukuu kunnolla sivuun. Mutta koska seinän vierelle pitää muutenkin varata tilaa pesukoneen poistoputkelle, ei oven tarvitsekaan liukua kokonaan sivuun, jolloin tavallinen kahva mahtuikin paikoilleen. Enää pitäisi saada vain lukko paikoilleen, sitä pitääkin tuumata hetki... Lisäksi pari kohtaa kaipailee vielä maalia.

 

 

Oven nikkarointi ei sinänsä ollut suuri urakka, mutta se on vaatinut aika paljon miettimistä ja yhtä jos toista tilpehööriä.Jo ensimmäisissä ideoissa makustelimme pyörillä liukuvaa ladon/tallin ovea, ja vielä kun tilaa oli niin niukasti, ettei tavallinen ovi mahtuisi kunnolla aukeamaan, oli päätös sillä sinetöity. Tosin tuollaisen raffin rautaisen liukuovimekanismin löytäminen ei ollut aivan helppoa. Metsästin sitä ensin aikani Amazonista, kunnes huomasin että niitä löytyy myös Domus Classicalta (on muuten ehkä ihanin rautakauppa ikinä!) ja vieläpä paljon edullisemmin. Olin jo naputtelemassa tilausta, kunnes liukuovipyörät loppuivat kesken nenäni edestä. Tietenkin. Mutta kuinka ollakaan, ihan vahingossa K-Raudassa sattui eteen aivan samanlaiset ja viereiseltä hyllyltä löytyi vielä rouhea takorautainen työntösalpa huomattavasti Domus Classicaa edullisemmin. (Myös Puuilossa näytti olevan vastaavia liukuovimekanismeja ja takorautajuttuja jos joku etsiskelee.)

Oveen tarvittavat lankut taas löytyivät ihan vahingossa ja pilkkahintaan Mynämäen perämetsästä eräältä tilalta (kiitos tori.fin), josta haimme keittiön työtasoihin  tarvittavat lankut. Lankut olivat itseasiassa lattialankkuja pontteineen kaikkineen, joten niiden yhteen kiinnitys kävi suhteellisen helposti. Liimaa vain väliin ja sovitus paikoilleen. Eikä niin haittaa vaikka muutaman lankun väliin jäikin melkoinen rako, se tuo vain ilmettä. Oven ylä- ja alapäähän laitettiin vielä kapeat lattaraudat estämään vääntyilyä. Oven paraatipuolellekin oli tarkoitus ruuvata mustat lattaraudat, mutta valmis ovi näytti hyvältä ilmankin, niin että raudat jäivät ainakin toistaiseksi laittamatta. Hong Kongista löytyi muuten melko edullista lattarautaa eri kokoisina, ja myös ihan sattumalta tuo vedin ihan muutamalla eurolla. Lopulta mitään tarvikkeita ei siis tarvinnut etsiä kovin kaukaa, vaikka aluksi näyttikin mahdottomalta.

Lattialankkujen yhteen liimauksen, oikeaan pituuteen pätkimisen ja lattarautojen kiinnittämäsen ohella paljon muuta ei tarvittukaan. Mutta koska olen hurahtanut rouheaan puupintaan, niin halusin käsitellä oven vielä porakoneeseen teräsharjapäällä niin, että puunsyyt nousivat esiin ja ovi sai vähän rouheamman ilmeen. Lopuksi vielä maalia päälle ja sitten saikin alkaa raapimaan päätä, miten oven saisi käytännössä toimimaan ja vielä niin, että ovi sulkeutuisi mahdollisimman tiivistii kuitenkaan raapimatta seiniä ja lattioita. Ja ne meidän seinätkin ovat joka suuntaan vinot... Mutta jotenkin ihan vahingossa ovi asettui paikoilleen, eikä sen kummempaa säätämistä tarvittu. Tai eihän se aivan tiivis ole, eikä eristä siis ääntäkään kovin hyvin, mutta tuopahan ainakin enemmän yksityisyyttä kuin verho. Mutta onhan se aika hieno, vai mitä?

Tämän parempia vaihekuvia ei näköjään muistettu ottaa

La puerta de granero deslizante para nuestro baño.

Besos, Hansu