Pikavisiitti Tallinnaan

Viime lauantaina piipahdimme päiväretkellä Tallinnassa. Saimme idean torstaina (siis Eero sai, graduprokrastinaatio taas) ja perjantaina laivaliput oli jo ostettuna. Mietimme jotain lyhyttä, mutta edullista pakoa arjesta. Kahden päivän reissu hotelliyön kera kuitenkin kipusi aina kahteen sataan, ja olimme jo hylkäämässä ideaa. Saman päivän laivaliput olivat kuitenkin vain 26 euroa per nenu, meno-paluu. Lähtö oli 7.30 laivalla ja paluu 20.30. Aikaa Tallinnassa haahuiluun jäi siis 10 tuntia, joka oli juuri sopiva. Ehdimme kiertää pari museota, tärkeimmät kaupat, kahvitella, syödä hyvin ja treffata vaihtarikavereita, ilman että aika olisi käynyt pitkäksi tai jalat painaa liikaa. Vähän iski kateus helsinkiläisiä kohtaan, että noin helposti ja edullisesti voi risteillä Itämeren toiselle puolen. Turku-Helsinki-matka se reissun uuvuttavin osuus olikin, sillä herätähän piti aamuneljältä ja kotona olimme yöllä yhdeltä. Laivamatkat sen sijaan sujuivat rattoisasti tabletilta Big Bang Theorya tuijotellen.

Säätiedotus oli luvannut aurinkoista, joskin kylmää säätä, joten senkin puolesta ajattelimme olevan viimeiset hetket tällaiselle reissulle. Tosin luvattu auringonpaiste jäi toteutumatta pilvien latistaen kuvat, mutta kylmyyttä piisasikin yllinkyllin, lähes enemmän kuin Turussa.

Ensimmäiseksi harhailimme pienillä kujilla ja löydimme itsemme vanhan dominikaanisen luostarin portailta. Kurkistimme sisään, ja niin herttainen mummeli alkoi tarinoida luostarin historiasta, että pakkohan paikka oli tutkia tarkemmin ja maksaa lystistä pari euroa. Luostarista suuntasimme kahvilaan talttumaan kurnivaa mahaa aamupala numero kakkosella. Suolaista lohitäytteistä sekä makeaa nutellalla ja banaanilla täytettyä lettua.

Tutkimme Virukeskuksen tarjonnan ja ihailimme Toompea-kukkulan maisemia muiden turistien tavoin. Toompealta laskeutuessa kurkistimme Kiek in de Kök Bastionikäigud -museoon. Tornimuseossa oli näytteillä sotavarusteita eri vuosilta ja muuta mukavaa historian havinaa, kuten kuumottelevia kidutusvälineitä. Tornista avautui myös aika komeat maisemat eri puolille kaupunkia.

Alas kavuttuamme ehdimme mattimyöhäisinä vielä opastetulle kierrokselle tunneleihin. Ja tunnelit ne vasta jännä paikka olikin! Opas oli aivan huikea ja kertoi jänniä tarinoita tunneleista, jotka on kaivettu sotilaskäyttöön Ruotsin vallan aikana. Välillä niitä on käytetty myös vankilana sekä pommisuojana sotien aikaan, kunnes tunnelit ovat vain unohtuneet. Jossain vaiheessa kodittomat löysivät tiensä tunneleihin ja viimeiset heistä häädettiin museon tieltä 90-luvulla. Vasta pieni osa tunneleista on siivottu ja tutkittu, eikä kukaan tiedä montako kilometriä tunneleita risteilee kaupungin alla.

Museon jäljiltä nälkä kurni jo armottomasti, ja astuimme sisään oikeastaan ensimmäiseen vastaan tulevaan ravintolaan, Clayhillsiin. Lautasilta löytyi ankanrintaa ja possunniskaa. Kun huutavat masut oli vaiennettu, oli aika hakea lisänergiaa kahvilasta ja tehdä täsmäisku muutamaan putiikkiin. Rotermannilta löytyi kaikki tarvittava, eli espnajalislempparit Stradivarius, Bershka, Springfield ja Pull&Bear. Stradivariuksesta löytyi juuri ne, mitä olin etsinytkin, eli pari puuvillaista neuletta. Ostoskassit heiluen olikin aika suunnata Sushi Plazaan treffaamaan erästä vaihtarikaveria ja hänen poikaystäväänsä. Hyvässä seurassa hurahti pari tuntia siivillä, kunnes olikin aika suunnata satamaan.

Un día en Tallinn.

Besos, Hansu