sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Aikalisä

Päässä humisee. Vanne kiristää ohimoilla. Poskia särkee. Silmiä kirvelee. Väsyttää. Rivit hyppivät ruudulla ja ymmärryskin tökkii. "Jaahas, nyt se flunssa sitten iski, sopivasti viikonlopuksi", huomaan miettiväni – lähes jokaisena torstaina tai perjantaina. Tiedä sitten onko työergonomiani vaan niin huono (on) vai onko syynä huono, mahdollisesti homeinen toimistoilma (ehkä). Ei sillä, että kokisin hirveästi stressiä töistä (tai edes gradusta), vaikka muistettavia pikkujuttuja ja deadlineja on paljon. Kroppa ei vain millään meinaa pysyä perässä. Ehkä se on se yksi vuosi lisänä mittarissa. Ja tämä vuodenaika.



Otin opikseni Pepiltä ja pidin viikonloppuna vapaapäivän kaikesta – potematta huonoa omaatuntoa. Kerrankin myönsin itselleni, että nyt ei ihan oikeasti jaksa. Kuten ei näköjään monena muunakaan lauantaina, ne kun on viime aikoina mennyt päänsärkyä nukkuessa. Kuitenkin yleensä samaan aikaan gradupaperit katsovat syyttävästi sohvan nurkasta – ja olo on entistä hirveämpi. Mutta antaa niiden katsella ja syytellä, täällä tarvitaan nyt lepoa. Liikuntaakin tarvitaan vastapainoksi kaikelle tekemiselle ja kiireelle, mutta välillä on hirveän vaikea kuulostella itseä, että onko kyseessä oikeasti väsymys vai laiskuus.

Lauantaina hellin itseäni hyvällä omatunnolla pitkillä yöunilla ja nokosilla. Hyvä ruoka, kävely hyytävän raittiissa ilmassa ja syvävenyttely toivat kroppaan ihan uutta levollista energiaa, jonka viimeisteli saunominen ja ulkoinen kehonhuolto ihanilla öljyillä ja rasvoilla. Seuraavalla Espanjan reissulla pitänee haalia lisää Mercadonan parin euron arganöljyllä höystettyä unelmaa...



Tänään valoa ja uutta toivoa toi ohuenohut valkea, jalan alla rapsahtava lumikerros. Eikä banaanipannaritkaan yhtään hullumpi aamun aloitus ollut... Aamulla oli jopa sen verran uutta puhtia, että ideoita blogia varten alkoi tulvia ja gradun kuiskinnassakin alkoi olla positiivinen sointi. Teki myös mieli urheilla ja selasin hieman Decathlonin valikoimaa löytääkseni tälle houkuttelevalle XXL:n juoksutakille kilpailijan. Ja mitä kummaa, selain ohjautui osoitteeseen decathlon.fi – eli Decathlon toimittaa nyt Suomeen! Toki valikoima oli aika paljon suppeampi kuin vaikkapa espanjalaisella puolella mutta onhan tämä nyt aika suuri juttu silti! :) Loppujen lopuksi päivä kului heiveröistä lumipeitettä ihaillessa ja slowfoodista nauttiessa. Isän tuomat silakat olivat aika makoisia voissa paistettuna, ja jälkiruuaksi Eero pyöräytti vielä ruissämpylöitä. Nam! Miten se menikään, hyvä ruoka – parempi mieli...

El fin de semana más lento.

Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi kivalta viikonlopulta. Ohhoh, enpä tiennytkään, että Decathlon toimittaa nyt myös Suomeen. :D Tsemppiä graduun ja työkuvioihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näin ymmärsin, tosin postikulut näytti olevan 10e ylöspäin että äkkiä kannattaakin ottaa lennot Gdanskiin... :D

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3