maanantai 9. marraskuuta 2020

Remontti etenee: materiaalivalintoja

Remonttityömaalla ei ole tehty suuria näkyviä edistysaskelia, sillä olemme tehneet kaikenlaista pikku hommaa sekä paljon sellaista, joka ei juurikaan näy missään (kuten eristäneet välikaton IV-putkia – aikaavievä ja inhottava homma). Tosin laatoitusten kimppuun pääsimme hiljattain, ja niistä on kyllä tullut ihanan "valmis" fiilis vaihteeksi. Keskikerroksen värit ja materiaalit on hyvin pitkälle lyöty lukkoon, joten ajattelin avata hieman materiaalivalintojamme. Seinät on maalattu, joten niiden sävyt on siis lukittu, mutta kiintokalusteiden värit ja materiaalit ovat vähän vielä mietinnässä. Voipi olla, että ajatukset muuttuu heti kun ne olen tänne julkaissut…

Punaisena lankana sisustuksessa on ajattomuus, selkeys sekä tietenkin 50-luku. Emme kuitenkaan ole missään nimessä museoimassa tai palauttamassa taloa 50-luvulle, vaan tavoitteena on löytää tasapaino modernin ja retron välille. Ja koska talomme ei edes ole mikään rintamamiestalo, romanttiset kukkatapetit ja muut perinteiset rintsikkajutut ovat aikalailla pois suljettuja. Toisaalta talomme on kuitenkin aika kaukana funkkistyylistäkin, joten liiallinen pelkistäminenkään ei ehkä toimi. Tässä on siis saanut tasapainoilla vähän eri tyylien ja maailmojen välissä. Jos jokin esikuva pitäisi valita, niin ehkä sellainen löytyy ennemmin 50-luvun kerrostaloista kuin rintamamiestaloista.

Valintoja on toisinaan saanut tehdä hirveällä vauhdilla – ei sovi meikäläiselle ollenkaan, kun haluaisin rauhassa makustella aina vaihtoehtoja. Tai siis mielessäni olen kyllä tehnyt suunnitelmat hyvin pitkälle jo aika päiviä sitten, ja olen koko ajan päässäni aika monta steppiä edellä. Mutta sitten on tuo hieman myöhään heräilevä puoliso, jolla myös on sanansa sanottavana, jolloin kompromisseja on toisinaan saanut etsiä vauhdilla. Tarkkojen maalisävyjen valinnatkin iski jotenkin vähän puun takaa, sillä jotenkin pääsi yllättämään, että yhtäkkiä seinäpintoja saisi maalata ja niillä olikin oikeastaan jo kiire, jotta pääsi tekemään muita juttuja.

Oli selvää, että valtaosaan seinistä tulisi hyvin vaaleita sävyjä, sillä meidän huonekorkeus ei kuitenkaan ole mitenkään päätä huimaava, joten valoa ja avaruutta pitäisi saada korostettua. Väri ei kuitenkaan olisi missään nimessä valkoinen, sillä se olisi aivan liian kylmä, kliini, moderni ja tylsä, ja lisäksi halusimme valkoisten pattereiden ja listojen erottuvan seinistä. Hain hirveän kasan värilastuja erilaisista murretuista harmaista, ja pöydällä oli todellakin 50 shades of grey. Kuitenkin aika helposti saimme rajattua muutaman suosikin, ja melkeinpä sen kummempia miettimättä ”yleissävyksi” valikoitui greigen/lämpimän harmaa Tikkurilan Piazza. Olin haaveilluin sävystä, joka taittaisi ihan pikkupikkuriikkisen vihreään, ja en tiedä harottaako mun silmissä, mutta mun mielestä tietyssä valossa Piazza toden totta vähän ehkä näyttäisi vihertävän. Piazzaa tuli kauttaaltaan keittiöön, olohuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen, sekä yläkerran pimeämpään pohjoispuolen vieras-/työhuoneeseen. Työhuoneeseen sen sijaan halusin kunnolla väriä. Hetken harkitsin jopa tummaa, syvänvihreää Tikkurilan Vuonoa tai Nefriittiä, mutta Eeron mielestä se oli aivan liian hurja. Kompromissi löytyi puolivälistä, ja toimisto maalattiin kauttaaltaan harmaanvihreällä Serpentiinillä. Yläkerran makuuhuoneeseen puolestaan mietiskelen tällä hetkellä aavistuksen tummempaa ja lämpimämpää Ajopuuta, mutta sen valinnan aika ei ole ihan vielä. Vihreää himotuttaisi laittaa vähän joka paikkaan, ja sen kanssa saa himmailla ettei koko talosta tule vihreää, heh. Vihreän vastapainona taas haluaisin livauttaa jonnekin viinipunaista tai tumman kanervaista sävyä… Noh, ehkä johonkin sohvatyynyyn sitten joskus.

Tapeteista meistä kumpikaan ei ihan liikaa perusta, joten niitä tulee aika hillitysti. Tapetti myös tekee helposti ilmeestä aika hempeän ja romanttisen, ja sellaista emme halua. Vähän myös järkytyin, kuinka kalliita tapetit ovat… Ja että nykyajan tapetit vaativat aivan sileän seinäpinnan, ja sellaisia meillä ei ole juuri missään. Toisaalta kun lähes joka huoneessa on kivipintaa, on sitä hyvä vähän pehmentää jollain. Niinpä ajatuksena on tapetoida ylä- ja alakerran aulatilat, jolloin kiviseinistä saa vähän kuin paussin aulan läpi kulkiessa. Aulojen seinät ovat oviaukkojen myötä aika rikkonaiset, jolloin ei myöskään toivon mukaan synny hirveän hyökkäävää kuvioseinää. Tuollaisessa läpikulkutilassa myös kyllästymisen vaara on toivon mukaan vähän pienempi. Alakerran aulaan oli selvä näkemys hillityn vaaleasta, mutta kuitenkin kuviollisesta tapetista, joka jollain tapaa vähän henkisi 50-lukua. Monta hienoa, graafista 50-luvun tapettia oli ehdokkaana, mutta joku niissä kaikissa tuntu vähän tökkivän. Oli yllättävän tarkkaa, millainen olisi kuvion kontrasti, sillä suuri kontrasti tekisi tapetista levottomana ja liian pieni taas ei erottaisi kuviota ollenkaan. Ehkä tämän takia rakastuimme lähes ensisilmäyksellä Boråstapetterin Wonderland Stjärnfloriin. Se on ehkä pikkuisen modernimpi kuin muut ehdokkaamme, mutta kuitenkin art deco -henkinen ja graafisuudessaan vähän retrofiilisiäkin herättävä. Ehkä juuri siis sellainen tavoittelemamme ”midcentury modern”. Haaveilen löytäväni jostain hienon tiikkisen 50-luvun senkin eteisaulaa koristamaan, ja tapetin kanssa siitä tulisi varmasti aika maukas yhdistelmä modernia retroutta.

Toisena kontrastina kiviseiniin tulee vilpolaan 50-luvulta tuttua valeurapaneelia. Paneelin metsästys ei ollutkaan aivan helppo homma, sillä sitä ei tuntunut kovin monesta liikkeestä löytyvän (ainakin K-Rauta, Hakulan puu, ATV ja Sarokas myy jonkinlaista). Kahdessa ensin mainitussa paneelien profiili oli melko pyöristetty, ja ihastuimme ehdottomasti enemmän Sarokkaan teräväreunaiseen paneeliin. Ehkä tässäkin kohtaa se retro ja perinteinen modernilla twistillä? Sarokkaan versio vaan oli valkovahattua, ja meillä oli joka tapauksessa ajatuksena maalata paneeli, joten pintakäsittelystä oli turha maksaa. Saimme onneksi tilattua paneelia suoraan sahalta käsittelemättömänä, jolloin neliöhinta säilyi melko edullisena, vaikka ei tuollainen erikoispaneeli kyllä kovin edullista siltikään ole.

Vilpolan materiaalit on vaalean neutraaleita, mutta kaapiston väri on päättämättä. Vihreä toimisi tässäkin aika kivasti...
 
Kiviseinien pariksi tulee rutkasti aitoa puuta. Alusta asti on ollut selvää, että haluamme lattioihin aitoa puulankkua, ja puulaji saa olla perinteinen ja edullinen mänty tai kuusi. Näistä vaihtoehdoista kallistuimme mäntyyn, sillä se on edullisempaa ja aavistuksen verran kovempaa. Pintakäsittelyä ei ole ihan lyöty lukkoon, mutta vahvana ehdokkaana on lipeöinti ja vahaus. Lipeöinti vaalentaa pintaa hieman ja estää puuta kellastumasta, sekä samalla kovettaa puuta paremmin iskuja kestäväksi.

Sisäkatoistakin löytyy aimo annos aitoa puuta. Rintamamiestaloissa on suosittu perinteisesti Halltex-puukuitulevykattoja, mutta emme kumpikaan näistä ihan hirveästi perusta, vaikka ne ovatkin varsinkin akustiikan kannalta erinomaiset. Keittiöön, olohuoneeseen ja toimistoon valitsimme ajattomat, puiset helmipaneelikatot. Pienen hetken jo harkitsimme mdf-helmipaneelia, sillä hintaero oli varsin houkutteleva. Lopulta kuitenkin Sarokkaan käsittelemätön paneeli itse maalattuna tuli samanhintaiseksi kuin mdf, ja onhan aito puu nyt aivan eri planeetalta. Helmipaneeli on aika romanttinen, mutta kivipintojen kanssa yhdistelmä ei ainakaan toivottavasti ole liian hempeä. Paneelin muoto myös toivottavasti parantaa akustiikkaakin siinä missä Halltexikin. Muihin kattoihin tulee mahdollisesti simppeli, tasainen kipsilevykatto, juurikin siitä syystä ettei yleisvaikutelma olisi liian romanttinen. (Vähän kyllä pelottaa, sillä katon saumaus tulee olemaan ihan kamala homma...) Listojakin olemme jo kerenneet miettimään, ja ainakin jalkalistoissa on ajatuksena noudattaa samanlaista ”kolmiportaista” 50-luvun listoitusta jota talossa alkuperäisestikin on ollut.

Puulattian lisäksi tulee jonkin verran laattalattiaa. Vilpolaan halusimme puun sijaan laattaa, jotta lattiaa ei tarvitse varoa kurakengillä, vaan tila toimii huolettomana ”mud roomina”. Laataksi valikoitui neliskanttinen, maanläheinen lämmin harmaa vinolla ladonnalla, vaikka aluksi kovin haaveilinkin terrakotan värisestä kuviolaatasta. Ehkä tuo hieman poikkeava ladonta tuo lattiaan sitä pientä kaivattua jujua. Myös kodinhoitohuoneessa on hillitty luonnovaalea laatta, johon pientä jujua tuo laatan kuusikulmainen muoto.

Keittiöön tulee mahdollisesti valkoista laattaa perinteisessä 15x15-koossa, mutta tiililadonnalla. Ajatuksena oli että laatta nousisi vähän välitilaa korkeammalle, mutta tämä ehkä hahmottuu tarkemmin myöhemmin. Ostimme remontin alkutaipaleella Tori.fistä ison satsin valkoisia 10x30 laattoja, ja nekin voisi näyttää aika hauskalta pystyladontana. Jossain vaiheessa vähän mietin, jos niillä laatoittaisi kodinhoitohuoneen välitilan, mutta toisaalta siellä ei välttämättä ole sinänsä tarvetta laatoille, joten saapa nähdä. Mutta ainakin pikkuvessassa olisi ajatus hyödyntää noita laattoja, ja laatoittaa seinistä alaosa ja maalata yläosa. Yläosan väriehdokkaaksi on heitelty tumman sinistä, mutta sitä mietitään vielä – onkohan se ehkä kuitenkin vähän liian tumma noin pieneen tilaan?

Keittiöön murrettua vihreää, puuta ja messinkiä
 
Kiintokalusteiden suhteen moni asia on vielä avoinna, ja keittiön kanssa on soudettu ja huovattu enemmän kuin uskoisikaan. Nyt vaakakuppi on taas kallistunut mun alkuperäiseen ideaan, eli keittiön kaapit olisivat vihreät höystettynä mahdollisesti messinkisillä lanka- tai nuppivetimillä. Yläkaapit puolestaan ovat ehkä eri väriset, puunväriset tai valkoiset. Valkoinen keittiö olisi ajaton, mutta yhdistettynä muihin vaaleisiin elementteihin olisi yleisvaikutelma tosi vaalea, pliisu ja hempeä. Musta taas on aivan liian moderni. Harmaakin ehkä kävisi, mutta sekin olisi aika kylmä ja pliisu. Puunvärinen on myös hyvä ehdokas, mutta tällöin mikä puu? Kenties teak-viilu, niinkuin 50-luvulla? Se on suurena kokonaisuutena kuitenkin aika tumma ja ehkä vähän liikaa. Viilupuissa toisaalta on usein vaarana saada aikakautensa leima: 90-2000-luvuilla näkyi paljon pyökkiä ja kirsikkapuuta, 2010-luvulla tammea ja nyt tuntuu tuloillaan olevan saarni. Vihreä on tällä hetkellä pinnalla, ja on sitä ollut myös 50- ja 60-luvuilla. Olipahan ainakin yksi talon keittiöistä hernekeiton vihreä – olisi hauska tietää myös, millainen alakerran alkuperäinen keittiö on ollut. Jos keittiö on vihreä, niin kodinhoitohuoneeseen voisi puolestaan tulla niitä puunvärisiä keittiökaappeja, ja ihan vaan tammiviiluna - vähän kuin modernina tulkintana 50-luvun viiluovista. Toisaalta meille on varmaan tulossa puinen liukuovikaapisto, jolloin puunvärinen kaapisto voi olla vähän liikaa puuta...

Kodinhoitohuoneeseen vaaleita sävyjä, puuta ja ripaus mustaa
 
Muiden kiintokalusteiden värit ovat vielä enemmän auki. Vilpolaan tulee vaatekaappeja ulkovaatteille, eikä niiden väristä ole vielä oikein ajatusta. Alunperin mietin niihinkin jotain vihreän sävyä, mutta nyt en enää osaa sanoa. Yläkerran makuuhuoneen vaatekaapit haluaisin saman sävyisiksi kuin seinät, jolloin ne ikään kuin uppoaa seinään, mutta tätä ehtii vielä miettiä.

Pikkuvessaan laattaa ja isoa väripintaa
 
Pikkuvessaan haaveilin löytäväni allaskaapiksi sopivan 50-lukulaisen kaapin, johon olisin tehnyt tilaa putkille. Itse asiassa mitoiltaan sopivan löysinkin ja se olisi varmasti muokattavissa, mutta vähän on vielä epävarmaa mahtuuko se tilaan. Kaapissa kun on vetolaatikot, ja voi olla ettei ne mahdu oikein aukeamaan, ja lisäksi kaappi saisi olla sen pari senttiä leveämpi, sillä valtaosa altaista on juuri ärsyttävästi vähän liian isoja suhteessa kaappiin. Saattaa olla, että menee nikkarointihommiksi, jotta saadaan juuri oikeanlainen kaappi, tai sitten pitää vain tyytyä tavanomaiseen. Saapa nähdä...

Besos, Hansu

6 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoista seurata remonttia, sillä melkein ostimme tuon talon! Teimme alunperin jopa tarjouksen siitä, mutta meillä ei olisi lopulta budjetti venynyt kaikkeen remonttiin. Onpa kiva, että talo saa nyt uuden elämän :) saako udella paljonko olette varanneet remonttiin rahaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, mielenkiintoista! Ajattelin, että teen jossain vaiheessa postauksen remontin kustannuksista, kun ainakin Instagramissa on ollut haasteita jakaa suoraa rahapuhetta rakentamisesta. Mutta kustannusarvio on, että minimissään rahaa tarvitaan 50 000e, ja maksimissaan saa mennä 100 000e eli toivotaan että todellinen kustannus löytyy jostain lukujen puolivälistä...

      Poista
  2. Mekin olemme juuri rakentamassa meidän uutta yhteistä kotia täällä Hämeenlinnan suunnilla mieheni kanssa ja ollaan myös juuri materiaalien valinnan kohdalla. Jotenkin yllättävän vaikeaa loppujen lopuksi, koska vaihtoehtoja on niin loputtomasti ja minulla on tässä se vetovastuu. Varmaan tuo auttaisi, että määrittelisi teeman, eli kuten vaikka sinulla tuo ajattomuus, niin sen ympärille olisi sitten helpompi rakentaa. Kiitos kivasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ole helppoa tosiaan kun vaihtoehtoja on rajattomasti... Vanha talo sentään asettaa jotkut raamit mutta uudiskohteessa valinta on varmasti vieläkin vaikeampaa!

      Poista
  3. Kiitos pohdinnasta! Kiva lukea muiden mietteitä kun itsekin painii samojen valintojen kanssa. Meillä remontti on vielä alkutekijöissään mutta olen jo itse värimaailman parissa ja tämänhetkinen mieltymys kallistuu pastellisävyihin. Olen miettinyt jotain persikkaista, mutta on erityisen tärkeää että väri sopii puun kanssa yhteen. Toivottavasti siellä on löytynyt mieluinen lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta, että remontti on alkutekijöissä mutta ajatukset on täyttä häkää jo värivalinnoissa! ;)

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3