Hieman parempi aamun aloitus: omenainen kvinoapuuro

Viikonloppuaamut alkavat meillä useimmiten kaurapuurolla. Sellaisenaan kaurapuuro ei meillä kummallakaan pidä kovin kauaa nälkää, joten kyytipojaksi on hyvä syödä edes puolikas rahka. Kerrankin jaksoin kuitenkin panostaa hieman enemmän puuron keittelyyn, ja keitin sekaan kvinoaa. Kvinoa on kauraa proteiinipitoisempaa ja pitää siis myös paremmin nälkää. Tämän kvinoapuuron bongasin joskus täältä, ja hyvin toimii. Puuron poristessa kiehautin lisukkeeksi myös karamellisoituja omenoita, mutta laiskempi voi nakata puuron päälle marjoja suoraan pakkasesta tai pilkkoa päälle vaikka banaanin.

Kvinoa-kaurapuuro kahdelle:

• 1 dl kvinoaa
• 2 dl vettä
• 1 dl kaurahiutaleita
• 2 dl maitoa tai esim soijamaitoa
• kanelia
• ripaus suolaa
• (vaniljaa/vaniljasokeria)

Karamellisoidut omenat

• puolikas omena
• 1-2 tl hunajaa
• kanelia
• 1-2 tl voita
• tilkka vettä

Pilko omenan puolikas kuutioiksi. Huuhtele kvinoa siivilässä. Laita kvinoa ja vesi kattilaan, keitä noin 10 minuuttia kannen alla. Kiehauta tällä välin omenoita vesitilkassa noi 10 minuuttia, kunnes omenat pehmenevät ja vesi haihtuu. Lisää kvinoan joukkoon kaurahiutaleet ja maito, keitä vielä noin 5 minuuttia. Soijamaito tuo hyvää makeaa vaniljaisuutta, mutta tavalliseen maitoon voi lisätä sen sijaan hieman vaniljasokeria, jos haluaa. Lisää pehmenneiden omenoiden joukkoon nokare voita ja paista hetki. Lisää lopuksi omenoihin hunajaa ja kanelia. Mausta puuro ripauksella suolaa ja kanelia. Annostele omenaseos puuron päälle.

El mejor comienzo de un día: gachas de quinua con manzanas caramelizadas

Besos, Hansu

Luksusta iltarutiineihin: Remington kasvoharja

Sain synttärilahjaksi marraskuun alussa Remingtonin kasvoharjan, ja olen siitä lähtien käyttänyt sitä iltaisin kasvojen puhdistuksen yhteydessä – enkä vaihtaisi pois. Akkukäyttöinen harja pyörii napin painalluksesta kolmella eri nopeudella. Lisäksi se sykähtämällä kertoo, milloin on aika siirtyä seuraavaan kasvojen osaan. Harjaosaa pyörii kerrallaan minuutin, ja 20 sekunnin välein se kehoittaa siirtymään seuraavaan kohtaan. Kätevää! Itse aloitan käsittelyn oikean puolen poskesta ja leuasta, ja siirryn sitten vasemmalle puolelle ja lopuksi harjailen otsan ja nenän.

Harjauksen on luvattu vähentävän epäpuhtauksia ja pienentävän ihohuokosia. Siitä en osaa sanoa (tosin ihohuokosten supistamiseen löysin yhden loistotuotteen, mutta siitä myöhemmin lisää), mutta puhdasta harjalla ainakin tulee.  Sellaista puhdistusainetta ei liene keksittykään, joka kerralla poistaisi meikin ja lian muttei kuivattaisi tippaakaan. Iät ja ajat on tuntunut, etten saa kasvoja puhtaaksi, ellen kevyesti hiero niitä samalla jollain, esimerkiksi pesuhansikkaasta leikatulla pesusormella (heh). Perinteisen manuaalisen kasvoharjan taas olen kokenut jotenkin kömpelöksi. Pelkän pesuaineen jäljiltä ihohuokoset tuntuvat karheilta, ikään kuin ne olisivat edelleen täynnää likaa. Lisäksi ihoni kuivuu etenkin talvella, vaikka kuinka söisin sinkkiä ja biotiinia, lipittäisin vettä ja läträisin voiteilla.

Kasvoharjan jäljiltä iho on sileä kuin vauvan peppu, eikä karheista huokosista ole tietoakaan. Samalla harja kuorii kevyesti kuivat ihohiutaleet pois. Ihoni on kuitenkin hieman herkkä, joten pelkäsin, että harja olisi liian raju. Onneksi kasvoharjaan kuuluu kolme erilaista päätä: tavallinen, pehmeämpi herkälle iholle tarkoitettu sekä hierova. Tavallinen harjaspää tuntui melko hurjalta, joten pehmeä harja keskinopeudella on tuntunut sopivalta. Silloin tällöin käytän myös hierontapäätä ja imeytän sen avulla esimerkiksi arganöljyä kasvoihin. Etenkin saunan jälkeen öljyhieronta on aikamoista luksusta. Että osaakin olla koukuttava vempele, melkein kuin saisi kosmetologikäsittelyn joka ilta!

Pakettiin kuului kuljetuspussukka harjalle, latausasema sekä nuo kolme erilaista harjaspäätä suojuksineen. Ohjeissa luvattiin, että yksi lataus kestää noin 30 pesukertaa eli noin kuukauden. Itse jouduin kyllä lataamaan tämän vasta kolmen kuukauden käytön jälkeen tammikuun lopussa, vaikka käyttökertoja on päivässä joskus useampikin esimerkiksi tuon hieronnan takia.

Recibí este cepillo limpiador facial como un regalo de cumpleaños, y ya estoy enganchada.

Besos, Hansu

Täydellinen tossuvalikoima – loppu tekosyille

Nyt ei ainakaan pääse syyttämään säähän sopivien jalkineiden puutetta lenkkeilyltä välttyäkseen, sillä löysin huimasta alennuksesta siniset Salomonin Gore tex -tossut, jotka ovat kuin tehdyt vaihteleviin säihin. Mustat piikilliset Salomonin Gore tex -lenkkarit ostin jo pari vuotta sitten, ja ne ovat toimineet kuin unelma talvikeleillä – siis jos ei vain ole liikaa pakkasta lenkkeilyyn. Vähänkään lumisella alustalla piikit toimivat loistavasti ja jäälläkin niillä pystyy aika sujuvasti pinkomaan. Istuvuuskin on Salomoneissa melko täydellinen ainakin omiin tukea tarvitseviin koipiini.

Vaan lumi- ja jääkelejä on loppujen lopuksi aika vähän, ja enimmäkseen keväisin ja syksyisin tiet ovatkin lähinnä kuran peitossa. Asfaltilla juostessa piikit tuntuvat hirveiltä, kuin kengänpohjat olisivat täynnä koloihin tarttunutta sepeliä ja tuntuma tien pintaan on olematon. En kuitenkaan ihan kesälenkkareillakaan ulos näillä keleillä lähtisi. Ensinnäkin kesälenkkareiden pohjat ovat superliukkaat jos lunta sattuu vastaan, kenkien ilmastointi pelaa turhankin hyvin ja varpaat kokevat jäätymiskuoleman ja nuohan kastuvatkin alta aikayksikön. (Siis en ymmärrä miten useimmat näyttävät pinkovan tuolla kesälenkkareilla ympärivuoden ja vielä nilkat paljaina vilkkuen?!) 

Nytpä on sitten vedenpitävät tossut myös kurakeleille. Pohjat ovat näissä varustettu pitävällä kuvioinnilla, joten pieni liukkauskaan ei haittaa. Myös tuo pikakiinnitys on ihan superkätevä. Löysin tossut lähes puoleen hintaan alennettuna Itäharjun Prismasta, jossa oli vaikka mitä urheiluvarusteita ja kenkiä alennuksessa. Aika monet Prismat tekee nyt jotain uudistusta, joten kannattaa käydä tonkimassa alelaarit!

Tres zapatillas para las cuatro estaciones del año. 

Besos, Hansu

Kevätaurinkoa ja hevosia

Vitsi miten paljon energisempi olo on tämän ihanan kevätauringon myötä! Sunnuntaina teimme pitkän päiväkävelyn auringossa kylpevään jokirantaan. Jäälle emme enää uskaltautuneet, vaikka aika paljon jälkiä jäällä näkyikin. Auringon lämmittäessä Peppikin viihtyi ja jaksoi kirmailla lumipallojen perässä. Halisten hevostalleilla oli paljon hepoja nauttimassa kevätauringosta, ja Peppi kävi niitäkin tervehtimässä. Eihän tuo hevosia pelkää, kun on niitä jo pentuna nähnyt. Hevoset ovat oikeastaan tosi kivoja otuksia Pepin mielestä, sillä niiden kakka muistuttaa tuon lurjuksen mielestä mitä ilmeisemmin lihapullia...

Unos caballos cerca de nuestra casa.

Besos, Hansu