sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Käänteitä ja kuulumisia

Huh viime päivinä on päässä risteillyt niin paljon ajateltavaa, ettei tiedä miten päin olisi. Monan blogissa oli hauskasti koottu kuulumispostaus, jota hieman muokattuna hyödynsin nyt koostamaan omia kuulumisiani. Kuvituksena on sushikestien herkkuja viime sunnuntailta.

Miten voin?
Tällä hetkellä voin ihan hyvin. Viime viikolla kärsin taas kovista selkäkivuista, vaikken tällä kertaa ollut edes rikkonut itseäni. Ilmeisesti liika istuminen ja tähtien väärä asento vain saa iskiashermon tai jonkun pinteeseen, jolloin ei voi muuta kuin maata lattialla ja saada pään sumuiseksi särkylääkkeistä. Mutta ei siitä sen enempää, osaanpahan taas arvostaa enemmän tervettä oloa, hyviä yöunia ja treeniä. :)

Mikä pyörii ajatuksissani tällä hetkellä?
Asunto, työ, reissu, gradu... Tällä hetkellä niin moni kortti on avoinna, että hieman stressaa kun asioita on vaikea suunnitella kun mitään ei tiedä varmaksi. Toisaalta tiedossa on paljon mukavia juttuja, joten yöunien menetys kivoja asioita pohtiessa ei haittaa juurikaan. Lähes toiveita vastaava asunto on löytynyt ja siihen liittyvät sisustus- ja remonttijutut tulevat uniinkin. Asunnon saamisessa on kuitenkin vielä pari mutkaa matkassa, joten liikaa ei vielä kannattaisi suunnitella. Alkukesäksi oli myös lähes lukkoonlyöty Euroopan road trip. Matkasuunnitelmia sotkemaan ilmaantui kuitenkin pari työhaastattelua, että saapa nyt nähdä uskaltaako tässä matkaakaan suunnitella. Autokin pitäisi vaihtaa ennen kuin se hajoaa käsiin, mutta senkään suhteen ei tiedä mitä tekisi. Niin ja se gradu myös huutelee pään perukoilla ja yksi tenttikin pitäisi hoitaa.

Mitä toivon tällä hetkellä?
Toivon että asiat loksahtelevat paikoilleen – parasta olisi jos yksi kerrallaan kaikki asiat toteutuisivat. Ensin asunto- ja autokaupat, koulu pakettiin toukokuun aikana, sitten hieman reissailua ja uudella energialla töihin kesällä, syksymmällä sitten remontointia kaikessa rauhassa. Oijoi se olisi hienoa. :)

Mitä olen puuhannut viime päivinä?
Tämä viikko on kulunut pankissa juostessa, työhaastatteluissa ja niihin liittyvien ennakkotehtävien parissa sekä erinäisiä juoksevia asioita hoitaessa. Eilinen taas kuului Ikeassa ideoiden ja autokaupassa kierrellen. Olen myös aloittanut kaappien läpikäyntiä, ja aika isot läjät tavaraa pitäisi myydä tai kuskata jonnekin. Vähän graduakin olen yrittänyt vilkuilla mutta eipä se juuri ole edistynyt. Miten se tuntuukin muuttuvan yhä vaikeammaksi loppua kohden?

Mitä olen tänään syönyt?
Aamupalaksi kvinoapuuroa mustikoilla ja lounaaksi lohta perunoiden ja kasvisten kera. Päivälliseksi on luvassa chili con polloa ja iltapalaksi varmaan perus leipä-rahka-combo.



Mitä ajattelin tehdä huomenna?
Ellei nyt yhtäkkiä ilmene muuta niin gradua pitäisi taas jatkaa. Josko vihdoin saisi tulosluvun loppuun ja pääsisi hahmottelemaan johtopäätöksiä... Illalla varmaankin lenkille. Jos koipireisiosasto ei ole tämän iltaiselta salitreenin jälkeen aivan tohjona, voisi lenkin päätteeksi tehdä pienen hyppelytreenin.

Mitä luen tällä hetkellä?
Tällä hetkellä kesken on Orhan Pamukin Lumi sekä asiapainotteisempana opuksena Neuvotteluvalta. Piakkoin pitäisi myös espanjan itsenäistä kurssia varten aloittaa lukemaan jotakin espanjankielistä opusta.

Viimeksi katsottu elokuva?
Kotisohvalla elokuvia on tullut katsottua aika vähän viime aikoina, sillä useimmiten tulee upouduttua sarjojen pariin. Viimeisin kotona katsottu elokuva taisi olla argentiinalainen Wild tales. Leffateatterissa kävimme eilen katsomassa Onnenonkijan. Aika harvoin tulee kotimaisia elokuvia katsottua, mutta tässä vilisi niin paljon tuttuja turkulaisia paikkoja, että olihan se nyt nähtävä. Eihän tuo nyt mikään mestariteos ollut, mutta yllättävän hyvää, kepeää viihdettä. Viihdyin!

Viimeisin ostos?
Jos ruokajuttuja ei lasketa, niin eilen ostin uuden ripsarin ja kulmakarvavahan viimeistä vetelevien puteleiden tilalle, molemmat Lumenelta.

Mikä on ilostuttanut arkea tällä viikolla?
Päiväkävelyt Pepin kanssa tuossa ihanassa auringonpaisteessa kuunnellen SuomiPopin Aamulypsyä. Aivan loistavaa settiä, mut leimataan varmaan hulluksi pian kun kuljen ympäriinsä hihitellen.

Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
No sinne Euroopan road tripille tahtoisin. Tuntuu, että jos sitä ei tee nyt, sitä ei tee milloinkaan. Ja jos Euroopasta pitää valita, niin Rooma ja Pohjois-Espanjan luontokohteet. Myös Japani ja Etelä-Korea houkuttelevat.

Noticias de los últimos días. Tuve dos entrevistas de trabajo, encontramos un apartamento para comprar y reformar, pero al mismo tiempo tengo muchas ganas de viajar a Europa.

Besos, Hansu

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Täällä on kulunut viime päivät lähinnä lepäillessä ja kirjoja lukiessa  (kipu ja särky kävivät kylässä) – ihan jopa kahta kirjaa ahmiessa samaan aikaan (ei nyt ihan kirjaimellisesti tietenkään). Siitä tulikin mieleen, että pari viikkoa sitten sain Harry Quebertin tapauksen päätökseen ja se on kyllä pakko jakaa teillekin. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on kirja, joka kertoo kirjailijasta ja kirjan kirjoittamisesta. Kirjassa kirjoitettava kirja taas kertoo eräästä kirjailijasta, Harry Quebertista. Pysyittekö kärryillä? Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta tarina on kyllä mielenkiintoinen ja mukaansatempaava – jopa niin mukaansatempaava, että luin tämän paksuhkon järkäleen muutamassa viikossa, ja se on nykyiselle lukutahdilleni aika paljon.

Kirja pyörii kirjailijoiden ympärillä, mutta oikeastaan tarina selvittää murhamysteeriä – rakkaustarinalla höystettynä. Kirjan kanteen on painettu Me Naisten lausunto "Ennalta-arvaamaton ihanuus". Puolessa välissä kirjaa murhaajan henkilöllisyys alkoi olla ilmiselvää, ja hieman ihmettelin moista tituleerausta. No mutta, kyllähän tarina siitä sitten pian eskaloitui – loppua kohden yhä enemmän tietenkin. Niin, ettei mikään ollut kohta enää niin kuin aluksi annettiin ymmärtää. Ennalta-arvaamaton ihanuus siis todellakin. Murhien, rakkauden tunnustuksien ja pikkukaupungin salaisuuksien lisäksi pidin erityisesti kohdista, jossa päähenkilö keskustelee äitinsä kanssa puhelimessa. Miten teksti onnistuikin samaan aikaan naurattamaan ja raivostuttamaan niin paljon?! Voi äidit. Gotta love 'em.


Tekisi mieli sanoa kirjasta vaikka mitä, mutta se olisi vaikeaa ilman spoilaamista. Ehkä paljastin nytkin jo liikaa. Lukekaa ja selvittäkää itse totuus Harry Quebertin tapauksesta.

Besos, Hansu

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kurkistus keittiöön


Niinhän siinä sitten käy, että kun taloudessa on kaksi gradun tekijää, syntyy keittiöön uusi sisustus. Alkuvuodesta molemmilla oli hieman luomisen tuskaa gradun kanssa, jolloin tietysti ideoita riitti kaiken muun suhteen. Keittiömme uusi tulokas, tarjoiluvaunu esiteltiinkin jo täällä ja toinen keittiön uusi koristus pääsi estradille täällä. Samalla ajattelin, että voisin esitellä koko keittiönkin. Vaan aina kun keittiö oli tarpeeksi siisti, ei ollut tarpeeksi valoa, ja kun taas aikaa puunaamiseen löytyi, puuttui valo. Vihdoin sain kuitenkin aikaseksi räpsittyä kelvollisia kuvia. Ensimmäisessä kuvaussessiossa ei meinaan sittenkään ollut luonnonvaloa tarpeeksi, ja suurin osa kuvista oli ruudulta katsottaessa epätarkkoja. Sisustusjutut ovat muutenkin olleet mielessä viime aikoina, joten vihdoin saan nämä eetteriin. Siispä tervetuloa meidän keittiöön. :)


Keittiöhän oli meidän tähän asuntoon muuttaessa ehkä koko asunnon luotaantyöntävin huone. Kaappien ovet olivat rumat, sellaista 70-luvun lastulevyä ja ylähyllyt käsittelemätöntä mäntyä, joka oli kuorrutettu paistorasvalla tms mönjällä. Välitason viherkeltainen kaakelointikaan ei aivan omaa makua noudattanut, mutta lopulta silmä tottui siihen jotenkuten. Hieman maalia sinne tänne, uudet vetimet ja verhot ylähyllyjen peitoksi, niin keittiö oli jo aivan erin näköinen – ja silti vanhaan puutaloon istuva. Nyt vielä kun vaihdoimme ison ruokapöydän baaripöydäksi, on keittiö aiempaa avarampi ja ruokapöydällä lojuneet romppeet sai tarjoiluvaunuun järjestykseen. Ja viimeisenä eikä suinkaan vähänpätöisempänä muutoksena vaihdoimme ruokailuvälinelaatikon järjestystä. Aina ne menivät väärään lokeroon, kun oikeaa järjestystä oli vaikeaa muistaa. Nytpä ei järjestys enää unohdu, kun ne ovat järjestyksessä haarukat-veitset-lusikat eli haa-vei-lu. :)





Bienvenidos a nuestra cocina.

Besos, Hansu

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Peppiperjantai

Tänään on huhtikuun ensimmäinen, aprillipäivä sekä tietenkin Pepin nimipäivä. Miten osuvaa onkin, että Pepin nimipäivät ovat aprillipäivänä, sellainen kelmi on ainakin tuo meidän Peppi. Saas nähdä millaisia aprillipiloja tuo koiruus taas keksii jahka uniltansa herää. Sellaista on-off-elämää tuo muutenkin tuntuu viettävän, täysillä tai sitten aivan kanttuvei. Kamera pysyy yleensä vauhdissa vain jälkimmäisessä olotilassa... Perjantain ja Pepin nimppareiden kunniaksi kaivelin arkistoista muutamia räpsäisyjä Luikuri Peppisestä (rakkaalla lapsella on monta nimeä, Peppuli, Peppihiiri, Peppiläinen, Kenguru, Rotta, Haisuli, Luikuri, Ketkunperä, Sättähiiri, koire, doge...). Tässä siis kokoelma peppeilyä:


komposti beauty queen #kutsumua
Nuo korvat taitavat elää ihan omaa elämäänsä?
"Ai mä vai? Eikai..."
"Lenkille? Kesken unien?!"
Hanskaleikit on parhaita!
"Kukkuu, mikä maa, mikä valuutta?"
"Peitot oli pyykissä niin menin tänne suojapeitteen alle, eikai haittaa?"

El onomástico de Peppi es también el día de las bromas de abril,  qué casualidad!

Besos, Hansu