He eivät tiedä mitä tekevät

Olen ollut viime aikoina aivan todella laiska kirjojen suhteen. Tosin tällä hetkellä meneillään oleva Totuus Harry Quebertin tapauksesta on edennyt jo puoliväliin aivan huomaamatta, kun taas tätä He eivät tiedä mitä tekevät luin varmaan yli puoli vuotta. Ja ei, se ei todellakaan tarkoita, että tämä olisi pitkäveteinen – päin vastoin, en muista että olisin minkään muun kirjan kohdalla tuntenut jatkuvasti näin suurta tarvetta lukea kirjaa ääneen. Ihan syystäkin on teos Finlandia-palkintonsa ansainnut.

Kirjan sanailu on varsin nokkelaa ja saa hykertelemään ääneen. Tarina on mukaansatempaava, ja se rakentuu mielenkiintoisesti eri näkökulmista. Kirjassa ollaan siis vaihdellen eri henkilöiden housuissa, ja aluksi tuntuu, ettei henkilöiden tarinoilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Lopuksi kaikki kuitenkin nivoutuu yhteen, tietenkin. Kirja käsittelee monia tällä hetkellä ja etenkin tulevaisuudessa varmasti tapetilla olevia aiheita. En tosin osaisi kovin onnistuneesti tiivistää kirjan juonta, tai edes välttämättä sanoa yksiselitteisesti, mistä kirja kertoo. Hesarin arviossa "kerronnan polttopisteessä on yhtälailla tieteellisen tutkimuksen moraali, yksityisyyden häviäminen ja elämän kaupallistaminen kuin ydinperheen hajoaminen, uusioperheen sisäiset jännitteet, lasten kasvukivut ja kääntyminen vanhempiaan vastaan." Ihan hyvin tiivistetty, pitäydytään siinä. 

He eivät tiedä mitä tekevät on suuri kirja, monessakin mielessä. Lukekaa ja todetkaa se itse.

Besos, Hansu

Nopea ja täyteläinen nuudelikeitto

Toisinaan sitä joutuu turvautumaan eineksiin. Pikanuudelit ovat pelastavaa apetta, ja sekaan voi helposti heittää pakastevihanneksia ja vaikka edellispäivän kanapihvin jämät. Niin tai näin, keitinliemeen on laitettava kaikki mukana tulevat mausteet. Eikä lientä toki heitetä pois, vaan se kuuluu hörppiä nuudeleiden mukana. Koska liemi itsessään on yleensä niin hyvää, päätin rakentaa pikanuudeleiden ympärille ihan oikean ruuan – joka siis koostuu muista kuin niistä pakastelokeron löydöistä ja vanhoista jämistä. Lisäsin jo valmiiksi maukkaaseen liemeen vielä kookoskermaa ja kalakastiketta tuomaan täyteläisyyttä.

Katkarapu-nuudelikeitto, 5-6 annosta:

• 3 pussia pikanuudelia mausteineen
  (meillä 1 kananmakuinen Mama, 2 kananmakuista Pirkka-nuudelia)
• 3 porkkanaa
• 2 chiliä
• 2 sipulia
• pari kourallista vihreitä papuja
• 2 suippopaprikaa
• katkarapuja (pakaste)
• 2 dl kookoskermaa
• n. 1–2 rkl kalakastiketta
• n. 1,5 l vettä

Pilko sipuli isoiksi lohkoiksi, porkkana tikuiksi ja suippopaprika renkaiksi. Chilistä voi poistaa siemet, jos pelkää liikaa tulisuutta. Kuullota sipulit ja porkkanat ja lisää vesi sekä mausteet. Kiehauta nopeasti ja lisää sitten paprika, chili, ravut ja pavut. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää lopuksi nuudelit ja kookoskerma. Pikanuudelit kypsyvät alta aikayksikön, jolloin kannattaa olla tarkkana ettei nuudeleista tule ylikypsää mössöä.

Toki pikanuudelit voi korvata täysjyväversiolla ja maustaa mieleisekseen. Pikanuudeleiden E-koodi listaus on jokseenkin pelottava, että täytynee jatkossa pyrkiä maustamaan liemi ennemmin kokonaan itse ja suosia täysjyvänuudeleita. Mutta joskus on lupa oikaista!

Sopa de fideos muy rápido.

Besos, Hansu

Tasapaksua

Blogin puolella ei ole hetkeen kuulumispostauksia näkynyt, sillä kuulumisia ei oikeastaan ole. Elämä on ollut viime aikoina hyvinkin tasapaksua ja aikaa on tullut vietettyä ihan liikaa neljän seinän sisällä. Päivät täyttyvät gradusta, gradusta ja gradusta sekä muutamasta muusta kouluhommasta – ja työpaikkojen vilkuilusta. Gradulle onneksi kuuluu hyvää, ja olen paljon saanut kirittyä tässä kevään aikana. Sivuja on kasassa reilut 50 ja ihan näillä näppäimillä pitäisi toteuttaa tutkimuksen empiirinen osuus. Jännittävää! Odotan jo innolla, saanko sellaisia tuloksia kuin hypoteesini olettavat. Toisaalta hirvittää, miten selviän kvantitatiivisista menetelmistä ja mitä jos en löydä mitään korrelaatioita minkään asioiden suhteen...

Enimmäkseen teen hommia kotoa käsin ja vähäisetkin luennotkin loppuivat juuri. Ihmisten ilmoilla ei siis ole tullut liikuttua juurikaan satunnaisia lounastreffejä lukuunottamatta. Gradun lisäksi tällä viikolla on saanut vaihteeksi pakertaa tenttiin valmistautuen. Toisaalta taloushistorian koukerot ovat olleet mielenkiintoisia ja sopivaa vastapainoa gradun puurtamiselle. Meikäläisen historian tuntemus on tunnetusti niin heikkoa, että tällainen kurssi on tullut kyllä tarpeeseen...

Ystävänpäiväkin viuhahti ohi vähän huomaamatta tässä tasapaksussa olotilassa, jossa viikonpäivät menevät sekaisin. Otimme varaslähdön ystävänpäivään jo lauantaina, ja varasimme liput Deadpooliin (varsinainen ystävänpäiväelokuva, eikö?). Vapaita paikkoja oli vasta yhdentoista näytökseen, ja alkuillasta meinasimme mennä syömään jonnekin. Päivän shoppailureissun jäljiltä olimme lopulta niin väsyneitä, että haimme Delhi Darbarista ruuat kotiin (nammm, mangocurrya) ja katsoimme elokuvaa kotisohvalta. Dallas Buyers Club ei tosin sekään ollut kovin ystävänpäiväelokuva... Varsinainen ystävänpäivä sujuikin sitten äidin ruokapatojen äärellä ja salilla huhkien. Nooh, huomenna uusi yritys Deadpoolin ja ehkä sen ulkoruokinnankin suhteen.

Tähän väliin lisäksi leffasuositus hieman leppoisamman menon ystäville: Järven tarina. Ai että mitä luonnon silmäkarkkia ja mahdottoman söpöjä otuksia! Ennen Järven tarinaa katsoimme myös Metsän tarinan. Kaunis oli sekin mutta kyllä Järven tarina norppineen ja saukkoineen vie voiton.

Rentouttavaa viikonloppua!

Los últimos días y semanas han sido similares: todos los días escribo mi tesis de maestría.

Besos, Hansu

Hurahdus Serialiin

Mikä ihme saa ihmisen lähtemään yksin kävelylle jopa -20 asteen pakkasessa? No Serial! Pepin jäädessä kovilla pakkasilla vällyjen väliin tarvoin lumisia polkuja itsekseni ihan vain jotta voisin kuunnella Serialia. Olen jo pitkään kaivannut juoksu- ja kävelylenkeille jotain äänikirjan tapaista seuraksi. Kotona on muutenkin paljon ärsykkeitä, joten päätin, että Serialia kuunnellaan ainoastaan lenkillä. Motivaatio lenkkeilyyn kasvoikin eksponentiaalisesti.

No mikä sitten on Serial? This American Lifen tuottama podcast, jonka ensimmäinen kausi julkaistiin 2014 saavuttaen heti huiman suosion – yli 68 miljoonaa latausta jo vuosi sitten. Toinen kausi eri teemasta on juuri meneillään, ja ajattelin senkin kuunnella jossain vaiheessa. Serialin ykköskausi selvittää vuonna 1999 tapahtunutta teinitytön murhaa. Murhasta tuomittu Adnan Syed istuu edelleen vankilassa, mutta hän ei ole tunnustanut tekoa eikä teolle ole löytynyt myöskään kunnollista motiivia. Toisaalta tuomitulla ei myöskään ole alibia – hän ei muista murhapäivästä oikeastaan mitään. Podcastissa kuunnellaan aitoja kuulustelunauhoja ja esitellään seikkoja Adnania vastaan ja puolesta. Murhahan ei tietenkään tule ratkeamaan, mutta mielenkiintoisinta tässä onkin spekuloida mielessään eri skenaarioita ja tutustua murhatutkimuksen koukeroihin. Pitää nostaa hattua, että vastaavia tapauksia ylipäätänsä pystytään selvittämään, sillä ihmiset valehtelevat – nekin joilla ei ole mitään syytä valehdella.

Serial on siis englanninkielinen ja paikoin kuulustelunauhat ovat suhisevuudessaan haastaavaa kuunneltavaa. Niinpä kuunteluun on keskityttävä tosissaan, eikä lenkillä esimerkiksi jalkojen väsymystä ja jäljellä olevia kilometrejä tule mietittyä. Päinvastoin, tekee mieli kiertää vielä hieman kauampaa, jotta ehtii kuunnella jakson loppuun. Oma tunnelmansa on myös kulkea yksin pimeitä katuja murhatarinaa kuunnellen...

Serialin ensimmäisen kauden podcast-jaksot voi kuunnella täällä ja ne voi myös ladata vaikkapa puhelimeen. Vaikkei murha ratkea, löytävät podcastin tekijät muutamia seikkoja, joiden ansiosta jutun valitus otettiin uudelleen käsittelyyn, ja Adnania kuultiin oikeudessa viime vuoden lopulla. Näistä löytyy lyhyet lisäjaksot täältä. Lisäksi Undisclosed teki juttuun liittyen myös omat podcastinsä.

Onko teillä antaa vinkkejä koukuttavista podcasteista?

Un podcast muy interesante y adictivo: Serial. Los episodios analizan los detalles del asesinato de la adolescente ocurrido en 1999.

Besos, Hansu