Mustaa ja vielä mustempaa

Ystäväni varmasti tietävät, ettei musta ole missään muodossa koskaan kuulunut lemppareihini. Asuissani ei mustia housuja, pikkumustaa ja pakollisia mustia nilkkureita lukuunottamatta ole lieemmin nähty mustaa. Mielestäni musta on aina ollut jotenkin synkkä ja tylsä, ja etenkin yläosassa se tuntuu vievän viimeisenkin värin kasvoilta. Näin siis itselläni, muiden päällä mustat asut ovat kyllä usein huikeita. Mutta niin se kelkka kääntyy, älä koskaan sano ei koskaan ja niin päin pois.

Viime vuonna näihin samoihin aikoihin koin hurahduksen harmaaseen ja siinä sivussa hiukan varosasti ihastelin myös mustaa. Ja mitä kävikään tänä syksynä? No hurahdus mustaan! Itseänikin hirvittää, mitä lie päässäni on naksahtunut. Okei, yhtään mustaa vaatekappaletta en ole ostanut, enkä vieläkään haikaile mustien asujen perään (mitä nyt mustaa bleiseriä olen vähän katsellut), mutta sisustusrintamalla menee lujaa mustan suhteen. Muistanette varmaan mustan suihkun? Ihan muutama muukin yksityiskohta asunnossamme on valikoitunut mustaksi (näette kyllä, malttakaahan vielä). Niin se vei sitten koko käden kun antoi pikkusormen. Parhaillaan vetelen meinaan isolla sudilla isoa pintaa pikimustaksi. Aika hurjaa, mutta joskus on oltava. Vaan onkohan jo liian hurja?

PS. Musta maali aiheutti hirveän himon lakritsikastikkeeseen

Acabo de empezar a gustar el negro – y ahora pinto la pared de negro!

Besos, Hansu