Koiruuksia

Viime päivinä on taas riittänyt näitä koiranomistajan tähtihetkiä. Täytyy myötää, että Peppi on saattanut jäädä liian vähälle huomiolle, että itseään kai kaikesta saa syyttää. Pepin alteregot Perkule Koirot ja Houndini ovat siis vierailleet useasti kylässä viime päivinä.

Koiruus 1: "Osta vaan uudet kun kumminkin mielesi tekee"

Peppi söi mun salihanskat jo reilu vuosi sitten. Onneksi mulla on ollut varahanskoina Espanjasta ensihätään ostetut pyöräilyhanskat. Olin ostamassa jo kunnon hanskoja XXL:stä, mutta 29 euron hinta tuntui sillä hetkellä liian korkealta enkä muutenkaan osannut oikein taas päättää mitä halusin. Peppi päätti helpottaa päätöstä pistelemällä poskeensa ne mun ainoat varahanskat. Ja kun palasin XXL:ään, oli hanskojen hinta pompannut 39 euroon. Kiitos ei, kehitellään kovettuamia ja sormivoimia nyt ainakin pari viikkoa vielä.

Koiruus 2: "Peppikin tahtoo olla kaunis"

Jätä poikkeuksellisesti (katso seuraava kohta) kulku yläkertaan avoimeksi lounastauon ajaksi, ja löydä lounaalta tullessa portaiden yläpäässä vaaleanpunaisena virnistelevä koiranketale. No siellähän se Perkule Koirot oli taas löytänyt mun meikkipussin. Ei ole ensimmäinen kerta kun kauhulla lasken montako kymmentä euroa saa taas pulittaa meikkiostoksille. (Selvennyksenä että meikkipussi ei ole kertaakaan ollut lattialla tms koiran ulottuvissa, vaan pöydällä – eikä edes reunalla.) Onneksi uhriksi oli päätynyt tällä kertaa vain meikkivoide. Huokaisin helpottuneena, sillä olinhan muutenkin aikeissa ostaa pian uuden. Koiro oli muutenkin onnistunut syömään tuubin ilman suurempia sotkuja, joten ei hätä ollut tämän näköinen. Heti huokaistuani kuuluikin alakerrasta oksentamisen ääniä. Kurkkasin alas, ja siellähän oli iloinen vaaleanpunainen meikkivoideoksennuslammikko pitkin lattioita. Mutta koiro oli tälläkin kertaa nopeampi ja hotkaisi oksennuksen kitusiinsa ennen kuin edes ehdin alakertaan. Namnam! Onneksi matto oli sentään kääritty pois alta, huh.

Koiruus 3: "Minäkin tulin nukkumaan sänkyyn vaikka joku oli kasannut esteitä eteen. Selvitin ne kaikki, eikö ole kivaa?"

Vanhalla rouvalla on ollut parin viime viikon ajan juoksut, ja päätimme sulkea siltä kokonaan pääsyn yläkertaan, jottei se sotkisi enempää lattioita, eikä varsinkaan yläkerran tuolia ja sänkyä. Olimmehan muutenkin keksineet jo toimivan portin (pingotettu kangas portaiden alapäässä) koiran poissa pitämiseksi öisin. Vaan ehei, Houndini keksi näppärästi mistä kohtaa kankaan reunasta pääsee livahtamaan, ja iloisesti lirputti sänkyyn keskellä yötä – seuraavat kaksi viikkoa, vaikka kangasportin lisäksi kasasimme vaikka mitä esteitä portaiden eteen. Ei riittänyt kaksi tuolia, tyynykasa, putkirulla, pyykkiteline ja kangasportti. On se uskomaton.

Sanokaa pliis että muillakin koiranomistajilla on vastaavia tähtihetkiä?!

Maldito perro: comió mis guantes, mi base de maquillaje y no hay una puerta para dejarlo fuera del dormitorio.
 
Besos, Hansu