Matkailua Suomessa

Kuusamon Karhunkierrokselle suunnatessa tuli mukavasti nautittua myös Suomi-matkailun parhaista puolista. Menomatkalla yövyimme yhden yön Jyväskylässä, mutta visiitti jäi aika lyhyeksi, kun olimme perillä melko myöhään ja seuraavana päivänä oli vielä paljon ajoa jäljellä Kuusamoon. Sen ihmeemmin emme siis Jyväskylän nähtävyyksiä tutkineet, vaan ilta kului jalkoja putkirullaillessa ja Netflixiä katsoen. Toisaalta oli kyllä aika kiva fiilis, kun ei ollut yhden yhtä askaretta tehtävänä tai huonoa omaa tuntoa siitä, että pitäisi olla juoksemassa nähtävyyksissä, vaan sai loikoilla hotellin pehmeässä sängyssä. Seuraava päivä kuluikin lähinnä ajellessa, mutta tokihan pysähdyimme ihmettelemässä Hiljaista kansaa.

Kuusamossa viivyimme kaksi yötä, eikä ohjelmaan paljon muuta kuulunut kuin kehonhuoltoa, syömistä, saunomista ja vähän juoksua. Ennen lähtöä piipahdimme kuitenkin Kuusamon suurpetokeskuksessa, sillä olihan nyt kuuluisa Juuso-karhu nähtävä! Juuson lisäksi keskuksessa oli liuta muita karhuja, ilveksiä, koirasusia, kettu ja poroja. Vähän harmi vain, että kierroksen vetäjänä toimi joku kahvilan täti, jolla ei ollut ihan hirveästi kokemusta eläimistä. Odotin kovasti, että Sulo itse olisi vetänyt kierroksen, hän kun tulee aivan erityisellä tavalla juttuun karhujen kanssa ja ymmärtääkseni esittelee Juuson kanssa kaikenlaisia temppuja. Nyt näimme lähinnä vain miten Juuso söi paprikan ja munkkeja. Juuso hotki munkkinsa kokonaisina, ja äitinsä puolestaan nätisti käpälästä haukaten. Selittänee vähäsen sitä, miksi Juuso on Suomen ja luultavasti koko Pohjoismaiden suurin karhu 500:n kilon elopainollaan (keskivertokarhu painaa yli puolet vähemmän)...

Seuraava stoppi oli Kolilla. Maksoimme inan verran enemmän Break Sokos Hotel Kolin huoneesta, jotta saimme näköalahuoneen. Ja oli kyllä joka pennin arvoista, emmepä ole tainneet yhtä hienossa huoneessa ennen yöpyäkään! Hotellin kylpylään oli tarkoitus mennä lilluttelemaan juoksusta rikkinäisiä jalkoja, mutta kylpylä meni jo niin aikaisin kiinni, että se jäi sitten välistä. Sen sijaan verryttelimmekin jalkoja kiipeämällä Ukko-Kolille ihailemaan kansallismaisemaa, ja söimme hienon illallisen. Grillattu kuha maistui kyllä aika hyvältä kaikkien huoltoasemaruokien, pussipastojen ja pikapuurojen jälkeen.

Seuraavana aamuna tuhdin aamiaisbuffan (josta löytyi muuten suklaaputous!) jälkeen suuntasimme Kolin luontopoluille kävelemään, ja lopuksi grillasimme lounasmakkarat Pielisen rannalla ennen kuin lähdimme jälleen ajelemaan seuraavaan levähdyspisteeseen. Ajatuksena oli jäädä vielä yhdeksi yöksi telttailemaan tai vuokrata mökki Savonlinnan kupeesta, mutta lopulta totesimme, että leirintäalueella telttailu ja etenkin mökit on Suomessa törkyhintaista. Etenkin, kun huomasin, että mulla oli Hotels.comissa "ilmaisyö" käyttämättä, olisi tuntunut hullulta maksaa 50-60 euroa leikkimökistä. Parilla kympillä päädyimme siis vuosikymmeniä sitten parhaat päivänsä nähneeseen kylpylähotelliin Savonlinnan keskustassa. Onneksi kylpylä sisältyi hintaan, sillä se ei kovin kummoinen kokemus ollut. Tokihan se oli kiva päästä jälleen saunaan, ja Eero pulahti järvessäkin (itse en mahdollisuutta huomannut ja olin jo ehtinyt paeta höyrysaunan huuruihin, höh.) Aamupala oli onneksi jälleen maittava, ja muistutti taas, miksi kannattikaan yöpyä hotellissa. Mahat täynnä kokosimme kimpsut ja kampsut, ja jo ennen aamukymmentä olimme odottelemassa Olavinlinnan avautumista. Pääsimmekin lähes yksityiselle opastetulle kierrokselle ihmettelemään linnaa, ennen kuin oli taas aika jatkaa matkaa kohti Turkua.

Besos, Hansu