Satumainen syksy

Voihan masentava marraskuu. Värikkäät lehdet ovat muisto vain ja pimeys masentaa mielen. No ei kyllä paranisi valittaa, sen verran aurinkoisesta ja värikkäästä syksystä saimme kuitenkin nauttia. Mutta saa kai silti toivoa, ettei tätä pimeyttä ja märkyyttä kestäisi kovin kauan. Tuntuu, että pimeys nielaisee energian lisäksi tunnit vuorokaudesta kun mitään ei näemmä enää ehdi...

Onneksi sentään ehdin viime tingassa ikuistaa hieman väriloistoa, kun pari viikkoa sitten kävimme taas ihailemassa keltaisessa lehtimeressä kylpevää kampusaluetta ja Tuomiokirkon ympäristöä. On Turku vaan aika kaunis. Ohi mennen tuli räpsäistyä kuva myös syysasuisesta Pehr Kalmin tammesta, ja tajusin asian vasta kuvia selaillessani. Vuodelta 1779 peräisin oleva tammivanhus on selvinnyt jopa Turun palosta ja on siis Turun keskustan vanhin puu.

Tämä lienee se kuuluisa Kalmintammi

Los colores del otoño.

Besos, Hansu

Karttoja seinille

Erilaisia karttatauluja on alkanut putkahdella pilvin pimein kauppoihin ja blogeihin. Mä piirustelin näitä karttatauluja jo viime vuonna, kauan ennen kuin esimerkiksi Bo Lkv alkoi markkinoida omaa Turku-tauluaan. Näin joskus David Ehrenstrålen kaupunkijulisteita kuuluisista kaupungeista kuten New Yorkista ja Pariisista. Päätin kopioida designin härskisti, mutta tehdä julisteen itselleni rakkaista pikkukaupungeista, Turusta ja Espanjan Salamancasta.

Vasta hiljattain sain urakan päätökseen ja pikkukaupungit saivat kaverikseen myös Shanghain. Nyt on sitten meidän perheen asuinkaupunkien ruutukaavat päässeet ihan kehyksiin asti. Turku pääsi aitiopaikalle keittiöön, ja Salamancan ja Shanghain kaduilla voi mielessään vaellella toimistohuoneessa.

Harmi vain, että karttajulisteista on nyt tullut niin trendijuttu, että lähes vastaavia myydään jo Ikeassakin. No ainakin nämä ovat lajissaan uunikkeja, ja itse tekemällä sain juuri sellaiset kuin halusin. Rakkaat kaupungit, joissa on tärkeät paikat merkittynä opastekstein.

Peppikin tykkää!

Hice estos pósteres de ciudades donde hemos vivido.

Besos, Hansu

Kommellusten kummitukset

Muistiin: Älä enää tee marenkeja. Äläkä tee mitään vähänkään vaativampaa keittiössä nälkäisenä, silloin nimittäin näköjään sattuu ja tapahtuu. Karmivissa tarjoiluissa piti olla mukana kummitusmarenkeja, ja mietin, että tällä kertaa annan niiden olla taatusti tarpeeksi kauan uunissa jottei niistä tulisi ryppyisiä niin kuin viimeksi. Vaan kävi vielä kummallisemmin...

Toistaiseksi kaikki melko hyvin...

Aloitetaan alusta. Keittiössä vallitsi hirveä siivo, mutta ajattelin, että siivoan sitten kaiken sotkun lopuksi. Ensin piti tietenkin kaivella leivontakulhot, ja nehän ovat kaapin perimmäisessä nurkassa. Eli kaikki edessä oleva roina oli siirrettävä lattialle. Tarkoituksena oli äkkiä pyöräyttää marengit ja laittaa ne sitten uuniin, ja alkaa sitten tehdä iltapalaa rauhassa. 

Rikoin kolme munaa ja huolellisesti erottelin valkuaiset. Ja mitäs sitten? Jahas reilu desi sokeria. Humpsis. Sinne molskahti valkuaisiin. "Vaahdota valkuaiset ja lisää sokeri pikkuhiljaa". Oho. Eikun kaapimaan sokeria pois. Jäihän sitä sinne, mutta päätin silti yrittää vaahdotusta. Surrurruurr. No eihän se vaahdottunut. Alusta uudestaan. Nappasin uuden munan jääkaapista. Kops. No johan on tiukassa. Mitä helv... Jaa se olikin keitetty muna, näköjään siis keitettyä kananmunaa iltapalaksi. Sitten pari raakaa munaa, huolellinen erottelu. Ja eikun vatkaamaan. Ai että, hienosti vaahdottui. Sokerit sekaan, ja marenkiahan siitä tuli. No mutta eikai se haittaa jos vähäsen laittaa tätä pilalle mennyttä satsia joukkoon? Ei tapahtunut kauheita, vaan hienoa, kiiltävää, kovaa marenkivaahtoa on kulho täynnä. 

Sitten vain pursottamaan. Jahas, missäs ne pursotuspäät ovatkaan?! Kiskaisin laatikkoa vähän enemmän auki, ja tumps, sieltähän se levähti koko laatikko lattialle. Ainiin ne pursotushommat olivatkin siinä toisessa laatikossa... Jaa mutta eihän mulla olekaan sopivaa päätä. Pakastepussiviritelmällä siis mentiin. Plöörps, ensimmäinen kiehkura pellille. Voi hirvee miten ruma. Pluurps, vielä rumempi. Koostumuskin oli yhtäkkiä kummallinen, ilmakuplaisa ja klönttinen. Sitten päätin olla yrittämättä tehdä "kummituksen" muotoista, kunhan nyt jotain tökkään pellille. Oho, ihan söpöjä. Eikun kaapimaan ensimmäiset yritykset takaisin pussiin ja uudet pursotukset. 

Huhhuijakkaan, marengit olivat vihdoin uunissa ja keittiö pommin jäljiltä. Tiskiallas täynnä astioita, tasot täynnä kulhoja ja sokerilitkua. Tiskikone täynnä puhtaita astioita. Lattiallekaan ei voisi mitään laittaa kun koira hullaantuisi. Yritäpä siinä sitten tiskata kun kaaos vyöryy päälle. Luovuudella ja akrobatialla selvittiin, eikä yhtään astiaa särkynyt. Jätin marengit yöksi jäähtymään uuniin, jotta ainakaan uunin kanssa ei tulisi hötkyiltyä. Vihdoin oli aika ottaa marengit uunista. Ja voi kääk, siellä ei todellakaan odottanut valkoisia, sileitä kiekuroita (tällaisia tai tällaisia), eikä edes sen näköistä millaisina ne uuniin menivät. Marengit olivat edelleen aivan märkiä ja täynnä karmivia paiseita. Joko valkuainen tai sokeri oli herottunut pisaroiksi "marenkien" pinnalle aiheuttaen tällaiselle trypofobiselle kauhun väristyksiä. "Marengit" sitten päättivät ottaa halloween-teeman vähän liiankin tosissaan... Kertokaa nyt mikä ihme näitä vaivaa?!

Saisiko olla paisemarenkeja helvetistä?

Un desastre de merengues.

Besos, Hansu

Hyytävää vanhenemista

Huomenna pyörähtää taas yksi vuosi lisää mittariin, ja koska tällainen pimeyden lapsi olen, niin synttäreitäni juhlistettiin tänäkin vuonna kauhun merkeissä. Halloweenkin sattui sopivasti pyhäinpäivälle, joten ilta täyttyi kauhuelokuvista ja kammottavista (tai siis söpösti mulkoilevista) syötävistä.

Olohuoneen pöytä täyttyi leffanaposteltavista, kun vieraat toivat jos jonkinmoisia herkkuja. Eero hoiti pizzapuolen ja mä innostuin kokeilemaan muumionakkeja. Lisäksi leivoin mangojuustokakkua, jonka kiilteeseen tiputin hieman punaista elintarvikeväriä, niin että kakku sai teemaan sopivan värityksen. Lisäksi näpertelin tarjoille mulkoilevia valkosuklaa-banaanikummituksia.

Mangojuustokakku:

• 200 g Valion mangotuorejuustoa
• 250 g maitorahkaa
• 2 dl vispikermaa
• 1 tlk säilykemangoa
• n. 2 rkl sokeria
• 2 rkl sitruunamehua
• 5 liivatelehteä
• valmis kakkupohja 
• (öljyä, tomusokeria)

Päälle:

• noin desi soseutettua säilykemangoa
• noin desi appelsiini- ja sitruunamehusekoitusta (suhde maun mukaan)
• 3 liivatelehteä
• muutama tippa punaista elintarvikeväriä
• tummaa suklaata koristeluun

Vaahdota kerma ja soseuta mango. Sekoita tuorejuusto, mango, rahka ja sokeri, ja lisää lopuksi kermavaahto joukkoon. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Kuumenna mehutilkka mikrossa, ja lisää liotetut liivatelehdet mehuun. Lisää liivateseos taikinaan. Vuoraa irtopohjainen kakkuvuoka öljyllä ja tomusokerilla, laita kakkupohja vuoan pohjalle ja kaada taikina päälle. Anna hyytyä muutaman tunnin, ennen kuin valmistat kiilteen.

Banaanikummitukset 10 kpl:

• 5 banaania
• 200 g valkosuklaata
• (pala tummaa suklaata koristeluun)
• pillejä tms tikkuja (omat paperipillini löytyivät Clas Ohlsonilta)

Puolita banaanit ja työnnä pillit paikoilleen. Sulata valkosuklaa mikrossa ja valele banaanit lusikan avulla. Koristele ja anna jähmettyä jääkaapissa. Kummitusten silmät tein pursottamalla leivinpaperille silmiä valkoisesta ja tummasta suklaasta.

Muumionakit:

• nakkeja
• noin puoli pakettia voi- tai lehtitaikinaa (riittää noin 13 muumioon)
• silmiksi esim. majoneesia tai sinappia

Leikkaa sulaneista taikinalevyistä suikeroita pizzapyörällä ja kieritä nakkien ympäri. Paista n. 200:ssa asteessa kunnes taikina alkaa melkein ruskettua. Askartele silmät. Itse laitoin paremman puutteessa sinappia ja chiasimeniä silmiksi, vaikka saipa yksi nakki suklaasilmätkin...

Leffalistalta löytyi kauhukomedia Zombieland sekä mun ikisuosikki, espanjalainen Orpokoti. Kolmatta ei millään osattu valita ja vieraat taisivat olla noista kesyversioistakin jo kurkkuaan myöden täynnä kauhua, joten lopulta kolmanneksi elokuvaksi valikoitui norjalainen sähellys Troll hunter.

El sábado celebramos mis cumpleaños y la vispera de todos los santos. Vimos películas de terror y comimos muchas delicias.

Besos, Hansu