Langkawin Cable car

Ensimmäiseksi katsastimme tosiaan Langkawin päänähtävyyden, eli saaren toiseksi korkeimman vuoren Gunung Machinchangin huipulle (708 m) vievän näköalahissin. Vaijerihissi kulki huikean jyrkässä kulmassa (ja kovaa!) ylös kohti vuoria, mutta ei kyyti niin päätä huimaava sitten loppujen lopuksi ollutkaan, ja maisemista sai nauttia ihan leppoisasti. Matka vaijerihissille taittui taksilla, sillä julkista liikennettä Langkawilla ei ole. Parinkymmenen kilometrin matka kustansi noin 20 RM (5€).

Halvimman lipun hintaan (35RM) kuului ensin 3D-vuoristorata, joka ainakin mulla tuntui vatsanpohjassa. (Eli siis istuttiin tukevasti elokuvateatterissa, ja katseltiin vuoristoratanäkymää ympäröivältä valkokankaalta.) Meinasin jo, että jos se oli joku testi, että kestääkö varsinaista kyytiä ollenkaan. 3D-vuoristorata jätti hieman  tutisevat jalat, mutta onneksi pelko vaijerihissin suhteen oli turhaa. Ja näkymät ylhäältä olivat kyllä näkemisen arvoiset. Tosin toivoin, että huipulla olisi ollut hieman viileämpää mutta sehän oli turha toive...

Huipulta pääsi ihailemaan näkymiä myös Skybridge-näköalasillalta. Sillan sisäänkäynti oli remontissa, joten nyt sinne piti kulkea noin viiden minuutin matka viidakkopolkua pitkin. Tätä varten piti tietenkin maksaa 5RM lisää ja allekirjoittaa lappunen, että ymmärrän ja hyväksyn viidakon aiheuttamat riskit. Ei huolta, polku oli ihan turvallinen eikä edes hyttysiä näkynyt.

Estas fotos son de Cable Car de Langkawi y de la segunda montaña más alta de la isla.

Besos, Hansu

Langkawin lämpöä

Täällä on nyt vajaa viikko jo hikoiltu Langkawin lämmössä. Ja me kun luultiin, että siellä KL:n betoniviidakossa olisi ollut kuumempaa... KL:n aurinko ei myös näkynyt iholla mitenkään mutta täällä paloin heti. Rasvaa kyllä oli, mutta kun sen hikoaa jatkuvasti pois... (Tosin opimme jo, että puolilta päivin on ihan oikeasti syytä pysytellä poissa rannalta. Siellä sulaa.) Sunnuntaina suuntaammekin jo Penangille, toivottavasti saan sitä ennen lisää Langkawin kuulumisia jaettua (kuvia olisi vaikka kuinka!), sillä netti toimii hotellilla hyvin vaihtelevasti.

Cenang -rannan pääkatua

Asustelemme tosiaan tällaisessa "mökkikylässä", T-star Cottagessa. On kyllä niin kodikas ja sympaattinen paikka! Aamuisin herätään tömistelyyn, kun apinat lirputtavat pitkin kattoja saaliineen karkuun. Ei tosiaan parane jättää mitään valvomatta terassille, sillä tätä kirjoittaessa lähti juuri tyhjä kolatölkki apinan matkaan. Kylppärin ikkuna avautuu viidakkoon, jossa apinat temmeltävät. Kylppäri on muutenkin aika symppis, sillä lattia on peitetty pienillä pyöreillä kivillä, joita peittää muutama lankku. Tosin kylppärin kosteudessa vaanii muun muassa gekkoja, joten ovi on pidettävä visusti kiinni. Hyttyset hieman kiusaavat etenkin öisin, mutta onneksi respasta sai hyttysverkon vuokrattua.

Läheinen pienempi ranta (Tengah-rannan pienempi ranta) on mukavan rauhallinen. Eipä siellä juuri ketään meidän lisäksi hengaile. Kävimme iltakävelyllä myös suosituimmalla Pantai Cenang -rannalla, jossa vipinää riittikin sitten enemmän. Mikään sesonkiaika ei taida nyt olla käynnissä, mutta jonkin verran myös muita länkkäreitä on nykynyt. Enimmäkseen täällä kyllä on malesialaisia tai muita aasialaisia ainakin tällä hetkellä, sekä jonkin verran turisteja muista muslimimaista.

Pantai Tengah

Meininki saarella on todella letkeä, ja hyvää ja halpaa ruokaa löytyy, eikä mitään pahemmin tuputeta. Meidän ateriat on kalleimmillaankin (alkupalat, pääruoka) maksanut yhteensä noin 10 euroa. Koko saarihan on verovapaata aluetta, eli halvalla täältä saisi tupakkaa ja alkoholia. Sen kaltaista turismia ei onneksi ainakaan nyt täällä ole, eikä muutenkaan mitään bilepaikkoja täältä pahemmin löydy.

Pantai Cenang

Tiger prawn, 200:n gramman katkarapu

Letkeä aamupalapaikka

Lähinnä tänne tultiin vain chillailemaan, mutta yllättävän paljon täällä riittäisi tekemistä. Heti ensimmäiseksi kävimme päänähtävyydellä eli menimme Cable Car -vaijerihissillä ylös vuorelle. Lisäksi kävimme saarihyppelyreissulla, eli kiersimme veneellä muutamia lähisaaria. Alkuepäilyt turistimassoista ja possujunista olivat turhia, sillä reissu osoittautui yllättävän kivaksi eikä hintakaan ollut paha (35RM per nenu). Tänään taasen päristelimme skootterilla ympäri saarta. Sepä vasta hauskaa hommaa olikin! Josko sitten huomenna malttaisi harrastaa sitä chillailua mikäli vaan sää suosii. Tänään tuli ensimmäinen sade (näin sadekaudella) ja sitä satoikin sitten kaatamalla vajaan tunnin. Parahiksi tosin ehdimme juuri krokotiilipuistoon, jossa pitelimme sadetta teh tarik -kupposten ääressä ja ehdimme juuri näkemään krokojen ruokintahetken.

Ahora estamos en la isla de Langkawi. Hace demasiado calor pero la isla y su naturaleza son muy bonitas.

Besos, Hansu

Vilskettä ja vilinää Kuala Lumpurissa

Täällä ollaan siirrytty jo Langkawin saarelle Kuala Lumpurin vilskeestä, mutta jäljellä on aika läjä KL-kuvia jaettavaksi.
Toisena päivänä Kuala Lumpurissa menimme heti aamupäivästä ostamaan junalippuja Langkawille. Tovin jos toisenkin eksyilimme juna-aseman kaaoksessa, kunnes vihdoin löysimme oikean tiskin. No siinäpä kävi juuri kuten pelkäsimme, eli liput olivat myyty loppuun. Etsimme lähimmän kahvilan, jonne istuimme hiomaan varasuunnitelmaa. Ja kas, lentoliput Langkawille olivatkin yhtäkkiä halvemmat kuin junaliput (yhteensä 30€ kahdelta), joten ostimme ne siltä istumalta.
Tosin yksi yö oli tarkoitus viettää junassa, niin jouduimme ottamaan ylimääräisen hotelliyön Kuala Lumpurista. Löysimme edullisen tarjouksen V'la Heritage Hotelista Hotels.comista ja kävimme hotellissa paikan päällä kyselemässä. Hinta oli tietenkin paljon kalliimpi, joten varasimme hotelliyön netistä siinä hotellin aulassa virkailijan hihitellessä vieressä. Huone on huonommin varusteltu kuin edellinen, mutta ah niin paljon kodikkaampi.

Näkymää Perdana Botanical Gardenista

Frozen bubble tea Perdana Botanical Gardenissa

Orkideapuisto

Toisena päivänä kävimme ihmettelemässä Perdana Botanical Gardenia. Deer Parkia olin odottanut, mutta vilaustakaan hiirikauriista ei näkynyt. Buu. Muutama laiska bambi vain paistatteli päivää korvat heiluen. Botanical Gardenilta kävelimme Chinatowniin ja piipahdimme Central Marketissa pyörimässä feikkitavaroiden ja käsitöiden keskellä. Illalla söimme Jalan Alor -ruokakadun herkkuja, ja huh että noiden hälinäpaikkojen jälkeen kaipasi rauhaa. Ruoka oli Jalan Alorilla hyvää, mutta hinnoissa taisi olla hitusen turistilisää. Lisäksi paikka oli vähän ahdistava, sillä kadulla kulkivat myös autot, jolloin tuputtavia sisäänheittäjiä ei päässyt mihinkään karkuun.

Jalan Alor -ruokakatu

Shoppailtavaa täältä tosiaan löytyy niin, että melkein jo ällöttää tämä tavaran paljous. Todellinen kulutusbuumi on kyllä menossa Aasiassa... Etenkin Bukit Bintangin alueella ostoskeskuksia on vierivieressä ja kerroksia riittää. On Kiinan tyyliin feikkikamaa tuputtajineen sekä aitoja luksusbrändejä. Berjaya Time Square -ostoskeskus on niin iso, että saatiin pari tuntia kulumaan ihan parin kerroksen ympäri kävelemällä poikkeamatta yhteenkään kauppaan. Mahtuipa sinne jopa vuoristorata ja ties mitä aktiviteetteja. Noh, katsotaan jos sitten viimeisinä päivinä jaksaisi jotain shoppaillakin. Varovasti vasta Forever21:n valikoimaa kävin kurkkimassa...

Chinatown

Ristiin rastiin on kävelty päivät pitkät, tosin yksi päivä otettiin vähän rauhallisemmin chillaillen. Kiipesimme vihdoin myös KL Toweriin, jonka näkymät lähes 400 metristä oli kyllä hulppeat, mutta siitä lisää myöhemmin. Oikeastaan KL:stä jäi näkemättä Batu Caves, Little Indian alue ja Imbi market, mutta toivottavasti niihin ehditään vielä sitten reissun loppupuolella.

Näissä kuvissa muuten näkyy kaupungin mielenkiintoisia kontrasteja. Eero pitää huolen liikenteen seassa pujehtelemisesta ja mä bongailen kaikkea jännää – ja yritän napata kuvan ennen kuin mopo ajaa päälle. Kun pitää silmät auki,  niin voi nähdä hienon moskeijan kupolin pilkottavan pilvenpiirtäjien välissä ja minareettien kohoavan vehreyden lomasta. Tosin huomasin muuten, että katukuvasta puuttuu kokonaan koirat ja polkupyörät.

Unos otros días en Kuala Lumpur. Hay mucho ruido y tráfico, pero me gustan los contrastes que las culturas diferentes crean.

Besos, Hansu