Yläkerta ennen ja jälkeen

Yläkerta alkaa näyttää valmiilta ja siitä tuli kyllä parempi kuin uskalsin odottaakaan! Yläkerran suhteen ainakaan mulla ei missään vaihessa ollut kovin selkeää näkemystä, joten suunnitelmat ovat eläneet aikalailla sitä mukaa kun uusia päätöksiä on tullut eteen. Ainoa alusta asti selkeä visio oli, että kattoon oli saatava panelointi aiemman keltaiseksi maalatun lastulevyn tilalle. Mdf:ää emme halunneet, vaan valitsimme ihan aitoa puuta, valkovahattua kuusipaneelia. Puu tosin tummuu jonkun verran ajan myötä, ja on nyt jo selkeästi lämpimän sävyinen verrattuna valkoisiin seiniin, mutta saahan tuon uudelleen sävytettyä joskus jos on tarpeen. Vanha katto oli pikkuhuoneiden osalta melko karmea, sillä levyjen rajat olivat näkyvissä ja repsottivat. Niitä ei siis oltu viimeistelty mitenkään, ei edes maalattu. Myös välikaton luukku oli todella huolimattoman näköinen. Nyt luukku sulautuu muuhun kattoon lähes huomaamattomasti ja fiilis on huoliteltu. :)

Likainen lastulevy vs. kuusipaneeli

Piippukin sai yhden lisätiilen

Tiilen mallailua ja takaseinän laudoitusta (alta pilkottaa vielä vähän kulahtanut tapetti)

Kerroinkin jo, että väliseinien purkamisen sijasta päätimme jättää pienet pätkät seiniä jäljelle ja ostimme Tori.fistä vanhan hirren lisätueksi tukemaan välikattoa. Hirren juuri sai vanhaa hamppuköyttä listaksi, jalkalistojen asettelu pyöreään malliin kun olisi ollut hieman haastavaa.
Seinän pätkiin halusimme paneelia lastulevypinnan sijasta. Ihastelimme Siparilan struktuuripaneelia, mutta hinta tuntui jokseenkin kohtuuttomalta. Onneksi tajusimme, että ulkoverhouspaneeli maksaa vain murto-osan, ja kevyellä hionnalla ja maalauksella lopputulos on lähes sama. Myös huoneen takaseinä verhoiltiin ulkoverhouspaneelilla. Kaikki pinnat maalattiin markkinoiden valkoisimmalla valkoisella, jonka pitäisi heijastaa 40 % enemmän valoa kuin muut valkoiset maalit. Valon määrä tosiaan tuntuu kasvaneen todella paljon tilassa. Harmi, että unohdin ottaa tarkemmat kuvat takaseinää ennen peittäneestä superkulahtaneesta vaaleansinisestä tapetista sekä piippua peittäneestä harmaasta lastulevystä...
Harmaantuneen hirsitolpan kaveriksi keksimme laittaa seinänpätkiin harmaantunutta lautaa karmeiksi. Seinien jäljiltä kattoon jäi lisäksi tukipuu, jota pitkin vedettiin myös muutamat sähköjohdot. Harmaantuneella laudalla saatiin nekin kivasti peittoon.

Lattioiden valinta oli yläkerran päätöksistä vaikein. Lähes puolet tilasta oli puulattian sijasta karmeaa muovimattoa, josta oli pinta jo kulunut pois. Puulattian jatkaminen olisi kuulemma ollut liian pitkä ja vaikea prosessi, joten oli valittava jokin "nykyaikainen" lattiamateriaali, jolla vanhat lattiat peitettäisiin. Valinta rajautui vinyylikorkkiin, sillä sen pitäisi olla lämmin ja pehmeä jalan alla, sekä kestää lämpötilan vaihteluita ja koiran kynsiä. Wicandersin vinyylikorkkilattiat ovat myös ilmeeltään rouheita ja vanhaan taloon sopivia. Lisäksi ihastuimme puunsyitä matkivaan struktuurikuvioon.
Vinyylikorkkien hinnat osoittautuivat melko huimiksi, mutta onneksi K-Raudassa sattui olemaan monta mallia alennuksessa ja valmiina varastossa, jolloin rahtejakaan ei tullut. Pikkuhiljaa kannoimme aina vain uusia näytepaloja, kunnes valinta oli tehtävä Alaska Oakin, Bark Oakin ja Rustic Sand Pinen välillä. Ajatuksissa oli alunperin mahdollisimman vaalea lattia, mutta koska vaaleat olivat sitten oikeastaan kokonaan valkoisia ja muovisen näköisiä, olimmekin yhtäkkiä valitsemassa tilaan tummanruskeaa Rustic Sand Pinea. Kun lähdimme sitä hakemaan, oli kauppaan ilmestynyt vielä yksi malli, joka oli lisäksi huomattavasti muita huokeampi. Taas mallailua, kunnes valinta osui Misty Oak Cliffiin. Tosin vieläkin tuntuu hirveältä vääryydeltä peittää puulattia, mutta onneksi se ei sentään ollut mitään vanhoja peruja... Ehkä jonain päivänä paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla puulattiaa voi jatkaa, siinä samalla kun korottaa kattoa... ;)

Kolmen lattian risteys

Nyt tila on oikeastaan valmis katto- ja jalkalistoja myöden. Meillä on jopa sähköt ja valo! Valokatkaisijoiksi ja pistorasioiksi valitsimme Schneiderin Renova-sarjaa, joka jäljittelee vanhanaikaista tyyliä. Emme halunneet jättää paikoilleen tilassa olleita "väärän aikakauden" kellastuineita katkaisijoita ja rasioita. Taloapteekeista olisi löytynyt vanhanaikaisia katkaisijoita, mutta emme aivan sellaisiakaan halunneet.  Uusvanhoja bakeliittisia ja posliinisia katkaisijoitakin on markkinoilla, mutta niiden hinta on yli kaksinkertainen, joten päädyimme näihin "kompromissivaihtoehtoihin". Ja mitään mitä ei voi piilottaa kannattaa korostaa, joten otimme katkaisijat mustina. Valkoiset kuitenkin kellastuisivat pian...

Lähes kaikkia yksityiskohtia myöden yläkerta on siis valmis, ja näistä kuvista puuttuu enää vain köysilista piipun juuresta ja kytkentäkaapin kotelo, sekä porrasaukon listat ja kaiteet. Mitäs tuumaatte? Onko muutosta havaittavissa? Lisää kuvia lähtötilanteesta löytyy täältä ja vaihekuvia täältä.

El piso de arriba después de la renvación.

Besos, Hansu