Olin hieman skeptinen tulisiko viikonlopuksi luvattu kesäsää, mutta tulihan se. Me vietimme viikonlopun verran vapaata remppahommista, tosin se tarkoitti lähinnä gradun ja muiden velvollisuuksien hoitamista. Perjantaina sentään kävimme ulkona syömässä ja istumassa yksillä kaveripariskunnan kanssa. Lauantaina harrastimme ah niin mukavaa kesäpuuhaa, vuorossa oli nimittäin jälleen Ikea-reissu. Ostimme taas muutaman vaatekaapin ja roudasimme ne Ikean peräkärryllä uudelle asunnolle. Paluumatkaksi nappasimme kyytiin ne väärän malliset kaapit, jotka ostimme juuri hetki sitten. Yhden niistä ehdimme jo kokoamaankin, joten oli jokseenkin mielenkiintoista taistella se alakertaan... Noh reissusta kuitenkin selvittiin ja toivottavasti nyt on sopivat kaapit. Onneksi aurinkoinen sää oli hieman hillinnyt ihmismäärää Ikeassa niin reissusta selvittiin sen puolesta melko pienellä hermojen kiristelyllä. Hikeä tosin vuodatettiin senkin edestä.
Sunnuntaina teimme päiväkävelyn keskustaan jokirantaan, ja sain vihdoin koko kesän himoitsemani ilmaisen jäätelön Ärrältä. Eero meinaan sai alkukesästä töistä tuollaisia kuponkeja, joilla sai jäden ilmaiseksi, vaan eipä ole oikein nämä viime päivien sadesäät houkutelleet syömään jäätelöä. Mutta onneksi saimme vielä aurinkoa ennen elokuun loppua ja kupongin vanhenemista. :) Päivä oli kuuma ja hiostava, ja haaveilimme iltauinnista. Saimme idean, että juoksisimme Kaarinaan ja kävisimme iltauinnilla Hovirinnan uimarannalla. Äitini kun joskus toivoi, että ehtisimme siellä käymään vielä tänä kesänä. Alkoi olla viime hetket käsillä. Ilta-auringossa lähdimme matkaan ja ihastelimme säätä ja kesää. Kunnes kirkkaalta taivaalta alkoi hiljalleen tipotella vettä. Perinteinen Suomen kesä, aurinko paistaa ja vettä sataa. Sitten taivas synkistyi todenteolla ja maisema pimeni. Sade oli edelleen pientä, ja Eero kerkesi todeta, että "tämähän on tämmöinen lämmin kesäsade" – ja samassa sade koveni. Pikkuteitä kierrellen matkaa kertyi yli 11 kilometriä, ja siitä varmaan viimeiset kahdeksan kului sateessa. Välillä teki mieli levätä, mutta pysähtyä ei voinut kun olisi tullut kylmä. Lopulta pääsimme perille, ja mereenhän se oli mentävä vaikka väkisin vaikkei kyllä yhtään tehnyt mieli. Olihan sentään viimeinen kesäpäivä. Nopea pulahdus hyisessä meressä varmisti asian. Kesä oli mennyt.
Adiós al verano.
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3