Hei me muutetaan!

Pitkästä aikaa langoilla, edellisestä postauksesta tuntuu olevan ikuisuus ja samalla silmänräpäys. En oikein ymmärrä mihin tämä aika menee, etenkin kun tuntuu ettei remonttikaan nyt kovin kummoisia askelia ole tämän reilun viikon aikana ottanut. Lähinnä keittiötä on hienosäädetty, ja nyt siellä alkaa kaikki muu olla reilassa, paitsi vesi ja allaskaapin roskiskärry ovineen puuttuu (kaapin tuunauksen jäljiltä tavallinen ovi ei enää käykään vaan pitää tuunata hieman lisää). 

Viime perjantaina tosiaan saatiin kuin saatinkin kaikki tärkeimmät sähköt toimimaan, mutta sähkömiehelle riitti hommia vielä maanantaiksi ja torstaiksikin. Nyt vihdoin on sähköhommat viimeistelty (mitä nyt kattolamppu kytkentöineen puuttuu vielä kokonaan), huh! Tässä välissä on ehkä pakko kehua meidän sähkömiestä, loistavaa asiantuntemusta sekä ymmärrystä meidän välillä vähän hankalille vaatimuksille. Tuntui hyvältä että henkilö, joka on varmasti nähnyt monia remontteja, kehui valintojamme ja edistymistämme, vaikka selkeästi hommat olivat välillä myös kinkkisiä. :)

Pisan kaltevia torneja siellä täällä...

Mutta niin, muuttamaan emme kerta kaikkiaan mahtuneet kuin vasta eilen. Yläkerta oli aivan täynnä muuttolaatikoita, niin ettei patjoja mahtunut sinne tuomaan, ja alakerrassa vallitsi edelleen remonttikaaos työkaluineen, joten sinnekään ei pystynyt tavaraa siirtämään. Vasta kun sain muutaman laatikollisen kamaa ladottua keittiön kaappeihin tuli patjoillekin tilaa. Ja huh miten paljon lisää kamaa muuton myötä vielä tulikaan, se lattiapinta-ala mitä sain kaivettua esiin, tulikin samantien täyteen... Mutta miten hyvin nukuttikaan vaikka ympärillä vallitsi kaaos! Olin varma etten malttaisi nukkua tai heräilisin vain koska "vieras" paikka tai vähintäänki palelisin. Mutta yö meni hyvin, eikä tullut tarvetta kaivella extrapeittoa. Pieni osa taakkaa lähti taas hartioilta ja pystyi vähän hengähtämään. Eihän tämä projekti siis vielä valmis ole, esimerkiksi portaiden kaiteet puuttuvat kokonaan eikä vessassa ole ovea, mutta vahvasti voiton puolella ollaan jo...

Vähän viiniä iltapalaksi –  ja johan alkoi näyttää kodikkaammalta kun työkalut vaihtuivat arjen esineisiin

La primera noche en nuestra nueva casa.

Besos, Hansu

Keittiö kohoaa!

Viime viikonloppu kului keittiötä kasatessa ja yllättävän nopeasti se nousikin lähes valmiiksi asti! Viikko sitten keskiviikkona iso rekka peruutteli kadulle ja jätti jälkeensä kaksi pientä lavaa meidän keittiötä. Siinä se oli kadulla, kokonainen 400 kiloinen pikkukeittiö (tosin jääkaappi tuli jo aiemmin). Toisesta lavasta pursusi yläkaappien sivuseinän peitelevy, ja sen päälle oli tipahtanut joku sokerisäkki (paketti rutussa ja joka paikka täynnä sokeria), mutta muuten kuorma oli kunnossa. Aika kevyesti kahdestaan saimme kannettua kaikki paketit sisälle, ja koko keittiökuorma mahtui portaiden alle siistiin nippuun. Jääkaappikin oli saapunut juuri sopivasti samana päivänä Taloon.comista, ja liesituuletin muutamaa päivää aiemmin.
Yllättävän mutkattomasti meni muuten tuo Ikea-keittiön hankinta. Tein itse suunnitelman Ikean suunnitteluohjelmalla, ja olimme jo vähällä tilata tuotteet ohjelman kautta suoraan nettikaupasta kotiinkuljetuksella. Onneksi kuitenkin varasimme vielä ajan keittiösuunnitteluun, jossa tarkistettiin suunnitelman toimivuus ja lisättiin ostoslistaan peitelevyt, sokkelit sun muut joita en itse olisi tajunnut lisätä. Suosittelen!

Torstaina kiinnitimme seiniin kiskot kaappien runkojen ripustamista varten. Kiskon asentaminen möykkyiseen tiiliseinään oli toki haaste, mutta muutaman prikkapinon avulla kisko saatiin suoraan. Perjantaina puoliltapäivin aloitimme porukalla runkojen kasaamista ja ne saatiinkin päivän aikana valmiiksi. Lauantaina saikin aloittaa kaappien kiinnityksen kiskoihin. Unohdimme tyystin, etteivät seinät tietenkään ole 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden, joten kaappien asennus ei ihan kädenkäänteessä käynyt. Myös viemäriputken sulauttaminen kaappeihin ei ollut aivan pala kakkua. Lisäksi allaskaapia piti modata, sillä ostimme tarkoituksella 40-senttisen altaan 40-senttiseen kaappiin. Miesvoimat taistelivat kaappien kanssa ja itse keskityin vetolaatikkojen sun muiden kasaukseen, ja iltapäivällä keittiö alkoi jo näyttää ihan keittiöltä. Sunnuntaina ja alkuviikosta hienosäädimme ovia, valaisimia ja sisusteita paikoilleen, ja enää puuttuvat vain keittiötasot. Jotenkin uskomatonta, yhtäkkiä kaikki alkaa näyttää valmiilta! Enää puuttuu vain työtasot, jotta hommaa saisi jatkettua.

Juokseva vesikin saatiin muuten perjantaina, wuhuu! Vihdoin voi käydä vessassa (vaikkei siinä olekaan ovea) ja hanasta voi juoda, ihan luksusta! Ei tarvitse enää lähteä yliopistolle vessaan ja hakemaan vettä :D Altaan viemärin paikoilleen saaminen oli melko kinkkistä, jouduimme muun muassa ostamaan kaksi vesilukkoa kun ensimmäinen ei sopinut ja toistakin jouduttiin muokkaamaan, eikä se vieläkään täydellisesti istu ja vuotovaara on olemassa. Mutta kuinka siistiä olikaan kun ensi kertaa kaadoin vettä pullosta altaan viemäriin! Tosin ilo oli ennenaikainen kun liitokset vuosivat. Mutta juokseva vesi hanasta ja suihkusta oli jo melko maagista. Pian on myös alakerran sähköt toiminnassa, sillä alkuviikosta saimme vihdoin valokatkaisimia ja rasioita, lämpöpatterit alakertaan sekä kauan odotetut kylppärin valaisimet paikoilleen! Sähköhommat jatkuu perjantaina, joten sormet ristiin, että hommat tulisi valmiiksi ja voisimme vihdoin päästä muuttamaan!

La cocina y el baño casi listos!

Besos, Hansu

Kesäkuvia lokakuussa

Tässä on pitänyt niin kiirettä, että en ole oikeastaan ehtinyt edes katsoa, millaisia kuvia kameraan on kertynyt. Kun vihdoin purin kuvasaldoa, löysin vaikka mitä kivoja kuvia kesältä, joten tässä nyt epämääräinen kooste kesäkuvia syyssateiden vihmoessa ikkunoita. Syksyssäkin on puolensa, mutta kyllä niin vain aloin haikailemaan kesäkelejä näitä kuvia katsoessa. En oikein edes ymmärrä missä välissä syksy tuli. Päivästä toiseen lähdin työmaalle nukkavieruissa collegehousuissa ja pakkasin laukkuun viileät kesähousut. Yhtenä päivänä sitten jäätymiskuolema uhkasi koipiani, jahas ei ollutkaan kesä enää. En edes osannut ensin pakata talvisempia kamoja kun muutimme Eeron isän luo, siis nythän on vasta syyskuu – eikä kun mitä?! Välillä tunnen kyllä olevani aivan mummo, kun en ymmärrä miten nopeasti aika juoksee ja mitä kuuta eletään... Ruskakuvia en tänä vuonna ole ehtinyt ollenkaan räpsimään, joten sen sijaan tarjoilla on kesäistä väriloistoa :D

Minttupuskat kesän terassikukkina

Iltaviinit riippumatossa <3

Viimeiset grillailut porukalla vanhalla asunnolla

Grillattua nektariinia ja vaniljajäätelöä, namskis!

Uuden kodin seinä <3

Memorías y momentos bonitos del verano pasado.

Besos, Hansu

Remonttikuulumisia: laatoitusta ja panelointia

Huh remontti etenee nopeammin kuin ehdin tänne päivittää, sillä viime aikoina tahti on kiihtynyt entisestään, ja 12-tuntiset päivät tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Tosin eilen ja tänään on tuntunut, että hommissa on pieni suvantovaihe kun odotellaan sitä sun tätä.  Muun muassa viimeiset paneloinnit odottavat yhden sähköjohdon vetoa. Koko poppoolle iski molemmille hirveä flunssakin päälle, joten hanskat tippuivat siitäkin syystä. Edellisyönä sain nukuttua vajaan tunnin kun vuoroin palelin ja paahduin, poskionteloita särki ja en osannut hengittää suun kautta. Onneksi viime yö meni paremmin ja tänään jaksaa varmaan taas tarttua maalisutiin. 

Kylppäri, keittiön seinä ja pikkueteinen (portaiden ohella, niistä myöhemmin lisää) ovat olleet viime aikoina työn alla. Mikrosementtilattian lisäksi myös muut kylpyhuoneen pinnat alkavat olla viimeisteltyjä ja kalusteitakin on alettu asentaa. Laatat löysimme pilkkahintaan Pukkilan outletista jo ajat sitten ennen kuin koko remonttia oli edes aloitettu. Alunperin ajatuksissa oli pitkulaisia laattoja, joiden reunoissa olisi kohopokkaus, mutta aivan tällaisia ei outletista löytynyt. Koska hintaa näille ei tullut kuin muutaman euron neliöltä, niin jouduimme hieman höllentämään kriteerejämme. Lopputulos näilläkin laatoilla tiililadonnalla on kuitenkin aika vastaava kuin alkuperäinen ajatus.

Argh! Reikien poraus oli jokseenkin kuumottavaa puuhaa

Laatoitus se muuten vasta hauskaa puuhaa olikin! Kaikista tähän astisista projekteista varmaan kivointa ja mulle sopivinta tekemistä, kun kerrankin ei tarvittu voimaa ja sai rauhassa näperrellä. Saumaaminen ei sitten niin kivaa enää ollutkaan. Saumalaastin levitys vielä oli ihan ok, mutta laastin peseminen ei. Vaikka miten muistuttelin, ettei ahnehdita liikaa jottei laasti pääse kuivumaan, niin kyllähän se ehti viimeiseltä seinältä kuivahtaa. Verenmaku suussa sai jynssätä, ja sitä mukaa kun voimat loppuivat, oli laasti tietenkin aina vain tiukemassa kun aikaa kului. Samoin seuraavan päivän kiillotus oli aika hikinen ja totinen urakka.

Kylppärin kattopaneelin asennus ei sekään mennyt niin kuin Strömsössä. Puolessa välissä paneelit eivät vain asettuneet, eivät edes välivalloin ja kattoon jäi pieni notko. Ilmeisesti katon ja paneelin välissä on ollut jotain roskaa, laastipaakkuja tms. Muutenkin paneelit olivat hieman vimpuloita, joten homma ei todellakaan ollut taas "nopea ja suoraviivainen juttu". Ikinä ei saisi mennä sanomaan mitään tuollaista ääneen, kun aina silloin kaikki haraa vastaan. Lisäksi laskimme taas jotain väärin, niin että panelointi jäi puolikkaan laudan verran vajaaksi. Onneksi saimme K-raudasta yhden ponttivikaisen näytekappaleen, niin säästyimme koko paketin ostolta. Kattoon tuli Siparilan Usva -paneelia, ja myös yhden kylpyhuoneen seinistä paneloimme Siparilan Struktuuri -paneelilla. Hullua? Ehkä. Kovin tuon kuitenkin luvataan olevan roiskesuojattu ja vääntyilemätön. Saas nähdä, ehkä tuo pitää vielä käsitellä saunasuojalla tai jollain. Olihan meillä vanhassa asunnossakin suihkussa vino puupaneloitu katto, joka kastui koko ajan pelkkien roiskeiden sijaan, ja hyvin se tuntui kestävän...

Myös keittiöseinälle ja pikkueteiseen tuli paneelia. Koska näille ei ollut kovin suuria teknisiä vaatimuksia, valitsimme jälleen ulkoverhouspaneelia kuten yläkerrassakin, jolloin säästimme hinnassa yli puolet. Paneeli on tosin jokseenkin paksua, joten eteisestä se haukkasi muutaman sentin. Pesukone mahtuu kuitenkin edelleen ja se kai on tärkeintä. Seuraavat suuret muutokset onkin paneelien maalaus ja keittiön asennus,  en malta odottaa! Keittiön tilattiin Ikeasta perjantaina ja jo huomenna sen pitäisi saapua kahdella lavalla kadun varteen. Siinäpä sitä onkin kokoamista, pääsen todenteolla treenaamaan uutta supervoimaani...

Vaikea kuvitella ettei tässä ole edes kaikki alakerran paneelit

Pikkuhiljaa saa johtokaaoksen ja kylppärin ilmanvaihtohormin piiloon

La renovación casi lista! Ya tenemos casi todas las superficies ja la cocina estará aquí mañana.

Besos, Hansu

Harmaiden hiusten mikrosementti

Päädyimme valitsemaan kylpyhuoneen lattiapinnaksi mikrosementin. Pohdimme sementtilattiaa jo aivan ensimmäisissä ideoissa, mutta hylkäsin sen kuitenkin aika pian. Alkuaikojen ideana kylppärin lattiaksi oli myös puun näköinen laatta. Se olisi ollut ihan huikean hieno ja tuonut tallimaista fiilistä, mutta lankkumaiset laatat olivat kuitenkin liian isoja asennettavaksi lattiaan, jossa on kaatoja. Seuraavana ideana oli mustat kivimäiset laatat, jossa oli tekstuuria. Hieman kuitenkin pelotti tumma lattia näin pienessä tilassa, mutta vaaleista laatoistakaan emme innostuneet. Kylpyhuonetta rakentaessa havaitsimme, että alakertamme seinät olivat joka suuntaan vinot. Jos olisimme halunneet suoristaa suihkun viereistä seinää, olisi suihku pienentynyt lähemmäs 10 senttiä. Jätimme siis seinän suoristamatta. Tämä taas tarkoitti sitä, että lattialaatat olisivat olleet oikeastaan yhtä vinossa kuin aikaisemmassakin kylppärissä (kuva täällä). Niinpä hylkäsimme ajatuksen laatoista kokonaan ja päädyimme mikrosementtilattiaan. Ainakin sillä tallilla jossa kävin nuorempana oli betonilattiat, joten eiköhän tämäkin istu tallifiilikseen. ;) Sementtilattiaa pohtiessani mulla oli myös ideana upottaa lattiaan pari hevosenkenkää. Kenkiä ei vain löytynyt siihen hätään, ja muutenkin homma meni vaikeaksi kun erilaisia pinnoitekerroksia tuli niin monta, joten idea jäi toteuttamatta.

Vesieristetty kylppäri odottamassa pintoja

Alkuun tuntui ettei mikrosementtiä löydy mistään, K-Rautaankin sitä oli vasta tulossa myyntiin. Myyjillä tuskin olisi ollut vielä asiantuntemusta siinä neuvoa, joten ei oikein houkuttanut asioida siellä (muutenkaan rautakauppojen myyjät eivät tunnu koskaan tietävän mistään mitään). Vihdoin löysimme Turun Maalitukun, josta sai muuten aivan huikean hyvää palvelua ja asiantuntevia ohjeita (ei kannata antaa myymälän rapistuneen ulkomuodon hämätä!). Mikrosementtiä on markkinoilla ainakin kahdenlaista, joista toinen on kalliimpaa, akryyliin sekoitettavaa Pavicem Micromorteroa, jota tehdään vähintään viisi kerrosta yhden kerroksen ollessa aivan paperin ohut. Me valitsimme huokeamman ja myös nopeamman vaihtoehdon, Z Counterformin veteen sekoitettavan mikrosementin, jota riittää yksi muutaman millin kerros. Hintaa mikrosementille pohjuste- ja pinnoiteaineineen tuli noin 20e/neliö.

Saneerauslaasti levitetty

Mikrosementti on siinä mielessä ihmeainetta, että sillä voi päällystää vaikka olemassa olevat laatat, jolloin kylppäriremontin voi tehdä jopa muutamassa päivässä. Laattojen ja betonin lisäksi sillä voi päällystää vaikka laminaattia tai puuta, lattioita ja seiniä niin sisätiloissa kuin ulkonakin. Suoraan vesieristeen päälle sitä ei kuitenkaan voi laittaa, joten meidän piti päällystää lattia saneerauslaastilla  (eli lattiallemme tuli jo neljäs valu, sillä lattia piti lisäksi tasoittaa jo ennen vesieristettä). Saneerauslaasti käsiteltiin Flexy-Bo-pohjustusaineella, joka parantaa mikrosementit tarttumista ja estää siinä olevan veden imeytymisen alempaan kerrokseen. Tämä vaihe oli vielä pala kakkua. Pohjusteaineen piti antaa kuivua, mutta liian kuivaksi sitä ei saanut päästää.

Jännittää, pelottaa, apua!

Sitten olikin aika ryhtyä tositoimiin. Ensin pigmenttiaine (meillä sävy CH2 vaalean harmaa) piti sekoittaa puoleen tarvittavasta vesimäärästä, sillä mikrosementti itsessään on valkoista. Tämän jälkeen vesi ja mikrosementti sekoitettiin huolellisesti. Jo tässä vaiheessa sydän hakkasi hulluna. Koostumus oli todella maalimaisen ohutta, joten jo etukäteen huoletti miten sen levitys onnistuisi. Myös lattiakaivon ympärys stressasi sillä ohjeissa tai ohjevideoissa ei ollut mitään mainintaa, miten lattiakaivon kanssa tulisi toimia.
Myyjän mukaan kaivon ritilä kiinnitetään vasta mikrosementin kanssa, mutta päätimme kuitenkin upottaa ritilän kevyesti jo saneerauslaastiin – onneksi, sillä muutoin sen upottaminen olisi varmasti ollut vielä haastavampaa. Kaivon ympärille ainetta sai valuttaa aikamoisen määrän, jotta kaivo ei jäisi koholle – ja sehän jäi silti. Tässä vaiheessa alkoi todenteolla huolettaa aineen riittäminen, sillä sitä oli mitoitettu viiden neliön alalle ja meidän lattia-ala oli noin 4,3m2 – ja lähes kolmannes hävisi lattiakaivon ympärille.
Kerrallaan mikrosementtiä valutettiin noin puolen neliön alalle, ja liipattiin tasaiseksi. Tai niin ainakin oli tarkoitus. Tuntui että joko ote oli liian hellä, eikä aine lähtenyt liikkeelle ollenkaan, tai sitten aivan liian voimakas, jolloi pintajännitys imaisi liipin niin, että se kuopaisi pohjan kautta jättäen kamalat jäljet. Juoksevasta koostumuksesta huolimatta pinta tuntui mahdottomalta saada tasaiseksi. Normaalisti aine levitetään telalla ensin tasaiseksi ja sitten liipataan, jolloin tarkoituksena on lähinnä luoda elävää pintaa, mutta meille ei noin pienelle alalle suositeltu telaa. Vinkkinä: ottakaa se tela – ilman sitä levitys on äärimmäisen vaikeaa. Meidän lattiassa mikrosementtiä on nyt varmaan 5 milliä toisaalla ja puoli milliä toisaalla. Juoksevan koostumuksen takia kaadotkin laimenivat yhdestä kohtaa lähes olemattomaksi – ja samanaikaisesti kaivo jäi koholle, ei hyvä. Stressitasot katossa sydän hakaten saimme vihdoin urakan päätökseen. Ei se kaunis ollut, mutta olipahan ainakin levitetty ja aine saatu riittämään niukin naukin. Eero sai kuulemma ainakin kolme harmaata hiusta.

Kuivuttuaan lattiassa näkyi edelleen laineita ja möykkyjä, kun mikrosementtiä oli tipotellut välineistä. Pigmenttikään ei ollut sekoittunut kunnolla, joten lattiaan jäi mustan kirjavia viiruja. Kaiken kukkuraksi siellä täällä oli pienenpieniä ilmakuplareikiä! (Tuli mieleen pikkuriikkisten rapujen kolot Malesian rannoilla.) Tiedä sitten miten moiset reiät olisi voinut ehkäistä. Onneksi hiomalla pinta tasoittui melko paljon ja lopputulos oli sittenkin ihan hauskan näköinen. Ehkä?

Lopuksi pinta viimeisteltiin UR 300 -pinnoitteella kahdesti. Useampi olisi ollut varmempi, mutta tuo pinnoite on aavistuksen kellertävää, joten oli selvittävä mahdollisimman vähillä kerroksilla. Pinnoitteen telaus onneksi kävi helposti. Täysmattaisen pinnoitteen löytäminen oli sekin haaste, sillä märkätiloihin soveltuva mattapintainen Endurable Sealer oli kuusi kertaa kalliimpaa ja toinen mattapinnoite sopi vain kuiviin tiloihin. Oli siis tyytyminen tähän puolihimmeään. Toisella pinnoituskerralla mukaan sekoitettiin liukuestehiekkaa, jonka ansiosta pinta on betonimaisen karhea eikä liian "kumimainen". Todella betonimainen pinta onkin, eikä kyllä varmaan kukaan vieras ole hahmottanut että se on ihan oikeasti viimeistelty valmis lattia. Emme mekään osaa ihan päättää onko tuo nyt kiva vai ei. Katsotaan nyt miten lattia toimii käytännössä, voihan sen vielä laatoittaa sitten joskus...

Elegimos microcemento al suelo del baño – la aplicación no era fácil y tampoco no sabemos si está bien o no...

Besos, Hansu