...saatiin monta projektia eteenpäin. Portaiden kaiteeseen tarvittava rauta saatiin vihdoin hankittua jokunen viikko sitten (ei ollut helppoa kun liike meni kiinni jo puoli viideltä). Lopulta hitsaushommiin ei mennyt kuin päivä ja meikäläinen sai viime viikolla maalauspuuhat hoidettua. Hetken olo olikin kuin kiirastulessa, kun jännitimme istuisiko vaivalla tehty kaide paikoilleen – muuttujia kokonaisuudessa kun oli monta. Ja kyllä, aivan käsittämätöntä miten osaset loksahtivat paikoilleen! Muutama kohta vaati hieman venkslaamista, mutta yllättävän helposti kaikki lopulta kävikin. Pyhien aikana saimme hankittua myös käsijohteen sekä höylättyä ja hiottua sen. Sekin solahti paikoilleen paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa. Tosin yläkerran aukon kaiteessa oli kai tapahtunut jokin mittavirhe, sillä sen paikoilleen osuminen oli melko kaukana. Katsellaan joskos sitä saisi jatkettua heti ensi viikonloppuna, mutta nyt ollaan vahvasti voiton puolella kun ei tarvitse jännittää portaista putoamista! Eeron gradukin ilmeisesti edistyi melko mukavasti remppaprojektien lomassa.
...jännitettiin työpaikkaa, josta tieto oli määrä tulla vasta pääsiäisen jälkeen. Aivan, meikäläinen on tässä jonkin aikaa taas ryntäillyt päättömästi työmarkkinoilla ja yrittänyt löytää sopivaa Hansun mentävää rakoa. Melkein pääsiäisen hengellisyyskin tarttui, ja aloin miettimään, pitäisi joltain korkeammalta voimalta toivoa paikan saantia. Olisi varmaan kannattanut, sillä nakki ei napsahtanut tälläkään kertaa. Pakko kai se on edelleen uskoa, että kaikelle on jokin tarkoitus. Kaipa nurkan takana odottelee jotain parempaa.
...syötiin sokeriähkyt mämmistä, suklaamunista ja töhnämunista. Ah mämmi vaniljakastikkeella on kyllä jotain käsittämättömän hyvää. Muutenkin ruokapuoli oli kunnossa: perjantaina saimme lammasta Liedossa, lauantaina kotipöydän ääressä ja sunnuntaina vielä äidin lammaspataa, jauhelihapihvejä ja perunamuusia neljän jälkkärin kera: mämmiä, pashaa, madeiralaista hunajakakkua sekä kahvin kanssa MBakeryn kakkua .
...hämmästeltiin säätä. On se nyt kumma miten luontoäiti ei osaa päättää tuon sään suhteen. Lauantaina lähdimme kirpeässä mutta aurinkoisessa säässä pyörähtämään keskustassa. Piipahdimme kahville Cafe Arteen, ja ihmettelimme, kun hetken päästä sisään vyöryi joukko ihmisiä. Vilkaisu ulos kertoi syynkin: siellä satoi taivaan täydeltä lunta. Kun astuimme ulos kahvilasta, oli jokivarsi aivan valkoinen, lunta tuprutti vaakatasossa ja kaikkialla oli aivan hiljaista. Ja jo päästyämme Tuomiokirkkosillalle paistoi aurinko taas ja lumesta ei ollut enää tietoakaan!
Durante la semana santa
Besos, Hansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää aina! <3