Kevätkuulumisia

Huhhei mitä haipakkaa on mennyt nämä viime viikot! Sain tehtäväkseni erään projektin, joka on osoittautunut odotettua suuritöisemmäksi ja lisäksi samaan aikaan on tulvinut monta muutakin työprojektia. Päivät on siis kuluneet hyvin intensiivisesti töiden parissa, ja iltaisin on ollut melko väsynyt olo. Ja tokihan tämä on sitä vuoden parasta aikaa, kun on pitänyt tehdä sekä henkilökohtainen että yrityksen veroilmoitus. Mutta nyt nekin on vihdoin tehty. Meillä on myös eräs start up-projekti, jota olen yrittänyt eristää aina sopivissa väleissä pienin vauvanaskelin. Hiljaa hyvä tulee vai miten se oli...  Blogin pariin en siis ole pahemmin ehtinyt, enkä muutoinkaan tuijotella ruutuja pakollista enempää. Vähemmästäkin tulee pää kipeäksi. Onneksi kevätaurinko piristää! Saisi vaan tuo ilmakin lämmetä, niin tarkenisi pikkuhiljaa siirtyä kevyempiin tamineisiin... Sunnuntainen lumisade oli jo niin absurdia, että lähes nauratti. Olisi satanut edes maanantaina, niin olisi mennyt hyvästä aprillipilasta...

Viime päivinä on vaivannut aikamoinen niskajumi ja päänsärky kaikesta koneella olosta, niin että muutamat treenitkin on tullut koomassa jätettyä välistä. Huono kierre kyllä, sillä päänsärky on johtunut luultavasti vain siitä, että kiireen takia olen jättänyt taukojumpatkin tekemättä. Kotona työskentelyn hyviä puolia on kyllä, kun voi tehdä vapaasti taukojumppaa ja irrottautua hetkeksi töistä vaikkapa tyhjentämään tiskikonetta. Tunnit tulee käytettyä aika tehokkaasti hyödyksi, kun kukaan ei ole keskeyttämässä, mutta varjopuolena on tosiaan se, että yhtäkkiä on voinut paahtaa täysillä neljä-viisi tuntia ja havahtuu vasta kun niska on jumissa ja otsalohko tykyttää.

On viime viikkoihin onneksi muutakin mahtunut kuin ruutujen tuijottelua. Pari viikkoa sitten meitä kävi ilahduttamassa 7,5 kuukauden ikäinen hoitokoira Megan a.k.a Megatron a.k.a Hotkimusprime (@hotkimusprime). Superintensiivisen viikon jälkeen kunnon yöunille olisi ollut tarvetta, mutta tämä velmuilija oli eri mieltä. Ensimmäisen yönä tyyppi jaksoi nukkua ehkä tunnin, ja loppuyö meni höpöttäessä. Hän oli kovin sitä mieltä, että koko maailma on häntä vastaan, kun on meidän hoitoon joutunut ja sitten vielä on jätetty yksin alakertaan nukkumaan eikä pelottavia portaita uskalla kulkea. Seuraavat yöt tyyppi vietti meidän sängyssä semirauhallisesti, mutta viimeistään aamukuudelta mokoma heitti tassut naamalle ja alkoi puremaan käsiä. Ja ei, mikään kovin kova pisuhätä ei ollut, vaan hän vain oli sitä mieltä, että nukkuminen saa nyt riittää ja leikki voisi alkaa. Ja hänestä ei tosiaan löytynyt torkkunappulaa. Vaikka miten yritti kaapata kainaloon ja silitellä, niin väsy ei enää tullut. Sen verran hauskaa meillä loppujen lopuksi oli, että tuo pilkkusirkus saapuu parin viikon päästä uudestaan laittamaan paikat mullinmallin. Ja olihan meillä reilu kuukausi takaperin toinenkin hoidokki, vähän rauhallisempi ja pörheämpi 11-vuotias Wupsu-koirotin, jonka meno tosin ulkoilessa muuttui sen verran pentumaiseksi että perässä sai juosta tosissaan.

Viime viikonloppuna juoksua tutulla reitillä Littoisten järven ympäri – tosin tällä kertaa juoksimme aina Turun keskustasta asti!

Juoksutreenit ovat jatkuneet, vaikka ilmassa onkin ollut laiskuutta ja väsymystä. Tunsinkin vähän kauhua kun juoksutapahtumasta tuli uutiskirje, jossa muistuttiin että on viimeiset hetket vielä treenata, jaiks! 50 päivää enää aikaa! Tavoite tuntuu yhä edelleen kaukaiselta, mutta kaipa se tästä... Ostin syksyllä uudet polkujuoksutossut, ja yritin niitä koko syksyn ajaa sisään ennen lumien tuloa, ja katujen sulattua jatkoin projektia. Mutta ne hiertävät aina vaan. Ilmeisesti Goretex-kalvo ei jousta yhtään, eli kenkä ei siis tule varmaan milloinkaan muovautumaan jalkaan. Joten oli sitten valittava märät jalat ja paremmin mukautuvat kengät. Juoksu jos mikä tuntuu olevan välineurheilua, vaikka toisin voisi luulla! Tosin sellaisia kenkiä ei olekaan, jotka ei yhtään sattuisi mun ongelmallisiin päkiöihin ja varpaan syrjiin, mutta ainakin meno on nyt edes vähän pehmeämpää. Lisäksi tyhjensin apteekin kaikista hiertymiä estävistä välineistä, vielä voisi hankkia puuduttavaa voidetta niin eiköhän tämä tästä...

Aurinkoista viikon alkua!

Besos, Hansu