Lomapuuhia

Tänä vuonna meidän varsinainen kesäloma jäi melko tyngäksi. Eerolla piti olla koko heinäkuu lomaa (itse asiassa jemmassa olisi paljon enemmänkin kun ehtisi vaan lomailla) mutta päälle puski työreissu Puolaan ja muuta tärkeää, joten jäljelle jäi lopulta vain kaksi viikkoa lomaa heinäkuussa. Riollekaan ei löytynyt hoitopaikkaa, joten loma kului ihan vaan kotinurkissa. Ehkäpä ehdimme taas syksymällä mun synttäreiksi jonnekin reissuun, ja suunnitelmissa on lähteä myös lähipäivinä jonkinmoiselle vaellusreissulle. Kaikenlaista kivaa kesäpuuhaa sitä kuitenkin ehti harrastaa parissa viikossa, ja onneksi heinäkuun helteetkin osui aika hyvin juuri noille viikoille.

Loman todo-listalla oli jonkin verran kodin keskeneräisiä projekteja, joita ei mukamas ole ehtinyt arkena. Näihinhän lopulta meni oikeastaan vain päivä, joten suurista projekteista ei ollut lopulta kyse. Saimme asennettua kattovalon vihdoin alakertaan odottelemaan syksyn pimeitä iltoja, sekä pimentävän verhon yläkerran kattoikkunaan. Liesituulettimen valokin on ollut rikki jo pidemmän aikaa ja sekin saatiin tavallaan korjattua. Tokihan valokytkin hajosi kun takuuta olisi ollut voimassa mutta olimme siinä uskossa, että sen saisi helposti itse korjattua. Itse kytkintä ei saanut korjattua ja sen korjauttaminen olisi maksanut uuden liesituulettimen verran, joten asensimme liesituulettimen alapintaan samanlaisen työvalon kuin keittiön seinäkaappien alapinnassa. Saa kelvata toistaiseksi. Loman alkuun sattui vähän viileämmät ja sateisemmat säät, joten kodin projektit sai hyvin hoidettua sateen vihmoessa ikkunoita. Kolmantena päivänä sää onneksi vähän parani, ja lähdimme illalla kaveripariskunnan kanssa Mysteerikierrokselle selvittämään aikavarkaan mysteeriä. Toki säätiedotuksesta huolimatta sade taas yllätti, mutta eipä tuo paljoa haitannut.

Mattopyykillekin pääsimme Liedon maalaismaisemiin. Jo oli aikakin, sillä matoissa oli vielä tahroja Pepinkin jäljiltä Rion pentupisuista puhumattakaan. Samalla kävimme Kuralan kylämäen kahvilassa lounaalla. Muutoinkin lomalla on tullut lounastettua toinen toistaan kivoimmissa paikoissa, Eerolla kun harvemmin on mahdollisuuksia lähteä Turun keskustaan asti lounaalle.

Heinäkuun hurjista, jopa 34 asteeseen kivunneista helteistä tuli nautittua täysin rinnoin. Harvaluodossa ja Littoisten järvellä kävimme monen monta kertaa uimassa ja nuttimassa auringosta. Myös Kupittaan maauimalassa tuli käytyä uimassa vähän pidempää matkaa ja hankittua vähän rusketustakin. Jo monena kesänä on myös pitänyt testata äidin miehen puhallettavaa kanoottia, niin sitäkin saimme vihdoin kokeiltua. Kanootti pysyi pinnalla ja saimme tehtyä pienen melontaretken Littoisten järvellä. Tuttu järvi näyttäytyi kyllä varsin erilaisena uudesta vinkkelistä. Äkkiseltään vaikutti niin kätevältä idealta tuo puhallettava kanootti, mutta eipä tuota ihan joka päivä kyllä jaksa pumpata, sillä siinä oli melkoinen työ ja mokoma painaakin ainakin 30 kiloa.

Myös suppailu on ollut pitkään todo-listalla, ja viime kesänä jo ehdimme varata suppilaudat Ruissalosta. Tuolloin vain sattui olemaan kesän ainoa tuulinen päivä, joten homma peruuntui. Nyt suuntasimme extempore Aurajoen vuokraamolle, josta olemme aiemmin lainanneet kanootin useamman kerran. Suppailu Aurajoessa oli kyllä ihan mahtavaa! Ei kovaa merenkäyntiä tai muitakaan hankaluuksia verratuna Ruissaloon, ja suppailu oli kaikinpuolin mukavampaa kuin vaikkapa kajakilla melominen. Yllätyin tosi positiivisesti, miten helppoa ja hauskaa suppailu olikaan! Pulahdimme välillä myös vilvoittelemaan, joten voinpahan nyt sanoa uineeni Aurajoessa. Suppailun jälkeen jäimme vielä Padolle-kahvilaan herkuttelemaan uunituoreilla korvapuusteilla – en kyllä tiedä olenko koskaan ennen saanut niin hyvää pullaa!

Yhtenä viileämpänä päivänä kävimme myös polkujuoksemassa Nuuksiossa asti. Maisemat Haukan- ja Korpinkierroksilla ei olleet kummoiset, mutta olipahan vaihtelua reitteihin. Pääkaupunkiseudun suuntaan tuli ajettua myös Inkoon lähellä olevan Lomamäen lemmikkipuiston perässä. Puistossa oli perinteisten ponien, vuohien, sikojen, kanojen ja pupujen lisäksi muun muassa piikkisika, papukaijoja, undulaatteja ja matelijoita. Vetonaulana paikassa on ketut, pesukarhut ja mangustit, joita pääsee ihan rapsuttelemaan. Harmi vain, että olimme juuri väärään aikaan liikenteessä, sillä rapsuttelemaan pääsi vain tiettyinä kellonaikoina. Viljakäärmettä pääsin sentään pitelemään kädessä ja silittelemään. Eläinten ihmettelyn jälkeen pysähdyimme vielä Hangossa lounaalla. Visiitti jäi aika lyhyeksi, sillä oli jo kiire kotiin päästämään Rio ulkoilemaan.

Ajatuksissa oli myös lähteä parin päivän vaellukselle Rion kanssa, mutta retkeily jäi loman osalta vain yhteen luonnossa vietettyyn yöhön. Kävimme Iso-Melkuttimella telttailemassa ja viettämässä kesäpäivää – toisaalta eipä helteessä olisi ehkä jaksanutkaan vaeltaa pitkää matkaa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Korteniemen perinnetilalla (lisää reissusta täällä).

Eeron jo palatessa töihin viimeistelin oman lomani rentoutumalla Pappan kanssa mökillä, jonne en olekaan "ehtinyt" pitkiin aikoihin. Riolla oli hauskaa kun pihalla oli tilaa juosta, nuuskia ja kaivella. Pikkutyyppi olikin aivan naatti, ja välillä maistuivat nokoset milloin missäkin. Ah, sain vihdoin olla tekemättä mitään – tai siis loikoilla riippumatossa, täyttää ristikoita ja lukea 60-luvun Aku Ankkoja. Yö kului Rion kanssa saunamökin eteisessä – vähän petyin kun en havainnut kummittelua tai muitakaan outouksia. Mitä nyt joku hiiri rapisteli nurkassa...

Mitäs teidän kesään oon kuulunut?

Besos, Hansu