Remontti etenee: kurkistus valmistuvaan keittiöön

Remonttityömaalla ei ole pitkään aikaan otettu mitään varsinaisia isoja edistysaskelia, vaan hiottu lähes valmiita nurkkia sekä rakenneltu keittiötä. Muutto siis lähestynee pikku hiljaa! Yritetään olla jättämättä mitään suurempia hommia tekemättä keskikerrokseen, kun ne sitten jää helposti seisomaan muuton jälkeen. Kaaosmuuttuja eli koira myös hankaloittaa muuton jälkeisiä remppailuja, eikä tuon hulivilin takia voi jättää työkaluja, tarvikkeita tai avonaisia muuttolaatikoita lojumaan, joten paikat pitää saada tiptop-kuntoon ennen kamojen sisäänkantoa. Eli toiveissa olisi saada kaikki listatkin vielä paikoilleen, mikä edellyttää muun muassa tapetointia, jota ollaan lykätty ihan liian kauan. Emme ole koskaan ennen tapetoineet, joten se on tuntunut pelottavalta ja välteltävältä asialta ottaen huomioon tapetoitavan tilan haasteet (10 nurkkaa, 7 oviaukkoa, 1 patteri ja vinot seinät). Vaikka ihan helppo hommahan tuo pitäisi olla siihen verrattuna, mitä kaikkea muuta olemme jo tehneet…

Vuoden aikainen muutos: 1.3.2020 oli ensimmäinen pintakerros kuorittu ja irti revityillä kattolevyillä hahmotettu keittiön mahdollisia muotoja. 1.3.2021 suunnitelmat ovat aika pitkälle toteutettuja. En tosin olisi uskonut, että vasta vuoden päästä rakennetaan keittiötä, mutta onhan tähän vuoteen kyllä mahtunutkin kaikenlaista, suunniteltua ja suunnittelematonta.

Keittiö saapui pieniin osin pakattuna helmikuun alussa, ja kuukauden verran tuntui, että keittiö edistynyt mihinkään vaikka koko ajan tehtiinkin jotain. Rungot tuli koottua päivässä ja kiinnitettyä samantien seinään, joten keittiön muoto hahmottui nopeasti. Meillä on melkein kaikki runkojen sisukset vetolaatikoina, ja niiden parissa tuli hetki askarreltua, mutta aika nopeasti nekin saatiin paikoilleen – mitä nyt muutamat laatikot odottelivat kuukauden päivät etulevyjä, sillä ilman niitähän ei laatikoita voi oikeastaan edes koota. Joitain osia siis jäi uupumaan toimitushaasteiden takia alkuperäisestä toimituksesta, ja postimieskin jo nauroi, että hän juoksee harvase päivä tuomassa jonkun yhden osan meidän keittiöön. Mutta siitä se rakentuu, pala palalta. Isojen linjojen jälkeen pikkuhiljaa lisäisin piilolaatioita – eli tein työtä joka ei päällepäin näkynyt missään, siksi varmaan tuntuukin ettei keittiö oikein edistynyt mihinkään, kun edistys tapahtui kaappien sisällä.

Rungot ja suurin osa ovista ja sisuksista löysi siis nopeasti paikoilleen, ja alkoi tasojen metsästys. Olimme saaneet muutamalta keittiötarjoajalta tarjouksen tasoista, ja jopa Ikean laminaattitasojen hinta oli sitä luokkaa, että päädyimme tekemään tasot jälleen itse ja säästimme näin tuhansia euroja. Hetken harkitsimme jopa tekevämme tasot alusta asti lankuista, kuten edellisessä rempassa, mutta lopulta päädyimme kuitenkin Sarokkaan valmiisiin massiivisaarnilevyihin. Tasoissa oli melkoista mittailua ja millin tarkkaa höyläystä, sillä mikään kulmahan taas ei ollut suora, mutta yllättävän nopeasti tasot lopulta rakentuivat paikoilleen. Lamelliliitoskoneella palaset saatiin liitettyä kätevästi yhteen, ja ”saarekkeen” tasokin saatiin rakennettua kahdesta osasta todella huomaamattomalla liitoksella.

Tasojen paikoilleen saamisen jälkeen pääsinkin laatoittamaan välitilaa. Olisi tämän tietysti voinut tehdä ennen keittiön asennustakin, mutta oli ennakoitavissa, että seinät eivät ole ihan suorat, joten asentamalla laatan vasta kaiken muun jälkeen, pystyi vähän meikkailemaan seinän ja tason välistä rakoa. Laatoitus oli odotettu etappi, sillä sen jälkeen saa asentaa hanan sekä välitilan pistorasiat, jee!

Keittiön isot linjat oli siis melko nopeita rakentaa, mutta tässä keittiössä tuntuu olevan hirveästi pieniä yksityiskohtia, joiden hiominen vie tuhottomasti aikaa. Peitelevyt ovat erityisesti olleet varsinainen murheenkryyni. Seinänvierustoille tarvittiin kapeat peitelevyt peittämään pieni aukko, joka jää kaapiston ja seinän väliin, mutta eipä ollut taas tämäkään ihan helppo homma, sillä rapattu seinä on epätasainen. Epätasaisuutta ei huomaa muutoin, mutta kun viereen laittaa suoran levyn, seinä tuntuu aivan todella muhkuraiselta. Niinpä piti lennossa vaihtaa suunnitelmaa, ja jättää pariin kohtaan suosiolla useamman sentin rako, ja laittaa peitelevy pitkittäissuuntaisena vain koristeeksi. Peitelevyt on tietysti samaa pinnoitettua kalustelevyä kuin keittiökalusteet yleensäkin, joten sen sahaus ei ole ihan ongelmatonta. Vaikka pinnan kuinka teippaisi sahauksen ajaksi, voi lopputulos olla epäsiisti – ja taas on lähdettävä Ikeaan hakemaan uusi levy (jotka kaiken lisäksi ovat koko ajan loppu). Jääkaapin vierustan seinä oli epätasaisen lisäksi vino, joten päädyimmekin extempore askartelemaan kapeaakin kapeamman hyllyn täyttämään rakoa. Eipä tuohon taida muuta mahtua kuin keittokirjat, mutta ihan hauskan näköinen lopputulos tuosta tuli.

Peitelevyjä ja muita luovia ratkaisuja peittämään keittiön sisä- ja ulkonurkkia

Muutamat peitelevyt puuttuvat vielä (taas odotellaan puuttuvaa tavaraa) mutta voiton puolella ollaan reippaasti. Peitelevyjen askartelun jälkeen saa nostaa loput kodinkoneet paikoilleen. Enää puuttuu vetimet, jotka ovat myös olleet varsinainen murheenkryyni, sillä on ollut vaikea löytää mallia joka miellyttäisi meitä molempia. Kun sellainen vihdoin löytyi, ei sitä tuntunut olevan tarjoilla missään. Tyypillistä. Ihastuimme messinkiseen Furnipartin Lounge -vetimeen, joka on piirun verran modernimpi tulkinta klassisesta lankavetimestä. Kontaktoin lopulta suoraan sekä valmistajaa että maahantuojaa ennen kuin löytyi lähes ainoa jälleenmyyjä, ja saimme vetimet tilaukseen – tottakai kolmen viikon toimitusajalla. Integroituihin kodinkoneisiinhan ei voi laittaa ovia paikoilleen, ennen kuin meillä on vetimet asennettuina, joten vähän harmittaa pitkä toimitusaika. Mutta kiirekös tässä…

Loppusilausta vaille valmis!

Besos, Hansu