Kovanonnen wc vihdoin valmis!

Huhhuh, tätä vessaa on rakennettu kuin Iisakinkirkkoa, enkä tiedä uskaltaako vieläkään huokaista tuon suhteen, sillä viimeksi kuin melkein huokaisin sen olevan valmis, alkoi se vuotaa heti seuraavana päivänä. Pakko kai se on luottaa. Mutta ennen kuin paljastan lopputuloksen, kerrataanpa vähän vessan kovaonnista taipaletta.

Vessaa rakentaessa suunnitelmat vaihtuivat siis lennossa tavanomaisesta wc-pöntöstä seinä-wc:ksi siksi, että viemärilinja nousi lattian tasosta hieman liian korkealle. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä vain pitänyt nostaa lattiaa sen reilu 5cm, sillä vesieristekynnyksen myötä tilassa on joka tapauksessa melkoinen kynnys, ja tila on katon putkien takia niin matala, että olisikohan viidellä sentillä ollut enää mitään väliä. Tai sitten ne olisivat olleet ratkaisevat sentit, jotka olisivat tehneet pienestä tilasta klaustrofobisen, mene ja tiedä.

Seinä-wc:n anatomiaa

Seinä-wc koostuu siis seinän tai kotelon sisään jäävästä teräsrungosta, johon posliininen ”leijuva” pytty siis kiinnittyy. Ratkaisun parhaita puolia on siivoamisen helpottuminen, kun ei ole sitä pölyä ja moskaa keräävää jalkaosaa. Metallisessa rungossa on vesisäiliö, josta laskee putki pönttöön, ja alaosassa on tietysti viemäriin laskeva putki, joka yhdistyy pyttyyn. Viemäriin laskeva osuus koostuu kahdesta eri putkesta, jotka kumpikin pitää itse lyhentää sopiviksi. Tottahan toki kävi joku mittavirhe, ja toinen näistä putkista tuli lyhennettyä millin liian lyhyeksi, ja piti tilata uusi osa valmistajalta. Osa maksoi parisen kymppiä mutta posti- ja muiden käsittelykulujen jälkeen hinta tietysti triplaantui, ja osaa odoteltiin pari kolme viikkoa. Tietenkin. Tällä välin toki saimme jatkettua laatoituspuuhia, joten ei projekti kokonaan seissyt.

Ennen laatoittamista mallasimme seinä-wc:n tarkasti paikoilleen, ja triplatsekkasimme että kaikki on niin kuin pitää. Ja eikun laatoittamaan. Vesieristäjän kehoituksesta laatoitimme tilan kauttaaltaan, myös seinä-wc:n kotelon sisään piiloon jäävät osat. Vaikka tila on kokonaan vesieristetty, niin laatta lisäisi huomattavasti vedenkestävyyttä vuodon sattuessa. Vaan eihän se tarkkaan mitoitettu seinä-wc enää mahtunut paikoilleen, koska tila oli nyt pienentynyt laatan verran ja viemäri oli nyt sentin verran väärässä kohdassa. Tietysti. Sitten odotettiin joululomien yli kuukauden verran putkimiestä paikalle kertomaan tuomio. Laattoja ei sentään tarvinnut lähteä piikkaamaan irti, mutta lattiaan piti tehdä reikä, ja vaihtaa lattian sisässä olevaan viemäriin erilainen osa – 40-asteen kulman sijaan 30-asteen kulma. Tämä onneksi ratkaisi ongelman, mutta synnytti toisenlaisen ongelman. Lattiassa oli nyt reikä. Eikun soittelemaan vesieristäjää paikalle. Varsinaiseen vesieristeeseen ei pysty noin vain paikkaa tekemään, mutta apuun onneksi löytyi hartsivalu, joka teki reijästä vesitiiviin. Pari päivää kuivateltiin, ja siistin vielä reijän ”muodon vuoksi” saumalaastilla.

Laatoituksen riemua – ja sitten valmiin lattian rikkominen

Projekti nytkähti eteenpäin ja pääsimme vihdoin asettelemaan seinä-wc:tä paikoilleen, wuhuu! (Tässä välissä yritimme ulkoistaa homman putkarille, mutta hän vihaa seinä-wc:eitä ehkä vieläkin enemmän ja kieltäytyi kunniasta.) Ilo oli jokseenkin ennenaikainen, sillä vielä oli ongelmia edessä. Metallikehikon kiinnittäminen seinään oli oma jännitysnäytelmänsä, sillä pultit olivat vaarassa korkata. Eikä vesisäiliön asennuskaan mennyt ihan maaliin, ja jouduimme tekemään pienen purkkaviritelmän. Eli yksikään niistä kolmesta osasta, jotka kotelon sisään jäisivät (kehikko, säiliö ja viemäriliitäntä) ei mennyt paikoilleen ongelmitta. Mutta lopulta koko komeus oli koossa ja pääsimme jatkamaan kotelon kanssa. Vesieristäjä oli edellisellä käynnillään läästinyt myös kotelon peittävän levyn vesieristeellä, eli rei’itysten olisi syytä osua kohdilleen kerrallaan, sillä toista levyä ei olisi. Onneksi siinä sentään kaikki meni maaliin ja levy saatiin paikoilleen, ja sain vihdoin jatkaa laatoituksen loppuun.

Projekti etenee: kotelon rakentaminen ja laatoitus

Joitain viikkoja käytimme vessaa ongelmitta manuaalisesti heittämällä käynnin jälkeen perään vettä ämpärillä – viemäriliitäntä siis vaikutti ainakin pitävältä. Putkimies tulisi kytkemään vesiliitännän, mutta saisi samalla kytkeä hanankin, joka puolestaan asennettaisiin viimeisenä. Etenimme projektissa eteenpäin, eli laatoituksen jälkeen maalasin seinät. Värisävyksi tuli nyt melko hurjan tuntuinen Tikkurilan Denim, kuten suunnittelimmekin. Jatkoimme myös valaistuksen suunnittelun kanssa ja laitoimme katon umpeen. Kattomateriaalia pohdittiin pitkä tovi, mutta päätimme lopulta hyödyntää ylijäänyttä helmipaneelia – joka sitten loppujen lopuksi loppui kesken, ja jouduimme kuitenkin ostamaan lisää. Tyypillistä.

Seinien maalausta, katon panelointia ja allaskaapin nikkarointia

Valaistuksen järjestimme nyt niin, että tilassa on oletuksena himmeämpi tunnelmavalaistus, joka syntyy roikkuvilla valaisimilla jotka syttyvät liiketunnistimella automaattisesti. Roikkuvalaisinten lasikuvut on irrotettu 50-luvun kattovalaisimesta, joka löytyi Torista. Tämän lisäksi katossa on led-valaisin, jonka kirkkautta ja lämpötilaa voi säätää fiiliksen mukaan.

Nyt meillä oli pinnat ja pönttö valmiina, joten enää puuttui allaskaappi ja allas, jotta saisi asentaa hanan ja sitä myöden kutsua putkimiehen kytkemään vessan. Sepä ei taas ollut helppo tehtävä, varsinkin kun budjettia ei oikeastaan ollut enää jäljellä. Olisin halunnut allaskaapiksi vanhan 50-60-luvun senkin tai lipaston. Yksi lipasto tätä varten ostettiinkin jo ajat sitten, mutta ei se sitten lopulta ollutkaan vetolaatikoineen oikein sopiva. Liukuovellinen kaappi olisi ollut täydellinen, sillä pönttö on melko ahtaasti edessä, niin ettei kaappi tai laatikko oikein mahtuisi avautumaan. Aikaa vaan ei ollut hukattavana, sillä muuttomme pendasi nyt käytännössä allaskaapista. Lopulta päädyimme Ikean erittäin huokeaan Enhet-kaappiin. Se oli syvyydeltään vain 30cm, joten kaapin ovikin mahtuisi juuri ja juuri aukeamaan – etenkin jos kaapin asemoisi hieman keskilinjasta pois. Allastakin mahtuisi paremmin käyttämään, jos kokonaisuus olisi vähän keskilinjaa sivummalla. Miinuspuolena vaan oli, että valkoinen kaappi oli aika pliisu, ja lopulta vähän pikkuruisen näköinen – leveyttä kun olisi ollut jopa 90 cm ja kaappi oli vain 60 cm. Keksin kuitenkin, että jos rakentaisimme viereen pieneen hyllykön samasta tammilevystä kuin taso tulisi olemaan, saisimme kasvatettua kaapin leveyttä sekä tuotua kaivattua puun lämpöä lisää tilaan. Yhden viikonlopun Eero kiroili kaapin ja hyllykön parissa, mutta hienohan siitä lopulta tuli, vai mitä? Vahasin tammipuiset osat vielä lämpimän ruskeaksi "50-60-luvun teakbuumin hengessä". Myös seinä-wc:n kotelo päällystettiin samalla puulla. Pisteeksi i:n päälle sävytin myös Fermlivingin wc-paperitelineen tamminupin mätsääväksi sekä toki myös tammiset kaapin vetimet.

Altaan valinta tuotti sekin melkoisesti päänvaivaa. Olin haaveillut malja-altaasta, sillä jotenkaan en pidä tason päälle aseteltavista altaista, joissa hana seisoo altaan päällä. Jotenkin ne ovat aina hirveän massiivisia rohmeloita. Mutta koska kaappi oli vain sen 30 cm leveä, ei sopivaa malja-allasta tahtonut löytyä. Ne olivat aina joko liiankin pikkuruisia tai sitten juuri sen muutaman sentin liian isoja. Tai vähintäänkin liian kalliita, vessan budjetti kun oli jo ajat sitten käytetty. Toisaalta malja-allas tulisi kalliiksi, koska korkea hanakin olisi paljon kalliimpi. Upotettava allaskin oli vaihtoehto, mutta sen tyyliset, jotka olisivat olleet hienoja, maksoivat yli kaksinkertaisesti budjettiin nähden.

Lopulta ei tarvinnut lähteä merta edemmäksi kalaan, sillä Bauhausista löytyi allas, joka meni täydellisesti mittoihin (syvyys karvan alle 30cm) ja vaikka hana seisoo altaan päällä, on kokonaisuus edelleen mataluudessaan siro. Ja hintakin oli alle satasen. Hanaksi valikoitui Tapwellin bideellisistä messinkihanoista edullisempi SK069, johon tilasin vielä mätsäävän pohjaventtiilin. Alun tuskailun jälkeen palaset tuntuivat loksahtavan lopulta melkein itsestään paikoilleen, ja saimme vihdoin kutsua putkimiehen kytkemään wc:n käyttöön. Ai että se oli juhlan päivä, kun sai ensimmäisen kerran vetää vessan napista!

Alkuperäisen aikataulun mukaan vessaprojekti oli tarkoitus tehdä valmiiksi joululomalla. Lopulta vasta huhtikuun alussa saimme vessan kunnolla käyttöön, ja aloimme tehdä muuttoa – toimiva vessa kun on olennainen osa asumismukavuutta, joten tätä ennen emme todellakaan halunneet muuttaa. Ja kuinkas sitten kävikään. Ensimmäisen uudessa kodissa nukutun yön jälkeen huomasin vessan lattialla pienen vesilätäkön bideesuihkun alapuolella. Kirosin jo, että miten voi noin kallis bidee tiputtaa vettä lattialle. Pyyhin lätäkön, ja tilalle tuli kaksi kertaa enemmän vettä – seinä-wc:n kotelon sisältä. O-ou. Nosti kotelon kannen (jota emme onneksi olleet viitsineet tai uskaltaneet kiinnittää mitenkään), ja siellähän se kauheus komeili. Kotelon pohja lainehti vettä. Toivoin ja rukoilin syynä olevan putkimiehen tekemä vesiliitäntä – manuaalisestihan vessa oli toiminut jo pitkän aikaa ilman vuotoja. Liitäntä olisi helppo kiristää, mutta jos vika olisi syvemmällä, pitäisi ehkä koko kotelo purkaa, ja pakittaa projektissa kuukausien päähän – juuri kun olimme jo muuttaneet. Vesiliitännässä ei kuitenkaan näkynyt tippaakaan vettä – ei luvannut hyvää.

Saimme ujutettua puhelimen kuvaamaan kotelon sisusta. Olimme jo varmoja, että kysessä olisi se purkkaviritelmä, jonka teimme vesisäiliön syöksyputkeen. Mutta se näytti videon perusteella kuivalta, ja vesi näytti tulevan viemäriliitännästä. Irroitimme pöntön tutkiaksemme viemäriä tarkemmin ja onneksi syyllinen löytyi heti. Tiiviste oli jäänyt rullalle, ja vian syy oli harvinaisen selkeä – luojan kiitos! Sen kun vain suoristimme tiivisteen ja asensimme pöntön takaisin. Mutta luotto Gustavsbergiin on kyllä ollut koetuksella, sillä myös kodinhoitohuoneen hana jäi vuotamaan putkarin asennuksen jäljiltä, ja syynä oli tälläkin kerralla huonosti paikoillaan oleva tiiviste. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että myös yläkertaan on asennettava samanlainen Gustavsbergin seinä-wc, sillä mikään muu ei taida mahtua sille varattuun tilaan, muiden valmistajien mallit kun ovat leveämpiä. Pelottaa jo valmiiksi miten sen kanssa käy...

Ennen, jälkeen ja siltä väliltä

No mutta, onneksi ongelma oli pieni vaikka säikähdys tietysti oli suuri. Sain mopattua suurimmat vedet kotelon pohjalta, ja lämminilmapuhallin kuivatteli viikon verran koteloa. Tilahan on vesieristetty, joten kuivattelun pointtina oli kuivata lähinnä kotelon kostuneita tukirakenteita. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa, eikä tilasta puutu enää kuin muutamia pikku juttuja, kuten pyyhekoukut ja matto. Toivottavasti vastoinkäymiset olisi nyt tässä – niin vessan kuin mieluusti koko remontin osalta!

Besos, Hansu

Heipat vanhalle kodille

Tässä on nyt kuukauden verran tehty muuttoa uuteen kotiin, ja uusi osoite vaihtuu virallisesti tänään. Tunneskaala on vaihdellut vähän yllättävästi ääripäistä toiseen. Uutta kotia on rempattu vuosi ja muuttoa on tietysti odotettu kuin kuuta nousevaa. Haaveiltu siitä, että on oma sauna, jossa rentoutua. Pohdittu, miltähän sitten tuntuu istua uudella, kaksi kertaa isommalla sohvalla. Arvailtu, missä koiruus viettää päivänsä kun vaihtoehtoja on monia. Odotettu avarampia neliöitä, tilaa ottaa omaa rauhaa tarpeen tullen ja sulkea huoneen ovi perässä (ah väliovet, melko luksusta). Ja mikä tärkeintä, lisätilaa keittiössä on odotettu malttamattomana ja suunniteltu jo, mitä ruokalajeja kokkailtaisiin kun kerrankin mahtuu. Odotukset ovat tuntuneet kaukaisilta, ja nyt ne yhtäkkiä realisoituvat. Vaikka uuden kodin remppahan toki jatkuu, mutta muutto on tietysti iso, odotettu askel.

Silti suuri haikeus valtaa mielen vanhaa kotia tyhjentäessä. Sekin on itse rakkaudella ja sydänverellä remontoitu. Nyt sitä katsoo kovin kriittisin silmin – monen asian tekisi toisin. Tai ei välttämättä edes toisin, mutta monella tapaa huolellisemmin. Vähemmän kiireisesti ja paremmilla välineillä. Noh, se oli semmoinen harjoituskappale ja ihan kiva siitä tuli kuitenkin. Asunnon rustiikkisen rouheaan tyyliin onneksi sopii, ettei kaikki ole ihan niin justiinsa. Mutta riisuttuna tutuista tavaroista asunto näyttää kovin paljaalta ja vähän surulliselta, kaikki kauneusvirheet tuntuvat oikein kirkuvan.

Asunnon tyhjentäminen oli paljon isompi urakka kuin osasin odottaa. Siis eihän nyt reiluun 40 neliöön voi paljon mahtua tavaraa? Niin sitä voisi luulla, mutta tuo asunto onkin oikea tilaihme. Ja me hyviä jemmareita. Kätkö toisensa jälkeen paljasti unohdettuja tavaroita. Taas sitä kuvitteli, että olisi aikaa karsia ja lajitella, mutta ei, sinne vaan kiireellä tuli sullottua kaikki kamat laatikoihin, jotka nyt täyttävät uuden kodin kellarin. Huoneita ja neliöitä on, mutta tuntuu ettei tuolle tavaramäärälle vaan ole paikkaa missään. Jemmat puuttuu vielä, mutta kai niitä taas syntyy ajallaan. Jotain tietysti selittää se, että meiltä puuttuu vielä iso osa kalusteista, sillä vanhassa kodissa oli paljon kiinteitä säilytyskalusteita ja osa irtokalusteistakin jäi paikoilleen.

Oli oma viehätyksensä keksiä jemmoja ja säilytysratkaisuja pieniin neliöihin – itse asiassa se oli varmaankin yksi iso syy ostaa aikoinaan tuo asunto. Haaste kutkutti – miten paljon tavaraa saisikaan jemmattua, kun neliöt käyttää tehokkaasti. Näin muuttaessa ajatus ei tunnu ihan niin kutkuttavalta. Yksistään sängystä löytyi pari laatikollista tavaraa: jättimäinen sängynaluslaatikko kätki hirveän määrän ”näillä ei ole muutakaan paikkaa” -roinaa. Loput sängyn alusesta oli täytetty parilla matolla ja tyynyllä, ihan kuin muuten sängyn alle ei kertyisi tarpeeksi pölyä. Tuota itse askartelemaamme sängynpäätyä en tainnut koskaan esitellä täällä vaikka vahva aikomus kyllä oli. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kumpikin pääty toimi kirjahyllynä niellen ihan kiitettävän määrän opuksia ja muuta rompetta. Koko komeuden kansi nousi saranoiden avulla ylös, ja sisällä oli vielä iso säilytystila ylimääräisille peitoille tai muulle unohdettavalle roinalle. Eri näppärä kaluste niukkoihin neliöihin, ja siksi koko sänky päätyineen jäikin niille sijoilleen.

Muutto ei kyllä ole millään mittapuulla kovin kivaa, mutta tyhjän kämpän siivoamisesta kyllä tykkään. Vaikka rajansa kaikella, kyllä se siivoamisurakkakin pääsi yllättämään. Pölyä ja hämähäkinseittejä kerääviä sopukoita mahtuu paljon suhteessa pieniin neliöihin. Tunti- ja päivätolkulla on nyt jynssätty kalusteita, lattioita, seiniäkin. Ja ai että siistiä tuli! Ehti jo tulla fillis, että mihinkäs me tästä. Nyt on siivottu, tavaroita edes vähän karsittu, ja paikat kiiltää. Kyllähän me tänne mahduttaisiin. Mieleen tulee yhtäkkiä vain ne hyvät puolet, ja iskee jo valmiiksi hirveä ikävä tutuille kulmille. Ydinkeskustaan kävelee vain vartissa, voinko elää ilman sitä (koronavuoden aikana tuli vissiin kaksi kertaa käytyä keskustassa, eikä se edes kovin paljon poikkea normaalista) ja montaa hyvää ravintolaa löytyi ihan vierestä (lompakolle ja vatsamakkaroille aivan todella uhkaavaa). En ehkä sittenkään ollut lopen kyllästynyt ainaisiin samoihin lenkkireitteihin (kuka edes voisi kyllästyä jokimaisemiin tai wanhan Turun puujugendiin saatika keskustan puistoihin). Entä osaakohan sitä elää ilman Tuomiokirkon läheisyyttä (vaikken kirkossa käykään eikä kellot kaiken järjen vastaisesti edes kuuluneet meille)...

Haikein mielin sitä hyvästelee vanhat kotikulmat, ja uusi koti huiman kolmen kilometrin päässä tuntuu aivan landelta, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä. Eiköhän kuitenkin loppupeleissä uuden kodin hyvät puolet voita, ja pääseehän vanhoille kulmille ihan milloin vain käymään vaikka henkisesti välimatka tuntuu pitkältä. Haikeus varmasti kuuluu asiaan ja on osa prosessia. Nyt on muisteltu hyviä hetkiä vanhassa kodissa ja otettu läjäpäin kuvia ennen tyhjennystä, joten voi hyvillä mielin kääntää uuden sivun elämässä. Kippis uudelle kodille!

Besos, Hansu

Remontti etenee: kurkistus valmistuvaan keittiöön

Remonttityömaalla ei ole pitkään aikaan otettu mitään varsinaisia isoja edistysaskelia, vaan hiottu lähes valmiita nurkkia sekä rakenneltu keittiötä. Muutto siis lähestynee pikku hiljaa! Yritetään olla jättämättä mitään suurempia hommia tekemättä keskikerrokseen, kun ne sitten jää helposti seisomaan muuton jälkeen. Kaaosmuuttuja eli koira myös hankaloittaa muuton jälkeisiä remppailuja, eikä tuon hulivilin takia voi jättää työkaluja, tarvikkeita tai avonaisia muuttolaatikoita lojumaan, joten paikat pitää saada tiptop-kuntoon ennen kamojen sisäänkantoa. Eli toiveissa olisi saada kaikki listatkin vielä paikoilleen, mikä edellyttää muun muassa tapetointia, jota ollaan lykätty ihan liian kauan. Emme ole koskaan ennen tapetoineet, joten se on tuntunut pelottavalta ja välteltävältä asialta ottaen huomioon tapetoitavan tilan haasteet (10 nurkkaa, 7 oviaukkoa, 1 patteri ja vinot seinät). Vaikka ihan helppo hommahan tuo pitäisi olla siihen verrattuna, mitä kaikkea muuta olemme jo tehneet…

Vuoden aikainen muutos: 1.3.2020 oli ensimmäinen pintakerros kuorittu ja irti revityillä kattolevyillä hahmotettu keittiön mahdollisia muotoja. 1.3.2021 suunnitelmat ovat aika pitkälle toteutettuja. En tosin olisi uskonut, että vasta vuoden päästä rakennetaan keittiötä, mutta onhan tähän vuoteen kyllä mahtunutkin kaikenlaista, suunniteltua ja suunnittelematonta.

Keittiö saapui pieniin osin pakattuna helmikuun alussa, ja kuukauden verran tuntui, että keittiö edistynyt mihinkään vaikka koko ajan tehtiinkin jotain. Rungot tuli koottua päivässä ja kiinnitettyä samantien seinään, joten keittiön muoto hahmottui nopeasti. Meillä on melkein kaikki runkojen sisukset vetolaatikoina, ja niiden parissa tuli hetki askarreltua, mutta aika nopeasti nekin saatiin paikoilleen – mitä nyt muutamat laatikot odottelivat kuukauden päivät etulevyjä, sillä ilman niitähän ei laatikoita voi oikeastaan edes koota. Joitain osia siis jäi uupumaan toimitushaasteiden takia alkuperäisestä toimituksesta, ja postimieskin jo nauroi, että hän juoksee harvase päivä tuomassa jonkun yhden osan meidän keittiöön. Mutta siitä se rakentuu, pala palalta. Isojen linjojen jälkeen pikkuhiljaa lisäisin piilolaatioita – eli tein työtä joka ei päällepäin näkynyt missään, siksi varmaan tuntuukin ettei keittiö oikein edistynyt mihinkään, kun edistys tapahtui kaappien sisällä.

Rungot ja suurin osa ovista ja sisuksista löysi siis nopeasti paikoilleen, ja alkoi tasojen metsästys. Olimme saaneet muutamalta keittiötarjoajalta tarjouksen tasoista, ja jopa Ikean laminaattitasojen hinta oli sitä luokkaa, että päädyimme tekemään tasot jälleen itse ja säästimme näin tuhansia euroja. Hetken harkitsimme jopa tekevämme tasot alusta asti lankuista, kuten edellisessä rempassa, mutta lopulta päädyimme kuitenkin Sarokkaan valmiisiin massiivisaarnilevyihin. Tasoissa oli melkoista mittailua ja millin tarkkaa höyläystä, sillä mikään kulmahan taas ei ollut suora, mutta yllättävän nopeasti tasot lopulta rakentuivat paikoilleen. Lamelliliitoskoneella palaset saatiin liitettyä kätevästi yhteen, ja ”saarekkeen” tasokin saatiin rakennettua kahdesta osasta todella huomaamattomalla liitoksella.

Tasojen paikoilleen saamisen jälkeen pääsinkin laatoittamaan välitilaa. Olisi tämän tietysti voinut tehdä ennen keittiön asennustakin, mutta oli ennakoitavissa, että seinät eivät ole ihan suorat, joten asentamalla laatan vasta kaiken muun jälkeen, pystyi vähän meikkailemaan seinän ja tason välistä rakoa. Laatoitus oli odotettu etappi, sillä sen jälkeen saa asentaa hanan sekä välitilan pistorasiat, jee!

Keittiön isot linjat oli siis melko nopeita rakentaa, mutta tässä keittiössä tuntuu olevan hirveästi pieniä yksityiskohtia, joiden hiominen vie tuhottomasti aikaa. Peitelevyt ovat erityisesti olleet varsinainen murheenkryyni. Seinänvierustoille tarvittiin kapeat peitelevyt peittämään pieni aukko, joka jää kaapiston ja seinän väliin, mutta eipä ollut taas tämäkään ihan helppo homma, sillä rapattu seinä on epätasainen. Epätasaisuutta ei huomaa muutoin, mutta kun viereen laittaa suoran levyn, seinä tuntuu aivan todella muhkuraiselta. Niinpä piti lennossa vaihtaa suunnitelmaa, ja jättää pariin kohtaan suosiolla useamman sentin rako, ja laittaa peitelevy pitkittäissuuntaisena vain koristeeksi. Peitelevyt on tietysti samaa pinnoitettua kalustelevyä kuin keittiökalusteet yleensäkin, joten sen sahaus ei ole ihan ongelmatonta. Vaikka pinnan kuinka teippaisi sahauksen ajaksi, voi lopputulos olla epäsiisti – ja taas on lähdettävä Ikeaan hakemaan uusi levy (jotka kaiken lisäksi ovat koko ajan loppu). Jääkaapin vierustan seinä oli epätasaisen lisäksi vino, joten päädyimmekin extempore askartelemaan kapeaakin kapeamman hyllyn täyttämään rakoa. Eipä tuohon taida muuta mahtua kuin keittokirjat, mutta ihan hauskan näköinen lopputulos tuosta tuli.

Peitelevyjä ja muita luovia ratkaisuja peittämään keittiön sisä- ja ulkonurkkia

Muutamat peitelevyt puuttuvat vielä (taas odotellaan puuttuvaa tavaraa) mutta voiton puolella ollaan reippaasti. Peitelevyjen askartelun jälkeen saa nostaa loput kodinkoneet paikoilleen. Enää puuttuu vetimet, jotka ovat myös olleet varsinainen murheenkryyni, sillä on ollut vaikea löytää mallia joka miellyttäisi meitä molempia. Kun sellainen vihdoin löytyi, ei sitä tuntunut olevan tarjoilla missään. Tyypillistä. Ihastuimme messinkiseen Furnipartin Lounge -vetimeen, joka on piirun verran modernimpi tulkinta klassisesta lankavetimestä. Kontaktoin lopulta suoraan sekä valmistajaa että maahantuojaa ennen kuin löytyi lähes ainoa jälleenmyyjä, ja saimme vetimet tilaukseen – tottakai kolmen viikon toimitusajalla. Integroituihin kodinkoneisiinhan ei voi laittaa ovia paikoilleen, ennen kuin meillä on vetimet asennettuina, joten vähän harmittaa pitkä toimitusaika. Mutta kiirekös tässä…

Loppusilausta vaille valmis!

Besos, Hansu

Remontti etenee: valmis kodinhoitohuone

Uudessa kodissa alkaa vihdoin olla aika paljonkin valmiita (tai ainakin lähes valmiita) nurkkia ja jopa toiminnallisuuksia. Kodinhoitohuone on meinaan ollut jo melko pitkään valmis, ja on helpottanut elämää aika paljon, sillä se on toiminut taukotilana, keittiönä ja jopa työtilana. Postauksen teko vaan on odotellut tovin kuvia, sillä tilassa on valinnut melkoinen kaaos, kun kaikki toiminnot ja tavaran säilytys on ollut keskitettynä kodariin. Nyt alkaa muitakin nurkkia valmistumaan kovaa tahtia, joten ollaan saatu vihdoin vähän siivottua paikkoja ja pääsin napsimaan kuvia.

Kodinhoitohuone on ollut passeli keittiö siirreltävän induktiokeittolevyn ansiosta, jonka ostimme parilla kympillä Ikeasta jo rempan alkutaipaleella. Vanhasta keittiöstä säästimme pienen jenkkijääkaapin, jota on rahdattu kerroksesta toiseen sitä mukaan, kun remppakeittiötämme on jouduttu siirtelemään. Näillä on pärjännyt aika pitkälle. Alkuvuodesta saimme toimivat vesihanatkin sekä kellarin saunaan että kodinhoitohuoneeseen, ja niitä oli kyllä jo kaivattu – ei enää suihkun kanssa luttaamista tiskatessa tai pensseleitä pestessä (saatika ulkona vesipostin kanssa läträämistä!). Pistorasiat puolestaan ovat olleet jo pitkään toiminnassa, vaikka muissa tiloissa rasioita ja kytkentöjä saatiin odottaa aika kauan. Pesukone ja kuivausrumpukin ovat vihdoin paikoillaan – pesukonettakin saatiin odotella kuukausia. Elämisen ja muuttamisen edellytykset alkavat siis olla kohdillaan, vielä kun sen vessan vain saisi kuntoon. Onneksi sekin on vihdoin edistynyt aika mukavasti.

Taannoin esittelin materiaalivalintoja, mutta kodinhoitohuoneesta tuli lopulta melkolailla täysin eri näköinen kuin mitä oli suunnitelmana. Oli aika lailla itsellemmekin yllätys, millainen siitä nyt sitten lopulta tuli. Budjetti kalusteiden suhteen oli hyvin niukka, ja kalusteet oli päätetty hankkia Ikeasta. Ikeassa olikin ihan täydelliset tammikuvioiset ovet, joiden mukaan seinät ja muut pinnat on valittu. Tilahan on hyvin vaalea, ja kiviseinien ja laattalattian myötä vähän kylmä, joten isojen puupintojen oli tarkoitus tuoda tilaan lämpöä. Tasot puolestaan oli tarkoitus olla edullisinta valkoista laminaattia, jottei niitä tarvitsi sen kummemmin varoa, ja valkoinen olisi hyvä vastinpari puunväriselle kaapistolle ja toisaalta erottuisi harmaasta seinästä. Toinen puoli kaapistosta on putkiston takia erikoissyvä (n.70cm normaalin 60cm sijaan), joten senkin puolesta edullinen laminaattitaso olisi hyvä valinta – leveistä ns. baaritasoista kun saa helposti pulittaa tosi pitkän pennin. Allas puolestaan saisi olla valkoinen, sillä sellaista tuskin koskaan tultaisiin näkemään keittiössä mustikka- ym tahrojen takia. Mustat nuppivetimet ja musta hana puolestaan toisi kokonaisuuteen vähän ryhtiä. Tilan toiseen päätyyn puolestaan oli tarkoitus tulla säilytystilaa ihan vain Sovella-kiskohyllyjen muodossa (näitä meiltä löytyy runsaasti valmiina), ja kokonaisuus peitettäisiin puurimoista tehdyllä liukuovella. Alkuperäinen suunnitelma siis näytti kutakuinkin tältä (kaappien kokoonpano on suuntaa-antava, kuvastahan puuttuu pesukoneet ym):

Havainnekuvia rimaliukuovesta (kuvat Pinterestistä)

Noh, suunnitelmasta toteutui oikeastaan ainoastaan tuo musta hana – koska korona, mikäs muukaan. Sekä tietysti budjetti ja aikataulu. Ikealla on ollut koronan takia todella pahoja toimitusvaikeuksia. Lähes kaikki on loppu, eikä monen tuotteen kohdalla ole pienintäkään tietoa, milloin lisää on tulossa. Joten mm. ne meidän haikailemat tammikuvioiset keittiön ovet myytiin loppuun nenän edestä, ja ilmeisesti toimitusvaikeuksien takia koko mallisto päätettiin poistaa. Suunnitelmat meni siis lennossa uusiksi. Katselimme varavaihtoehtoja, ja niiden kohdalla oli myös vakavia toimitusongelmia, joten noin kahden minuutin miettimisellä otimme ne ovet, joita oli saatavilla. Eli valinta kääntyi yllättäen perusvalkoisiin oviin, joiden kaveriksi valittiin puuvetimet tuomaan sitä kaivattua lämpöä. Vähän kuin heräteostoksena tulikin sitten ostettua koko kodinhoitohuone kerralla, kun iski pieni paniikki saataisiinko muuten yhtään mitään. Uudenvuoden aatosta tulikin vähän erilainen, sillä oli tarkoitus vain käydä tiedustelemassa tilannetta, ja yhtäkkiä vietimme Ikeassa tuntitolkulla ensin keittiömyyjän kanssa tilannetta sumplien ja sen jälkeen koko kodarin varastosta poimien. Joulun pyhien jälkeen kodari sitten olikin jo yhtäkkiä aika pitkälle pystyssä.

Valkoisten kaappien vastapainona tason oli sitten oltava puusta tai ainakin puujäljitelmästä, jottei kokonaisuus olisi ihan kylmä ja valkoinen. Koska Levy-Jaatikin veti vesiperän ja budjetti oli jo lähes käytetty, sai tasoiksikin kelvata se, mitä tällä kertaa löytyisi Bauhausista edullisimmin erikoisleveänä. Siellä komeili 80 cm leveää tammitasoa niin edulliseen hintaan, että jopa tuo 40 cm leveän kaapiston osan taso tehtiin tuosta 80 cm leveästä tasosta puoliksi sahaamalla, sillä se oli edullisempaa kuin ne perus 60 cm leveät tasot, makes sense. Koska erikoisleveää kalustelevyäkään ei löytynyt valmiina juuri oikean sävyisenä valkoisena, päädyimme lennossa tekemään vesiputoustason kummallekin puolelle – saataisiinpahan sittenkin enemmän puupintaa.

Silmä ei ole vieläkään oikein tottunut tuohon jokseenkin moderniin, melko kirjavaan pintaan, mutta nyt on mentävä näillä mitä saa ilman kuukausien odottelua – ja mihin on varaa. Tulihan tuostakin kokonaisuudesta ihan kiva, vaikka onkin ihan tyystin erilainen mitä suunniteltiin. Vielä puuttuu joitain pieniä yksityiskohtia ja huoneen toisen päädyn säilytystila on myös vähän vaiheessa. Säilytysratkaisu tehdään nyt ainakin tähän hätään Tori.fistä käytettynä ostetuista vaatekaapeista, joiden rungot on nyt tällä hetkellä häiritsevästi eri sävyä tasojen kanssa, joten täytyy nyt miettiä minkälaiset ovet niihin tulee ja mitä niille tehdään. Toistaiseksi meidän vaatesäilytys on kokonaan kodarin varassa ja tila toimii toistaiseksi myös työpisteenä. Sitä mukaa kuin loput talosta valmistuu, saanee taas miettiä kodinhoitohuoneen toimintoja vähän uudestaan.

Pitkulainen tila kumpaankin suuntaan: keittiö ja kodinhoitohuone toisessa päädyssä, työtila toisessa

Itse asiassa keittiön valmistuminenkaan ei ole enää kaukana. Kodarin valmistumisella oli kiire, sillä ajatuksena oli elää sen varassa jonkin aikaa ja rakentaa keittiötä kaikessa rauhassa ilman samanlaista kiirettä. Noh, iski kuitenkin paniikki siitä, josko korona laittaisi taas kapuloita rattaisiin, joten keittiö laitettiin tilaukseen heti kun vain uskalsimme olla varmoja, että ehtisimme tehdä lattian käsittelyn ennen sen saapumista. Keittiötilaus saapui sovitusti pari viikkoa tilauksesta noin kuukausi sitten, ja nyt keittiö onkin ihan yhtäkkiä jo tosi pitkällä pystyssä, sillä eihän sitä malttanut pitää näppejään irti sen kasaamisesta, vaikka tarkoitus oli kylläkin keskittyä täysillä vessaprojektin valmiiksi saamiseen… Keittiö tuntuu nyt kuitenkin edistyvän vauhdilla, joten kodinhoitohuoneen virka keittiönä taisi jäädä odotettua lyhemmäksi – näillä näkymin saamme ihan kohta alkaa kantamaan keittiötavaroita suoraan kaappeihin. Muutto odottaa siis jo ihan nurkan takana! 

Besos, Hansu