Lattioita (ja on siellä kakkaakin)

Mitäs tänne kuuluu? Pientä remppakiirettä ja lattiasäätämistä muun muassa. Ja eilinen oli sitten taas niitä päiviä kun kaikki on vähän vinksin vonksin ja väärin päin. Remontin kanssa jokainen palikka tuntui haraavan vastaan, ja päivä venyi ja venyi. Saimme sentään vihdoin päätettyä yläkerran lattian. Sen päätöksen kanssa on kyllä soudettu ja huovattu aivan järjettömän paljon, ja vihdoin saimme jopa haettua lattiat. Vielä ennen kotiin lähtöä piti nopeasti kokeilla muutamalla palalla miltä lattia sitten näyttäisi – ja eiväthän palat loksahtaneet millään paikoilleen. Ilmankos olivat halpoja. Hetken mietimme, että lähdemme siltä seisomalta reklamoimaan, mutta koska mikään ei tuntunut sujuvan ja kiirekin oli jo, niin jätimme sen seuraavalle päivälle. (Ja olivathan ne lattiat lopulta moitteettomia, ne vaativat vaan vähän väkivaltaa, joten onneksi emme menneet nolaamaan itseämme ja roudanneet 300 kilon kuormaa edestakaisin.)

Mutta niin, tarkoitus oli lopetella remppahommat hyvissä ajoin, sillä meidän piti mennä porukalla Lotto-saunaan. Hommat venyivät viime minuutille, kunnes vihdoin pääsimme lähtemään kotiin. Tarkoitus oli pikaisesti päästää Peppi ulos ja napata uikkarit, vaan matolla odottikin märkä, ruskea yllätys. Niinhän siinä sitten kävi kun päivä venyi, ei siitä Peppiä oikein voi syyttää. Siinä sitten närkästyksestä muristen Eero meni maton kanssa suihkuun, ja koira piti päästää lenkille. Lotto-saunankin sai siinä hötäkässä unohtaa. Eero tuli suihkusta ja kävi toimistohuoneessa toteamassa, että kakka haisee edelleen. No kappas vaan, tuolin alla odotti lisää yllätyksiä. Ja "pläts". Mustalla matolla piileksi liukas miina, ja Eero astui suoraan ansaan. En meinannut saada henkeä kun nauroin niin paljon, kun Eero konttasi kalsareillaan kämpän läpi kakkaa jalkapohjissa. (Kuvamateriaaliakin on mutta se ei kuulemma ole aivan julkaisukelpoista.) 

 

Hässäkän jälkeen tuumimme, että mitähän seuraavaksi, kun kaikki paha tapahtuu aina kolmena. Lähdimme iltauinnille Ispoisten rannalle, eikä reissulla onneksi tapahtunut lisää kommelluksia. Mitä nyt varpaani nirhaisin kiveen. Iltapalaa kokatessa hieman hirvitti, että mitähän vielä sattuu. Ei onneksi sen kummempaa, kuin että pastakattila kiehui parikin kertaa yli äyräidensä vaikka miten yritti estää. Huhhuh, tuli kiire nukkumaan.

Besos, Hansu