Kaupunkitunnelmia Norjasta: Trondheim

Trondheim oli ikään kuin reissumme päätepysäkki, jonka jälkeen suunnitelmat pysyivät koko ajan melko avoinna. Trondheimiin saavuimme juuri ennen seuraavan myrskyn tuloa, ja lähtöaamunamme satoikin jo hieman. Illalla onneksi oli mitä loistavin ilma, ja haahuilimme ympäri kaupunkia huokaillen ihastuksesta. Meillä ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä tai odotuksia kaupungista,  joten yllätyimme todella positiivisesti. Trondheim on Norjan kolmanneksi suurin kaupunki, ja yliopistokaupunkina pullollaan elämää ja tapahtumia. Tuonakin iltana kuppilat olivat pullollaan juuri opiskelunsa aloittaneita opiskelijoita. Kaupungissa tuntui olevan tosi kiva tunnelma, ja arkkitehtuuri oli kaikkialla tosi kaunista: löytyi niin vanhoja kivitaloja kuin jännää modernia arkkitehtuuriakin – ei-niin-hehkeä funkkistyylinen betonikuutiorakennuskanta tuntui puuttuvan kokonaan. Toki vanhat puutalokorttelit olivat supersöpöjä ja jokivarren värikkäät, suoraan joen päällä olevat hauskan näköiset talot kivan omaleimaisia.

Jo matkalla kaupunkiin olin päättänyt missä illallistaisimme. Löysin nimittäin ravintola-alan opiskelijoiden pyörittämän ravintolan, jossa kauniit ja kehutut annokset maksaisivat huomattavasti normaalia vähemmän (eli saman verran kuin Suomessa vastaavat ruoat, noin 25 euron luokkaa). Pelkäsin kuitenkin, että jos ravintola olisi täynnä, joutuisimme haahuilemaan kaupungilla nälkäisinä – pussiruokalounaasta oli jo ikuisuus. Onneksi hotellissamme olikin tarjoilla ilmainen iltapalabuffet, niin saimme samantien mahat täyteen ja pääsimme nopeasti tutkimaan kaupunkia. Buffetissa oli kaiken lisäksi tarjoilla myös kuuluisia kalakakkuja, niin sainpa niitäkin maistaa ilman että olisi pitänyt ostaa niitä iso pussi kaupasta. En kylläkään tykännyt kalakakuista, vaikka yleensä kaikki kalajutut uppoavatkin hyvin. Koostumus oli jotenkin vääränlainen ja sivumakukin vähän liian turskaisa. Hotelli oli kaikin puolin tosi kiva ja se oli hiljattain uudelleen kalustettu. Paikan historiakin oli kiehtova, sillä ennen muinoin paikalla oli ollut leipomo. Entisajoista kertovia juttuja oli siellä täällä: vanhoja mainosjulisteita käytävillä, vanhoja valokuvia huoneissa, vanha leivinuuni aulassa...

Seuraavan aamun olimme ajatelleet pyhittää shoppailulle, sillä Trondheimissa oli todella paljon erilaisia norjalaisia sisustus- ja vaateputiikkeja, joista en ollut ennen kuullutkaan. Harmiksemme suurin osa liikkeistä aukesi vasta kymmeneltä, emmekä viitsineet odottaa niin kauan kun kadunvarsipysäköintikin maksoi joka tunnilta useita euroja, ja matkaakin pitäisi jatkaa ajoissa. Muutamissa yhdeksältä aukeavissa putiikeissa ehdimme sentään käydä. Haahuilimme ympäri lähes autiota keskustaa ja pikkuhiljaa sää synkkeni synkkenemistään. Siinä haahuilessamme törmäsimme SpareBank 1:een, ja totesin Eerolle, että olin näkevinäni netissä, että eräs taideinstallaatio olisi sijainnut tuon nimisessä pankissa. Tripadvisoria selatessa ohitin moisen nähtävyyden, kun en ymmärtänyt miten se voisi sijaita pankissa ja voisiko sinne noin vain lampsia. Tuossa pankissa oli kuitenkin aika paljon taidetta esillä jo aulassa. Aloin googlettamaan asiaa, mutta sillä välin Eero oli jo astunut sisään pankkiin ja puolessa välissä portaita matkalla kellariin. Juoksin perään, ja samassa näinkin mystisen mustan verhon, jonka yläpuolella luki "Salamandernatten" ja tunnistin sen tuoksi kyseiseksi taideinstallaatioksi. Tiesin netistä lukemani perusteella, että verhon takana olisi suuri pimeä huone, jonka reunoilla seisoisi kymmeniä kolmimetrisiä hahmoja, joten pimeään huoneeseen astuminen oli yllättävän pelottavaa. Irrationaalisesti tuntui kuin jokin voisi pimeydestä minä hetkenä koskettaa tai jokin tuijottaisi. Siinä hetken kuumottelimme pimeässä, kunnes rohkenin alkaa osoittelemaan nurkkia puhelimen taskulampulla sekä kameran salamavalolla. Huiii, ja siellä ne hahmot olivat! Ehkä hienoin ja jännittävin taideteos ikinä! Niin ja olihan tuolla pankin kellarissa muutakin jännää: puuarkussa pötkötti luuranko, ja seinällä luki norjaksi jotakin sen suuntaista, että pankin paikalla on sijainnut kirkko ja maasta on kaivettu useita luurankoja esiin. Että semmoinen pankki!

Salamandernatter (Kjell Erik Kille Olson)

Sade alkoi yltyä, joten starttasimme auton ja jatkoimme matkaa. Säätiedotus näytti jälleen karmaisevalta, joten suosiolla otimme suunnaksi Ruotsin. Norjan kaupunkikattaus jäi siis melko pieneksi ja piipahdukset varsin lyhyiksi, mutta sitäkin ikimuistoisimmiksi. 

Trondheim, una ciudad muy bonita en Noruega

Besos, Hansu