Ruskaa Raaseporissa

Meillä on ollut varsin erikoista arkea tässä viime viikot. Nimittäin Peppi on ollut hoidossa yli viikon, ja kyllä on ollut outoa olla kotona ilman koiraa. Iltaisin olemme ihmetelleet, mitä kuuluu tehdä kun ei ole koiraa lenkitettävänä. Käytimme tilaisuuden hyödyksi, ja ajattelimme lähteä viikonlopuksi metsään kun oli luvattu mitä täydellisintä keliä. Olisi ollut vielä mukavan lämmin nukkuakin teltassa, mutta lauantaina illalla meillä oli menoa, niin metsäreissu jäi vain päiväretkeksi – tosin aikataulut pettivät sen verran pahasti, että lopulta emme edes päässeet sinne sovittuun tapaamiseen ja olisimme aivan hyvin voineet jäädä metsäänkin...

Kohteen valinta oli vaikea, kun samalla halusimme ihastella ruskaa ja kuitenkin kävellä pidemmän lenkin. Valtaosa isoista metsistä täälläpäin kun on kuitenkin havumetsiä, niin eipä siellä varsinaisesti ruskaa ihastella. Ruissalon luontopolut taas on tunnissa tai parissa kierretty. Google löysi meille kuitenkin vähän Ruissaloa vastaavan lehtipuisen Ramsholmenin ulkoilualueen Tammisaaresta. Tämäkin alue tosin oli varsin pieni koko päivän retkelle. Raaseporissa oli kuitenkin isompikin Västerbyn ulkoilualue, joten päätimme lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla, ja käydä kävelemässä sekä Ramsholmenissa että Peikkometsän kierroksen. Kesän todo-listalla oli myös Tammisaaressa käynti, niin saimme senkin yhdistettyä samaan reissuun. 

Ramsholmen oli kyllä maagisen hieno paikka, vaikka keli ei ihan niin aurinkoinen ollutkaan kuin aluksi luvattiin. Lämmintä oli kyllä silti, ja pelkässä pitkähihaisessa paidassa tuli hiki. Ramsholmenissa pitää ehdottomasti käydä uudestaan vielä kesäaikaan, kun saniaiset ovat vihreänä. Myös Tammisaaren keskusta oli juuri niin söpö kuin uskalsin odottaa (kävin jo vilkuilemassa puutalotarjontaa Oikotieltä, heh). Itsehän olen viettänyt kaikki lapsuuden juhannukseni Tammisaaren saaristossa, ja jo pitkään olen pohtinut että pitäisi käydä piipahtamassa noilla seuduilla. Pitänee kyllä tehdä parempi piipahdus vielä kesäaikaan.

Täydellisen kelin lisäksi mieli muutenkin huusi luontoon rauhoittumaan. Kotikin on kuin pommin jäljiltä, sillä meillä on ollut meneillään putkiremontti, jonka vuoksi Peppikin siis on hoidossa ollut. Esimerkiksi pyykkiä ei ole voinut pestä, ja yläkerran vaatekaappit on nyt raahattu pois paikoiltaan vesiputken edestä, ja puolet kaappien sisällöstä on hujanhajan siellä täällä. Jo monta vuotta taloyhtiössämme on puhuttu putkiremontista, ja ainakaan viime yhtiökokouksessa sen tilanne ei ollut yhtään sen ajankohtaisempi kuin aiemminkaan. Kuitenkin viime viikolla  kahden päivän varoitusajalla ilmoitettiin, että putkiremontti alkaa yhtäkkiä rytinällä. Meidän talon osaltahan homma on melko simppeli, vain yhden päävesiputken vaihtaminen katonrajasta. Mutta tokihan näillä on taipumus venyä, eikä homma ilmeisesti ollutkaan aivan niin suoraviivainen. Huoneistojen putkiin ei toistaiseksi koskettu, ja meillä kuten valtaosalla muissakin asunnoissa putket on jo remonttien yhteydessä vaihdettu. Paitsi enää on vaihtamatta päävesiputkesta meidän asuntoon tuleva tuloputki (koska syistä X ja Y se jäi vaihtamatta remontin yhteydessä) ja ellei sitä vaihdeta nyt, sitä tuskin vaihdettaisi koskaan. Sen suhteen asiat eivät ilmeisesti olleetkaan ihan niin virtaviivaisia, ja uuden putken saaminen venyy ilmeisesti ensi viikkoon. Äh. No mutta kohta olemme aivan muissa maisemissa, ja saavat remonttimiehet temmeltää keskenään jos urakka vielä venyy...

Colores del otoño en Raasepori.

Besos, Hansu