torstai 6. lokakuuta 2016

Harmaiden hiusten mikrosementti

Päädyimme valitsemaan kylpyhuoneen lattiapinnaksi mikrosementin. Pohdimme sementtilattiaa jo aivan ensimmäisissä ideoissa, mutta hylkäsin sen kuitenkin aika pian. Alkuaikojen ideana kylppärin lattiaksi oli myös puun näköinen laatta. Se olisi ollut ihan huikean hieno ja tuonut tallimaista fiilistä, mutta lankkumaiset laatat olivat kuitenkin liian isoja asennettavaksi lattiaan, jossa on kaatoja. Seuraavana ideana oli mustat kivimäiset laatat, jossa oli tekstuuria. Hieman kuitenkin pelotti tumma lattia näin pienessä tilassa, mutta vaaleista laatoistakaan emme innostuneet. Kylpyhuonetta rakentaessa havaitsimme, että alakertamme seinät olivat joka suuntaan vinot. Jos olisimme halunneet suoristaa suihkun viereistä seinää, olisi suihku pienentynyt lähemmäs 10 senttiä. Jätimme siis seinän suoristamatta. Tämä taas tarkoitti sitä, että lattialaatat olisivat olleet oikeastaan yhtä vinossa kuin aikaisemmassakin kylppärissä (kuva täällä). Niinpä hylkäsimme ajatuksen laatoista kokonaan ja päädyimme mikrosementtilattiaan. Ainakin sillä tallilla jossa kävin nuorempana oli betonilattiat, joten eiköhän tämäkin istu tallifiilikseen. ;) Sementtilattiaa pohtiessani mulla oli myös ideana upottaa lattiaan pari hevosenkenkää. Kenkiä ei vain löytynyt siihen hätään, ja muutenkin homma meni vaikeaksi kun erilaisia pinnoitekerroksia tuli niin monta, joten idea jäi toteuttamatta.

Vesieristetty kylppäri odottamassa pintoja

Alkuun tuntui ettei mikrosementtiä löydy mistään, K-Rautaankin sitä oli vasta tulossa myyntiin. Myyjillä tuskin olisi ollut vielä asiantuntemusta siinä neuvoa, joten ei oikein houkuttanut asioida siellä (muutenkaan rautakauppojen myyjät eivät tunnu koskaan tietävän mistään mitään). Vihdoin löysimme Turun Maalitukun, josta sai muuten aivan huikean hyvää palvelua ja asiantuntevia ohjeita (ei kannata antaa myymälän rapistuneen ulkomuodon hämätä!). Mikrosementtiä on markkinoilla ainakin kahdenlaista, joista toinen on kalliimpaa, akryyliin sekoitettavaa Pavicem Micromorteroa, jota tehdään vähintään viisi kerrosta yhden kerroksen ollessa aivan paperin ohut. Me valitsimme huokeamman ja myös nopeamman vaihtoehdon, Z Counterformin veteen sekoitettavan mikrosementin, jota riittää yksi muutaman millin kerros. Hintaa mikrosementille pohjuste- ja pinnoiteaineineen tuli noin 20e/neliö.

Saneerauslaasti levitetty
Mikrosementti on siinä mielessä ihmeainetta, että sillä voi päällystää vaikka olemassa olevat laatat, jolloin kylppäriremontin voi tehdä jopa muutamassa päivässä. Laattojen ja betonin lisäksi sillä voi päällystää vaikka laminaattia tai puuta, lattioita ja seiniä niin sisätiloissa kuin ulkonakin. Suoraan vesieristeen päälle sitä ei kuitenkaan voi laittaa, joten meidän piti päällystää lattia saneerauslaastilla  (eli lattiallemme tuli jo neljäs valu, sillä lattia piti lisäksi tasoittaa jo ennen vesieristettä). Saneerauslaasti käsiteltiin Flexy-Bo-pohjustusaineella, joka parantaa mikrosementit tarttumista ja estää siinä olevan veden imeytymisen alempaan kerrokseen. Tämä vaihe oli vielä pala kakkua. Pohjusteaineen piti antaa kuivua, mutta liian kuivaksi sitä ei saanut päästää.

Jännittää, pelottaa, apua!

Sitten olikin aika ryhtyä tositoimiin. Ensin pigmenttiaine (meillä sävy CH2 vaalean harmaa) piti sekoittaa puoleen tarvittavasta vesimäärästä, sillä mikrosementti itsessään on valkoista. Tämän jälkeen vesi ja mikrosementti sekoitettiin huolellisesti. Jo tässä vaiheessa sydän hakkasi hulluna. Koostumus oli todella maalimaisen ohutta, joten jo etukäteen huoletti miten sen levitys onnistuisi. Myös lattiakaivon ympärys stressasi sillä ohjeissa tai ohjevideoissa ei ollut mitään mainintaa, miten lattiakaivon kanssa tulisi toimia.
Myyjän mukaan kaivon ritilä kiinnitetään vasta mikrosementin kanssa, mutta päätimme kuitenkin upottaa ritilän kevyesti jo saneerauslaastiin – onneksi, sillä muutoin sen upottaminen olisi varmasti ollut vielä haastavampaa. Kaivon ympärille ainetta sai valuttaa aikamoisen määrän, jotta kaivo ei jäisi koholle – ja sehän jäi silti. Tässä vaiheessa alkoi todenteolla huolettaa aineen riittäminen, sillä sitä oli mitoitettu viiden neliön alalle ja meidän lattia-ala oli noin 4,3m2 – ja lähes kolmannes hävisi lattiakaivon ympärille.
Kerrallaan mikrosementtiä valutettiin noin puolen neliön alalle, ja liipattiin tasaiseksi. Tai niin ainakin oli tarkoitus. Tuntui että joko ote oli liian hellä, eikä aine lähtenyt liikkeelle ollenkaan, tai sitten aivan liian voimakas, jolloi pintajännitys imaisi liipin niin, että se kuopaisi pohjan kautta jättäen kamalat jäljet. Juoksevasta koostumuksesta huolimatta pinta tuntui mahdottomalta saada tasaiseksi. Normaalisti aine levitetään telalla ensin tasaiseksi ja sitten liipataan, jolloin tarkoituksena on lähinnä luoda elävää pintaa, mutta meille ei noin pienelle alalle suositeltu telaa. Vinkkinä: ottakaa se tela – ilman sitä levitys on äärimmäisen vaikeaa. Meidän lattiassa mikrosementtiä on nyt varmaan 5 milliä toisaalla ja puoli milliä toisaalla. Juoksevan koostumuksen takia kaadotkin laimenivat yhdestä kohtaa lähes olemattomaksi – ja samanaikaisesti kaivo jäi koholle, ei hyvä. Stressitasot katossa sydän hakaten saimme vihdoin urakan päätökseen. Ei se kaunis ollut, mutta olipahan ainakin levitetty ja aine saatu riittämään niukin naukin. Eero sai kuulemma ainakin kolme harmaata hiusta.

Kuivuttuaan lattiassa näkyi edelleen laineita ja möykkyjä, kun mikrosementtiä oli tipotellut välineistä. Pigmenttikään ei ollut sekoittunut kunnolla, joten lattiaan jäi mustan kirjavia viiruja. Kaiken kukkuraksi siellä täällä oli pienenpieniä ilmakuplareikiä! (Tuli mieleen pikkuriikkisten rapujen kolot Malesian rannoilla.) Tiedä sitten miten moiset reiät olisi voinut ehkäistä. Onneksi hiomalla pinta tasoittui melko paljon ja lopputulos oli sittenkin ihan hauskan näköinen. Ehkä?



Lopuksi pinta viimeisteltiin UR 300 -pinnoitteella kahdesti. Useampi olisi ollut varmempi, mutta tuo pinnoite on aavistuksen kellertävää, joten oli selvittävä mahdollisimman vähillä kerroksilla. Pinnoitteen telaus onneksi kävi helposti. Täysmattaisen pinnoitteen löytäminen oli sekin haaste, sillä märkätiloihin soveltuva mattapintainen Endurable Sealer oli kuusi kertaa kalliimpaa ja toinen mattapinnoite sopi vain kuiviin tiloihin. Oli siis tyytyminen tähän puolihimmeään. Toisella pinnoituskerralla mukaan sekoitettiin liukuestehiekkaa, jonka ansiosta pinta on betonimaisen karhea eikä liian "kumimainen". Todella betonimainen pinta onkin, eikä kyllä varmaan kukaan vieras ole hahmottanut että se on ihan oikeasti viimeistelty valmis lattia. Emme mekään osaa ihan päättää onko tuo nyt kiva vai ei. Katsotaan nyt miten lattia toimii käytännössä, voihan sen vielä laatoittaa sitten joskus...




Elegimos microcemento al suelo del baño – la aplicación no era fácil y tampoco no sabemos si está bien o no...

Besos, Hansu

2 kommenttia:

  1. Kyytipojaksi olutta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, sitten vasta olisikin ollut vaikea pitää liippauskäsi vakaana :D

      Poista

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...