torstai 28. heinäkuuta 2016

Lattioita (ja on siellä kakkaakin)

Mitäs tänne kuuluu? Pientä remppakiirettä ja lattiasäätämistä muun muassa. Ja eilinen oli sitten taas niitä päiviä kun kaikki on vähän vinksin vonksin ja väärin päin. Remontin kanssa jokainen palikka tuntui haraavan vastaan, ja päivä venyi ja venyi. Saimme sentään vihdoin päätettyä yläkerran lattian. Sen päätöksen kanssa on kyllä soudettu ja huovattu aivan järjettömän paljon, ja vihdoin saimme jopa haettua lattiat. Vielä ennen kotiin lähtöä piti nopeasti kokeilla muutamalla palalla miltä lattia sitten näyttäisi – ja eiväthän palat loksahtaneet millään paikoilleen. Ilmankos olivat halpoja. Hetken mietimme, että lähdemme siltä seisomalta reklamoimaan, mutta koska mikään ei tuntunut sujuvan ja kiirekin oli jo, niin jätimme sen seuraavalle päivälle. (Ja olivathan ne lattiat lopulta moitteettomia, ne vaativat vaan vähän väkivaltaa, joten onneksi emme menneet nolaamaan itseämme ja roudanneet 300 kilon kuormaa edestakaisin.)



Mutta niin, tarkoitus oli lopetella remppahommat hyvissä ajoin, sillä meidän piti mennä porukalla Lotto-saunaan. Hommat venyivät viime minuutille, kunnes vihdoin pääsimme lähtemään kotiin. Tarkoitus oli pikaisesti päästää Peppi ulos ja napata uikkarit, vaan matolla odottikin märkä, ruskea yllätys. Niinhän siinä sitten kävi kun päivä venyi, ei siitä Peppiä oikein voi syyttää. Siinä sitten närkästyksestä muristen Eero meni maton kanssa suihkuun, ja koira piti päästää lenkille. Lotto-saunankin sai siinä hötäkässä unohtaa. Eero tuli suihkusta ja kävi toimistohuoneessa toteamassa, että kakka haisee edelleen. No kappas vaan, tuolin alla odotti lisää yllätyksiä. Ja "pläts". Mustalla matolla piileksi liukas miina, ja Eero astui suoraan ansaan. En meinannut saada henkeä kun nauroin niin paljon, kun Eero konttasi kalsareillaan kämpän läpi kakkaa jalkapohjissa. (Kuvamateriaaliakin on mutta se ei kuulemma ole aivan julkaisukelpoista.) 
 
Hässäkän jälkeen tuumimme, että mitähän seuraavaksi, kun kaikki paha tapahtuu aina kolmena. Lähdimme iltauinnille Ispoisten rannalle, eikä reissulla onneksi tapahtunut lisää kommelluksia. Mitä nyt varpaani nirhaisin kiveen. Iltapalaa kokatessa hieman hirvitti, että mitähän vielä sattuu. Ei onneksi sen kummempaa, kuin että pastakattila kiehui parikin kertaa yli äyräidensä vaikka miten yritti estää. Huhhuh, tuli kiire nukkumaan.

Besos, Hansu

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Lohta teriyakikastikkeessa

Viime aikoina olen innostunut yhdistämään loheen itämaisempia makuja. Muutenkin himoitsen tällä hetkellä aasialaisia ruokia, ja tällä viikolla menussa onkin ollut maapähkinäkanaa, chililohta ja kookoscurrya. Viime viikolla lohen kaveriksi valikoitui teriyakikastike. Kaapista ei löytynyt miriniä tai muutakaan autenttiseen teriyakiin ilmeisesti kuuluvia ainesosia, mutta hämmästyttävän oikeanmakuista kastiketta tuli näilläkin aineksilla. Eikä aikaakaan kulunut montaa minuuttia. Kiehautin ensin kastikkeen sillä välin kuin riisi kiehui, jonka jälkeen lohi ja pavut kypsyivät nopeasti pannulla.



Teriyakikastike:
  • 1/2 dl soijakastiketta
  • 1 dl vettä
  • 1/2 dl ruokokidesokeria
  • 2 tl inkiväärimurskaa
  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • 2 tl maissitärkkelystä

Salmón con salsa de teriyaki.
 
Besos, Hansu

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Yläkerta etenee

Jee yläkerran remontti on viikossa ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Viime viikonloppuna pääsimme aloittamaan väliseinien purkamisella. Sitten muutamaan päivään ei tapahtunutkaan mitään, sillä piti selvitellä, etteivät seinät vain kannatelleet välikattoa. Välikatto itsessäänkin on aika mielenkiintoinen tapaus. Naapuriasunnoissa katto jatkuu vinona takaseinään asti, mutta meillä se on laskettu. Vähänkö kutkutteli avata katto avonaiseksi, mutta se olisikin sitten ollut aika paljon isompi projekti. Ehkä jonain päivänä? Välikattoon oli myös aika jännää kurkistaa. Samaan aikaan paikka oli kammottava, pimeä ja ahdas loukko (jonkin verran ahtaan- ja korkeanpaikankammoisena tikkailla seisominen pää moisessa loukossa sai vähän polvet tutisemaan) mutta samalla huikea, sillä näkyvissä oli vanhat hirret, tiiliseinä ja piippu.

Johan avartui!
Komea piippu ja vanhoja hirsiä näkyvissä

Lopulta totesimme, etteivät seinät olleet kantavia, mutta varoiksi jotain oli kuitenkin hyvä jättää tueksi. Jätimme siis seinistä pienet pätkät jäljelle, sillä se helpotti myös sähköasennuksia kun kaikkia valokatkaisimia ja sähkörasioita ei tarvinnut siirtää. (Olin muuten melko ylpeä kun ihan itse sain purettua suurimman osan turhista pystykoolauksista... ) Seinänpätkien lisäksi ajattelimme varoiksi jättää keskelle tukipuun. Tuollainen peruspuu on kuitenkin vähän tylsän näköinen, joten ostin tori.fi:stä vanhan hirren. Ennen käyttöä hirrestä piti tietenkin puhdistaa linnunkakat ynnämuut liat. Vaan enpä olen nähnyt kun hirttä pestään, hieman hullunkuriselta näytti meidän touhu. :D

Jonkin verran syntyi jätettä


Loppuviikosta pääsin vihdoin maalaamaan seiniä. Perjantaina maalasinkin sitten koko päivän, joten hieman saattoi väsyttää kun kotiin pääsin. En muistanutkaan että seinien maalaus on noin fyysistä työtä! Tai sitten meidän maali on vain jotenkin erityisen hankalaa, kun tuntuu että telaa pitää painaa kaikin voimin jotta jälki on tasaista...



Viikonloppuna aloitimme katon paneloinnin, jonka ansiosta yläkerran ilme alkaa raikastua oikein kunnolla. Eero saikin isänsä kanssa paneloinnin pitkälle sillä välin kun itse keskityin ikkunoiden ehostamiseen. 
Takaseinässä vanhassa vaatehuoneessa oli kummallinen kotelointi, ja kun välikattoon kurkkaamalla paljastui siellä olevan vanha tiilipiippu, päätimme avata koteloinnin. Ai miten nätti piippu olikaan, vaikkakin aikamoisen laastikerroksen peitossa. Vuorotellen sitä nakuttelimme taltalla ja vasaralla sekä sorkkaraudalla, ja pian alkoi tiiliä olla vähän enemmän näkyvissä. Lopuksi sivelimme pintaan saunasuojaa, jotta piippu lakkasi pöllyämästä.  Hirsikin nousi jo paikoilleen. Piipun ja hirren ansiosta yläkerta alkaa henkiä jotain aivan muuta vuosikymmentä kuin 70-lukua! Seinänpätkiäkin aloitettiin paneloimaan. Tosin hieman taas nurkat pimeni, mutta ovathan ne nyt huomattavasti avarammat kuin ennen.





El piso de arriba durante la renovación.

Besos, Hansu

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Wokkia tofusta

Ai vitsi olen innoissani tofusta, mikä ruokalöytö! Vähän jälkijunassa tulen taas tässäkin varmaan. :D Vielä en tosin ole tehnyt siitä kuin wokkia pariin otteeseen, pitänee kehitellä jotain muutakin ennen kuin kyllästyn tähän. Tofussa viehättää etenkin sen maustamisen helppous, sillä tuntuu etten ikinä saa kanasta maukasta itse marinoimalla. Tofulle riittää maustuakseen pienempikin aika, sillä se kerää itseensä hyvin makuja. Toki kaupassa on myös valmiiksi maustettuja. Ennen marinoimista tofusta kannattaa puristella talouspaperin ja leikkuulautojen avulla ylimääräistä nestettä, jolloin marinadi imeytyy paremmin.

Marinadi/kastike:
  • n.1/2-1 dl soijaa
  • 1 tl inkiväärimurskaa
  • 1/2 tl chilijauhetta (tai silputtua tuoretta chilillä)
  • 1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
  • (1 tl sokeria)
Sekoita marinadiainekset ja valele kuutioiksi pilkotun tofun päälle. Sekoita kunnolla ja anna maustua mielellään useamman tunnin jääkaapissa (välillä kannattaa sekoitella). Nostele kuutiot pannulle mutta jätä marinadi astiaan. Paista tofukuutiot pannulla öljyssä kullanruskeiksi ja siirrä lautaselle odottelemaan.
Paista kasvikset ja keitä nuudeli ohjeen mukaan. Tällä kertaa laitoin wokkiin paprikaa, porkkanaa, sipulia, kukkakaalia ja vihreitä papuja sekä riisinuudelia. Lisää tofujen marinadiin noin 1 dl vettä ja 1 tl maissijauhoa tai vastaavaa suurustetta. Lisää marinadikastike kasvisten joukkoon. Sekoita joukkoon paistetut tofut sekä nuudelit. Valmis!



Mi favorito nuevo: el wok de tofu. Riquísimo!

Besos, Hansu

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Asunnon lähtötilanne ja remonttisuunnitelmia

Täällä on pitänyt kiirettä suhatessa kahden asunnon ja rautakauppojen väliä. Uuden asunnon remonttia on vihdoin päästy pikkuhiljaa aloittelemaan, joten varmaankin olisi aika katsastaa, miltä näyttää lähtötilanne. Asunnosta sen verran, että se sijaitsee vanhassa Venäjän keisarikunnan upseerien hevostallissa ja talon rakennusvuosi 1898. Mitään kovin kiiltävää ja modenia emme siis halua tilaan, vaan jotain hieman perinteisempää ja yksityiskohdissa saisi hieman näkyä hevosteemaa. Tallimainen sisustus olisi tietysti tummapuinen ja hämyisä, mutta koska tila on pieni (alakerta 21 neliötä) pitää yrittää tasapainoilla tummien ja rouheiden sekä vaaleiden ja valoisien elementtien välillä. Onneksi korkea huonekorkeus (lähes 3,5 metriä) tuo lisää tilantuntua.


Alakerran seinät on maalattu mintunvihreällä ja keittiön kaapisto on myöskin vaaleanvihreä. Vihreä väri ei ole aivan meidän mieleemme, joten sen tilalle tulee siis jotain vaaleaa ja valoisaa. Lautalattia sentään on hyväkuntoinen muutamaa naarmua ja auringon vaikutuksesta syntynyttä jälkeä lukuunottamatta, joten sille riittää vain kevyt ehostus. Alakerran katto on ilmeisesti alkuperäinen, joten sille emme halua tehdä mitään, korkeintaan hieman tuoretta maalia jos se seinien käsittelyn jälkeen näyttää likaiselta. Yläkertaan vievät portaat ovat tilaan nähden todella massiiviset, joten ne vaihdetaan pienempiin. Tarkoitus oli laittaa tilalle sirot kierreportaat, mutta niiden suhteen tuli muutama mutka matkaan emmekä ole vieläkään oikein osanneet päättää millaiset portaat tilaan tulisi. Saattaa olla, että vain ehostamme nykyisiä niin, etteivät olisi aivan noin hallitsevat.

Piskuiseen kylpyhuonetilaan oli mahdutettu yhden neliömetrin kokoinen sauna, tosin ilmeisesti siellä ei ole kuitenkaan koskaan saunottu. Varmaankin paneloinnin ja yhden lauteen tekemisen jälkeen on huomattu, ettei tilaan oikeastaan mahdu kunnolla kiuasta, saunojan pitäisi olla hyvin pikkuruinen ja ovenkin pitäisi vielä mahtua aukeamaan. Purimme jo saunan paneloinnin, ja tarkoituksena olisi myös purkaa seinä keittiön ja saunan välistä, niin että syntynyt syvennys toimisi pienenä eteisen tapaisena tilana. Samalla kylpyhuoneen nykyinen oviaukko laitettaisiin umpeen ja kulku kylppäriin tapahtuisi eteisen kautta, eli nykyisen saunan ovesta. Näin keittiötä pystyy jatkamaan muutaman kaapin verran kylpyhuoneen seinälle. Kylppärin kattoa nostetaan hieman, niin että Eerokin mahtuu paremmin siellä liikkumaan. Kylppärin yläpuolella on nyt pieni nukkumaparvi, varmaankin peruja ajalta kun asunnon ullakkotila ei ollut vielä asuinkäytössä. Se siis jää lähinnä säilytystilaksi, tai voihan siellä joku pikkuihminen edelleen nukkumapesän tehdä ellei ole ahtaanpaikankammoinen.


Myös yläkerrassa on mielenkiintoinen väritys, sillä seinät ovat ihastuttavan keltaiset. Pienehköön tilaan (noin 26 neliötä) on rakennettu väliseinät, jolloin syntynyt työ-/lastenhuone ja vaatehuone ovat ikkunattomina todella synkät ja tunkkaiset. Tarkoituksena on siis kaataa nuo turhat väliseinät, sekä käsitellä kaikki pinnat freesimmiksi. Kyllä tässä työtä riittää ja varmaan tulee vielä monta uutta mutkaa matkaan, mutta kerrankin saa valita sisustukseen juuri sitä mitä itse haluaa – vielä kun Suomen markkinoilla vain olisi miellyttäviä vaihtoehtoja...

Nuestra nueva casa antes de renovación.

Besos, Hansu

torstai 7. heinäkuuta 2016

Smoothiekakku

Keskellä sokerilakkoa piti pyöräyttää jotain nopeaa ja helppoa herkkua kahvipöytään, joten päädyin tekemään smoothiekakun. Pohjankin olisi varmasti voinut kikkailla terveellisemmäksi, mutta koska helppous ja nopeus oli nyt tärkeintä niin päädyin kaupan valmispohjaan. Kakusta tuli kyllä todella raikas ja herkullinen eikä maistunut yhtään "terveelliseltä". ;) 



Smoothiekakku:
  • 2 prk maitorahkaa (500 g)
  • 2 banaania
  • 150 g mustikoita
  • 50 g mansikoita
  • 50 g punaisia viinimarjoja
  • 6 liivatelehteä
  • valmis kakkupohja
  • (öljyä)

Leikkaa kakkupohja sopivan kokoiseksi ja aseta pohja kevyesti öljyttyyn vuokaan. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. (Vähempikin liivatemäärä varmaan riittää, itse pelasin varman päälle.) Sulata pakastemarjoja hieman mikrossa (jos tarpeen), ja soseuta marjat ja banaanit blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon rahka. Kuumenna mikrossa noin 1–2 rkl vettä, ja laita liotetut liivatelehdet kuumaan veteen. Kaada liivaseos smoothien joukkoon ja surauta vielä tasaiseksi. Kaada smoothie vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Una torta saludable sin azúcar hecho de smoothie con cuajada, fresas, arándanos, grosellas y plátanos.

Besos, Hansu

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kiirettä ja kippistelyä

Ohhoh,  viikonloppuun mahtui sen verran tapahtumaa että pari päivää tuntui viikolta. Kovin montaa kuvaakaan ei tullut napsittua kaiken touhunnan keskellä. Perjantaina lähdin päivällä käymään mökillä, pitkästä aikaa. Parituntinen vierähti ihaillessa ihania vanhoja esineitä, joita isovanhemmat ovat haalineet nurkat täyteen. Ehkä muutama ihanuus voisi joskus muuttaa meidän uusiin nurkkiin... Oli myös pakko testata hulavanteen pyöritystä, ja kyllähän se pyöri aivan samoin kuin joskus lähes 20 vuotta sitten. Aika vierähti, ja mökiltä kotiuduttuani sainkin kiireellä lähteä Ruissaloon pelaamaan minigolfia. Ystävät Indonesiasta ovat nimittäin visiitillä Suomessa ja yhteistä tekemistä pitäisi ehtiä harrastaa mahdollisimman paljon. Puttailu oli kyllä hauskaa, ja sain jopa pari hole-in-onea. Mietin vain, miksei tule useammin minigolffailtua?



Lauantaina aamupäivällä suuntasimme uudelle asunnolle auttamaan edellisiä asukkaita muutossa. Apukäsinä oli myös asunnon edellisiä edeltävät asukkaat, olipa hauska nähdä minkälaista väkeä siellä on asustanut. Samalla saimme myös vihdoin avaimet asuntoon, jee! Sitten piti nopeasti saada ruokaa napaan ja lähteä kauppaan ruokkimaan jääkaappia. Tarkoituksena oli vielä ehtiä melomaankin, mutta se sitten lopulta jätettiin myöhempään, joten kiersimme sitten taas muutamat rautakaupat materiaaleja hiplaillen. Illemmalla suuntasimme kahdestaan asunnolle fiilistelemään ja kilistelemään skumppaa. Juhlafiilis jatkui Roomasta palanneen ystäväni luona aina yön pikkutunneille asti. Jossain vaiheessa iltaa hellekin ehti vaihtua sateeksi. Ensin oli ihan hauska polkea pienessä kesäsateessa kotiin taivaanrannan välkkyessä salamoista. Pian sade yltyi kuitenkin kunnon kaatosateeksi, niin että kotiin päästyämme olimme aivan uitettuja. Hiukset olivat märät vielä pitkälle seuraavana päivänäkin kun en niitä jaksanut yöllä alkaa föönailla...



Sunnuntaina oli ripeä herätys muutaman tunnin yöunien jälkeen. Myin perjantaina yhden hyllykön ja ostaja lupasi sen sunnuntaiaamuna noutaa. En vaan missään välissä ehtinyt hyllyä kunnolla tyhjentämään, joten siinä sitten 20 minuuttia ennen ostajan saapumista lensi tavarat huiskishaiskis sinne tänne, ja unenpöppörössä, tukka yön sateesta sojottaen kannoimme hyllykön pihalle. Vielä kun keksisi minne ihmeeseen ne hyllykössä olleet tavarat laittaisi... Aamiaisen jälkeen suuntasimme jälleen kaupoille, lounaalle sekä näyttämään uutta asuntoa kavereille. Myös äiti kävi asunnolla visiitillä, ja pian huomasimmekin viettäneemme monta tuntia siellä tyhjässä kämpässä fiilistellen. Siinä välissä ehti jo muutamat remonttisuunnitelmatkin vaihtua... Vaan koskahan sitä pääsisi muuttamaan suunnitelmia todeksi?


Salud! Finalmente tenemos las llaves de la nueva casa.

Besos, Hansu

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Ruokakokeiluja ja oivalluksia


Mainitsinkin jo, että Italian reissun jälkeen teki mieli siistiä ruokavalio sokerittomaksi sekä vähentää hiilihydraatteja (ja gluteenia). Samalla tuli vähennettyä myös maitotuotteet minimiin, ja jotenkin puolivahingossa sitä ajatui kokeilemaan kaikkea uutta ja jännittävää. Yhtäkkiä havahduin, että harvase päivä lautaselta löytyi jokin melko uusi tuttavuus, vaikka se ei alun alkaen ollutkaan kokeilun tarkoitus.
Joskus aikaisemmin kun on ollut puhettta sokerittomuudesta, olen sanonut, että aamumehustani (siis lasillisesta tuoremehua) en varmasti luovu. Aivan todella yllättävän kivuttomasti mehusta luopuminen lopulta kävikin! Olin varma kokeilun jäävän yhteen aamuun. Karsimme ruokavaliosta siis kaiken lisätyn sokerin, mukaan lukien salaatinkastikkeet, ketsupit ynnämuut. Hedelmät ovat edelleen sallittuja, kohtuudella. Sokereiden välttämisen myötä siis kaupan hyllylle sai jättää oikeastaan kaiken tehdastekoisen, vaikkei meillä muutenkaan moisia pahemmin harrasteta. Leipää kannamme edelleen kaupasta, mutta sitäkin hyvin paljon vähemmän kuin aiemmin. (Kannattaa muuten katsoa elokuva That Sugar Film.)

Niin niistä mahtavista ruokaoivalluksistahan piti kertoa... Olen nyrpistellyt nenääni vihersmoothietrendille sillä eiväthän ne vaan voi maistua hyvältä. Täältä sain kuitenkin inspiraatiota kokeilla varovasti pinaattia banaanin, mustikoiden, maapähkinävoin ja kauramaidon kaverina. Ja ei kuulkaa maistunut ollenkaan vihreälle, vaan oli jopa törkeän hyvää! Hieman hurjempaan versioon laitoin avokadoa, pinaattia, soijajogurttia, kauramaitoa ja omenaa. Se maistui jo jonkin verran vihreämmälle, mutta meni vielä. Vau, uusi maailma on auennut, meinaan pinaatti ja avokado ovat molemmat erittäin vaikeita saada sellaiseen alas!

Maitopurkkien sijaan jääkaapissa on sievässä rivissä soija-, kaura- ja riisimaito sekä soijajogurttia. Tosin riisimaito saa vastedes jäädä kauppaan, sillä se toi lähinnä mieleen sushiriisin huuhteluveden. Soijarahka on tosi hyvää, mutta hinta hieman kirpaiseva, joten tavallista rahkaa syön edelleen silloin tällöin. Kasviskermoja kokeilin kukkakaaligratiiniin ja vihannessosekeittoon, mutta molemmissa kerma herottui kökkäreiseksi, joten se kokeilu taitaa jäädä sikseen... Juustoakin löytyy, mutta koska leipää tulee syötyä vähemmän, ei juustoakaan kulu entiseen tahtiin. Maha tuntuu ehkä tykkäävän tästä lähes maidottomuudesta. Aamumehu puolestaan on vaihtunut kivennäisveteen, haalea hanavesi kun ei ainakaan vielä maistu ensimmäisenä aamulla.

Kasvisruokavalioon ei sentään vielä olla vaihdettu, mutta tofua ostin ensi kertaa. Olin aluksi todella skeptinen että tofusta voisi saada maukasta. (Kerran olen ostanut jotain soijarouhetta ja se ruoka lensi kyllä roskiin, Peppikään ei sitä syönyt – tai siis söihän se, kummastellen, ruoka vaan oli pian matolla...) Mutta miten maukasta tofusta tulikaan kun sen antoi olla tovin marinadissa! Parempaa kuin kana, ja toimi loistavasti wokissa. Kanan korvikkeena kokeilin myös ensi kertaa seitiä – Eeron ehkä toiseksi pahinta inhokkiruokaa eikä kyllä itsellänikään kovin lämpimiä muistoja ole kouluruuan harmaista, mauttomista kalamöykyistä. Kyllähän tuo tulisen tomaattikastikekuorrutuksen alla uunissa kypsennettynä upposi. Ehkä uskallan kokeilla toistekin!


Usein lautaselta on löytynyt perinteinen kanapala kasvisten ja riisin kera, joka on kovin tylsä annos ilman mitään kastiketta. Kun kaupan purkkeihin ei tehnyt mieli tarttua, niin pyöräytin itse salsakastikkeen. Meni tortillankin välissä aivan siinä missä kaupan tutut salsatkin, eikä aikaakaan salsan tekemiseen mennyt montaa minuuttia. 

Ja lopputulos? Vatsa on tuntunut rauhallisemmalta ja turvotus kropassa vähentynyt huomattavasti. En osaa sanoa olenko ollut pirteämpi, sillä aurinkokin varmasti vaikuttaa piristävästi. Eero sanoo olleensa huomattavasti virkeämpi ja että treenit kulkevat paremmin. (Kuulemma housutkin ovat alkaneet lököttää ilman että kiloja on varsinaisesti lähtenyt?) Juhannuksena tuli syötyä tietenkin hyvällä omalla tunnolla kaikkea mahdollista, ja tällä viikolla on kyllä väsyttänyt todella paljon, vatsa oikutellut ja naamakin kukkii. Liekö ruokavalio tehnyt siis sittenkin ihmeitä. Sokeriton, maidoton ja vähägluteiininen kokeilu siis jatkukoon kunnes saadaan parempia empiirisiä tuloksia. Ja joo, reseptejä tulee jakoon myöhemmin.

Durante las últimas semanas probé la dieta sin azúcar, leche, gluten, aditivos y encontré muchísimos nuevos alimentos.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...