tiistai 29. maaliskuuta 2016

Oikea cowboy



Pääsiäisenä ja oikeastaan koko kuluneena keväänä päälle on valikoitunut jatkuvasti punainen ruutupaita, joka tarttui H&M:n verkkokaupasta huokeaan alehintaan. Eerohan on tyrkyttänyt mulle iät ja ajat ruutupaitoja (oltais sitten ihan samiksia?), mutta olen pistänyt hanttiin. Lopulta myönnyin ja jopa metsästin sopivaa ruutupaitaa: sen oli oltava raikkaan valko-punainen. Ei tämä yksilö aivan sellainen ollut kuin etsin, eikä mallikaan aivan miellytä. Nuorten malliston paita kun on mielestäni aivan liian lyhyt. Puuvillan pehmeys kuitenkin sai paidan vähän niinkuin unohtumaan päälle sovituksessa, ja ajattelin, että sopii tämä ainakin vaellustouhuihin jos ei muuhun. Mukavuudenhaluisena olen kuitenkin hukuttautunut puuvillan pehmeyteen lähes joka toinen päivä...



Enimmäkseen ruutupaidan kaveriksi on valikoitunut farkut ja nahkasaappaat. Vähän naureskelin peilikuvalleni, että enää puuttuu vain stetsoni, niin kävisin coyboysta tai siis cowgirlistä. Jotenkin joka kerta paidan päälle vetäessä alkaa soimaan päässä hän ei oo oikea cowboy, niin ystävät hälle sanoivat...



Una nueva camisa de cuadros – y siento que soy un vaquero

Besos, Hansu

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Italialaisfiiliksellä: pasta parma ja uunitomaatit

Tänään olemme menossa pääsiäisaterialle äidin herkkupatojen ääreen, joten mitään hyvää pääsiäisreseptiä mulla ei ole nyt vinkata. Sen sijaan vuorossa olisi pari superhelppoa italialaistyyppistä reseptiä. Kevätauringon kurkkiessa ikkunan takana on tehnyt mieli täyttää jokainen ruoka tuoreella basilikalla ja persiljalla. Sillä saralla viime viikot ovat tarjonneet pari onnistunutta makuelämystä, jotka täytyy teillekin jakaa: uunitomaatit ja pasta parma.



Uunitomaatit
  • tomaatteja
  • basilikaa
  • persiljaa
  • pasmesan-juustoa
  • suolaa, sokeria, mustapippuria
  • oliiviöljyä
Ripottele halkaistujen tomaattien päälle ripaus suolaa, sokeria ja pippuria sekä reilusti yrttejä. Lorauta päälle oliiviöljyä ja raasta parmesania. Paista n.175-200 asteessa 20-30 minuuttia.


Pasta parma (2-3 annosta)
  • 1 paketti tuorepastaa
  • 1 paketti ilmakuivattua kinkkua
  • n. 2 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 2 valkosipulinkynttä
  • parmesania
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria, (suolaa)
Kiehauta pasta ja revi tällä välin kinkku suikaleiksi lautasille. Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja purista valkosipuli mukaan. Pyörittele pastaa hetki valkosipuliöljyssä ja lisää mukaan ilmakuivatut tomaatit ja mustapippuri. Lado pasta lautasille kinkun kaveriksi ja höylää päälle parmesania.

Ihanaa ja herkullista pääsiäisen aikaa kaikille!

En los últimos días hemos cocinado unos platos italianos.

Besos, Hansu

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Postia Espanjasta, eikun siis Japanista

Viime aikoina on tullut tilattua muutamia juttuja verkkokaupoista. Kun postilaatikosta löytyi Postin saapumisilmoitus, mietin pääni puhki, että olenko nyt aivan unohtanut tilanneeni taas jotain. En vain millään keksinyt mitä Postissa odottaisi. Päättelin, että se on siis paketti joltakulta kun en sähköpostin syövereistä löytänyt tilausvahvistusta mistään verkkokaupasta. Mutta kuka kumma mulle nyt mitään lähettäisi, kaikki sukulaisetkin asuvat aika lähellä? Sekunnin mietin jo, että joku varmaan lähettää mulle kirjepommin (kiitos Sohvaperunat ja Mustat lesket sekä He eivät tiedä mitä tekevät).

Yllätys oli suuri kun huomasin paketin päällä Espanjan postin Correos-logon. Paketti Espanjasta!! Lähettäjän nimikin luki päällä, joten sitä ei tarvinnut sen kauemmin arvuutella – paketti oli Espanjan kämppikseltäni. Kämppikseni on meksikolais-japanilainen ja tietoinen Japani-innostuksestani. Joten kun hän oli alkuvuodesta pitkästä aikaa käymässä Japanissa, oli hän haalinut kaikkea kivaa pientä tuliaista Suomeen lähetettäväksi. Vähänkö ihana yllätys!



Ja mitäs kivaa paketista sitten löytyi? Kasa japanilaisia herkkuja, kuten vihreää, vihreällä teellä maustettua suklaata, inkiväärijuomaa sekä jonkinlaisia merileväkeksejä. Käytännöllisempänä yllätyksenä paketissa oli japanilaista washi-kuvioteippiä sekä tuollaisia lämmittimiä, jotka lämpeävät itsessään kun niitä liikuttelee vähän, jonka jälkeen ne voi sujautaa vaatteisiin. Bonuksena paketin pohjalta löytyi supersöpö pikkuruinen kännykkäkoru. Kawaii!

Un paquete de España... Perdón, de Japón! Qué maravillosa sorpresa!

Besos, Hansu

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kiirettä ja kulttuurielämyksiä

Huh, minnehän se viikko taas vierähti? Jotenkin viimeiset pari viikkoa on hujahtanut aivan silmänräpäyksessä. Gradu on edistynyt hyvin ja ensi maanantaina onkin jo loppuraportin esitys. Eipä sillä että se olisi vielä läheskään valmis, mutta voiton puolella ollaan kirkkaasti. Tilasto-ohjelma on laulanut, ja on kyllä ollut huisin mielenkiintoista selvitellä korrelaatioita ja muuta mukavaa. Onneksi aurinko on hellinnyt ja tuonut mukanaan lisäenergiaa. Aamuisin on ollut ihana herätä auringonpaisteeseen ja halailla hetki Pepin kanssa ennen aamupalalle nousua. Gradupuuhien lomassa olen tehnyt päivisin pitkiä lenkkejä Pepin kanssa auringosta nauttien. Tosin tuo kuratilanne on jotain järkyttävää. Miten en muista että aikaisempina vuosina koira olisi ollut noin yltäpäältä kurassa, ja myös eteinen sen näköinen, että joku mutamonsteri on siellä möyrinyt... 


Ja mitäs muuta elämään kuuluukaan kuin gradu? Eilinen ilta kului koululla markkinoinnin seminaarissa, ja oli kyllä huisin inspiroivia puhujia. Ai hitsi, että tykkään tuollaisista kun ajatukset alkaa laukata tuhatta ja sataa. Iltakävely sujuikin sitten maailmaa parantaen. Edellisiltana taas olimme katsomassa erästä kämppää, jossa oli potentiaalia monenlaiseen. Aivot on senkin suhteen käynyt kierroksilla, kun tavallaan tuli vähän innostuttua vanhassa hevostallissa asumisesta... Viime yönä en oikein saanut nukuttukaan kun oli niin paljon kaikenlaista kivaa mielessä. Saatoin ehkä piirtää kämpästä pohjapiirroksen ja mallailla mitä kaikkea sinne saisikaan, ja sama homma jatkui sitten unissakin...

Edellisillan asuntonäytöstä suuntasimme suoraan Baariin katsomaan ilmaista stand upia. Aivan muutaman viikon takaiseen showhun eivät tämänkertaiset vitsit yltäneet, mutta mukavaa oli silti. Suosittelen kyllä kaikille turkulaisille tai täälläpäin liikkuville! Vielä 6.4 ja 27.4. saa hihitellä ilmaiselle stand upille Baarissa. Stand upin lisäksi kulttuurin nälkää ruokittiin viime viikolla koulumme Speksi-näytelmässä. Speksi on vuorovaikutteista improvisaatioteatteria, jossa yleisö saa osallistua tapahtumien kulkuun huutamalla "omstart". Esimerkiksi "omstart saksaksi", "omstart vihaisesti" ja "omstart näyttelijät vaihtavat rooleja" ovat yleisiä huutoja. Kulttuurin nälän lisäksi myös oikeaa nälkää on tullut taltutettua normaalia enemmän ulkona syöden mm. Hus Lindmanilla, Yangtsessa, Sloppy Joessa ja Kultaisessa Hirvessä.



Ja mitähän vielä viime päiviin on mahtunut? Niin tuo alla näkyvä kaunokainen tuli myös hankittua menneellä viikolla. Joskohan ensi viikolla olisi aikaa tutustua tarkemmin kameran saloihin, ja kirjoitella siitä tarkemmin. On se kumma kun ei edes kuvaamaan nykyään ehdi. Kropassakin alkaa tuntua, että on salitreenit jäänyt jo useampana päivänä väliin ja etenkin venyttelyt ovat unohtuneet. Aloitin meinaan selkäkivun myötä jokailtaisen venyttelyrutiinin, mutta kummasti sekin on jäänyt viime päivien aikana. Ensi viikko saa luvan olla hyvinvoinnin teemaviikko, sillä myös koululla vietetään sopivasti hyvinvointipäiviä. Joskohan sitä uskaltautuisi taas kehonkoostumusmittaukseen, lieköhän lukemat muuttuneet viime vuodesta...

Los últimos días han pasado muy rápidamente escribiendo mi tesis, comiendo en restaurantes y viendo la comedia en vivo.

Besos, Hansu

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Hieman parempi aamun aloitus: omenainen kvinoapuuro

Viikonloppuaamut alkavat meillä useimmiten kaurapuurolla. Sellaisenaan kaurapuuro ei meillä kummallakaan pidä kovin kauaa nälkää, joten kyytipojaksi on hyvä syödä edes puolikas rahka. Kerrankin jaksoin kuitenkin panostaa hieman enemmän puuron keittelyyn, ja keitin sekaan kvinoaa. Kvinoa on kauraa proteiinipitoisempaa ja pitää siis myös paremmin nälkää. Tämän kvinoapuuron bongasin joskus täältä, ja hyvin toimii. Puuron poristessa kiehautin lisukkeeksi myös karamellisoituja omenoita, mutta laiskempi voi nakata puuron päälle marjoja suoraan pakkasesta tai pilkkoa päälle vaikka banaanin.



Kvinoa-kaurapuuro kahdelle:
  • 1 dl kvinoaa
  • 2 dl vettä
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 2 dl maitoa tai esim soijamaitoa
  • kanelia
  • ripaus suolaa
  • (vaniljaa/vaniljasokeria)
Karamellisoidut omenat
  • puolikas omena
  • 1-2 tl hunajaa
  • kanelia
  • 1-2 tl voita
  • tilkka vettä

Pilko omenan puolikas kuutioiksi. Huuhtele kvinoa siivilässä. Laita kvinoa ja vesi kattilaan, keitä noin 10 minuuttia kannen alla. Kiehauta tällä välin omenoita vesitilkassa noi 10 minuuttia, kunnes omenat pehmenevät ja vesi haihtuu. Lisää kvinoan joukkoon kaurahiutaleet ja maito, keitä vielä noin 5 minuuttia. Soijamaito tuo hyvää makeaa vaniljaisuutta, mutta tavalliseen maitoon voi lisätä sen sijaan hieman vaniljasokeria, jos haluaa. Lisää pehmenneiden omenoiden joukkoon nokare voita ja paista hetki. Lisää lopuksi omenoihin hunajaa ja kanelia. Mausta puuro ripauksella suolaa ja kanelia. Annostele omenaseos puuron päälle.

El mejor comienzo de un día: gachas de quinua con manzanas caramelizadas

Besos, Hansu

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Luksusta iltarutiineihin: Remington kasvoharja


Sain synttärilahjaksi marraskuun alussa Remingtonin kasvoharjan, ja olen siitä lähtien käyttänyt sitä iltaisin kasvojen puhdistuksen yhteydessä – enkä vaihtaisi pois. Akkukäyttöinen harja pyörii napin painalluksesta kolmella eri nopeudella. Lisäksi se sykähtämällä kertoo, milloin on aika siirtyä seuraavaan kasvojen osaan. Harjaosaa pyörii kerrallaan minuutin, ja 20 sekunnin välein se kehoittaa siirtymään seuraavaan kohtaan. Kätevää! Itse aloitan käsittelyn oikean puolen poskesta ja leuasta, ja siirryn sitten vasemmalle puolelle ja lopuksi harjailen otsan ja nenän.


Harjauksen on luvattu vähentävän epäpuhtauksia ja pienentävän ihohuokosia. Siitä en osaa sanoa (tosin ihohuokosten supistamiseen löysin yhden loistotuotteen, mutta siitä myöhemmin lisää), mutta puhdasta harjalla ainakin tulee.  Sellaista puhdistusainetta ei liene keksittykään, joka kerralla poistaisi meikin ja lian muttei kuivattaisi tippaakaan. Iät ja ajat on tuntunut, etten saa kasvoja puhtaaksi, ellen kevyesti hiero niitä samalla jollain, esimerkiksi pesuhansikkaasta leikatulla pesusormella (heh). Perinteisen manuaalisen kasvoharjan taas olen kokenut jotenkin kömpelöksi. Pelkän pesuaineen jäljiltä ihohuokoset tuntuvat karheilta, ikään kuin ne olisivat edelleen täynnää likaa. Lisäksi ihoni kuivuu etenkin talvella, vaikka kuinka söisin sinkkiä ja biotiinia, lipittäisin vettä ja läträisin voiteilla.



Kasvoharjan jäljiltä iho on sileä kuin vauvan peppu, eikä karheista huokosista ole tietoakaan. Samalla harja kuorii kevyesti kuivat ihohiutaleet pois. Ihoni on kuitenkin hieman herkkä, joten pelkäsin, että harja olisi liian raju. Onneksi kasvoharjaan kuuluu kolme erilaista päätä: tavallinen, pehmeämpi herkälle iholle tarkoitettu sekä hierova. Tavallinen harjaspää tuntui melko hurjalta, joten pehmeä harja keskinopeudella on tuntunut sopivalta. Silloin tällöin käytän myös hierontapäätä ja imeytän sen avulla esimerkiksi arganöljyä kasvoihin. Etenkin saunan jälkeen öljyhieronta on aikamoista luksusta. Että osaakin olla koukuttava vempele, melkein kuin saisi kosmetologikäsittelyn joka ilta!


Pakettiin kuului kuljetuspussukka harjalle, latausasema sekä nuo kolme erilaista harjaspäätä suojuksineen. Ohjeissa luvattiin, että yksi lataus kestää noin 30 pesukertaa eli noin kuukauden. Itse jouduin kyllä lataamaan tämän vasta kolmen kuukauden käytön jälkeen tammikuun lopussa, vaikka käyttökertoja on päivässä joskus useampikin esimerkiksi tuon hieronnan takia.

Recibí este cepillo limpiador facial como un regalo de cumpleaños, y ya estoy enganchada.

Besos, Hansu

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Täydellinen tossuvalikoima – loppu tekosyille

Nyt ei ainakaan pääse syyttämään säähän sopivien jalkineiden puutetta lenkkeilyltä välttyäkseen, sillä löysin huimasta alennuksesta siniset Salomonin Gore tex -tossut, jotka ovat kuin tehdyt vaihteleviin säihin. Mustat piikilliset Salomonin Gore tex -lenkkarit ostin jo pari vuotta sitten, ja ne ovat toimineet kuin unelma talvikeleillä – siis jos ei vain ole liikaa pakkasta lenkkeilyyn. Vähänkään lumisella alustalla piikit toimivat loistavasti ja jäälläkin niillä pystyy aika sujuvasti pinkomaan. Istuvuuskin on Salomoneissa melko täydellinen ainakin omiin tukea tarvitseviin koipiini.


Vaan lumi- ja jääkelejä on loppujen lopuksi aika vähän, ja enimmäkseen keväisin ja syksyisin tiet ovatkin lähinnä kuran peitossa. Asfaltilla juostessa piikit tuntuvat hirveiltä, kuin kengänpohjat olisivat täynnä koloihin tarttunutta sepeliä ja tuntuma tien pintaan on olematon. En kuitenkaan ihan kesälenkkareillakaan ulos näillä keleillä lähtisi. Ensinnäkin kesälenkkareiden pohjat ovat superliukkaat jos lunta sattuu vastaan, kenkien ilmastointi pelaa turhankin hyvin ja varpaat kokevat jäätymiskuoleman ja nuohan kastuvatkin alta aikayksikön. (Siis en ymmärrä miten useimmat näyttävät pinkovan tuolla kesälenkkareilla ympärivuoden ja vielä nilkat paljaina vilkkuen?!) 

Nytpä on sitten vedenpitävät tossut myös kurakeleille. Pohjat ovat näissä varustettu pitävällä kuvioinnilla, joten pieni liukkauskaan ei haittaa. Myös tuo pikakiinnitys on ihan superkätevä. Löysin tossut lähes puoleen hintaan alennettuna Itäharjun Prismasta, jossa oli vaikka mitä urheiluvarusteita ja kenkiä alennuksessa. Aika monet Prismat tekee nyt jotain uudistusta, joten kannattaa käydä tonkimassa alelaarit!

Tres zapatillas para las cuatro estaciones del año. 

Besos, Hansu

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kevätaurinkoa ja hevosia

Vitsi miten paljon energisempi olo on tämän ihanan kevätauringon myötä! Sunnuntaina teimme pitkän päiväkävelyn auringossa kylpevään jokirantaan. Jäälle emme enää uskaltautuneet, vaikka aika paljon jälkiä jäällä näkyikin. Auringon lämmittäessä Peppikin viihtyi ja jaksoi kirmailla lumipallojen perässä. Halisten hevostalleilla oli paljon hepoja nauttimassa kevätauringosta, ja Peppi kävi niitäkin tervehtimässä. Eihän tuo hevosia pelkää, kun on niitä jo pentuna nähnyt. Hevoset ovat oikeastaan tosi kivoja otuksia Pepin mielestä, sillä niiden kakka muistuttaa tuon lurjuksen mielestä mitä ilmeisemmin lihapullia...


Unos caballos cerca de nuestra casa.

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...