tiistai 31. toukokuuta 2016

Reissupäiväkirja: idyllinen Cinque Terre

Riomaggiore
Täällä on palattu Suomeen, mutta blogissa matka jatkuu. Suomessa meidät vastaanotti viileän kesäinen sää, mutta ei meitä kyllä Italiassakaan säät aivan hellineet. Kerrankin Suomessa tuntuu jokseenkin edulliselta ja kerrankin tästä rauhallisuudesta nauttii. Ah. Ei turisteja, eikä mutkissa sataatuhatta ohittavia ferrareita. Paluumatkassa oli muutama mutka, mutta perille selvittiin. Eero muljautti nilkkansa lähtöpäivänä, ja lento oli 1,5 tuntia myöhässä, sillä koneella ei ollut lupaa laskeutua Frankfurtiin huonon sään takia. Ja meillähän oli 1,5 tunnin odottelu ennen jatkolentoa, joten alkoi näyttää aika selvältä että missaisimme Helsingin lennon. Koneesta tultuamme meille kuitenkin ilmoitettiin että "flight to Helsinki still boarding, run!", joten juoksimme niin kovaa kuin jaksoimme lähes koko kentän halki. Eero nilkutti kipeällä nilkalla ja itse sain pienimuotoisen astmakohtauksen moisesta rykäyksestä. Kun pääsimme portille, niin meille ilmoitettiin, että voimme rentoutua, sillä ei ole mitään tietoa koska Helsingin kone pääsisi lähtemään sillä se ei ole vielä edes laskeutunut. Siinä sitten natustimme kanawrappia ja seurasimme muita paniikissa portille pinkovia. Lopulta kaikki olivat niin väsyneitä tilanteeseen kapteenia myöten, että tilanne meni jo vitsin puolelle. Koneen henkilökunta muun muassa veti turvaohjeet pikakelauksella naurunpyrskähdysten saattelemina ja stuertti lähes väkisin tuputti alkoholia, because it's friday night after all.


Näkymä hotellin ikkunasta
Ihan kelvollinen hätälounas

Mutta niin, jatketaan matkapäiväkirjaa ja palataan takaisin Italian maisemiin. Roomasta hyppäsimme junaan, jolla matkustimme kolmisen tuntia La Speziaan. La Spezia sijaitsee idyllisten Cinque Terren pikkukylien lähellä ja sieltä on kätevä tehdä retkiä kyliin paikallisjunalla. La Speziaan saavuttuamme henkäisimme helpotuksesta – ei turisteja, eikä ruuhkaa. Pikkukaupungissa vallitsi rento ja iloinen tunnelma, kaduilla näkyi paljon paikallisia perheitä ja vanhempia pariskuntia koirineen. Paikoitellen tunnelma toi mieleen Salamancan. Hinnatkin olivat Roomaan verrattuna paljon maltillisemmat, mutta edelleen melko kalliita verrattuna vaikkapa Espanjaan. Pikkukaupungissa ei tietenkään tarjoilla ruokaa ruoka-aikojen ulkopuolella, joten ensimmäiseksi oli hotkaistava pari focacciaa pahimpaan nälkään ja suunnattava Carrefouriin ostoksille. Ostoskorin hinta yllätti jälleen (lähes Suomen hinnoissa), samoin kassajonon hitaus (siis miten voi kestää niin kauan?!). Hotellimme B&B Cernaia 42 oli todella positiivinen yllätys, ja helposti tuolla olisi kolmea yötä kauemminkin viihtynyt.

Aijai, myrsky lähestyy
Cinque Terre on viiden kylän ja niitä ympäröivän vuoriston muodostama kansallispuisto, joka on Unescon maailmanperintökohde. Kylät sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että kylästä toiseen voi kävellä (osa reiteistä oli tosin poikki). Ensimmäisenä aamuna heräsimme ukkosen jyrinään ja mustaan taivaaseen, mutta päätimme silti junailla Levanton kylään (joka ei varsinaisesti kuuluu noihin viiteen), ja kävellä sieltä pohjoisimpaan Cinque Terren kylään Monterosso al Mareen. Hetken jo näytti siltä, että myrsky väistää meidät, ja riemuitsimme mustan taivaan raosta pilkottavasta auringosta. Sitten tajusimme, että hurja myrskyrintama liikkuukin kohti – ja me olimme keskellä ei mitään. Pian sitten satoikin jo rakeita (!!) ja vettä, ja ukkonen jylisi aivan lähellä. Ei siinä muu auttanut kuin kävellä vajaan parin tunnin reitti ja yrittää sinnitellä, vaikka tunto alkoi kylmyydestä kaikota varpaista ja sormista.



Illalla onneksi taivas selkeni ja kävimme kylistä ehkä kuuluisammassa Riomaggioressa ihailemassa maisemia ja syömässä. Ah niin rauhallista ja kaunista. Seuraavana päivänä kauniin sään myötä totuus kuitenkin valkeni – kauniit pikkukylät ovat aivan pullollaan turisteja. Paikallisjuna oli täpötäynnä ja kyliä yhdistävät polut täyttyivät lähes henkihievereissään puuskuttavista amerikkalaisista (oh my god, I'm literally dying here). Mutta jos ei anneta sen häiritä, niin maisemat olivat kyllä aika huikeita. Ehkä kuvat puhuvat puolestaan.


Ensin kiipeäminen ylös kukkulalle ja lasketuminen seuraavaan kylään
Manarola
Vernazza



Desde Roma viajamos a Cinque Terre, que es una porción de costa formada por cinco pueblos.

Besos, Hansu

perjantai 27. toukokuuta 2016

Reissupäiväkirja: Rooma osa 2

Kylläpä aika on mennyt hujauksessa ja tänään koittaa jo kotiin lähtö. Reissupäiväkirja sen sijaan laahaa vielä ensi päivissä Roomassa. :D Roomassa toinen ja kolmas päivä kulutettiin nähtävyyksien koluamiseen. Nähtävyyksissä riitti turisteja ja tungosta, ja hinnatkin olivat sen mukaiset. Pakkohan nuo tärkeimmät oli kuitenkin katsastaa ja ruksia pois listalta. 


Ensimmäiseksi suoritimme pakollisen kolikkojen heiton Fontana di Treviin. Väen paljous oli aivan uskomaton, koko aukio täyttyi selfieitä ottavista turisteista. (On muuten huvittavaa seurata ihmisten kuvaushetkiä, ensin otetaan kuva kaverista, sitten ehkä vielä ryhmäkuva ja sitten jokainen ottaa itsestään selfien). Myös suihkulähteeseen heitettävä rahamäärä on valtava, jostain luin että päivittäinen turistien lähteeseen viskoma rahamäärä on useita tuhansia euroja. Onneksi rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.
Siellä oli joku muukin...

Museoissakaan ei tarvinnut yksin kiertää


Suihkulähteeltä kiirehdimme Vatikaaniin, sillä meillä oli netistä ostetut liput, jolloin paikalla piti olla oikeana ajankohtana. Huh, onneksi oli liput, sillä sisäänpääsyjono kiemurteli lähes koko Vatikaanin ympäri! Kiertelimme useamman tunnin Vatikaanin museoita, jonka jälkeen oli aikamoinen ähky kaikesta taiteesta ja loistosta. Varmaan sanomattakin on selvää, ettemme myöskään joutuneet aivan yksin olemaan museossa… Vatikaanin jälkeen meinasimme mennä vielä Castel Sant'Angelon linnaan, mutta olimme jo niin uuvuksissa että tyydyimme vain katselemaan sitä ulkopuolelta ja lampsimaan kaupungilla. 


Kolmantena Rooman päivänä suuntasimme aamupäivästä Palatinus-kukkulalle, Forum Romanumille ja Colosseumiin. Onneksi saimme vinkin, että kauimmaisesta lipunmyyntipisteessä olisi yleensä lyhin jono, sillä siellä ei tosissaan ollut meitä ennen muita. Lipputiskiltä sai myös ostettua kätevästi yhteislipun kaikkiin kolmeen. Palatinus-kukkula oli iso alue, jossa ei onneksi turistiruuhkia tarvinnut tuskastella, ja kauniissa maisemissa historian havinan keskellä oli mukava kuljeskella useampi tunti. Forum Romanum tosin tuli nähtyä vain ylhäältä käsin, sillä jotenkin taas vähän eksyimme... Colosseumin ruuhka olikin sitten toista maata. Aika pitkän tovin saimme jonottaa, vaikka meillä olikin liput jo valmiina. Huh.
Olisimme halunneet vierailla katakombeissa, mutta ne ehtivät mennä kiinni. Sen sijaan kävimme Capuchin kryptassa, jossa oli lähes neljän tuhannen ihmisen luista tehtyjä "taideteoksia" sekä luurankoja. Katossa valaisivat luista tehdyt valaisimet... Todella pysäyttävä ja vaikuttava paikka, samaan aikaan kaunis ja puistattava (eikä muuten ollut ruuhkaa tuolla). Harmi ettei siellä saanut kuvata, Googlesta löytyy kuitenkin joitain kuvia.
El segundo y tercero día en Roma: La Fuente de Trevi, el Coliseo y el Monte Palatino.
Besos, Hansu

lauantai 21. toukokuuta 2016

Reissupäiväkirja: Rooma osa 1

Reissu on edennyt jo puoleen väliin mutta kuvia en ole ehtinyt käydä läpi kuin murto-osan, sillä jokainen päivä on venynyt iltamyöhään kaupungilla. Pian jätämmekin jo La Spezian taaksemme, mutta aloitetaan reissupäiväkirja Roomasta. Lähdimme kohti Roomaa lauantaina ilta yhdeltätoista, sillä busseja ei taas mennyt sopivasti, jotta olisi sopivasti ehtinyt aamukuudelta lähtevälle lennolle. Kentällä tai bussissa ei uni maistunut, mutta lennoilla (välilasku Münchenissä) sain jonkin verran nukuttua. Roomaan saavuimme aamupäivällä yhdentoista tienoilla, joten jo sunnuntaina oli hyvin aikaa kierrellä kaupunkia – joskin väsymys painoi melkoisesti.



Kaupunkiin tutustuminen kävi kätevästi kaverini opastuksella, sillä hän on ollut koko kevään vaihto-opiskelemassa Roomassa. Myös hänen poikaystävänsä oli visiitillä, joten nähtävyyksiä oli kiva kierrellä porukassa. Sunnuntaina pyörimme siellä täällä ja tarkoitus oli mennä Villa Borghesiin soutelemaan. Uhkaavan synkän taivaan takia kuitenkin hylkäsimme soutelut – onneksi, sillä hetken kuluttua alkoi sataa kaatamalla. Kuulemma koko kevään sadekuurot ovat olleet hyvin lyhyitä, mutta nyt pitelimme sadetta erään sisäänkäynnin edessä lähes tunnin (sattui muuten olemaan Maltan ritarikunnan palatsi tai päämaja). Päätimme jatkaa sateen pitelyä jossakin lähimmässä kuppilassa ja kas, Google mapsin mukaan lähin kahvila oli Pompi, josta sai opaskirjan mukaan parasta Tiramisua. Otimme neljän eri maun lajitelman ja ah, kyllähän se vaan taivaallista oli.



Taivaan kirkastuttua lähdimme etsimään maineikasta Dar Poeta -pizzeriaa tunnelmallisesta Trasteveren kaupunginosasta. Paikalle päästyämme alkoi taas tihuttaa ja pizzeriaankin oli 40 minuutin jono. Onneksi läheltä löytyi pizzapalapaikka, joka vielä sattui olemaan samaa yritystä. Väsyneinä ja viluisina päätimme hypätä raitiovaunuun, ja kun astuimme sieltä ulos satoi aivan kaatamalla eikä lähellä ollut mitään katosta. Epätoivoisesti pakkauduimme erään rakennuksen seinustalle tutkimaan bussiaikatauluja. Juoksimme pysäkille, mutta joku muukin oli päättänyt ottaa bussin emmekä mahtuneet ensimmäisen vaihtoehdon kyytiin, joten pian olimme aivan litimärkiä. Onneksi olin sentään päättänyt viime hetkellä pakata mukaan toiset kengät.


Hotellimme sijaitsi melko pahamaineisella seudulla Termini-aseman vieressä (Overseas B&B). Epäilyksistä huolimatta ainakin ensimmäinen hotellivaraus oli onnistunut ja meille jopa annettiin parempi huone omalla kylppärillä samaan hintaan, eikä aluekaan nyt niin hurjalta vaikuttanut. Toivotaan, että reissun vastoinkäymiseksi jää tuo kaatosade sekä kasa epäonnistuneita kuvia. Ensimmäisenä päivänä tuli räpsittyä monta sataa kuvaa, mutta suurin osa on aivan pilalle menneitä, sillä en ollut ehtinyt tutustua uuteen kameraan eikä harmaa sää luonut otollisia puitteita kuvaukseen. Myös turistien määrä on ollut todellinen shokki – kuvaamiseen ei pysty keskittymään kun aina on joku tönimässä tai kävelemässä eteen, joten kuvien ottaminen on nopeaa räiskintää. Onneksi onnistuneitakin kuvia tuli paljon, ja tässä on nyt koottuna sekalaisia otoksia ensimmäiseltä ja toiselta Rooman päivältä. :)




El primero día en Roma.

Besos, Hansu