sunnuntai 28. helmikuuta 2016

He eivät tiedä mitä tekevät

Olen ollut viime aikoina aivan todella laiska kirjojen suhteen. Tosin tällä hetkellä meneillään oleva Totuus Harry Quebertin tapauksesta on edennyt jo puoliväliin aivan huomaamatta, kun taas tätä He eivät tiedä mitä tekevät luin varmaan yli puoli vuotta. Ja ei, se ei todellakaan tarkoita, että tämä olisi pitkäveteinen – päin vastoin, en muista että olisin minkään muun kirjan kohdalla tuntenut jatkuvasti näin suurta tarvetta lukea kirjaa ääneen. Ihan syystäkin on teos Finlandia-palkintonsa ansainnut.



Kirjan sanailu on varsin nokkelaa ja saa hykertelemään ääneen. Tarina on mukaansatempaava, ja se rakentuu mielenkiintoisesti eri näkökulmista. Kirjassa ollaan siis vaihdellen eri henkilöiden housuissa, ja aluksi tuntuu, ettei henkilöiden tarinoilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Lopuksi kaikki kuitenkin nivoutuu yhteen, tietenkin. Kirja käsittelee monia tällä hetkellä ja etenkin tulevaisuudessa varmasti tapetilla olevia aiheita. En tosin osaisi kovin onnistuneesti tiivistää kirjan juonta, tai edes välttämättä sanoa yksiselitteisesti, mistä kirja kertoo. Hesarin arviossa "kerronnan polttopisteessä on yhtälailla tieteellisen tutkimuksen moraali, yksityisyyden häviäminen ja elämän kaupallistaminen kuin ydinperheen hajoaminen, uusioperheen sisäiset jännitteet, lasten kasvukivut ja kääntyminen vanhempiaan vastaan." Ihan hyvin tiivistetty, pitäydytään siinä. 

He eivät tiedä mitä tekevät on suuri kirja, monessakin mielessä. Lukekaa ja todetkaa se itse.

Besos, Hansu

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Nopea ja täyteläinen nuudelikeitto

Toisinaan sitä joutuu turvautumaan eineksiin. Pikanuudelit ovat pelastavaa apetta, ja sekaan voi helposti heittää pakastevihanneksia ja vaikka edellispäivän kanapihvin jämät. Niin tai näin, keitinliemeen on laitettava kaikki mukana tulevat mausteet. Eikä lientä toki heitetä pois, vaan se kuuluu hörppiä nuudeleiden mukana. Koska liemi itsessään on yleensä niin hyvää, päätin rakentaa pikanuudeleiden ympärille ihan oikean ruuan – joka siis koostuu muista kuin niistä pakastelokeron löydöistä ja vanhoista jämistä. Lisäsin jo valmiiksi maukkaaseen liemeen vielä kookoskermaa ja kalakastiketta tuomaan täyteläisyyttä.



Katkarapu-nuudelikeitto, 5-6 annosta:
  • 3 pussia pikanuudelia mausteineen
    (meillä 1 kananmakuinen Mama, 2 kananmakuista Pirkka-nuudelia)
  • 3 porkkanaa
  • 2 chiliä
  • 2 sipulia
  • pari kourallista vihreitä papuja
  • 2 suippopaprikaa
  • katkarapuja (pakaste)
  • 2 dl kookoskermaa
  • n. 1–2 rkl kalakastiketta
  • n. 1,5 l vettä
Pilko sipuli isoiksi lohkoiksi, porkkana tikuiksi ja suippopaprika renkaiksi. Chilistä voi poistaa siemet, jos pelkää liikaa tulisuutta. Kuullota sipulit ja porkkanat ja lisää vesi sekä mausteet. Kiehauta nopeasti ja lisää sitten paprika, chili, ravut ja pavut. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää lopuksi nuudelit ja kookoskerma. Pikanuudelit kypsyvät alta aikayksikön, jolloin kannattaa olla tarkkana ettei nuudeleista tule ylikypsää mössöä.



Toki pikanuudelit voi korvata täysjyväversiolla ja maustaa mieleisekseen. Pikanuudeleiden E-koodi listaus on jokseenkin pelottava, että täytynee jatkossa pyrkiä maustamaan liemi ennemmin kokonaan itse ja suosia täysjyvänuudeleita. Mutta joskus on lupa oikaista!

Sopa de fideos muy rápido.

Besos, Hansu

perjantai 19. helmikuuta 2016

Tasapaksua

Blogin puolella ei ole hetkeen kuulumispostauksia näkynyt, sillä kuulumisia ei oikeastaan ole. Elämä on ollut viime aikoina hyvinkin tasapaksua ja aikaa on tullut vietettyä ihan liikaa neljän seinän sisällä. Päivät täyttyvät gradusta, gradusta ja gradusta sekä muutamasta muusta kouluhommasta – ja työpaikkojen vilkuilusta. Gradulle onneksi kuuluu hyvää, ja olen paljon saanut kirittyä tässä kevään aikana. Sivuja on kasassa reilut 50 ja ihan näillä näppäimillä pitäisi toteuttaa tutkimuksen empiirinen osuus. Jännittävää! Odotan jo innolla, saanko sellaisia tuloksia kuin hypoteesini olettavat. Toisaalta hirvittää, miten selviän kvantitatiivisista menetelmistä ja mitä jos en löydä mitään korrelaatioita minkään asioiden suhteen...

Enimmäkseen teen hommia kotoa käsin ja vähäisetkin luennotkin loppuivat juuri. Ihmisten ilmoilla ei siis ole tullut liikuttua juurikaan satunnaisia lounastreffejä lukuunottamatta. Gradun lisäksi tällä viikolla on saanut vaihteeksi pakertaa tenttiin valmistautuen. Toisaalta taloushistorian koukerot ovat olleet mielenkiintoisia ja sopivaa vastapainoa gradun puurtamiselle. Meikäläisen historian tuntemus on tunnetusti niin heikkoa, että tällainen kurssi on tullut kyllä tarpeeseen...



Ystävänpäiväkin viuhahti ohi vähän huomaamatta tässä tasapaksussa olotilassa, jossa viikonpäivät menevät sekaisin. Otimme varaslähdön ystävänpäivään jo lauantaina, ja varasimme liput Deadpooliin (varsinainen ystävänpäiväelokuva, eikö?). Vapaita paikkoja oli vasta yhdentoista näytökseen, ja alkuillasta meinasimme mennä syömään jonnekin. Päivän shoppailureissun jäljiltä olimme lopulta niin väsyneitä, että haimme Delhi Darbarista ruuat kotiin (nammm, mangocurrya) ja katsoimme elokuvaa kotisohvalta. Dallas Buyers Club ei tosin sekään ollut kovin ystävänpäiväelokuva... Varsinainen ystävänpäivä sujuikin sitten äidin ruokapatojen äärellä ja salilla huhkien. Nooh, huomenna uusi yritys Deadpoolin ja ehkä sen ulkoruokinnankin suhteen.

Tähän väliin lisäksi leffasuositus hieman leppoisamman menon ystäville: Järven tarina. Ai että mitä luonnon silmäkarkkia ja mahdottoman söpöjä otuksia! Ennen Järven tarinaa katsoimme myös Metsän tarinan. Kaunis oli sekin mutta kyllä Järven tarina norppineen ja saukkoineen vie voiton.

Rentouttavaa viikonloppua!

Los últimos días y semanas han sido similares: todos los días escribo mi tesis de maestría.

Besos, Hansu

maanantai 15. helmikuuta 2016

Hurahdus Serialiin

Mikä ihme saa ihmisen lähtemään yksin kävelylle jopa -20 asteen pakkasessa? No Serial! Pepin jäädessä kovilla pakkasilla vällyjen väliin tarvoin lumisia polkuja itsekseni ihan vain jotta voisin kuunnella Serialia. Olen jo pitkään kaivannut juoksu- ja kävelylenkeille jotain äänikirjan tapaista seuraksi. Kotona on muutenkin paljon ärsykkeitä, joten päätin, että Serialia kuunnellaan ainoastaan lenkillä. Motivaatio lenkkeilyyn kasvoikin eksponentiaalisesti.

No mikä sitten on Serial? This American Lifen tuottama podcast, jonka ensimmäinen kausi julkaistiin 2014 saavuttaen heti huiman suosion – yli 68 miljoonaa latausta jo vuosi sitten. Toinen kausi eri teemasta on juuri meneillään, ja ajattelin senkin kuunnella jossain vaiheessa. Serialin ykköskausi selvittää vuonna 1999 tapahtunutta teinitytön murhaa. Murhasta tuomittu Adnan Syed istuu edelleen vankilassa, mutta hän ei ole tunnustanut tekoa eikä teolle ole löytynyt myöskään kunnollista motiivia. Toisaalta tuomitulla ei myöskään ole alibia – hän ei muista murhapäivästä oikeastaan mitään. Podcastissa kuunnellaan aitoja kuulustelunauhoja ja esitellään seikkoja Adnania vastaan ja puolesta. Murhahan ei tietenkään tule ratkeamaan, mutta mielenkiintoisinta tässä onkin spekuloida mielessään eri skenaarioita ja tutustua murhatutkimuksen koukeroihin. Pitää nostaa hattua, että vastaavia tapauksia ylipäätänsä pystytään selvittämään, sillä ihmiset valehtelevat – nekin joilla ei ole mitään syytä valehdella.

Serial on siis englanninkielinen ja paikoin kuulustelunauhat ovat suhisevuudessaan haastaavaa kuunneltavaa. Niinpä kuunteluun on keskityttävä tosissaan, eikä lenkillä esimerkiksi jalkojen väsymystä ja jäljellä olevia kilometrejä tule mietittyä. Päinvastoin, tekee mieli kiertää vielä hieman kauampaa, jotta ehtii kuunnella jakson loppuun. Oma tunnelmansa on myös kulkea yksin pimeitä katuja murhatarinaa kuunnellen...

Serialin ensimmäisen kauden podcast-jaksot voi kuunnella täällä ja ne voi myös ladata vaikkapa puhelimeen. Vaikkei murha ratkea, löytävät podcastin tekijät muutamia seikkoja, joiden ansiosta jutun valitus otettiin uudelleen käsittelyyn, ja Adnania kuultiin oikeudessa viime vuoden lopulla. Näistä löytyy lyhyet lisäjaksot täältä. Lisäksi Undisclosed teki juttuun liittyen myös omat podcastinsä.

Onko teillä antaa vinkkejä koukuttavista podcasteista?

Un podcast muy interesante y adictivo: Serial. Los episodios analizan los detalles del asesinato de la adolescente ocurrido en 1999.

Besos, Hansu

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Hyvän mielen Instagram

Viime aikoina on puhututtanut somen pinnallisuus, liiallinen täydellisyyden tavoittelu ja materialismin hehkutus. Monet ovat sanoneet lakanneensa seuraamasta kiiltokuvamaista sisältöä tuottavia käyttäjiä, ja täyttää fiidinsä ennemmin hyvän mielen postauksilla. Mä olen lähinnä vain ihmetellyt, mistä kaikki puhuvat. Mun instafiidi ei koostu belfieistä, saliselfieista ja kalliista tavaroista vaan enimmäkseen hyvän mielen mediasta. Mun ruudulla on hassuttelevia hauvoja, kaheleita kisuja ja söpöjä siilejä.
Jo iäisyyden mun on pitänyt vinkata näistä lemppareista, ja tässä ne nyt vihdoin söpöilevät:

Söpöimmät koirakaverit Harlow, Indiana ja Reese: @harlowandsage


Hurmaava ylipurentainen chiweenie Tuna: @tunameltsmyheart


Maddie-koira mukana reissussa: @thiswildidea


Pumpkin-pesukarhu sekä koirakaverit Toffee ja Oreo: @pumpkintheraccoon


Mahtavia maisemia ja niin symppis koira: @loki_the_wolfdog

Olin surun murtama kun @darcytheflyinghedgehog siirtyi vihreämmille laitumille mutta onneksi on @ameliahedgehog, @hedgehographer ja @hogyfans


Japanilaista minimalismia ja söpö kisu: @tomochunba

Maailman maineeseen singahtanut suomalainen oravakuiskaaja @kpunkka

Myös suomalaiset valokuvaajat @skwii ja @tsokkinen täyttävät instafiidin huikeilla maisemilla meiltä ja muualta

Bobin ja Tessan matkassa pääsee värikkäisiin, eksoottisiin kohteisiin ja vilahteleepa kuvissa myös tuttuja paikkoja Malesiasta: @bob.and.tessa


Lisäksi Instagram-eläimistä voisi mainita vielä nämä söpöydet: @iamlilbub, @digbyvanwinkle, @aspenthemountainpup ja lisäksi omalta Instagram-tililtäni @hnsu voi käydä kurkkimassa Pepin satunnaisia söpöilyjä. 

Löytyikö joukosta omia suosikkejanne tai onko teillä vinkata söpöjä eläimiä tai mahtavia maisemia seurattavaksi?

Las más monas y lindas cuentas en Instagram.

Besos, Hansu

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Sitruunakastike minuutissa

Vinkkasin taannoin maailman helpoimmasta caesar-kastikkeesta, joka syntyy suitsait surrurr vaan. Samaan tapaan opin nyt tekemään maailman helpoimman hollandaise-tyylisen kastikkeen. Tavallaan tämä on kuin lämmin majoneesi, mutta majoneeseista poiketen kananmuna kypsennetään. Oikea hollandaise-kastike on ilmeisesti hyvinkin vaativa monine kriittisine työvaiheineen, mutta tämä syntyy minuutissa. Tärkeintä tässä reseptissä on sauvasekoitin sekä astia, johon sekoitin mahtuu juuri sopivasti. Ja surrur, kastike on valmis!



Hollandaise-tyylinen sitruunakastike kahdelle:
  • 1 keltuainen (n.15 g)
  • 1 rkl vettä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 50 g voita
  • ripaus suolaa, sekä aavistus chiliä ja/tai pippuria

Laita muut aineet paitsi voi korkeaan, sauvasekoittimelle sopivaan astiaan. Sulata voi mikrossa kiehuvan kuumaksi. Laita sauvasekoitin astiaan, käynnistä, ja kaada samalla hitaasti kuuma voi sekaan. Kiehuva voi kypsentää keltuaisen, jolloin kastikkeesta tulee sopivan paksua, kermaista ja pehmeää. (Tosin koostumus muuttuu juoksevammaksi kuumaan ruokaan kaadettaessa, kuten kuvista ehkä huomaa...)



Täällä alkuperäinen lähde ohjevideon kera.

La salsa holandesa en menos de dos minutos.

Besos, Hansu

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Syötkö liian vähän vai syödäänkö meillä vaan paljon?

Ruokaan liittyvissä asioissa jokaisella on oma mielipiteensä ja onhan se melko henkilökohtainen asia, lähes ainoa jolla voimme suoraan vaikuttaa itseemme ja hyvinvointiimme. Ateriarytmi on taas noussut muutamaan kertaan esille ystävien ja perheen kanssa keskustellessa, joten ajattelin taas jakaa hieman näkemyksiäni. En sano, että tämä on ainoa oikea tapa toimia, mutta toivon, että edes joku heräisi miettimään valintojaan uudesta näkökulmasta.
Korvaani särähtää aina kun joku sanoo syövänsä vain kerran päivässä. Mun korviin se kuulostaa samalta kuin joku ilmoittaisi nukkuvansa kerran viikossa, jos viitsii. Itse asiassa mun mielestä ravinnolla on jopa suurempi merkitys hyvinvointiin kuin unella tai ainakin yhtä suuri.
Muut eivät taas tunnu millään ymmärtävän, miksi mun pitää syödä noin neljän tunnin välein, joka siis tarkoittaa ainakin kahta lämmintä ateriaa päivässä. No ensinnäkin mulla on nälkä. Reagoin helposti ja voimakkaasti nälkään: kädet tärisevät, heikottaa ja kiukuttaa. Toisekseen, säännölliselle ja tiuhalle ateriarytmille on mun mielestä muutama muukin hyvä syy:


1. Ravinnon tarve

Siitä ei oikein pääse mihinkään, että keskiverto naisihminen tarvitsee energiaa vähintään 1500 kcal, ja jos siihen päälle vielä hyötyliikkuu tai harrastaa rankempaa liikuntaa, niin saa lisätä tuohon ainakin pari sataa kcal extraa. Karkeana nyrkkisääntönä taas voisi ajatella, että lautasmallin mukaan koostettu annos kotiruokaa sisältää noin 500 kcal. Aika paljon joutuu santsaamaan sillä ainoalla aterialla sitten...
Miten sitä edes pysyy hengissä liian niukalla ravinnolla? Lueskelin juuri Tiede-lehteä (1/2016), jossa pohdittiin evolutiivisia selityksiä sille, miksi lihomme. Lajin säilymisen kannalta on ollut järkevää, että tulemme toimeen niukalla ravinnolla ja keräämme helposti kehoon rasvaa pahan päivän varalle silloin kuin ruokaa on tarjoilla. Käyhän tuo järkeen. Mutta miksi kituuttaa kuin metsästäjä-keräilijä? Sanovat nuo muut, ettei heillä edes ole nälkä. Kummasti tuntuu silti olevan makeanhimoa, että liekö nyt vain hankala tunnistaa nälkää?

2. Säästöliekki ja energian puute

Ja niin ne vaan monet sanovat, että voivat ihan hyvin eivätkä edes laihdu sillä vähällä syömisellä. Siinä se juju onkin. Ei evoluutio halua, että kroppa laihtuu. Niinpä liian vähäisellä syömisellä ei useinkaan laihdu vaan jopa ehkä lihoo. Miten ihmeessä? Vastaus on säästöliekki. Se tarkoittaa, että metsästäjä-keräilijöiden peruina kroppa on tottunut niukkaan ravintoon, jolloin se vähäkin ravinto ja etenkin ne nälkään syödyt sokerit varastoidaan rasvaksi ja energiaa käytetään lihaksista. Kroppa ei siis osaa hyödyntää saatua ravintoa energiaksi, koska se pitää varastoida pahan päivän varalle. Ei siis ihme, jos väsyttää, viluttaa, päätä särkee tai on saamaton olo. Keho jopa saattaa vähentää kaikenlaisia tahdosta riippumattomia liikkeitä minimoidakseen energian kulutuksen. Myöskään aivot eivät jaksa toimia, ellei keho ole saanut tarpeeksi hiilihydraattia.

3. Ulkonäköseikat ja treeni

Kun kroppa kuluttaa lihaksia energiana ja varastoi kaikki ruuan sijasta syödyt karkit rasvaksi, on mahdollista, että kroppa näyttää päällisin puolin hoikalta, mutta rasvaprosentti on korkea. Tuloksena on ns. laiha lihava, jolla saattaa olla jopa suurempi riski sairastua diabetekseen ja muihin "ylipainoisten sairauksiin" kuin "perinteisillä ylipainoisilla". Sama vetelä, laiha mutta löllö lopputulos voi seurata myös vaikka söisi tarpeeksi, mutta ravinto ei sisällä tarpeeksi lihasten rakennusainetta, proteiinia. Ei kai siinä sitten kauheasti ole enää energiaa harrastaa liikuntaa jos ei syö tarpeeksi tai puputtaa pelkkää hiilaria. Ja toisaalta, lihasten kasvu vaatii, että syö pikkiriikkisen yli kulutuksen, niin miksi sinne salillekaan vaivautuisi liiaan vähän syövänä?

Ja ei. Ne illanistujaisia syödyt karkit, sipsit ynnä muut herkut eivät vie nälkää eivätkä korvaa aterioita, niin kivaa kuin se olisikin. Ainakin itselle herkkujen syömisestä tulee vain paha olo kun hetkellisesti verensokeri nousee pilviin ja romahtaa pian alas. Jotta nälkä lähtee ja keho saa ravintoa, on lautaselta löydyttävä riittävästi proteiinia, hiilihydraattia, hyviä rasvoja ja kasviksia tuomassa mm. kuitua, vitamiineja ja muita hyviä juttuja.

Että sellainen saarna tällä kertaa. Viime vuonnakin pidin pienen hyvinvointisaarnan, ja lupasin olla meuhkaamatta asiasta toiste mutta pakkohan se oli kun asia taas nousi esiin. Toki pitää muistaa, että jokainen meistä on yksilö. Veikkaan silti, että harvassa ovat ne, jotka oikeasti voivat hyvin ja ovat paras versio itsestään pelkän ison lounaan ja lukuisten kahvikuppien voimalla.

Syötkö sinäkin liian vähän?

No puedo comprender como mis amigas pueden comer tan poco. Yo creo que es más sano comer cada cuatro horas, y comer la comida que contiene suficientes proteínas, carbohidratos, grasas y verduras.

Besos, Hansu