keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Syötkö liian vähän vai syödäänkö meillä vaan paljon?

Ruokaan liittyvissä asioissa jokaisella on oma mielipiteensä ja onhan se melko henkilökohtainen asia, lähes ainoa jolla voimme suoraan vaikuttaa itseemme ja hyvinvointiimme. Ateriarytmi on taas noussut muutamaan kertaan esille ystävien ja perheen kanssa keskustellessa, joten ajattelin taas jakaa hieman näkemyksiäni. En sano, että tämä on ainoa oikea tapa toimia, mutta toivon, että edes joku heräisi miettimään valintojaan uudesta näkökulmasta.
Korvaani särähtää aina kun joku sanoo syövänsä vain kerran päivässä. Mun korviin se kuulostaa samalta kuin joku ilmoittaisi nukkuvansa kerran viikossa, jos viitsii. Itse asiassa mun mielestä ravinnolla on jopa suurempi merkitys hyvinvointiin kuin unella tai ainakin yhtä suuri.
Muut eivät taas tunnu millään ymmärtävän, miksi mun pitää syödä noin neljän tunnin välein, joka siis tarkoittaa ainakin kahta lämmintä ateriaa päivässä. No ensinnäkin mulla on nälkä. Reagoin helposti ja voimakkaasti nälkään: kädet tärisevät, heikottaa ja kiukuttaa. Toisekseen, säännölliselle ja tiuhalle ateriarytmille on mun mielestä muutama muukin hyvä syy:


1. Ravinnon tarve

Siitä ei oikein pääse mihinkään, että keskiverto naisihminen tarvitsee energiaa vähintään 1500 kcal, ja jos siihen päälle vielä hyötyliikkuu tai harrastaa rankempaa liikuntaa, niin saa lisätä tuohon ainakin pari sataa kcal extraa. Karkeana nyrkkisääntönä taas voisi ajatella, että lautasmallin mukaan koostettu annos kotiruokaa sisältää noin 500 kcal. Aika paljon joutuu santsaamaan sillä ainoalla aterialla sitten...
Miten sitä edes pysyy hengissä liian niukalla ravinnolla? Lueskelin juuri Tiede-lehteä (1/2016), jossa pohdittiin evolutiivisia selityksiä sille, miksi lihomme. Lajin säilymisen kannalta on ollut järkevää, että tulemme toimeen niukalla ravinnolla ja keräämme helposti kehoon rasvaa pahan päivän varalle silloin kuin ruokaa on tarjoilla. Käyhän tuo järkeen. Mutta miksi kituuttaa kuin metsästäjä-keräilijä? Sanovat nuo muut, ettei heillä edes ole nälkä. Kummasti tuntuu silti olevan makeanhimoa, että liekö nyt vain hankala tunnistaa nälkää?

2. Säästöliekki ja energian puute

Ja niin ne vaan monet sanovat, että voivat ihan hyvin eivätkä edes laihdu sillä vähällä syömisellä. Siinä se juju onkin. Ei evoluutio halua, että kroppa laihtuu. Niinpä liian vähäisellä syömisellä ei useinkaan laihdu vaan jopa ehkä lihoo. Miten ihmeessä? Vastaus on säästöliekki. Se tarkoittaa, että metsästäjä-keräilijöiden peruina kroppa on tottunut niukkaan ravintoon, jolloin se vähäkin ravinto ja etenkin ne nälkään syödyt sokerit varastoidaan rasvaksi ja energiaa käytetään lihaksista. Kroppa ei siis osaa hyödyntää saatua ravintoa energiaksi, koska se pitää varastoida pahan päivän varalle. Ei siis ihme, jos väsyttää, viluttaa, päätä särkee tai on saamaton olo. Keho jopa saattaa vähentää kaikenlaisia tahdosta riippumattomia liikkeitä minimoidakseen energian kulutuksen. Myöskään aivot eivät jaksa toimia, ellei keho ole saanut tarpeeksi hiilihydraattia.

3. Ulkonäköseikat ja treeni

Kun kroppa kuluttaa lihaksia energiana ja varastoi kaikki ruuan sijasta syödyt karkit rasvaksi, on mahdollista, että kroppa näyttää päällisin puolin hoikalta, mutta rasvaprosentti on korkea. Tuloksena on ns. laiha lihava, jolla saattaa olla jopa suurempi riski sairastua diabetekseen ja muihin "ylipainoisten sairauksiin" kuin "perinteisillä ylipainoisilla". Sama vetelä, laiha mutta löllö lopputulos voi seurata myös vaikka söisi tarpeeksi, mutta ravinto ei sisällä tarpeeksi lihasten rakennusainetta, proteiinia. Ei kai siinä sitten kauheasti ole enää energiaa harrastaa liikuntaa jos ei syö tarpeeksi tai puputtaa pelkkää hiilaria. Ja toisaalta, lihasten kasvu vaatii, että syö pikkiriikkisen yli kulutuksen, niin miksi sinne salillekaan vaivautuisi liiaan vähän syövänä?

Ja ei. Ne illanistujaisia syödyt karkit, sipsit ynnä muut herkut eivät vie nälkää eivätkä korvaa aterioita, niin kivaa kuin se olisikin. Ainakin itselle herkkujen syömisestä tulee vain paha olo kun hetkellisesti verensokeri nousee pilviin ja romahtaa pian alas. Jotta nälkä lähtee ja keho saa ravintoa, on lautaselta löydyttävä riittävästi proteiinia, hiilihydraattia, hyviä rasvoja ja kasviksia tuomassa mm. kuitua, vitamiineja ja muita hyviä juttuja.

Että sellainen saarna tällä kertaa. Viime vuonnakin pidin pienen hyvinvointisaarnan, ja lupasin olla meuhkaamatta asiasta toiste mutta pakkohan se oli kun asia taas nousi esiin. Toki pitää muistaa, että jokainen meistä on yksilö. Veikkaan silti, että harvassa ovat ne, jotka oikeasti voivat hyvin ja ovat paras versio itsestään pelkän ison lounaan ja lukuisten kahvikuppien voimalla.

Syötkö sinäkin liian vähän?

No puedo comprender como mis amigas pueden comer tan poco. Yo creo que es más sano comer cada cuatro horas, y comer la comida que contiene suficientes proteínas, carbohidratos, grasas y verduras.

Besos, Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää aina! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...