torstai 15. elokuuta 2019

Lomapuuhia

Tänä vuonna meidän varsinainen kesäloma jäi melko tyngäksi. Eerolla piti olla koko heinäkuu lomaa (itse asiassa jemmassa olisi paljon enemmänkin kun ehtisi vaan lomailla) mutta päälle puski työreissu Puolaan ja muuta tärkeää, joten jäljelle jäi lopulta vain kaksi viikkoa lomaa heinäkuussa. Riollekaan ei löytynyt hoitopaikkaa, joten loma kului ihan vaan kotinurkissa. Ehkäpä ehdimme taas syksymällä mun synttäreiksi jonnekin reissuun, ja suunnitelmissa on lähteä myös lähipäivinä jonkinmoiselle vaellusreissulle. Kaikenlaista kivaa kesäpuuhaa sitä kuitenkin ehti harrastaa parissa viikossa, ja onneksi heinäkuun helteetkin osui aika hyvin juuri noille viikoille.

Loman todo-listalla oli jonkin verran kodin keskeneräisiä projekteja, joita ei mukamas ole ehtinyt arkena. Näihinhän lopulta meni oikeastaan vain päivä, joten suurista projekteista ei ollut lopulta kyse. Saimme asennettua kattovalon vihdoin alakertaan odottelemaan syksyn pimeitä iltoja, sekä pimentävän verhon yläkerran kattoikkunaan. Liesituulettimen valokin on ollut rikki jo pidemmän aikaa ja sekin saatiin tavallaan korjattua. Tokihan valokytkin hajosi kun takuuta olisi ollut voimassa mutta olimme siinä uskossa, että sen saisi helposti itse korjattua. Itse kytkintä ei saanut korjattua ja sen korjauttaminen olisi maksanut uuden liesituulettimen verran, joten asensimme liesituulettimen alapintaan samanlaisen työvalon kuin keittiön seinäkaappien alapinnassa. Saa kelvata toistaiseksi. Loman alkuun sattui vähän viileämmät ja sateisemmat säät, joten kodin projektit sai hyvin hoidettua sateen vihmoessa ikkunoita. Kolmantena päivänä sää onneksi vähän parani, ja lähdimme illalla kaveripariskunnan kanssa Mysteerikierrokselle selvittämään aikavarkaan mysteeriä. Toki säätiedotuksesta huolimatta sade taas yllätti, mutta eipä tuo paljoa haitannut.

Mattopyykillekin pääsimme Liedon maalaismaisemiin. Jo oli aikakin, sillä matoissa oli vielä tahroja Pepinkin jäljiltä Rion pentupisuista puhumattakaan. Samalla kävimme Kuralan kylämäen kahvilassa lounaalla. Muutoinkin lomalla on tullut lounastettua toinen toistaan kivoimmissa paikoissa, Eerolla kun harvemmin on mahdollisuuksia lähteä Turun keskustaan asti lounaalle.

Heinäkuun hurjista, jopa 34 asteeseen kivunneista helteistä tuli nautittua täysin rinnoin. Harvaluodossa ja Littoisten järvellä kävimme monen monta kertaa uimassa ja nuttimassa auringosta. Myös Kupittaan maauimalassa tuli käytyä uimassa vähän pidempää matkaa ja hankittua vähän rusketustakin. Jo monena kesänä on myös pitänyt testata äidin miehen puhallettavaa kanoottia, niin sitäkin saimme vihdoin kokeiltua. Kanootti pysyi pinnalla ja saimme tehtyä pienen melontaretken Littoisten järvellä. Tuttu järvi näyttäytyi kyllä varsin erilaisena uudesta vinkkelistä. Äkkiseltään vaikutti niin kätevältä idealta tuo puhallettava kanootti, mutta eipä tuota ihan joka päivä kyllä jaksa pumpata, sillä siinä oli melkoinen työ ja mokoma painaakin ainakin 30 kiloa.

Myös suppailu on ollut pitkään todo-listalla, ja viime kesänä jo ehdimme varata suppilaudat Ruissalosta. Tuolloin vain sattui olemaan kesän ainoa tuulinen päivä, joten homma peruuntui. Nyt suuntasimme extempore Aurajoen vuokraamolle, josta olemme aiemmin lainanneet kanootin useamman kerran. Suppailu Aurajoessa oli kyllä ihan mahtavaa! Ei kovaa merenkäyntiä tai muitakaan hankaluuksia verratuna Ruissaloon, ja suppailu oli kaikinpuolin mukavampaa kuin vaikkapa kajakilla melominen. Yllätyin tosi positiivisesti, miten helppoa ja hauskaa suppailu olikaan! Pulahdimme välillä myös vilvoittelemaan, joten voinpahan nyt sanoa uineeni Aurajoessa. Suppailun jälkeen jäimme vielä Padolle-kahvilaan herkuttelemaan uunituoreilla korvapuusteilla – en kyllä tiedä olenko koskaan ennen saanut niin hyvää pullaa!

Yhtenä viileämpänä päivänä kävimme myös polkujuoksemassa Nuuksiossa asti. Maisemat Haukan- ja Korpinkierroksilla ei olleet kummoiset, mutta olipahan vaihtelua reitteihin. Pääkaupunkiseudun suuntaan tuli ajettua myös Inkoon lähellä olevan Lomamäen lemmikkipuiston perässä. Puistossa oli perinteisten ponien, vuohien, sikojen, kanojen ja pupujen lisäksi muun muassa piikkisika, papukaijoja, undulaatteja ja matelijoita. Vetonaulana paikassa on ketut, pesukarhut ja mangustit, joita pääsee ihan rapsuttelemaan. Harmi vain, että olimme juuri väärään aikaan liikenteessä, sillä rapsuttelemaan pääsi vain tiettyinä kellonaikoina. Viljakäärmettä pääsin sentään pitelemään kädessä ja silittelemään. Eläinten ihmettelyn jälkeen pysähdyimme vielä Hangossa lounaalla. Visiitti jäi aika lyhyeksi, sillä oli jo kiire kotiin päästämään Rio ulkoilemaan.

Ajatuksissa oli myös lähteä parin päivän vaellukselle Rion kanssa, mutta retkeily jäi loman osalta vain yhteen luonnossa vietettyyn yöhön. Kävimme Iso-Melkuttimella telttailemassa ja viettämässä kesäpäivää – toisaalta eipä helteessä olisi ehkä jaksanutkaan vaeltaa pitkää matkaa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Korteniemen perinnetilalla (lisää reissusta täällä).

Eeron jo palatessa töihin viimeistelin oman lomani rentoutumalla Pappan kanssa mökillä, jonne en olekaan "ehtinyt" pitkiin aikoihin. Riolla oli hauskaa kun pihalla oli tilaa juosta, nuuskia ja kaivella. Pikkutyyppi olikin aivan naatti, ja välillä maistuivat nokoset milloin missäkin. Ah, sain vihdoin olla tekemättä mitään – tai siis loikoilla riippumatossa, täyttää ristikoita ja lukea 60-luvun Aku Ankkoja. Yö kului Rion kanssa saunamökin eteisessä – vähän petyin kun en havainnut kummittelua tai muitakaan outouksia. Mitä nyt joku hiiri rapisteli nurkassa...

Mitäs teidän kesään oon kuulunut?

Besos, Hansu

perjantai 2. elokuuta 2019

Rio retkeilee

Luonnossa liikkuminen ja retkeily on meille tärkeää, joten on luonnollista että Riokin pyritään näihin totuttamaan heti pennusta alkaen – etenkin kun Pepin kanssa homma ei oikein sujunut. Ensinnäkin Pepin kanssa automatkat olivat mahdottomia, sillä Peppi huusi kurkku suorana kaikki matkat. Tyyppi kyllä siis tykkäsi autoilla, liiaksikin, eli huuto ei lähinnä koko ajan voimistuvaa kyselyä siitä, milloin oikein olisimme perillä siinä oletettavasti mahdottoman hauskassa paikassa. Kävely- ja juoksureissut kyllä sujuivat mallikkaasti; Peppi olisi jaksanut jolkotella kymmeniä kilometrejä edes pysähtymättä sen kummemmin nuuskimaan, mutta tauot olikin se heikoin lenkki. Peppi ei koskaan osannut ottaa rennosti missään muualla kuin kotisohvalla, joten varsinkin teltassa nukkuminen olisi ollut melko mahdotonta kun tyyppi olisi hyörinyt, vahtinut, haukkunut ja vikissyt koko yön.



Rio on onneksi toista maata. Hän kyllä osaa ottaa lunkisti. Automatkat hyödynnetään nokostelutuokiona, ja mikäli aurinko vain paistaa, tyyppi on onnessaan makoilemassa ruohikossa ruokatauoilla. Teltassa nukkuminenkin on sujunut melko mallikkaasti. Olemme nyt kahdesti käyneet kokeilemassa teltassa yöpymistä Iso-Melkuttimella. Ensimmäisellä kerralla puhalsi kova tuuli, joten koiro ei ollut kovin mielissään ulkona olemisesta. Olimme kyllä itsekin sen verran jäässä, että iltapala tuli syötyä hyvin nopeasti, emmekä sen enempää jääneet ihmettelemään maisemia vaan painuimme nukkumaan. Iltapalaa keitellessä Rio käärittiin huopaan lämmittelemään, ja pieni nukahtikin samantien syliin. Tyyppi oli siis hyvin valmista kauraa nukkumaan, ei tarvinnut kuin osoittaa omaa petiä (toistaiseksi olemme raahanneet pedin mukaan) teltassa, ja siihen hän käpertyi ja nukkui sikeästi aamuun asti. Tuuli riepotteli telttaa äänekkäästi koko yön, joten itse emme nukkuneet juuri yhtään. Tuulenpuuskaan rapisuttaessa telttaa Rio vain katsahti meihin kysyvästi, ja kun emme reagoineet sen kummemmin, tyyppi jatkoi koisimista. Aamulla heräsimme sateeseen, ja vaikka Rio inhoaa sadetta, niin todella nätisti ja reippaasti tyyppi tepasteli takaisin autolle.

Reipas retkeilijä, vaikka selkeästi viluttaa ja vähän ihmetyttää
Hieno leiripaikka niemen kärjessä, vaikka kylmä tuulen takia maisemista nauttiminen jäi vähälle
Iltapalan odotellua ja värjöttelyä


Toisella kerralla Melkuttimella olikin helle. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että koko paikka oli täynnä retkeilijöitä, emmekä meinanneet löytää telttapaikkaa. Jouduimme siis kiertämään lähes koko järven, ja onneksi viimeisen niemen kärjessä oli teltalle tilaa. Testissä oli uusi telttamme Fjällräven Abisko View 2, jonka seinät jätimme lämpimänä yönä kokonaan auki. Rio ei meinannut ollenkaan malttaa asettua petiinsä, vaan tuijotteli maisemia ja yritti pöngetä makuupussiin. Energiaa siis taisi olla jäjellä vaikka takana oli Rion mittapuulla aika pitkä kävelylenkki. Lopulta Rio nukahti ja nukkui nätisti puoli seitsemään aamulla, jolloin herätti meikäläisen kävelemällä mun selän päällä. Aurinko paistoikin jo kuumasti, ja jäimme nauttimaan hitaasta aamupalasta ja aamu-uinnista. Rio makoili auringossa ja kävi vähän väliä ihmettelemässä järveä, vaikka tassujaan ei millään halunnutkaan kastella. Nautimme vielä lounaan, ennen kuin kävelimme järvilenkin loppupätkän autolle. Piipahdimme vielä läheisellä Korteniemen perinnetilalla, jossa Rio näki ensi kertaa hevosen läheltä. Tilalta takaisin autolle kävellessä Rio ilmaisikin hyvin vahvasti, että nyt alkaa kävelytouhut riittämään. Kun Rio väsyy, tyyppi alkaa näykkimään pohkeita ja lahkeita, sekä heittäytyy tienpientareelle makoilemaan (tosin niinpä hän saattaa heittäytyä makoilemaan ihan vain jos aurinko paistaa, vaikkei juuri olisi vielä montaa askelta otettukaan). Autoon päästyä koko auto ihan nytkähti, kun Rio heittäytyi makuuasentoon vetelemään sikeitä.

Matkalla viimeisen niemen kärkeen, sormet ristissä että löytyisi telttapaikka







Vielä on siis aika paljon harjoiteltavaa, että tuo pieni ketunpoika jaksaisi kulkea mukana pitkillä vaelluksilla tai kymmenien kilometrien juoksulenkeillä. Juoksuakin tosin olemme treenanneet pienissä pätkissä. Toistaiseksi pisin juoksumatka on kaksi kertaa pururadan ympäri, eli neljä kilometriä. Kerran olemme myös kokeilleet polkujuoksua, mutta meno oli melko haastavaa kun samaan aikaan sai keskittyä sekä maastoon että säntäilevään koiraan. Riolla kun on vielä oppimista, ettei juoksulenkeillä voi jäädä haistelemaan jokaista hajua, eikä jalkojen eteen sovi pysähtyä yhtäkkiä. Mutta kaipa hän tuosta vielä oppii, ikää kun on vasta seitsemän kuukautta. Helposti tuo unohtuu, välillä Rio välillä vaikuttaa niin vanhalta ja viisaalta sielulta pennun kropassa. Riolta luonnistuu toistaiseksi chillailu paljon paremmin kuin pitkät lenkit, ja "ei minkään tekemistä" olemmekin harjoittaneet monesti. Riippumatossakin nukuimme yhdessä oikein onnistuneet nokoset.


Rio Reipas meidän kanssa ensimmäistä kertaa metsässä



Besos, Hansu

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Pehmeä nutellatiramisu roomalaisen Pompin tapaan

Vierailessamme Roomassa saimme matkaoppaaksemme ystäväni, joka oli tuohon aikaan vaihto-opiskelemassa kaupungissa. Hän tiesi, että kaupungin – ja ehkä koko Italian – parhaat tiramisut tarjottiin Pompi-nimisessä paikassa. Pompin kahvilan koruttomuus puhui omaa kieltään: mikäli paikassa ei  juuri ole istumapaikkoja ja sisustus on minimalistisen karu, on itse tuotteen oltava loistava. Ja olihan se. Mutta Pompin tiramisut eivät olleet kuin mikä tahansa tiramisu. Koostumus oli hyvin ilmava ja vaahtoisa. Kaiken kukkuraksi tiramisuja sai eri makuja: mansikkaa, banaania, nutellaa... Verkkosivuja kurkkaamalla selviää kausimaun olevan jännittävästi piña colada. 



Yritin tallentaa päähäni koostumuksen ja maut, ja päätin yrittää jäljitellä vastaavaa lopputulosta kotona. Koko homma on vähän jäänyt unholaan, vaikka olin jopa löytänyt netin syövereistä jonkun ohjeen, jossa myös yritetään jäljitellä Pompin tiramisua. Nyt vihdoin sain aikaiseksi kokeilla tuota ohjetta, ja lopputulos oli kyllä aika maistuva. Nyt pitäisi enää lähteä Roomaan vertailureissulle... Tämä ohje siis on nutellalla maustettu, mutta Pompin tyyliin tuon maustetun osan voinee vaihtaa vaikka miksi tahansa muuksikin – tai jättää maustamatta ja kostuttaa keksit perinteiseen tapaan marsala-viinillä kahvin lisäksi.

Nutellatiramisu Pompin tapaan (iso annos, n. 6–8 hlö):
  • 4 munaa
  • 4 rkl sokeria
  • iso kuppi vahvaa kahvia
  • n. 1 dl nutellaa
  • 1 prk (250 g) mascarponea
  • 2 dl vispikermaa
  • paketti savoiardi-keksejä
  • koristeluun: n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta, suklaarouhetta ja/tai hasselpähkinärouhetta



1. Erottele munat. Lisää keltuaisiin 1 rkl sokeria, ja vatkaa vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone.

2. Erota seoksesta puolet toiseen kulhoon, ja sekoita siihen nutella.

3. Jatka ei-nutellaseoksen vatkaamista hetken lisäten samalla mukaan 2 rkl sokeria.

4. Vaahdota erillisessä kulhossa kerma, johon on lisätty 1 rkl sokeria. Jaa vaahto kahteen osaan, ja kääntele varovasti kumpaankin keltuaisseokseen.

5. Vaahdota erillisessä kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Jaa tämäkin kahtia ja kääntele kumpaankin aiempaan seokseen. Vaahtoseoksia on nyt kaksi, nutellalla maustettu ja tavallinen.

6. Kastele keksit hyvin vahvassa kahvissa ja lado riviin vuoan pohjalle. (Toki tiramisun voi koota valmiiksi annoksiksi vaikkapa laseihin. Itse tein yhden pienemmän vuoan ja yhden himpun verran isomman.) Lusikoi keksien päälle nutellavaahto, ja sen päälle vaalea vaahto. Asettele toinen kerros kahvissa dipattuja keksejä ja lusikoi jälleen päälle nutellavaahto ja vaalea vaahto. Viimeistele lopuksi tomuttamalla päälle kaakaojauhetta siivilän läpi. Anna vetäytyä hetken jääkaapissa ennen tarjoilua. Viimeistele halutessasi suklaarouheella ja hasselpähkinärouheella.

Buon appetito!

Besos, Hansu

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Paras vegelasagne


Viimeisimmällä Salamancan visiitillä kävimme tietenkin monta kertaa syömässä lempiravintolassani Mandalassa. Listalle oli tullut monia uusia kasvisruokia, ja tulin kokeilleeksi kasvislasagnea. Ja tuo kasvislasagne oli ehkä parasta syömääni lasagnea koskaan. Kerran yritin jäljitellä samaa lopputulosta kotona siinä kuitenkaan onnistumatta, mutta tämän esikuvani nimissä onnistuin kehittämään lähestulkoon yhtä hyvän vegelasagnen.

Aina kun ryhdyn lasagnen tekoon, teen sitä samalla vaivalla ison satsin. Meidän uunivuoat ovat kaikki melko pieniä, joten teen yleensä kaksi tällaista pienempää vuoallista, joten mittasuhteet saattavat hieman erota jos lasagnen tekee yhteen isompaan vuokaan.



Vegelasagne n. 8 annosta:
  • 2 prk (2x 390 g) Pirkka valkosipulinen tomaattimurska
  • n. 2 dl tummaa soijarouhetta (VegeSun)
  • 1-2 sipulia
  • kasvisliemikuutio tai n. 3 tl kasvisliemijauhetta (itsellä käytössä Reformi Luomu kasvisliemijauhe)
  • n. 1-2 tl sokeria
  • suolaa, mustapippuria
  • yrttejä maun mukaan (heitin kaapin perältä Välimeren yrttiseosta ja kuivattua basilikaa, sekä runsaasti tuoretta persiljaa)
  • ruokaöljyä, voita tms
  • 250 g ricottaa (Galbani)
  • 1 iso kesäkurpitsa
  • n. 3-4 tomaattia
  • n. 250 g juustoraastetta
  • pinaattilasagnelevyjä


1.Valmista tomaattikastike ja jätä se muhimaan miedolla lämmöllä muiden valmisteluiden ajaksi: Pilko sipuli ja kuullota pannulla. Lisää pannulle rasvaa sekä kuiva soijarouhe. Paista hetki melko miedolla lämmöllä. Lisää tomaattimurska pannulle sekä pari–kolme desiä vettä samalla huuhtoen tomaattimurskapurkeista jämät kastikkeen sekaan. Mausta kasvisliemijauheella, sokerilla, suolalla ja pippurilla sekä yrteillä. Myös valkosipulia voi lisätä jos siltä tuntuu. Maista ja mausta lisää: kastikkeen pitäisi jo tässä vaiheessa maistua maukkaalta ja täyteläiseltä, suolaa voi olla ihan pikkiriikkisen liioitellustikin.

2. Valmistele kasvikset. Viipaloi tomaatit ohuiksi siivuiksi. Jaa kesäkurpitsa kolmeen osaan: Pätkäise päädystä pieni pala ja viipaloi siivuiksi (koristelua varten). Halkaise loput kesäkurpitsasta pituussuunnasta, ja höylää juustohöylällä molemmat puolet ohuiksi siivuiksi. Öljyä tai voitele lasagnevuoka huolella.

3. Lado ainekset vuokaan: tomaattikastikekerrokset kesäkurpitsalla ja tomaatilla, ja keskelle paksu kerros ricottaa. Halutessaan ricottaa voi jatkaa/keventää kermaviilillä.
Itse ladoin seuraavassa järjestyksessä: pohjalle lasagnelevyt, jonka päälle tomaattikastiketta ja kesäkurpitsasuikaleita. Seuraavaan kerrokseen lasagnelevyt, tomaattikastike, kesäkurpitsasuikaleet, tomaattiviipaleet ja vähän juustoraastetta. Seuraavaan kerrokseen lasagnelevyt, hieman tomaattikastiketta ja paljon ricottaa. Sitten taas lasagnelevyt, tomaattikastiketta ja kesäkurpitsasuikaleita. Päällimäiseen kerrokseen lasagnelevyjen päälle vähän tomaattikastiketta, kesäkurpitsa- ja tomaattiviipaleet sekä runsaasti juustoraastetta.

4. Kypsennä uunissa n.175-200 asteessa 40-50 minuuttia.

Lasagnen voinee muuntaa vegaaniseksi korvaamalla ricotan vegaanisella tuorejuustolla ja juustoraasteen vegaanijuustolla. Soijarouheen tilalle sopinee myös linssit, ja ensi kerralla ajattelin kokeilla ricotan tilalla fetaa.



Besos, Hansu

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Juhannuskuulumiset


Ohoh, mitenkä se viikko jo vierähti ennen kuin ehdin päivittelemään juhannuskuulumisia blogin puolelle. Varsinainen kiirekään ei ole ollut, päin vastoin, olen ollut puoliksi henkisesti lomalla joten olen vähän jopa vältellyt ylimääräistä koneen ääressä istumista. Mutta niin, matkasimme juhannukseksi taas Jaalaan ystäväni mökille, jossa olemme jo viettäneet kaksi aikaisempaa juhannusta (tosin viime vuonna oli tyytyminen kaupunkijuhannukseen). Sääkin oli lämpimin varmaan kymmeneen vuoteen, mutta tokihan juhannuksen perinteisiin kuuluva kaatosaadekuurokin tuli koettua.



Juhannus kului rattoisasti herkutellessa, saunoessa ja uidessa sekä tietenkin perinteisten mökkiolympialaisten merkeissä. Tosin meitä oli ainoastaan viisi juhannuksen viettäjää, joten kilpailun lajeja ja sääntöjä piti hieman muokata pienemmälle porukalle sopivaksi. Kisailimme muun muassa kroketissa, tikan heitossa, saappaan heitossa, tarkkuusheitossa, tulitikun heitossa, flip cupissa ja kestosuosikki flunky ballissa. Meidän joukkue Gorillat vei lopulta olympiavoiton täpärästi, vaikka Eero dominoikin heittokädellään vastapuolella.



Pienellä porukalla aika kului rattoisasti rentoutuen. Kävimme pienellä metsäkävelylläkin katsomassa jylhää maisemaa, jota ei loppujen lopuksi kovin paljon näkynyt kasvaneiden puiden lomasta. Maiseman sijasta retken parasta antia olikin metsämansikat, joita oli pientareet punaisenaan. Aivan hulluksi siinä meinasi tulla, kun kaikkea ei millään jaksanut poimia. Muutaman kupillisen saimme kerättyä, ja oli kyllä aika luksusta syödä aamujogurtit ja muurinpohjaletut metsämansikoilla kuorrutettuna!

Millaisissa merkeissä teidän juhannus kului?

Besos, Hansu

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Matkailua Suomessa

Kuusamon Karhunkierrokselle suunnatessa tuli mukavasti nautittua myös Suomi-matkailun parhaista puolista. Menomatkalla yövyimme yhden yön Jyväskylässä, mutta visiitti jäi aika lyhyeksi, kun olimme perillä melko myöhään ja seuraavana päivänä oli vielä paljon ajoa jäljellä Kuusamoon. Sen ihmeemmin emme siis Jyväskylän nähtävyyksiä tutkineet, vaan ilta kului jalkoja putkirullaillessa ja Netflixiä katsoen. Toisaalta oli kyllä aika kiva fiilis, kun ei ollut yhden yhtä askaretta tehtävänä tai huonoa omaa tuntoa siitä, että pitäisi olla juoksemassa nähtävyyksissä, vaan sai loikoilla hotellin pehmeässä sängyssä. Seuraava päivä kuluikin lähinnä ajellessa, mutta tokihan pysähdyimme ihmettelemässä Hiljaista kansaa.

Kuusamossa viivyimme kaksi yötä, eikä ohjelmaan paljon muuta kuulunut kuin kehonhuoltoa, syömistä, saunomista ja vähän juoksua. Ennen lähtöä piipahdimme kuitenkin Kuusamon suurpetokeskuksessa, sillä olihan nyt kuuluisa Juuso-karhu nähtävä! Juuson lisäksi keskuksessa oli liuta muita karhuja, ilveksiä, koirasusia, kettu ja poroja. Vähän harmi vain, että kierroksen vetäjänä toimi joku kahvilan täti, jolla ei ollut ihan hirveästi kokemusta eläimistä. Odotin kovasti, että Sulo itse olisi vetänyt kierroksen, hän kun tulee aivan erityisellä tavalla juttuun karhujen kanssa ja ymmärtääkseni esittelee Juuson kanssa kaikenlaisia temppuja. Nyt näimme lähinnä vain miten Juuso söi paprikan ja munkkeja. Juuso hotki munkkinsa kokonaisina, ja äitinsä puolestaan nätisti käpälästä haukaten. Selittänee vähäsen sitä, miksi Juuso on Suomen ja luultavasti koko Pohjoismaiden suurin karhu 500:n kilon elopainollaan (keskivertokarhu painaa yli puolet vähemmän)...

Seuraava stoppi oli Kolilla. Maksoimme inan verran enemmän Break Sokos Hotel Kolin huoneesta, jotta saimme näköalahuoneen. Ja oli kyllä joka pennin arvoista, emmepä ole tainneet yhtä hienossa huoneessa ennen yöpyäkään! Hotellin kylpylään oli tarkoitus mennä lilluttelemaan juoksusta rikkinäisiä jalkoja, mutta kylpylä meni jo niin aikaisin kiinni, että se jäi sitten välistä. Sen sijaan verryttelimmekin jalkoja kiipeämällä Ukko-Kolille ihailemaan kansallismaisemaa, ja söimme hienon illallisen. Grillattu kuha maistui kyllä aika hyvältä kaikkien huoltoasemaruokien, pussipastojen ja pikapuurojen jälkeen.


Seuraavana aamuna tuhdin aamiaisbuffan (josta löytyi muuten suklaaputous!) jälkeen suuntasimme Kolin luontopoluille kävelemään, ja lopuksi grillasimme lounasmakkarat Pielisen rannalla ennen kuin lähdimme jälleen ajelemaan seuraavaan levähdyspisteeseen. Ajatuksena oli jäädä vielä yhdeksi yöksi telttailemaan tai vuokrata mökki Savonlinnan kupeesta, mutta lopulta totesimme, että leirintäalueella telttailu ja etenkin mökit on Suomessa törkyhintaista. Etenkin, kun huomasin, että mulla oli Hotels.comissa "ilmaisyö" käyttämättä, olisi tuntunut hullulta maksaa 50-60 euroa leikkimökistä. Parilla kympillä päädyimme siis vuosikymmeniä sitten parhaat päivänsä nähneeseen kylpylähotelliin Savonlinnan keskustassa. Onneksi kylpylä sisältyi hintaan, sillä se ei kovin kummoinen kokemus ollut. Tokihan se oli kiva päästä jälleen saunaan, ja Eero pulahti järvessäkin (itse en mahdollisuutta huomannut ja olin jo ehtinyt paeta höyrysaunan huuruihin, höh.) Aamupala oli onneksi jälleen maittava, ja muistutti taas, miksi kannattikaan yöpyä hotellissa. Mahat täynnä kokosimme kimpsut ja kampsut, ja jo ennen aamukymmentä olimme odottelemassa Olavinlinnan avautumista. Pääsimmekin lähes yksityiselle opastetulle kierrokselle ihmettelemään linnaa, ennen kuin oli taas aika jatkaa matkaa kohti Turkua.


Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...