perjantai 30. tammikuuta 2015

Vuosi sitten

Viime vuonna tammikuun vaihtuessa helmikuuksi hyvästelin lumen ja jään peittämän Turun, ja laskeuduin tuuliseen ja sateiseen Madridiin seuranani vain vaaleanpunainen jumppakuutioni ja puolirinkkareppuni. Äreä taksikuski tiuski, ettei tiedä missä hotellini sijaitsee, ja sen hänelle teititellen ohjeistin. Tunsin suurta helpotusta, että selviydyin ensimmäisestä kanssakäymisestä espanjaksi enkä jaksanut kiinnittää huomiota kuskin äreilyyn. Matkalla ohitimme tienposkeen lennähtäneen sateenvarjon ja lopulta saavuimme hyisessä tuiskeessa hotellille, sydän täynnä helpotusta mutta vielä enemmän jännitystä. Aamulla oli vielä selviydyttävä Salamancaan vievään bussiin. Aamulla sade oli vaihtunut auringonpaisteeksi ja selkä hioistui takin alla. Vihdoin määränpää alkoi häämöttää bussin ikkunasta. Katedraali kohosi vuoren lailla keskeltä kaupunkia ja tunnelma oli epärealistinen. Siellä mä vihdoin olin. Muutama epävarma haahuilu, taksimatka, lisää epävarmaa empimistä ja kummastelua, kunnes vihdoin istahdin hotellihuoneeni sängylle. Olin perillä. Seikkailu oli vasta edessä.

Skype-puhelu Suomeen, ahkeraa Googlettelua ja havahtuminen siihen, että pian alkaisi jo hämärtää. Parasta olisi kiiruhtaa, jotta ehtisin vielä näkemään kaupunkia päivänvalossa ja löytämään jotain syömistä. Astuin märälle kadulle. Sade oli tauonnut ja sininen taivas pilkisteli pilviverhon takaa. Aloin kävellä umpimähkään suoraan alas mäkeä, ja huomasin olevani Calle Torolla. Kadulla, josta tulisi yksi lempikaduistani. Kadulla, jonka läpi tulisin kävelemään lukemattomia kertoja kohti Plaza Mayoria. Kadulla, joka oli täynnä lempikauppojani, ja jossa jo tiesin tulevani viettämään aikaa. Bershkat ja Zarat vilisivät silmäkulmastani kun jatkoin katua eteenpäin. Kuin vahingossa olin saapunut kuuluisalle Plaza Mayorille. Teki mieli kikattaa ääneen. Harmaasta säästä huolimatta paikka oli hienompi kuin ikinä uskalsin odottaa. Ihmiset näyttivät säästä huolimatta iloisilta ja pikkupojat potkivat palloa. Tunsin, että täällä tulisin viihtymään. 

Jatkoin kulkuani ja saavuin kapealle kadulle. Sisäinen arkkitehtini hyrisi innostuksesta, sillä maisema oli täynnä toinen toistaan jännempiä ja vanhempia rakennuksia. Aurinko alkoi laskea, ja kaupunki hohti kultaisena. Päätin palata pienille kujille eksymisen pelossa samaa reittiä takaisin. Koukkasin Burger Kingiin ja sain arastellen tehtyä tilauksen espanjaksi. Ihailin BK:n Salamanca-aiheista seinää ja hotkin ruokani. Tapasten aikakin tulisi vielä, vaikka tunsin pientä masennusta BK-ateriastani. Maha täynnä kömmin hotelliin nukkumaan, vaikka uni ei kaikesta innostuksesta ja jännityksestä meinannutkaan tulla. Kuumakin oli. Vaikka sisälämpötila onkin talvella melko alhainen, takaavat paksut peitot lämpimät unet. Lopulta nukahdin, kenties haaveillen tulevista seikkailuista.



Seuraavat ulkomaan seikkailut koetaan Puolassa, sillä olemme paraikaa laskeutumassa Gdanskiin. Luvassa on hyvää ruokaa, hieman shoppailua ja mikä tärkeintä, uusien seutujen ihmettelyä.

Ya es un año cuando llegué a Salamanca.

Besos, Hansu

tiistai 27. tammikuuta 2015

Kenkälöytöjä


Kuluvana talvena on tullut tehtyä muutamia ajattomia kenkälöytöjä. Talvikenkien osalta kaappi näytti loppuun talsittujen kenkäressujen hautuumaalta, johon tuli vihdoin muutosta. Ratsastustyyliset saappaat on ollut hakusessa iät ja ajat, vaan aina kun kriteerit täyttävä pari on tullut vastaan, on hintalappu saanut sydämen lyömään ylimääräistä ja tuskahien kohoamaan otsalle. Vaan erään kerran tylsyyttäni Spartoota selatessa löysin kuin löysinkin nämä Guessin saapaskaunokaiset huimaan puoleen hintaan. Tosin suutarin ansiosta saappaiden hinta hieman pompsahti, sillä tasaisen sileät pohjat oli pakko vaihtaa vähän pitävämpiin.


Mainitsinkin jo, että San Diegosta taasen tuli ostettua Uggit niin ikään puoleen hintaan. (Tässä lauseessa on aina jotain huvittavaa, lähteä nyt Kaliforniaan ostamaan lämpötossuja.) Paukkupakkasia ei liiemmin ole ollut tarjoilla, vaan on nämä silti päässeet varpaita lämmittämään jo useamman kerran.



Melko harvoin mustia vaatteita päälle eksyy, mutta kun eksyy, niin aina saan harmitella etten omista mätsääviä mustia nilkkureita. Päätin, että jos sellaiset edullisella jostain vastaan tulee, niin kaapista löytyy niille koti, mutta pää kolmantena jalkana niitä ei metsästetä. Ja kas kummaa, kuin tilauksesta H&M kauppasi näitä premium quality nahkanilkkureita niin ikään puoleen hintaan.


Talvikenkien lisäksi kenkäkaapissa on ollut puutteita juhlakenkien osalta. Nudet nilkkaremmilliset avokkaat on ollut hankintalistalla ikuisuuden. Zalandosta vihdoin ja viimein lähes tulokoon kriteeristöä vastaavat yksilöt kopistelivat vastaan. Ne eivät sentään olleet puoleen hintaan, eikä mun vaatimuslista aivan täyttynyt, mutta ei niitä näköjään palautukseenkaan raaskinut laittaa.


Recientemente he encontrado muchos zapatos atemporales a mitad de precio.

Besos, Hansu

lauantai 24. tammikuuta 2015

Poroa pannulle x3

Kotivinkki vinkkasi poron olevan mainiota pikaruokaa, ja siitä muistinkin, että meillähän on poroklöntti odottanut pakkasessa jo melkoiseisen tovin. Näinä iltoina meillä ei tuoksunut curry eikä lautaselta löytynyt nuudeleita, vaan ruoka oli niin suomalaista kuin olla voi. Palanpainikkeeksi kävimme pitkillä kävelyillä lumen narskuessa jalan alla ja saunoimme kynttilän valossa. Ihanan suomalaista. 



Poronkäristys (neljälle):

  • Poronlihalastuja
  • nokare voita
  • n. 100 g pekonia
  • n. 2 dl vettä
  • n. 1 dl punaviiniä
  • suolaa, pippuria

tarjoiluun perunamuusia ja puolukkahilloa

Eero toimi meillä käristysmestarina ja perinteitä rikottiin sen verran, että joukkoon lorautettiin tilkkanen punaviiniä. Käristys syntyy paistamalla ensin pekoni, ja lisäämällä sitten voi ja vähitellen jäisestä porosta leikatut lastut. Käristä kypsäksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vesi ja viini ja anna hautua kannen alla vähintään puoli tuntia. Tarjoile käristyksen kanssa perinteistä perunamuusia, jossa ei ole säästelty voita ja maito ei todellakaan ole rasvatonta. (Mitään täydellistä muusin ohjetta mulla ei ole, koska tehdään sitä ehkä joka toinen vuosi.)



Porokeitto (neljälle):
  • n.4 perunaa
  • n.3 porkkanaa
  • 1 sipuli
  • poronlihalastuja
  • vajaa 100 g Koskenlaskijaa
  • lihaliemikuutio
  • suola, pippuri
Pilko sipuli ja vihannekset. Kuullosta sipuli kattilassa ja ruskista porolastut. Lisää kattilaan vihannekset sekä vettä niin että ainekset peittyvät. Lisää liemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia kunnes perunat ja porkkanat alkavat olla kypsiä, lisää sulatejuusto ja keitä vielä hetki. Lisää mustapippuria sekä tarvittaessa suolaa.



Poro-metsäsienikastike (neljälle):
  • Poronlihalastuja
  • reipas kourallinen kanttarelleja, suppilovahveroja tms
  • 1 sipuli
  • 2 dl kermaa
  • n. 2 dl vettä
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa, pippuria, persiljaa

Pilko ja kuullota sipuli. Lisää pannulle poro ja sienet. Sekoita mukaan jauhot ja lisää vesi sekä kerma. Mausta ja anna hautua. Tarjoile riisin, perunan tai pastan kanssa. 

Teníamos unos kilos de carne de reno en el congelador y por eso cocinamos unos platos tradicionales finlandeses: fritura de reno con puré de patatas, sopa cremosa de reno, patatas y zanahorias y reno con rebozuelos servido con patatas.

Besos, Hansu

tiistai 20. tammikuuta 2015

Kevätahdistusta

Uusi vuosi on tuonut kujeiden lisäksi uusia ahdistuksia. Taas on kesätyömetsästysrumban aika, jota ei yhtään helpota se, että toisissa firmoissa kesätyöt lyödaan nyt jo lukkoon kun toisissa heräillään asiaan vasta kuukausien päästä. Ja tämä taloudellinen tilanne tuskin auttaa yhtään ketään. Turussakin pulju toisensa jälkeen sulkee ovensa ja keskusta on karua katseltavaa. Alkaa näyttää siltä, ettei töitä löydy kuin Helsingistä. Ja juuri kun me salaa haaveilimme vanhan hirsitönön ostosta. Parissa näytössäkin tuli käytyä ihan vaan tarjontaa ja omia mieltymyksiä kartoittaaksemme...

Taloja vakoilemassa

Töiden haku on kyllä tavallaan innoittavaa, sillä koulun suhteen on motivaatio tällä hetkellä hieman hukassa. Lukujärjestys pursuaa kiinnostavan kuuloisia kursseja, kuten työpsykologia, talous ja psykologia, henkilöstöjohtaminen ja business writing, joiden lisäksi ajattelin suorittaa itsenäisesti espanjan kirjoituskurssin sekä lueskella hieman b2b-markkinointia. Ensin mainitut kurssit ovat melkoisia pettymyksiä (on sillä luennoitsijalla vaan niin suuri merkitys!) ja jotenkaan motivaatiota ei irtoa senkään vertaa noihin itsenäisiin hommiin. Ja lisäksi takaraivossa ahdistaa suuresti markkinoinnin kvanttikurssi; edessä on siis taas kerran tutkimuksen tekeminen. Tässä koulussahan saa kirjoittaa niin monta gradua, että tutkimukset tulee korvista ulos siinä vaiheessa kun itse Iso G pitäisi ottaa työn alle!

Ahdistaa myös, että ilmeisesti pitäisi olla selvät sävelet siitä mihin suuntaa vuoden, kahden ja viiden päästä. Mä haluaisin vain luottaa siihen, että asiat järjestyy kun tekee omaa juttua niin kuin oikealta tuntuu. Virta vie sinne mihin pitää, kun vain tietää mitä tahtoo. Tälle on kuulemma ihan nimikin, kunnianhimoinen ajelehtiminen.

Ahora es el momento de buscar un trabajo para el verano y no tengo ninguna idea adonde voy a enviar mi currículum. También estamos buscando casas pero es posible que no hay trabajo en el futuro aquí en Turku.

Besos, Hansu

lauantai 17. tammikuuta 2015

Lahja isälle: printtikassi

Isät ovat vaikeita lahjottavia. Kuka tunnustaa antavansa sukkia ja kravatteja isälleen vuodesta toiseen? Kerrankin keksin (ainakin omasta mielestäni) hyvän lahjan, kun isäni ilmoitti juuri joulun alla, että hänen uimakassinsa on hajoamispisteessä. Ja eikun oitis visiitti Presentoon ja kangaskassi matkaan, mustaa painoväriä löytyikin jo näpertelylaatikosta.


Lapissa viihtyvälle isälleni ideoin erilaisia Lappiin liittyviä luontoaiheita. En osannut taas monista aiheideoistani valita, joten tein kassin kaksipuoleiseksi. Toiselle puolelle taiteilin simppelin poron, jonka turpa muodostuu isäni nimikirjaimista. Toisella puolella taasen komeilee metsämaisema poron kera.


Esta bolsa hice para mi padre. Mi padre le gusta Laponia y por eso pinté renos en la bolsa.

Besos, Hansu

tiistai 13. tammikuuta 2015

No nyt pysyy luomivärit!

Ne, ketkä välttelevät luomivärejä, koska ne pakkautuvat luomivakoon, nostakoot käden pystyyn nyt!


En ole oikein koskaan ollut luomivärien ystävä vaikka niitä muilla aina ihailenkin. Aina on värit viiruna luomivaossa jo ennen kuin kemut ehtivät alkaa. Olenhan mä jotain pohjustuksia kokeillut, vaan aina on saanut pettyä. San Diegon Sephoralta ostin vihdoin paljon kehuttua Urban Decayn primeria eikä totta tosiaan tarvinnut pettyä! Vaikka kuinka pitkä päivä tai railakkaat juhlat olisi ollut, niin minkäänlaista luomivakoon kasautumista tai muunlaista leviämistä ei ole ollut havaittavissa. Ehkä parhaiten sijoitettu kaksikymppinen ikinä. Hurraa!



Niin ja toi H&M:n sivellin on muuten hintaansa nähden mainio ja nättikin kun mikä.

Esta base para fijar la sombra de ojos es la mejor del mundo!

Besos, Hansu

lauantai 10. tammikuuta 2015

3X Soppa punaisin linssein

Vihreiden linssien jälkeen lupasin palailla punaisin linssein, ja tässä näitä lempparisoppia olisi ihan kolmin kappalein.

Punainen linssikeitto (n.6 annosta)
  • 2 dl punaisia linssejä
  • 2 porkkanaa
  • puolikas varsiselleri
  • 1 sipuli
  • 500 g paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
  • 1 rkl currya
  • 1-2 tl kuivattua basilikaa
  • mustapippuria
  • noin litra vettä
  • 2 kasvisliemikuutiota

Pilko sipuli, porkkanat ja selleri. Kuullota sipuleita kattilassa ja lisää muut kasvikset. Kuullota kasvikset ja lisää tomaattimurska. Lisää vesi, liemikuutiot ja mausteet. Kiehauta ja lisää linssit. Keitä 5–10 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmenneet.


Astetta täyteläisemmän ja itämaisemman keitosta saa muutamalla variaatiolla:

Intialaistyyppinen linssikeitto (n.6 annosta)
  • 1 paprika
  • 1 chili
  • 2–3 porkkanaa
  • 1 iso sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 2 dl punaisia linssejä
  • 500 g paseerattua tomaattia/tomaattimurskaa
  • n. litra vettä
  • kasvisliemikuutio
  • 1–2 rkl punaista currytahnaa
  • (3–4 rkl mango-chilisoosia, jota löytyi jääkaapin perukoilta)
  • tölkki kookosmaitoa

Pilko vihannekset. Kuullota sipuli, valkosipuli sekä chili ja lisää joukkoon loput vihannekset. Lisää tomaattimurska, vesi ja liemikuutio. Kiehauta ja lisää linssit. Keitä muutama minuutti, lisää kookosmaito, curry ja muut mahdolliset mausteet. Anna kiehahtaa.


Sosekeittoihin linsseistä saa myös oivan proteiinilisän. Linssit voi lisätä kasvisten joukkoon porisemaan ja soseuttaa muiden ainesten joukossa. Esimerkiksi tähän keittoon linssit ovat oiva lisä. Lisätwistiä saa lisäämällä ruokakerman sijasta kookosmaitoa, tai lisäämällä ruokakerman kaveriksi kookosjauhetta.




Me enamoré de las lentejas verdes en España y cuando volví a Finlandia probé lentejas rojas. Las me gustan con tomate triturado y verduras y a veces con leche de coco.

Besos, Hansu

tiistai 6. tammikuuta 2015

We have a winner: Interstellar

Harvoin harrastan mitään elokuva-arvosteluista tai sen sellaisia mutta nyt on tehtävä poikkeus. Jotenkin multa oli mennä kokonaan ohi Interstellarin teattereihin saapuminen (siis eikö tästä oikeasti ole pidetty melua vai olenko ollut kuurosokea?!) mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Eiköhän tämän hyvä leffa ole kotisohvaltakin katsottuna, mutta teatterissa tämä pääsee erityisesti oikeuksiinsa.


Alun maailmanloppuskenaario ja tulevaisuuden kuva on ehkä realistisin ikinä. Ei futuristisia leijuvia autoja sun muita, vaan resurssipulaa, ruokapulaa, toivottomuutta. Maailma, jossa kaikki halusivat kaiken eikä kukaan saanut loppujen lopuksi mitään. Ei kovin kaukaiselta näytä moinen tilanne kun nykymaailman menoa miettii... Ratkaisuna onnettomaan tilanteeseen on sellainen scifipläjäys, että mun propellihattu pyöri monta päivää leffan jälkeen. (Ja juuri kun edellisenä iltana oltiin puhuttu "kummituksista" ja pohdittu, että entä jos aika ei olekaan lineaarinen vaan ihminen kuollessaan siirtyy vain toiseen aikaan, ja meidän aistimat "aaveet" ovat vain aikaulottuvuuksien risteymiä...) Niin tai näin, leffa aiheutti niin paljon ajatuksia ja tunteita, että suosittelen katsomaan vaikkei ihan scifin ystävä olisikaan. (Ja eihän tässä loppujen lopuksi kovin paljon yliluonnollista olekaan, enimmäkseen leffa perustunee tieteelle, joka jo tunnetaan.)


Kaksi tuntia pidätin hengitystä. Niin paljon jännitystä, niin paljon rakkautta ja suuria tunteita, surua ja toivottomuutta. Eipä ole mikään toinen leffa saanut samanalaista tunnemyrskyä aikaiseksi. Leffan jälkeen en pystynyt puhumaan, enkä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Jotenkin kovin merkityksettömältä tuntui oma elämä ja oma panos ihmiskunnan puolesta.

En ole oikein koskaan osannut nimetä lempileffaani. Nyt ehkä osaan.

Si te gustan la ciencia ficción, las películas románticas y emociones fuertes, tienes que ver la película Interstellar.

Besos, Hansu

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kalenteri Instagram-kuvista


Oho, tänä vuonna ideoita itse tehtyihin lahjoihin oli vaikka muille jakaa. Instagramia selatessani keksin väkertää ystävälleni pienen kalenterin hänen omista Instagram-kuvistaan. Kaapin perältä löytyi sopivasti pari arkkia valokuvapaperia, johon kalenterin printtasin.


Päänvaivaa tuotti tapa, millä kalenteri olisi esillä. Ei sillä etteikö ideoita olisi ollut, vaan valinnanvaikeus oli taas niin suuri. Kalenterinhan olisi voinut laittaa puupölkyn nokkaan, ripustaa pikkuruisilla pyykkipojilla narulle, laittaa peperiklipsillä jollekin alustalle... Lopulta päätin askarrella pahvista kalenterille telineen, mutta koska laatikosta löytyi myös jätskitikkuja, niin päätin käyttää niitä. Ne olivat kuitenkin liian pieniä, ja lopulta päädyin askartelemaan maalin sekoitustikuista maalaustelineen, jossa oli takajalassa saranasysteemi ja kaikki. Muutama tunti siinä sitten vierähtikin ihan huomaamatta. Ja munhan piti vaan nopeasti väkertää paperista joku telineen tapainen... :D



Anywho, jos joku muukin innostui Instagram-kalenterista niin tässäpä olisi kalenteripohjia jakoon muillekin. Tammi-huhtikuun pohjat löytyvät täältä, touko-elokuun pohjat täältä, syys-joulukuun täältä ja kalenterin kannet täältä. Neljän kuukauden pohjat mahtuvat siis A4:selle, jolloin pohjien koko on hieman A6:sta pienempi.

Hice este calendario para mi amiga. Está hecho de sus fotos de Instagram y el caballete hice de palos que se usan para mezclar pintura.

Besos, Hansu

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Vuosi 2014 taisi olla tapahtumarikkain vuosi ikinä. Kakstuhattaneljätoista oli vaihto-opiskelun, espanjan kielen koukeroiden, hellekesän, markkinoinnin maisteriopintojen ja San Diegon opintomatkan vuosi. Instagramia vilkuilemalla kulunut vuosi näytti seuraavalta:

Tammikuussa lomailin, laiskottelin ja nautin viimeisistä hetkistä kotosuomessa. Ihailin huurteisia puita ja kotoisia maisemia samalla kun vatsanpohjaa kipristeli jännitys siitä, mitä helmikuu toisi tullessaan.




Helmikuussa laskeuduin ypöyksin Madridiin, selviydyin omine nokkineni Salamancaan ja sanoin ensi kerran hola. Otin ensiaskeleet Salamancan kujilla ja rakastuin tuohon tuuliseen ja sateiseen, kullanruskeaan kaupunkiin. Myös Valladolille kävin sanomassa hola.




Maaliskuu alkoi näyttää keväänmerkkejä, ballerinat sai vetää jalkaan ja nauttia lounaan ulkona. Takatalvi flunssineen iski, välikokeista selvittiin ja sain vieraita Suomesta. Madrid tuli tutuksi ja Ciudad Rodrigossa juoksenteli hurjia härkiä.



Huhtikuussa etsittiin parasta kinkkua ja säntäiltiin Porton kaduilla. Aurinko porotti pääsiäisenä ja löhöilin Tormes-joen rannassa. Pääsiäiskulkueet tukkivat kadut ja juhlakansa jokirannan.



Huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi pakkasin koko maallisen omaisuuteni nyssäköihin ja muutin parin korttelin päähän samalle kadulle. Matkustin Madridiin tapaamaan Eeroa ja yhdessä vallotimme Sevillan ja Cádizin.


Kesäkuussa huinimme pitkin Iberian niemimaata, mutta Salamancastakin piti ottaa viimeiset ilot irti. Paahteinen Porto hurmasi, Lissabon ei niinkään. Satulinnoja ihailtiin niin Sintrassa kuin Segoviassakin ja jalat huusi hoosiannaa Ávilassa. Koulu Salamancassa taputeltiin pakettiin ja kaikki tentit menivät läpi (wuhuu!).



Heinäkuussa vilkutin haikein mielin kämppikselleni ja jätin Salamancan taakseni. Yö Madridissa meni unettomasti mutta Suomen kesä oli vasta edessä.



Elokuu näytti parhaat puolensa, loma jatkui ja kesä oli kiva. Suomen kesästä otettiin kaikki irti saariseikkailulla, sienestämällä ja pitkospuita kipittämällä.



Syyskuussa palattiin sekalaisin fiiliksin koulunpenkille, järjestettiin omat approt itsetehtyine haalarimerkkeineen ja approiltiin Aatussa. Kesä jatkui loputtomiin ja Suomen luonnosta ei voinut saada tarpeekseen.



Lokakuu näyttäytyi lämpimänä ja värikkäänä, eikä syksyn värikirjosta vain saanut tarpeekseen. Peppi haisteli lampaita ja ilmeestä päätellen pienen maailmankuva meni uusiksi.

Marraskuussa tahti koulussa vain kiihtyi, kiire hirvitti ja vuosiakin tuli lisää mittariin. San Diegon reissu pelasti kaamokselta ja loppuunpalamiselta. SDSU opetti paljon, aurinko helli mieltä, mutta kotiinkin oli kiva palata.



Joulukuussa tenttien ja deadlinejen jälkeen alkoi armoton jouluhäsellys, jonka jälkeen sai onneksi lomailla. Linnateatterissa nauratti Turun mieletön tulevaisuus ja Splizzeria tarjosi vihdoin jotain uutta. Kun lomamoodi vihdoin löytyi, ei unesta tahtonut tulla loppua.





Kakstuhattaviistoista, mulla on sulle kovat odotukset. Odotan, että tuot tullessasi vähintäänkin yhtä jännittäviä, ehkä myös hieman pelottavia mutta niin opettavaisia uusia kokemuksia kuin mennyt vuosikin toi.

Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille!

El año pasado era fenomenal. Feliz año nuevo!

Besos, Hansu
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...